Muste aksaa vol 3

Eilisissä aksoissa Musteen juoksu näkyin nyt ehkä selvimmin. Kovasti oli innokkaana odottelemassa vuoroaan, kun nuori pitkäkinttuinen kelpi-uros treenasi ennen meitä. Treeneissä se malttoi alkaa leikkiä, ja innostui hetsauksesta sekä meni lelulle, ja leikittiin, mutta heti kun äksöni loppui, seoli jo nuuskimassa ties missä. Ruoka olisi osin voinut tänään olla parempi valinta. Toisaalta se kyllä aina innostui, otti hetsauksista kierrosta ja ottaa niistä muutenkin asenteen, että jotain siