Kesällä on puuhailtu jaksamisten mukaan jotain pientä, siis lähinnä emännän jaksamisen mukaan. On ollut kiva chillailla ja tehdä kaikenlaista kesäturneeta, kun vihdoin lasten kanssa on taas helpompi mennä. Siinä sivussa ollaan hyvin vähän treenailtu, lähinnä rallytokoa, mutta jotain toko-juttujakin, sekä viikottaisissa agilityissä Musteen kanssa aina kun on päästy.
Suri sterkattiin kesäkuun alussa. Se saa nyt vielä huilailla pääasiasa harrastuksista, kun en itseäni jälkimetsäänkään saa. Vielä kerran yritän nousta ja saada meidän pk-tottiksen toimimaan. Yritän päästä ongelman juureen niin, että saisin itselleni selkeän suunnitelman (eikä niin, että ensin tehdään kivasti ja yksi päivä vaan odotan, että kaikki toimii, ja pilaan koko roskan).
Taimi on käynyt kahdet avoimen luokan rallykisat. Ensimmäisistä 99p ja 2. sija! Melko lesoa! Toisissa samalla viikolla palattiin täysien pisteiden luokkaan, eli 100 p ja voitto. En osaa kuvailla, miltä tuntuu, kun tietää että koira osaa ja haluaa tehdä. Kaikki se vuosien tokoilu.. tässä se nyt näyttää kyntensä.
Myös Muste korkkasi näissä skaboissa rellyuran! Ekassa kisassa 90 p (itse törttöilin -10p liian lyhyellä askeleella!), ja toisissa kisoissa 99 p ja 3. sija. :) Olen todella tyytyväinen! Ylipäänsä molempien koirien kanssa rally on tarjonnut järkevää tekemistä ja opeteltavaa, jolloin itsekin saan aikaiseksi tehdä jotain. Oikealle puolelle pertsaa ja seuraamista tehdään jo molempien kanssa, joskin alkutaipaleella. Nyt odotellaan, pääseekö Lappalaiskoirien rallyjoukkue SM-kisoihin, sillä molemmat olisivat joukkueessa. Jos ei mahdu, niin sitten kokeillaan jossain pian kolmansia tuloksia näistä luokista.
Seuraavan koiran kanssa olen ajatellut ottaa rallyn mukaan jo heti. En vaan muuten saa treenattua molempia puolia, vaikka sen miten hyväksi koiran fysiikalle tiedänkin.. lisäksi rallyssa osaan ottaa iisimmin.. Siinä saa hyvää koetilanteiden harjoittelua, kun alempien luokkien radat ovat kuitenkin sopivan mittaisia ja tehtävät kivoja. Tuntuu ainakin, että koirat tykkää niistä ja innostuu ja motivoituu - toki molemmillam yös jo kisahistoriaa takanaan pidemmistäkin koitoksista.
Musteen kanssa käytiin myös Pihlajamäkeläisten paimennuspäivässä kuokkimassa. Se olisi kyllä meidän juttu, jos jotenkin saisi vaan sen elämäntahtiin kivasti nivottua. Tällä hetkellä ei oikein saa, mutta tulevaisuudestahan ei tiedä. Ja onhan tätä kaikkea muuta kyllä onneksi kuitenkin. :)
On kyllä ollut aikamoisen hieno kevät! On hyvä, että joskus on ollut aikaa treenailla - nyt voi sitten yrittää niittää satoa hyvin vähillä treeneillä. :D Taimin kanssa käytiin tässä toukokuussa viikon sisään kaksissa rally-kisoissa. Hyvinkäällä tultiin 100 pisteellä toisiksi, joten Nummelan kisoissa panostin vauhtiin niin, että RTK1-koulari irtosi 100 pisteellä JA voitolla. ;)
Musteen kanssa on aksailtu kevät, kisoissakin. Vähän on ollut aina jotain liikaa tai liian vähän tai eri aikaa tai jotain. Tänään meillä oli kotihallin kisoissa tähtäimessä onnistua hyppyradalla, koska Muste menee juoksu- ja hyppyosuudet kivalla sykkeellä, mutta kontakteissa on ollut melko välinpitämättömän tylsistynyt suorastaan, joten ne täytyisi laittaa kuntoon. Mustepa yllätti, ja meni agiradan oikein sujuvasti, eikä kontaktitkaan olleet yhtään hullummat. Tästä meille 0-rata, OIVA ja 2. sija. Jei! Sen sijaan hyppyrata oli melkoista kuraa, miten en yhtään onnistunutkaan enää virittelemään sitä kuten agiradalle, kun Musteella nyt juoksujen jälkeen olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin totella jollain esteradalla. Nyt treenaillaan kesä ja jatketaan syksyllä yhä ykkösissä ainakin hetki, ja sitten siirrytään hiljalleen kakkosiin. Kun siellä ykkösissä kerran saa olla...
Aika hyvä päätös tälle keväälle harrastusten merkeissä. Kesä on tarkoitus vaan olla kotona, retkeillä, treenailla, tehdä pihahommia, lenkkeillä.. no mitä nyt tekee mieli tehdä. Kisoja en nyt jaksa ajatella. Tai no.. sen verran, että toivon saavani Taimin pariin rallyyn avoimeen ja Musteelle on treenailtu myös alokasta sen verran, että sen kanssa myös samoissa kisoissa startattaisiin. Yritetään saada Toko kesän aikana kuntoon, samoin nuo agin haasteet, ja sitten syksyn tullen palailla niillekin kentille - ennen mahdollisia pentuja. <3
Tällä viikolla on vähän treenailtu nykyisiä menoja. Tiistaina ja torstaina käytiin työpaikan vuorolla maneesissa vähän ottamassa tuntumaa tokoon. Mustehan siis aloitti juoksun, joten pieni muutos sen tekemisessä on. Se on vähän kuitenkin muissa maailmoissa ja lisäksi maneesin hiekka on ällöä, ja pitää vähän väistellä .Toisaalta hommiin on silti tosi kiva ja iloinen ote. Nythän on niin, että meillä on toko-koe paikka 12.5. juurikin maneesiin. Yritän käydä ahkerasti nyt tiistaisin ja torstaisin treenaamassa hyvin kevyellä mielellä, ja päätän kokeeseen menon ihan sitten vaikka juuri ennen h-hetkeä. Ei ole kiire - ei ole pakko - mutta ei se niin vakavaakaan ole, kun tiedän nyt miten koira toimii ja miten hommat saa aina kuitenkin paikkailtua. Toisaalta jos kokonaisuus ei tunnut hyvältä, en koe järkeväksi mennä edes harjoitusten nimissä, sillä ei me siitä mitään nyt hyödytä enää.
Tänään käytiin aksailemassa Vinkeän koiran Lotan treeneissä pitkästä aikaa. Muste vihaa niin juoksuhousuja kuin muita asusteita, ja jostain syystä tämä aiheuttaa siinä hillitöntä vauhtia - liekö yritttää juosta housujaan karkuun, juoksuhousujaan. Mutta siis treeni oli aivan vallattoman mainio, ei siinä mitään. Tuli kyllä hyvä fiilis ja tuntui, että kyllä tässä toden totta jotain osataan. Paras päätös ikinä oli lähteä päivittämään agilitytaitoja juuri Lotan oppiin. Täällä päin on toukokuussa kahdet agikisat, ne varmaan meillä on tähtäimessä, vaikka puomi ei ihan kisakuosinen olekaan. Mutta kuten sanottua: onko se nyt niin vakavaa.
Taiska sen sijaan on vähän mallaillut rallyaskeliaan. Nyt on toukokuulle yhteen kisaan paikkakin. Josko kevään - kesän tavoite olisi RTK1 & 2. Ei siis niin vakavamielisesti, päivä ja kisa kerrallaan. Mutta silleen tähtäimessä, että muistaisi katsella joskus Virkkua sillä silmällä.
Viisi vuotta on vierähtänyt viime kerrasta Porokoirakerhon järjestämässä poropaimennustapahtumassa. Tänä vuonna sattuikin kaikki niin sopivasti, että reissuun oli mahdollista lähteä mitä parhaimman matkakaverin Sannan kanssa. Sannalle tapahtuma oli ensimmäinen ja paljon tulikin juteltua aikaisemmista vuosista ja omista muistoista. Sen verran ainakin, että pieni historiikki on tässä lyhennettävä.
Tarina alkaa vuodesta 2007, kun lähdin silloin vielä porokoirattomana Piken seuraksi reissuun Tanhualle. Mustikka taisi olla testissä silloin. Minulla matkakoirana oli x-rotuinen Arvi. Samana vuonna myöhemmin kesällä Taimi tassuttelikin jo elämäämme. Koiria, jotka jäivät mieleen siitä reissusta oli ainakin Iki-Wanhan kasvatti Puntti pihanperältä tai siis pystymettästä, joka oli huikea. Kisasta jäi mieleen ainakin Leenan Aihki sekä ehdottomasti myös Hattivatin Milli-Molli, joka oli kokonaisuutena isäntänsä kanssa ikimuistoisen ihana.
Seuraavana vuonna muistan lähteneeni matkaan ilman koiraa, sillä koirillani oli nenäpunkki! Hyppäsin Kirstin ja Hannan matkaan toiseksi kuskiksi. Matkasimme jonnekin Sodankylän seuduille. Majoitusseurasta mieleen jäi Noora, Aino ja Henna. Ennen varsinaista Tiltun testiä kävimme Juhan poroilla kokeilemassa. Matka oli ikimuistoinen, sillä Kirstin matkassa oppii ja kuulee paljon!
2009 kävi matka Pelloon Riikan ja Ajan kanssa. Nyt oli Taimikin mukana! Matkan "varrella" kävimme Juhan poroilla, mutta paikka oli eri kuin yleensä. Juhalla oli kiva tapa johdatella koirat hommaan. Menimme pienien aitojen läpi, koirat jäljestivät porojen tietä kohti isoa aitaa samalla selvästi virittyen tehtäväänsä. Iso aita oli ISO. Ja paljon lunta. Taimi oli hirveän kiinnostunut, mutta aina kun lähti kohti poroja, ne oli jo toisessa päässä aitaa. Taimi ei ole tyhmä. Se ei ole paras hangessa kiitäjä, eikä kai nähnyt järkeä lähteä suuntaan x, kun ei kerkeäisi kuitenkaan porojen luo. Porot tulivat pienempään aitaan, ja sain vaan aivan ihastuksissani ihmetellä Taimin tapaa liikuttaa poroja, käyttää kroppaansa ja haukun eri sävyjä. Sillä todella oli paimennustaipumusta. Seuraavana päivänä testissäkin tämä todennettiin kunniapalkinnon kera. Aika läpäisi myös testin. Tällä matkalla tutustuin majoituksessa Seijaan ja Masiin. Tiemme kohtasivat viime vuosina taas Lappalaiskoirat ry:n toimissa.
Tässä Taimin video testin loppuosasta. Onhan se vähän pulassa tuollakin lumessa, mutta katsokaapa se yhden poron palauttaminen parttioon, erityisesti 35 sekunnin kohdalla, kun se spurttaa estämään poron paluun uudelle hukkakierrokselle.
2010 Taimi oli kiimassa, joten matkaan lähdettiin kohti Pudasjärveä (Pihtipudasta? Haukipudasta? Padasjokea? hehhee..) kera Hertan, Riikan ja Ajan. Aika kisasi. Leenan Raiku taisi olla testissä. Muistelen jotakin koiran kaappausta hyppäämällä, liekö muisti tekee tepposiaan.. Täällä taisin ihastua ensi kerran Tolva Muusaan, jonka pentua Moonaa sain liikuttuneena tänä vuonna ihailla.
2011 oli vihdoin Taimin kisavuosi. Mutta se ei ollut meille hyvä. Matkassa oli Hertta ja Martti sekä Päivikki ja Tanhu. Martti ja Tanhu sisarukset läpäisivät testin - se oli tietenkin hyvä osuus. Kisassa oli ensin iso aita. Joko se oli luminen tai sitten sinä vuonna ei ollut toivottavaa tukea koiraa mitenkään liikkumalla itse. Taimille kävi sama kuin Juhan isossa aidassa: kun se lähti, totesi se porojen olevan jo ihan muualla. Pienempään aitaan ei siis koskaan päästy, kyllä se oli kiitos ja näkemiin. Ai, ja käytiin muuten Juhan poroilla ennen varsinaista tapahtumaa, ja Taimihan jäi poron yliajamaksi. Tosin se koparan alle jäänti ei tuntunut vaikuttavan sen työskentelyyn, mitenkään se ei ollut pois lähdössä kisassa. Hui, kyllähän sitä näissä sattui ja tapahtui..
2012 meillä oli välivuosi. Mutta 2013 olinkin jo taas mukana testaamassa nuorta Suria. Ja voi että, Suri oli niin hieno. Se oli juuri sellainen kuin ajattelin. Pitkillä kintuillaan se kepeästi oli vauhdissa, mutta jarrasi joko itse tai pyydettynä. Ja sillä oli hieno haukku. Paikka oli Tanhua, kuten silloin ensi kerran koko tapahtumassa ollessani.
Toivoin Suria jo seuraavana vuonna kisoihin, mutta silloin oli juhlavuosi ja kutsukisat. Ja siitä eteenpäin ruuhkavuoteni syvenivät syvenemistään, joten kovin tosissaan en oikein ajatellut ketään pohjoiseen vieväni. Mutta sitten tänä vuonna oli taas aikaa ja inspistä lähteä. Surin sain kisaan, mutta Muste ei mahtunut testiin. Näiden vuosien aikana käytäntö on muuttunut, ja koiria mahtuu paljon vähemmän. Muste olisi ollut ensisijainen valintani, mutta Suri sai paikan. Viime vuonna olimme Pellossa poropaimennusleirillä Taimiston porukalla. Suri sai kyytiä poroilta ja otti siitä itseensä. Toivoin, että aika olisi tehnyt tehtävänsä asian suhteen, ja että Suri pääsisi ennemmin hommien makuun kuin muistaisi olevansa vain pieni harmiton koira isojen porojen aidassa. Näin ei käynyt. Ekassa aidassa Suri oli vielä aika pihalla, ja porot siirtyivät itsestään toiseen aitaan. Toisessa aidassa Suri näytti sille, että hetkenä minä hyvänsä se lähtee hommiin, viritteli jo vähän äänijänteitäänkin. Mutta sitten porot juoksivat sitä kohti ja ohi, jolloin koko olemus muuttui ja Suri vaan halusi pois. Voi Suri, hassu pieni hormonihyrrä. Suri on toki herkkä koira, mutta on se nyt vanhemmiten tullut vähän tätimäisemmäksi ja tavallaan mukavuudenhaluisemmaksikin. Valeraskaudet ovat pitkiä ja kuplaannuttavia jaksoja sille, se on vahvistunut pentueiden myötä. Tähän pystyttiin nyt, se olisi voinut kyllä mennä toisinkin. Itse uudenlaisesta kisasta tehtävineen tykkäsin kovasti. Sen sijaan itse reissu oli erinomainen! Paljon vanhoja ja yhtä paljon uusia tuttuja. Pääasiassa keskityin vain koiriin ja ihmisiin, eikä ollut omaa isoa tehtävää, mihin kaikki keskittyminen menisi. Oli todella antoisaa ja inspiroivaa. Juuri tätä olin elämääni kaivannut. Ensi vuodelle todella toivon saavani Musteen testiin (vaikka sen läpäiseminen ei välttämättä aina ole ihan ennustettavaa). Tai yhtä hienoa olisi varmasti lähteä katsomaan kasvatteja mahdolliseen testiin. Toivottavasti ensi vuonnakin järjestyy niin aikaa kuin seuraa, sillä kyllähän tämän reissun voimalla mennään varmaan taas monta vastoinkäymistä eteenpäin.
Pikkuhiljaa tässä aletaan palailla arkeen. Pennut ovat maailmalla, Suri on aloitellut vähän treenailemaan ja Musteen kanssa oinkin koko ajan jotain touhuttu. Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirien Korrien koulutus, tänään Nina Mannerin koulutus Hotin kentällä. Muste aloitti perjantaina juoksun, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että mielestäni se oli molemmissa vähän "hienopylly". Ei täysillä leiki, eikä mitenkään ryöstä nameja, mutta ottaa ne kohteliaasti. Omana huomiona mietin, että oli vaihe eli ei, niin se pitää nyt saada taas kuntoon. Palkkaus siis. Vaikka sillä onkin kivaa, sen täytyy kyllä varmasti palkkautua myös jollain.
Muuten kirjoittelin vihkoon treenin aiheita. Ennemmin hain kehääntuloon ja siirtymiin/liikkeiden väleihin vinkkeä tai vahvistusta molemmissa koulutuksissa. Vaikka niitä on vähän treenattu, niin vain ehkä koska pitää, ei niinkään ajatuksella. Mutta palkkauksen paikkaa niissä vähän vaihdeltu ja hyvältä näyttää. Tänään koulutuksessa tuli myös se, että teen aika hallitsevasti (osin tarkoituksellinen vaatiminenkin), mutta Muste kyllä kykenee itsekin tarjoamaan aktiivista mukana olemnista, joten siirrytään kyllä ehdottomasti nyt sitä vahvistamaan.
Jäävistä tänään hyvä vinkki: kun se on vielä avuissa kiinni, tee hitaammalla kävelytempolla peruutus - teki ilma apuja. Vaikeusasteena toimii myös käsien sijoittaminen taakse / ylös / heiluttelu7 --> silti kuunneltava. Kaukojen nousemattomuuteen odotuksen odotusarvo: käänny 1/2, 1 tai 2 askeleen jälkeen yllätäin ja heti nousu --> ei aina tylsää odotusta. Tätä tehtiin luoksetulossa myös torstain Oilissa, joten asiaa. Muutenkin tuo odotusasia tuli itselle mieleen. Muste osaa olla niin rauhallinen ja tasainen, että sitä ei saisi antaa laskea täysin sinne totaalirauhaan --> pitäisi olla parempi odotusarvo hommille. Otettava ehkä kuuri tekeminen-käy-tekeminen-käy, huippuleikki. Tms. Siis, että voin tehdä ja laittaa sen odottamaan ohjeita ja silti se vielä nousisi kunnon tekemiseen. Tätä ei kyllä ollakaan tehty oikein nyt.
Molemmissa tehtiin ruutua. Sillä on ruudusta aika hyvä käry! Jes., Mutta tekee tylsänä, vaikka laukkaa. Ollaan tehty kisaamista lelulla jne. Ollaan tehty lähtevää lelua. Niitä pitäisi taas ottaa. Melkein niin, että sitä paikkaa alustalla läheltä (vauhdin ei tarvitse olla niin mieletön) ja kauempaa sitten vauhtiin huomio kiinnittäen. Myös tässä tyhjästä ruudusta lelupallon heitto palkkana toimisi varmasti hyvin. Koska ruudusta on hyvä käry, voisin nyt kiinnittä huomion vain siihen, että tehdään kunnon asenteella ja vauhdilla.
Seuraamisessa erit. vasemmalle käännöksiä tehtiin molemmissa. Riitalta hyvä vinkki, mitä teinkin Taimin kanssa aikoinaan paljon, eli vasemmalle kääntyessä vielä yksi asken taakse --> koiran seurattava takapäätä käyttäen. Tai ympyrä käännöksen sijaan, jotta takapää lähtee töihin. Tänään loistava vinkki omaan kävelyyn: vasemmalle käännytteässä ensin koiranpuoleinen jalka kääntyy, mutta vain osin vasemmalle, sitten oikealla jalalla myös vain pieni aksel, ja sitten vasta eteenpäin --> Muste kerkesi mukaan ja käännös tuli oikein! Tätä olen hakenut: mikä on se minun askellus.
Kuuntelutreenistä: pertsassa kestää tosi hyvin häiriöt, mutta pitää kuunnella, tuleeko maahan vai vaikka sivu --> eli seuraaminen, ettei aina tee vaan maahan menoa.
Mutta se näistä nyt vaan tällä erää. Koitetaan olla taas paremmin ajan tasalla jatkossa. :) Koska eilinen koe peruuntui juoksun takia, yritetään löytää joku korvaava koe ennen tai jälkeen rotumestisten.
Meidän agiseuralla on myös ulkokenttä, jolla treenattiinkin eilisissä treeneissä. Menin ajoissa Musteen kanssa tutustuaman huudiin ja kentään. Tokoilin Taimin kanssa. Eteenmeno ei ihan ollut parhaimmillansa, mutta meidän eteenmenolinjasta vähän vinoon oli kyllä sellainen eyecatcher, että olihan se vähän ehkä nyt ajatellen epistä Taimille.. Taimi olisi halunnut kyllä tehdä, mutta meinasi vinottaa siis. Mutta tehtiin ensin ihan läheltä ja lopulta ilman valmista etupalkkaakin. :) Mutta nyt kuuri valmiita helppoja palkkoja, ettei vaan ala empiä eteenlähtöä.. Muuten taas sikamakee fiilis ja juttu, Taimi on vaan niin siisti! Musteelle kiva harkka! Saatiin vahvistusta viime kevään aikaisiin teemoihin. Takaakiertoa (pitä kotona harkata sellainen yks tiukka käännös), päällejuoksu ja rytmitystä. Mielestäni osasin jo joissain kohdin ajatella rytmiä ja juttuja uudellatavalla, mutta jotenkin sitä niin arkoo aina, vaikka Muste on aika hyvin kjyllä vakiona tekemässä. Ja sillä oli hurjan kivaa, se meni hurjan kovaa ja se vaan jaksoi innostua lelusta. <3
Ja viime sunnuntain näyttelyissä Taimi-mummosta tulikin muuten Suomen muotovalio! :D
Mä opin, mä opin. Pikkihiljaa, mutta kuitenkin. Edelleen koira on vale-emo, mutta jatketaan hommaa. Se kuitenkin leikkii kaikissa paikoissa aika hyvin! Kotona jopa erehtyy välillä tokoilemankin, mutta ainakin leikkii. Lenkeillä leikitään ja sen varjolla myös tokoillaan, hyvät on taidot. ;) Eilen Jenkkiksen pihassa leikittiin ja ahneuksissani otin vähän pertsaa namilla, mutta sehän levis ihan käsiin koko homma. ARgh! Mutta tänään maneesilla taas vähän leikkiä.
Taimista taas pari siirappisanaa, koska se on <3. Olen nyt haastanut sitä vähän vaikeampiin eteenmeno-treeneihihn, ja tänään joku läpimurto ehkä tehtiinkin. :) Seuraavaksi taas helppo ja kiva treeni. Vanha taipuu ja nauttii. Olisi vallan hölmöä olla viemättä sitä kokeisiin. ;)
Treenattu ollaan, edelleen. :D Oikeastaan tosi ahkerasti tai siis päivittäin ainakin, mutta aika eri tavalla. Ollaan käyty vieraissa paikoissa, kimpassa ja yksin. Muste lähinnä leikkii. Meillä ei mene huonosti, mutta se joku yhteinen hyvä terä uupuu. Olkoon sitten valeraskauden, tuon narttukoirien ainaisen hyvän syyn, vuoksi tai jostain muusta, on lääkkeenä nyt vaan leikkiä ja saada tuntuma yhteisestä päämäärästä takaisin. Tämä on siis ihan paineetonta hommaa, koska kokeisiin ei ole tarvis vielä mennä, kun se kevään pitkä, hyvä flow ei riittänyt enää ihan vielä loppuun saakka. Jos nyt hukkaan sen hyvän ja napakan otteen, voi takaisin tekeminen olla taas liian pitkä ja tuskastuttava tie.
Tänään kokeilin vähän kokonaisuutta kotona, palkkaillen. Oli kyllä tosi hyvällä mallilla homma kuitenkin. Kaukot ei vielä toimineet, otin ehkä liikaa matkaa treeneihin nähden? Muuten täytyy sanoa, että paljon, paljon hyvää. Pertsoja se jotenkin vähän liioittelee, joskus on selän takana kokonaan. :P Mutta pertsankorjaussarjassa parani tosi nopsaan, kun sai idiksen: tämä hyvä - tämä ei hyvä. Perusteita pitää siis näemmä myös vahvistaa. Ja nyt mietittyvä, kokonaisuuksia paristi viikossa (voi vaikka vaihdellakin liikkeitä osin), koska tuntui hyödylliselle.
Taimilla kuului rokotusten yhteydessä sydänkuuntelussa minimaalinen sivuääni. Onneksi se ei ole oireillut mitään perus sydänoireita, ja toivottavasti ei oireilekaan / olisi vain joku ohimenevä juttu. Se on jotenkin ihan voimissaan - ja ei säällä väliä, Taimi tekee treeneissä täysii, vauhtiliikkeissä kiva vauhti, lenkeillä menoa riittää. :)
Manuaalista päiväkirjaa olen about pitänyt, mutta kuten arvelin, tänne ei ole liiemmin tullut kerettyä nyt viime aikoina kirjoitella. Ollaan menty hyvin eteenpäin, mutta juuri nyt Muste on oikeasti aika valeraskaana (varmaan Surin ihan oikeat pennut voivat vähän lietsoa) ja Muste onkin vakuuttunut, että a) olen myrkyttänyt namit b) lelut ovat sen pentuja. Koitetaan käydä vähän leikkimässä eri paikoissa ja katsellaan, miten nopsaan päästään normimoodiin. Lenkillä Muste kyllä tekee kivasti luoksetuloja ja muita normi-ilmeellä. Taimi puolestaan on tehnyt aivan ihanasti töitä, ja alkaa olla kartionkierrossa mielestäni jo hyvin varma koko liikettäkin ajatellen, samoin ruudun eteenmeno vahvistuu hyvin. Jatkamma harjoituksia ja yritämme välillä tännekin sanan nyt kirjoitella, jos pennuilta keretään.
Pyörähdettiin viikonloppu kaupungissa, ja tokihan sitä sitten hyödynnettiin lähikenttä. Perjantaina meinasi ensin runsauden pula iskeä, kun olisi halunnut tehdä melkein kaikkea, koska saatiin vielä kuvaaja matkaan, vaikka parasta Musteen kanssa olisi tavallaan ollut vaikka vain leikkiä. Tehtiin kuitenkin leikin lisäksi kartiota, seuraamista, jääviä, noutoakin. Kartion aloitus on huono. Olen ennenkin sitä manannut, mutta ei fokusoi ollenkaan tai käskyllä lähtee juoksemaan ja pyörähtää omiaan jossain huvikseen, eikä yritäkään nähdä koko kartiota. Tässä kohtaa ei laitettu siihen hirveästi eforttia, mutta seuravassa treenissä saatiin hyviä idiksiä, niistä myöhemmin. Seuraaminen on kyllä niin super, että melkein voisin itkut tirauttaa. Ilme, asenne, häntä, kaikki. Ei muuten jätättele tai kysele. Ollaan tehty pitkähköjäkin pätkiä, välillä suullisesti kerran että hyvin menee, välillä välipalkkaa. Käännökset, etenkin täykkäri, tosi napakat! Huh.
Jääviä erottelee todella hyvin. Paitsi videoituun treeniin tekee koko ajan virheitä. Mutta muuten tuntuma niissä hyvä. Noutoa ei olla tehty vauhtina niin hirveästi viime aikoina, niin meinaa tiputtaa liian aikaisin. Kävin vielä samana iltana leikittämässä pelkästään kentällä, ja tehtiin palloilla kahden lelun leikkiä, jossa sitten treenattiin pitämistä, kunnes sanon "jes". Tai siis muistuteltiin tätä.
Taimi hienosteli kentällä, koska sillä on aina vaan niin kivaa, ja Suri käsi leikkimässä ja tekemässä muka hommia. No oikeasti se seurasi kyllä hienolla asenteellä, oli pystyssä korvat ja hyvä tuntuma jalkaani.
Tosiaan illalla käytiin vielä leikkitreenissä ja seuraavana päivänä pieni treenisetti vielä. Leikitin Mustetta taas vähän enemmän, ja leikki taistelua tosi hyvin. Oikein ärhäkkä. Jee. Sitten kartiota. Taas käytin vähän ajatuskapasiteettiä, ja mistäs olenkaan Mustetta viime aikoina (myös) kehunut: nopeasta oppimisesta. Nyt siis en olettanut, että lähtisi sikahienona rakettina kiertämään suorilta. Siispä annoin käskyn, jolla se toimi kuten aina. Patistin sitä kiertämään niin kauan, että se VIHDOIN katsoi ja hiffasi, mitä siellä kentällä oikein olisikaan.. Seuraavaan se lähtikin hyvin, tosin sellainen "vitutushaukku" tuli mukana. :D Mutta sitten vielä hieno ja hiljainen. Nyt siis tätä parissa treenissä, eli sen on vaan itse ratkaistava homma, jolloin se oppisi sen, että vaikka ei olisi bongannut etukäteen, tietää se käskyn myötä lähteä juoksemaan ja etsimään viimeistään sitten, mitä se kiertää. Jepajee, hyvä tunne! Täytyy sanoa, että Musteelle tämä taktiikka sopii. Surihan olisi ehkä jo haihtunut häpeästä ilmaan, jos sitä olisi patistettu samalla tavalla, mutta Muste yritti ja yritti ja yritti tajuta, minne sen pitäisi mennä, ja ennemmin alkoi haastaa minua asiassa. Siis ei Surikaan tällä hetkellä ole sentään enää siinä moodissa, mutta nuorena ja vastaavassa hormonivaiheessa kyllä. Aika hauska, miten erilaisia ne tässä onkaan.
Lisäksi taas tehtiin seuraamista ja jääviä. Noudossa oli hieno, kun oltiin edellisenä päivänä muistuteltu, imlloin saa tiputtaa, niin nyt oikein näki, miten teki töitä, ettei vaan laskisi liian aikaisin pois. :) Taas se nopsa oppiminen. ;)
Päivitetään vielä viime keskiviikon treenit! Koska ne oli tärkeät. Med Sanna ja Rosma. Musteelle ekassa setissä jo vähän kokeenomaisempaa, eli liikkeet kokonaisina, sitten palkka kehujen jälkeen. Aluksi pieni seuruukaavio. Oli siisti! Vähän nurisi turhauksissaan, mutta ei paha. Ennemmin taas kiva, että se alkaa vaatia, koska se kertoo halusta. Kunhan ei pahemmaksi laske sitä ääntelyä. SItten kapulan pito ja lopuski luoksetulo. Siinä ennakoi käskyllä, mutta eipä muuta kuin käskytykset treeniin, niitähän ei olla tehtykään. Toisessa setissä hätäseen ruutua ja kaukoja, ei siis kokeenomaisesti. Sitten vauva sanoi, että nyt riittää. :D Mentiin vielä metsään, ja Sanna teki Musteelle jäljen, jossa 5 keppiä. Tosi hyvin toi kepit, kun hetken odottelin! Seuraavaksi vaan pidempi jälki vaan ja keppejä sinne, samoin vähän namitusta jäljelle myös.
Viikonloppuna oli agilityaiheista touhua ihanasti. Lauantaina treenattiin taas porukalla Lotan opissa. Mahtava porukka ja mahtava koutsi. Ja taas Muste vaan pokkana veteli vaikka mitä. :D Meni siis päällejuoksut, kun itse käänsin kroppaa selkeästi, meni takaakierrot, takanaleikkaus ekalla yrittämällä upeasti. :) Kestävyys rajoittaa, mutta sitä kasvatellaan. Se palkkautuu hyvin ja oppii erittäin hyvin. Kun sille on näytetty, minne pitäisi mennä ja mistä palkka tulee, sehän tekee. On se ihan kamalan viisas. Ja on se ihan kamalan Taimimainen. Joo, sen kuuppaa ei kyllä saa nurin, hyvässä tai pahassa. Mutta se tykkää asioista, se palkkautuu, joten sen saa tekemään. Ja sillä on sellaista sinniä ja kestävyyttä pitkäjänteiseen työhön. Jopa siinä määrin, että en ole niitä pk-lajeja tai jälkeä täysin sulkenut ajatuksista, joskin nyt ei siihen panosteta. Hiljalleen joku treeni siellä täällä, jos hyvin sattuu aikatauluun. Joskus sit.
Sunnuntaina käytiin putkiralliluokassa epiksissä. Taimi pääsi myös, ja sillä oli aika tosi kivaa. Muste meni hyvin myös. Ottaen huomioon, ettei olla 16 estettä ennen menty putkeen. Yksi "vaikea" kulma (sille) oli, jossa hyppäsi putken päälle ja seuraavalla kerralla meni ulkokaarteessa putken ulkopuolella sitten. :D Mutta muuten oikein jees. Syksyllä voisi käydä näissä hakemassa oikeaa tuntumaa ja fiilistä, vaikka oikea kisaaminen on vielä ihan kysymysmerkki. Toisaalta jotenkin kun se oma virallinen-kisahimo ei ole oikein syttynyt, olisi oikein kiva vaihtis käydä vain mölleissä ja voisi tehdä muutenkin sitten matalammilla hypyillä jos haluaa. En kaipaa jotenkin kisaamista, mutta haluaisin vaan, että saisi rakennettua koiran, jonka kanssa voisi mennä kisamittaista rataa hyvällä flowlla. Enkä ole ytään sillä mentaliteetilla, että tehdäänpä tästä sikanopea koira - teemme asioita ihan sen tahtiin ja kiinnittäen huomiota vain palkan vetävyyteen ja palkkautuvuuteen, siihen että se vähä mitä tehdää, tehdään nopeasti koiran halun vuoksi. Minkälaiseksi se sillä syntyy, niin sellainen se saa olla.
Eilen kotona treenattiin sekä jotain agihommia että tokoa. Agissa hienoa irtoamista hyppykolmiolla. Tokossa hienoja seuraamispätkiä itse tarjoten, omat kädet normaalina tai selän takana. Jäävät se erottelee muuten aika kivasti! Ja nyt on siis otettu myös niissä kestoa. Kaukojen i-m on nyt napakka, m-i ei tarpeeksi. Sitä siis voisi nyt treenata, kjoska se mitä treenaa, vahvistuu jne. Loppuun luoksetulokin. Tuntuu kyllä nyt taas niin hyvälle.
Niin, tässä viikonloppuna kokeilin ihan sellaista 10 m jälkeä, jossa oli 5 keppiä. Ajatuksena siis, tarjoaisiko se niiden tuomista minulle, ku nsitä on sisällä tehty. Ja tarjoshan se, perkele.
Kyllä me ollaa treenailtu. Viime loppuviiko ja viikonloppu meni kylläkin tyttösen nimijuhlien järjestelyissä ja juhlissa, mutta siinä sivussa treenailtiin ja samoin tällä viikolla. Yritän taas kerran siirtyä manuaalisempaan treenipäiväkirjaan, koska sitä voin päivittää milloin vaan, missä vaan. Samalla huomasin, että olen viime kesänä pitänyt hyvää kirjaa Musteen tekemisistä ja suunnitelmista vihkoon. :) Ja muistankin, että se auttoi pitämään pään kasassa siinä " me voitais tehdä miljoonaa asiaa mutta miten maltan keskittyä perusteisiin" -pulmaa. Yleensä manuaalinen päiväkirja on ollut vaikempai kuin treeniblogi, mutta koska päivitän tätä aina yläkerran koneella, enkä tänne joka päivä edes kerkeä, niin tosiaan tuo vihko kyllä auttaa. ;)
Musten juoksusta on nyt reilu kuukausi, siis sen päättymisestä. Ruoka on todella tärkeää, leluilla leikkii joten kuten. Ei stressiä. Keskittyy ja tekee ruualle ihan sika hienosti töitä. Ollaan edetty esim. avuista jo jonkin verran pois ja tehty erilaisia toistojuttuja, mitkä onnistuu namilla. Siinä on todella paljon nyt Taimimaisia piirteitä. :) Se tekee toistoja, yrittää, eikä se ota itseensä. Itse maltan antaa tilaa. Se on aikuistunut nyt paljon. Välillä ihan värisyttää, että mitä siitä vielä tuleekaan. En nyt sen tarkemmin treenejä ala tähän muistella, paitsi keskiviikkona oltiin Sannan kanssa Jokimaalla ja eilen issekseen Padiksella märällä nurmella, mutta kaikki hyvin. Siellä piti muistaa ottaa kalibrointikierros, mutta sen jälkeen todella hyvää työskentelyä.
Taimi on ollut todella liekeissä. Se on aika sopivassa fitissä ja jotenkin aivan elämänvoimainen. On kiva tehdä senkin kanssa. Surin sielu on muuttunut pentukuorman myötä herkäksi, joten Suri käy syömässä nakkeja, koska haluaa kuitenkin mukaan.
Arvi lähti Taran luokse sateenkaarisillalle. :( Arvin hengitystieongelmat olivat jo hyvin kuuluvat, ja kuumuus eiauttanut asiaa. Vaikka se muuten hyvässä kunnossa olikin, no ehkä juuri sen vuoksi oli nyt parempi päästää se pois, ennen kuin olisi tullut joku romahdus (kuten Tinkalla, saattoi hyvin olla samanperäistä ongelmaa) tai olisi mennyt kovin kärsiväksi. Surullista, haikeaa.. mutta elämää. MInä muistelen erityisesti Arvia Joensuun ajoilta, kun meillä oli todella zkoirantäyteinen elämä ja ajankäyttö. Voi niitä aikoja, oli ne melkoisia..
Keskiviikon Jenkkapirttitreenit olivat tosi hyvät! Taimille perusjuttuja. Surille myös, ei mitään kovin iheellistä. Seuraaminen on aivan makeeta nyt! Aijuu, vähän ohjatun suuntia otettiin, niissä ei ollut juuri pontta, mutta lähdin aina heti lähetyksen jälkeen karkuun, ja se toi Surille kiirusta. Oli tosi kuuma päiväkin, joten saattoi vaikuttaa vauhtiin. Muuten noin niin kuin mielentila on aivan mahtis. Jopa siis täällä, mahdottomuuksien kentällä. ;)
Musteen kanssa käveltiin eka kentän halki ja sitten kohta otin sen tekemään. Oli tosi hyvä mielentila silläkin, vaikka en odotellut liikoja. Sepä oli kyllä tosi mukana. Tehtiin jääviä ja stoppileikkiä. Ne oli hyvät hommat, eikä hyytynyt, vaikka juoksutinkin ehkä liian monta kertaa kuuman ilman humioiden.. Mahtava fiilis.
Kotona on tehty vähän agijuttuja. Aloitettiin takaakierron opettaminen. Keppejä on tehty tosi vaihtelevasti. Joku tosi vetämätön treeni oli, jossa se vaan kyttäili palkkaa, mutta sitten on ollut tosi hyviäkin. Pihalla se on ollut hurjan leikkisä ja tarjoaa nyt aika kivalla tahdilla asioita. 2on2off o myös ollut ohjelmassa. Täytyy vaan miettiä milloin on hyvä tehdä ja tehdä sitten hyvällä ajatuksella. Ja suosia tarjoamista vaan paljon, mikä sopiikin näihin tämän hetken ohjelmiin hyvin.
Tänään kävin Jokimaan parkkiksella, koska siellä oli näyttely. Käytiin tekemässä siis pientä häiriötreeniä. Katselin kalenteriin koiratapahtumia, jotta tätä asiaa saataisiin tehtyä nyt myös pohjille. Suri oli taas ihana. Sen kanssa tarjoamisia, seuraamista, jääviä, luoksari ja vielä seuraamista, koska se vaan tuntui niin makeelta.
Muste tuli autosta hyvin, kyseli tekemistä, mutta selvästi aavistuksen häiritsi ympäristö. Eli hyvä treeni, ja tätä on nyt hyvä tehdä. Tarjoamisen kautta pertsoja, vähän jääviä. Toisessa setissä vähän maahanmenoja ja istumaannousuja edestä ja sivulla, mitä on kovasti tehty kotona iltaisin. Itselleni vaan malttia antaa tarjota, rajoja, ettei voi alkaa katsella muuta, paijausta ja rentoa mieltä kuitenkin. Niitä tarvitaan ja tätä ohjelmassa nyt kerran viikossa / parissa. Edelleen muistutan itselleni, että rakennan rauhassa ensin hyvää, ennen kuin teen mitään vaativampaa. Toinen on vieläkin kovin nuori. :)
Maanantaina kyöräsin itseni agihallille Musteen kanssa. Muste on kyllä vähän nahkealehtinen välimerenkasvi nyt juoksunsa jälkeen (tällä viikolla yksi esineruutu meni tosi hienosti ja reippaasti - toinen oli niiiiin vastenmielisen tylsän oloinen, että ei todellistakaan), joten hirveesti en odottanut mitään. Tehtiin vähän keppejä, ja kyllä se niitä tarjosi ja hakiu palloa palkaksi, muuten ei juuri intoillut tai innostunut hirveesti. Sitä ruorastaan vitutti, kun talutin sitä pannasta aloitukseen, mistä se yleensä innostuu.Tein kentän ulkopuolella namilla vähän toko-juttuja, ja jäävät kyllä inspasi kovasti. Ruoka on pop, lelu nahkea. Ihan ymmärrettävää. Mutta myös tylsäääää. Onneksi kuitenkin olen vuosissa oppinut jotain, joten nyt vaan makustelaan, mikä homma inspaisi ja millä palkalla, ja tehdään vain itä nyt meanwhile Muste paleutuu. Olihan meillä pitkä hieno putki takana, nyt ei auta mennä pilaamaan väkisin yrittämisellä.
Kotona huomasinkin, että iltaruoka-aikaan namilla pääsee pitkälle. Niinpä eilen tehtiin kaukoja ja jääviä, sekä partsasta maahan menoja ja sivulle nousuja. Iltaruokaa vastaan Muste palauttaa kapulaa sivulle. Mälvääminen on vähentynyt. Musteelle pitää sanoa aika reippaasti, jos se ei tee kunnolla, niin se skarppaa kovasti. Kyllä näillä eväillä saadaan varmaan harkattua tietyt asiat kuntoon. Ja treenataan vähän vain ja vaikka vaan kotona, jos niikseen on, onhan meillä täällä ihan hommaa kuitenkin.. ja silti tänään on treenit sovittuna jo muualle, Suri lähtee päätähdeksi ja Muste siinä sivussa vaikka syömään pari namia. ;)
Eilen tein pikkutreenit itsekseni koirien kanss, mutta mentiin Vääksyyn kentälle. Voisin ehkä hyödyntääkin sitä nyt, on jotenkin helpompi keskittyä asioihin, jos on oikealla kentällä. :D No joo, pihallakin tehtii naamupäivällä Musteen kanssa leikkimistä ja 2on2offia. Se etenee ja nopeutuu hiljalleen. :) Pyritäöän aina pariin toistoon, ehkä joku 5. Pitää jäädä hyvä maku suuhun.
Taimi aloitti kentällä ekana kartiolla, tai siisi han ensin rallattelemalla lelu suussaan ympäriinsä. Sitten hienon hienoja kertioita, olen liekeissä. Ja Taimi kans. Vähän seurailtiin ja peruuteltiin käännöksineen ja muutama kaukokin taidettiin tehdä. Taimi paras!
Miten hyvä mieli voikaan tulla, kun Suri juosta rallattelee autosta kentälle hakemaan lelua pyynnöstäni, ja ilakoi ja riehuu ihan hulluna. Koska tämäkin kenttä on kuulunut niihin "eivoieipystyliianpainostavaa"-sarjaan, ja välillä on ollut todella tuskaista itselle vakuutella, että kyllä se siitä.. Aluksi sai tarjoilla pertsaa, ja tarjoili hyvällä tekniikalla. Samoin tehtiin vasuritäykkäreitä, ja pikkuhiljaa se alkaa kuin alkaakin pelata!! (Siis outoa, jos treenaat jotain asiaksesi, se paranee). Parit kartiot laukalla, mutta ei mitään superraivokasta. Nyt onkin tärkeintä vaan tehdä eri paikoissa, kun ollaan aika alkutekijöissä. Tehtiin jääviä peruutuksesta ja seuruusta, eikä yhtään hutia. Suri on niin varma! Ihan huikea esitys.
Suorastaan harmittaa, että Suri nyt todennäköisesti jää kesäkaudeksi mammailemaan. Tai toivon niin. Olisi meitä PK-mestikset todella houkuttaneet, ja vaikka Tokon SM myös voittajaluokassa. Mutta toisaalta, jos nyt ollaan kesä poissa, niin sen jälkeen saadaan keskittyä pitkän aikaa vain harrastuksiin. :) Syksyllä / talvella otettaisiin se EVL haltuun ja kevättä kohden pk-jutut, jos vuoden päästä kesällä vaikka onnistuisi sekä avoin- että voittajaluokka. Tavoitteita ainakin on, ja realistisia mielestäni. :) Agia jatketaan viikkoharrastuklsena, mutta kyllä siinä nyt Musteen kanssa aloitetaan katsella, josko siitä rakentuisi järkevä kisakoira. Koko minua vähän jännittää, vaikka se nyt uudemman juoksunsa myötä on taas kasvanut ja komistunutkoko koira! :o Mutta maltilla tehdään, ja katsellaan sitten mitä siitä tulee.
Musteen kanssa mentiin kentälle leikkien. Sitten tehtiin kartiota. Se voisi olla parempi. Se fokusoi kyllä todella huonosti, vaikka kävin näyttämättä. Lähetyksessä vaan lähtee johonkin ja kääntyy, eikä ole edes katsenut koko kartiota. Tätä pitää nyt alkaa työstää. Lisäksi kohti tullessa himmaa vähän, ehkä pitäisi alkaa ottaa taas silloin kun se on innokkaimmillaan ja sivulle saakka, ja siitä kunnon riekkupalkka tai joku vauhtipalkka. Itse meno kun se menee, on kyllä oikein kiitettävä. Taidettiin tehdä yksi vauhtinoutokin, joka oli vauhti. Peruuttelusta ja eteenpäin menosta jääviä perusmenoin, vähän seuraamista ja sille vastuuta oikean paikan hakemisesta. Ne menikin ihan hyvin. Vähän väsynyt Muste oli, ne oli koko päivän tarhass apitämässä vahtia, että siihen nähden oiken säpäkästi tekikin. Ensi kerralla kuitekin: muista kalibrointi - voisi tehdä jääviä vähemmillä avuilla - aktiivisuutta koiran vastuulle enemmän - vaikka ihan vetoleikkiä, jossa vastuu Muusille.
Ja pikkuhiljaa jotain pientä on taas kotona tihrustettu. Musteen kanssa vähän kaukoja, kapulan palautusta sivulle ja askelseuruita. Esineruutuja ollaan tehty parilla lenkillä, tänään otettiin Musteenkin kanssa vähän jo edistymistä, jottei ala tylsistyä. Aika kivasti se ikään kuin etsii jo, palautuksessa miettii vähän, mutta on alkanut nopeutua, ja uskon, että kun sitä vaan vahvistetaan, niin tadaa, se alkaa nopeutua siitäkin. Mutta, treenit jatkuu ja tästä taas eteenpäin uusien kuvioiden kera. :) Ai juu! Ja Suri on astutettu.
Rauhakseen ollaan jotain tupsuteltu eteenpäin. Perjantaina kuitenkin suuntasin jälkimetsään. Surille ehkä alon mittainen jälki kuudella kepillä ja n. 15 m janalla. Ikää noin tunti. Suri eteni janalla hyvin, otti heti oikean jäljen ja alkoi ajaa sitä määrätietoisesti. Kaikki kepit se ilmaisia ongelmitta. Tunnelma jäljellä oli ihana. Tein kepeistä ison ja sydämellisen numeron, ja Surista se oli siistiä. Se alkoi nostella keppejä suuhunsa ja oikein esitellä niitä. Ei huono. Keppien arvo pitää saada hyväksi, koska viime kaudella matsässähän kepit tahtoivat helposti jäädä metsään. Surin kanssa suunnitelma on nyt tehdä vaan vaikeita jälkiä. Ei kait se nyt mitään kloonijälkiäni jaksa kauaa työstää...
Musteen kanssahan viime kaudella ajettiin karille. Tiedän aika varmasti miksi, ja onneksi olin fiksu ja jätin jäljen ajoissa pois ohjelmasta. Tähän kauteen lähdin ajatuksella: Muste on koira, joka ei kyllä tee mitään tyhmää. Jos jäljessä ei ole mitään pointtia, pelkkä ruoka ei ole syy nyhtää maasta muurahaisten ja havujen seasta jotain ruuanpalasia. Siispä ajatuksena oli laittaa ruokaa alunperinkin harvemmin, tehdä pidempi jälki, jossa voi olla vaikka kulma tai kaarrosta. Lisäksi meillä on Musteen kanssa muodostunut mielestäni aika mainio suhde (vrt. pennun kanssa, jonka kanssa vasta luodaan asioita ja pohjia yhteiseen juttuun). Muste oli tosi innoissaan odottelemassa jo jälkeä. Lähti ajamaan hienosti ja haki ruuat hyvin. Kaarros muistuttikin vähän kulmaa, mutta siinä se puksutteli sen. Matkaa ehkä noin 100 m. Lopussa kissanruokapalkkapurkki. Ikää puolisen tuntia. Jäljellä ei ollut mitään merkkiäkään tylsistymisestä tai paineesta ja loppupalkalla söi oikein ahneesti ja innoissaan, eikä ollut sen näköinen, että älä kaappaa minua kiini (jouduin sitä pentuna joskus kaappaamaan, ja sille tuli metsässä välillä sellainen ilme, että kohta toi hyökkää).
Siispä, jatkamme harjoituksia ja katsomme, miten edetään. Luulen myös, etä keppi-ilmaisu saadaan tehtyä sille kivasti myös. Haave oli opettaa se tuomaan kepit, mutta voisi kai sitä maahankin opettaa (sehän oppi sen hetkessä, mutta koska tein paljon turhia, helppoja toistoja, taisi maku mennä..). Jos ajattelenkin, että Musteen jälkien kanssa olen tehnyt ainoat mokat sen kanssa tähän saakka, niin tuntuu aika hyvälle, että uskon ajan olevan kypsä nyt sitten tällekin. Ja tavallaan se oppi, minkä sain, oli arvokas: pennun kanssa voi tehdä jälkiä, mutta ei se ole pakko. Vähän vanhemmankin kanssa voi helposti aloittaa. Taimin kanssa aloitettiin kun se oli vuoden, ja sillä oli kyllä minusta oppimiseen paljon paremmat palikat - siis tavoitteen ja mielentilan oppimiseen. Periaatteessa jälkeä voi hyvin hyödyntää ruokinnassa ja virikkeellistämisessä pennun kanssa, ja sitä suosittelen. Etenkin jos pentu on susiahne. Mutta Musteen kanssa vähempi olisi ollut parempi kuitenkin ja eteneminen sitten suhteen ja koiran oppimaan oppimisen myötä.
Taimi sai jäljestää Musteen jäljen ja syödä jääneet sattumat. :) Tällä tavoinhan saan senkin aina virikkeellistettyä hyvin. :) Taimi ei valita. :D Voisihan sille vaikka tiputtaa Musteen jälkeä ajaessa pari keppiä ilmaistavaksi myös. ;)
Lauantaina tein lenkillä esineruutua. Taimi ja Suri teki ihan normisti. Musteen kanssa piti taas hetki miettiä, että mitäs siis pitkään tehdä. Mutta ekan tuonnin jälkeen onnistui hienosti muut. Jatkettiin kuten aikaisemmin.
Kotona on tehty vähän Surin vasurikäännöksiä, jotka on edennyt nyt hyvin. Tänä aamuna tosin se taas teki huonosti, uskoisin että johtui lapsihäiriöstä, koska tehtiin olkkarissa. Se vähän tukeutui näin minuun, vaikka ei muuten paineiselta vaikuttanutkaan. Vaadin siltä kunnollista ja oikeista sitten taas koko sydämestä kehut. :) Se on kovin toimivaa, kokeilkaapa!
Muste on tehnyt nyt vähän pertsasta maahanmenoja, ja ollaan otettu vähän kestoakin siihen. Lisäksi kaukoja alettu tekemään (i-m vaihtoja), samoin kestolla, eli aletaan viedä kohti oikeaa liikettä. Musteella on hyvä mielentila, tai no vähän turhan jodlaava, juoksusta johtuen. :D
Musteen ja Eemelin lonkka- ja kyynärtuloksia odotellaan pian lausuttavaksi Kenneliitossa. Musteella näytti tosi kivoille, Eemelillä vähän löysyyttä ja matalampaa maljaa, mutta ei mitään hirveää kuitenkaan. :) Kyynärät näytti hyville, muta katsotaan mitä niistä nyt tulee. Musteen selkä kuvattiin myös, ja kyllä silläkin taisi se kahdeksas lannenikama siellä komistella. Jaahas, Taimiston lannenikamaiset täällä hei! Muuten nätti ja siisti ranka.
Töräytettiin ulkotreenit avatuiksi eilen Jokimaalla Sannan ja Rosman kanssa. Riman laitoin matalalle, ja lähinnä ajatus hakea hyvä fiilis kaikille. Otin Taimin aloittamaan, koska se on aina varma valinta. :D Taimi olikin ihan innoissaan, ja teki ensin kiertoa. Tehtiin sitä kohti toisia treenaajia kauempana, kenttä on siis todella iso ja kaikenlaista näkyy (vahinko oli kyllä tehdä häiriöön päin, mutta ei ne nyt ihan vieressä olleet). Taimi meni laukalla hissukseen ekat pari, sitten lähti menemään ihan kunnon vauhdilla. Kaikki stopit (pienillä avuilla varmistettuna) toimi oikein, ja läpimenoissa ei himmaillut ollenkaan. Istumisen se osaa hyvin! Annan kaukojen peru-käskyn, alunperin vähän kädellä autettuna, nyt pelkää suullinen riittää. On ehkä paras stoppi. :) Lisäksi tehtiin ruutuun menoja ja loppuun vauhdikan luoksetulo.
Suri sai olla seuraava. Alkuun oli tarkoitus tehdä sytyttelyjä, ja Suri olikin heti ihan mukana, ja tarjosi pertsaa iloisesti, lisäksi sai tuuppia mahaa. Surille tälläiset paikat ovat ajoittain olleet todella vaikeita ja vaikka se tekee, niin tekee epämukavuusalueella. Vaan ei nyt! Olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa niin kotona kuin kaikkialla muuallakin, että sillä olisi hyvä olla ja tehdä hommia. Tehtiin ruutuun menoja eri sivuilta, lelulle. Leluttomaan meni ihan hölmösti, ei katsellut. Pyysin katsomaan ja keskittymään, niin sitten teki hyvin. Seuraavaksi pari kartiota läheltä namilla, että varmasti taas muistaa, mitä tehdään. SItten taakse heitetyllä lelulla. Eka vähän hidas, tokalla meinasi oikoa (patistelu) ja kolmas tosi hyvä. Seuraamista tehtiin myös, ja oli todella makee. Vasemmalle käännökset alkaa parantua ja ohjelmoitua uuden tekniikan mukaisesti.
Musteen kanssa odotukset olivat matalimmalla, koska tärpit alkaa ehkä kohta olla käsillä. Suunnitelma olikin siis aluksi kävellä kenttä läpi, sitten jos alkaa tarjota hyvin kontaktia, niin vähän paijailla ja tehdä vaikka pertsaa tai vain kontaktia. Ensin se kävelyllä jäljestikin ihanan Rosman jälkiä, mutta tuli hyvin kontaktiinkin kyllä. Paijailin vähän ja sitten se meinasikin syödä sormet namien vuoksi, joten totesin, että on varmaan ihan jees tehdä jotain treeniäkin. :D Aloitettiin peruutuksella ja jäävillä, sama myös imutusseuraamisesta. Nämä hienot! SItten tehtiin stoppileikkiä minun ja Sannan välillä. Muste muisti heti, mitä tässä tehdään, vaikka tehtiin sitä tosiaan viikko sitten Oililla ekaa kertaa. Juoksi tosi hienosti meidän väliä, eikä himmaillut tai tehnyt banaanikaarta minua kohti. Stopitkin hienot ja nopsaan tajusi lähteä Sannalle palkalle. Lopuksi vähän leikkiä varmimmalla lelulla eli ongella, ja sai olla kyllä hyvin hyvin tyytyväinen kerrassaan onnistuneeseen treeniin kaikkien kanssa!
Akselin termiä lainatakseni, treenattiin tänään menoosessa Mirkun kera. Koska hyppy. Taimin kanssa tehtiin kartiota tosi pitkästä matkasta, ei juuri häiriöitä. Oli vittiläisen hyvä! Stopitkin käytiin vähän lähempää läpi. Eteenemenoa vähän ja sitten ruutuja. Voi että on kiva tehdä osaavalla koiralla, tai jotenkin oikein yllättyy, miten hyvin se osaakaan. Päätin vielä varioida Surille saatua eteenmenoharkkaa Taimin kanssa. Ensin yhdellä linjalla eteenmenoa kipolle, sitten otettiin toiseen kohtaan, niin että eka kippo saattoi olla hyvinkin ajatuksissa / näköpiirissä, mutta pitää irrota sinne suoraan eteen. Ei ongelmaa.
Surin kanssa tehtiin lämmittelyksi tätä samaa. Vaikka sen kanssa voisi tehdä leluile, nyt en tehnyt, koska inhoan maneesin hiekkaa leluissa ja toisaalta myös ruoka käy. Suri teki tosi hyvin! Kävin korjaamassa toista kippoa myös paremmin näkyviin (verta nenästä?), mutta ei mennyt niihin. Oikean jälkeen (siis kun oli syönyt namin) se kyllä vähän katseli sitten sinne päin, että olisikohan siellä toisessakin kipossa namia. Ei kyllä ollut, mutta ei myöskään mennyt sinne. Lähetyspaikoilla oli sellainen 10 - 15 m kuitenkin eroa, että ei mitään 2 metrin kuitenkaan, kuten ei ole tarkoituskaan. Tuntui hyvälle tehdä jotain kunnollista, hyvää ja uutta treeniä (eikä taas jotain "kyllähän sen jo pitäisi tämä ainakin osata"-saissea). Siis tyyliin: kun opetat koiralle jotain, se saattaa vaikka sen oppia.
Kartiota tehtiin torstain ajatuksin: heitin lelun meidän taakse, sitten lähetyksiä kartiolle. Pariin ekaan sain patistaa paristi menemään kartiolle saakka, mutta sitten loksahti ainakin tällä kertaa, ja pari hyvää yhden käskyn kiertoa mennen palaten laukalla ilman mitään välikyselyitä, vapautussana kesken juoksun aina sopivassa kohtaa (ei ihan lähellä kartiota, eikä edes hidastellut odottaen sitä). Annoin lähetykseen käsiavun, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Merkitys on saada tuo vain varmaksi, jotta sitten voidaan edetä, jee. Ruutuun mentiin myös kahdesta eri suunnasta sivuun, laitoin lelut kuitenkin valmiiksi, koska kaipaa vahvistusta. Hyviä nämä. Sitten tulikin Mirkku.
Tehtiin alkuun ilmoittautuminen: ekaksi Suri olisi halunnut mennä Mikun luo, mutta muistuteltiin, että ei saa, toinen olikin oikein hyvä. Sitten 90 cm ilman kapulaa ja kapulan kanssa ees taas. 90 cm paluussa kapulan kanssa tuli kosketukset, mutta ilme, asenne ja kaikki oikein hyvät. Hyppykunto saisi varmasti olla parempi, sen verran vähän on esim. aksattukin. Idiksenä tuli, että voisi tehdä nyt sinne 100 cm saakka ilman kapoulaa, ja tehdä itse noutoa vaikka 80 cm:llä, mikä voisi oll aihan järkevää. Nyt korkeassakaan hypyssä kapulan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, joten varmaan se 80 cm rittäisi. Muutaman kerran voisi ajaa sisään 100 cm sitten pelkällä hypyllä, ja sitten yhdistellä.
Muste teki pihassa vähän askelseuruuta namista luopumisen kautta Se oli ihan hyvä. :D Ei muuta.
Viime maanantaina oli pakko jäädä pois viikkoageista, koska olin aivan fyysisesti kykenemätön mihinkään. Meni aikaa palautua kerrassaan sitten niiden lauantain agitreenien. Siispä päätin, että en enää juokse / kääntyile enää edes pieniä treenejä. Laskettu aika on tasan kuukauden päästä, että olkoon tässä nyt ainakin itselle taukoa isommista kuvioista. Periaatteessa voisi hyödyntää vuoroa Musteen keppitreeneillä tms. mutta sepä aloitti juoksunsa - kuten uumoilinkin. Katsotaan, menenkö Surin kanssa tekemään sitten mitään pientä. Ehkä, jos jaksaa. Olisihan siinäkin kyllä tekemistä. En haluaisi heittää tauolle, vaika tämä kuukausi siihen olisikin aika hyvä, sillä Suri on parhaimmillansa nyt, joten on kiva treenata sitä eteenpäin.
Viikolla treenailtiin jotakin kotipihalla. Musteen kanssa ainakin vasemmalle käännöksiä (lähti kivasti sujumaan!) ja vähän seuruuta, Surin kanssa kartiota. Torstaina kuitenkin Oilin oppeihin, molemmilla olikin vuoro taas tällä kertaa. Ensin Muste, joka ei oikein pitänyt housistaan, eikä voinut juosta (sai halvauksen kesken matkan ja piehtaroi, tai housut juoksetti ihan väärään linjaan :D ). Tehtiin ensin Miian ja Auran häiriönä ja sitten omaakin settiä ohjatusti. Seuraamisessa ehkä vähän haittasi myös pöksyt, pysyi aika hyvin, mutta meinasi vähän jäädä / ajatus harhaili, housut häiritsi. Paikallaoloissa pysyi hyvin.
Omalla vuorolla katseltiin jääviä, koska niitä se pystyi tekemään hyvin ja kulki ahnaasti mukana peruutuksissa. Eipä niissä oikeastaan ihmeempää, hyvät oli myös oikealla rintamasuunnalla --> eteenpäin, eteenpäin. Seuraamisessa muuten käytettiin namikättä ihan houkutuspaikalla, koska tosiaan melkein alko jopa jätättää / harhailla, mitä ei ole muuten tehnyt, niin ei ole mitään järkeä juoksun aikaan sitten painostaa mihinkään muuhun, koska muuten ei ole ollut ongelmana. Stoppia tehtiin vetskarileikillä, ja se kyllä hiffasi ja osti ajatuksen tosi hyvin. Tässä ainoa ongelma on treeniseuran puute, muuten kyllä otetaan käyttöön - aina kun muistetaan. Muste oli minusta melkoisen hyvin mukana huolimatta juoksuista, ja treeni oli siinä mielessä kyllä hyvä! Rajoitteet olivat enemmin fyysisiä kuin psyykkisiä.
Surin vuorolla tällä kertaa treenailtiin kokeenomaisen sijaan, mikä olikin hyvä, koska asiaahan oli. Tehtiin Mykyn häiriönä ensin omineen. Seuraamista, sivulle ruutuun menoa (tässä pitää aloittee valmiilla lelulla, koska nyt vähän arpookin paikkaa). Kaukoissa oli aivan intona, ja meinasi edistellä, mutta ei niitä ole oikein tehty, niin en nyt ottanut siitä mitään ohjelmistoa meille. Kokeilin luoksetulossa eteentulon tilaa, kun olen niin paljon jo pitkään sheippaillut sitä mahani tuuppimista ( :D ), ja se oli mielettömän hyvä! Tuli ihan eteen ja tuuppi. Waude.
Ohjatussa vuorossa paneuduttiin sitten kartioon. Tällä kerta ameno oli aina kyselevä, mutta sen verran oltiin kai edellisissä treeneissämme saatu jotai najatusta auki, että paluussa se tuli laukalla eikä pysähdellyt saati hidastellut odottaen vahvistusta toiminnalleen. Treenissä tuli kyllä hyvin selville, että Suri osaa kyllä kiertää ja mennä, mutta kun ei viittis mennä kaus asti, jos voisi vaan suoraan kääntyä ja mennä lelullekin. ;) Ai hitsi sen näki nyt hyvin! Ja sitten sitä vaan kehoitettiin menemään kiertoon ja paluuthan sujui leikiten. Eli nyt vaan kuuri patistamista! Uskoisin, että se alkaa siitä kyllä sujua, näytti aika hyvälle kyllä. Toisena tehtiin merkittömän eteenmenoa, ja siihen hyviä vinkkejä ja vahvistuksia, vaikeutta jne. Niitä lähdetään viemään eteenpäin. Vitsi Suri oli kyllä hieno. Niin täynnä intoa, iloa ja virtaa, kuten se on nyt ollut. Todella miellyttävä, oppivainen, tarkka ja hyväilmeinen. Halukas työskentelemään, kepeä, mielen jatke. AIka ihanaa!
Aloitettiin myös tässä esineruututreenit viikon aikana lenkeillä. Taimille homma oli taas kuin karkkikauppaan olisi päässyt. :) Surin kanssa "päätin unohtaa" että se kyselee, mitä löytyneelle lelulle tehdään, eikä se kysellytkään (yhdessä kolmesta treenissämme joo, mutta jännästi olin juuri puun takana, enkä nähnyt tätä, joten sen piti itse ratkaista ja kun se ratkaisi, niin hurjat kehut. ;) Musteen kanssa mietiskelin, miten lähteä etenemään. Sillä on noudon ja etsimisen palikat hallussa, joten miten yhdistää ne hyvin tähän treeniin.. Muste sai aina katsella, kun isot teki ensin. Sitten sen omalla vuorolla ollaan edetty näin. Menen kyykkyyn Musteen viereen. Heitän ekan esineen ihan lähelle ja annan "nosta"-käskyn, jolla se tuo minulle kotona tavaroita ruuan toivossa. Hetken se mietti, mutta aika pian tarjosi tätä. Seuraavaksi vein itse hanskan aika lähelle Musteen odottaessa ja kolmas on sitten ollut jo vähän kauempana / ei suorassa näköyhteydessä. Näyttää toimivan aika hyvin. Jatkamme kokeita ja palaamme asiaan.
** Otsikossa lupasin norminpurkua, mutta nyt kun pitäisi jaksaa kirjoittaa taas viime aikojen ajatuksia koirista ja niiden kanssa treenaamisesta kuluneen vuodenki naikana, niin en kyllä saa nyt yhtään enää ajatusta tähän. No, ehkä ensi kerralla sitten! Mutta, ajatukset ovat hyviä. :)
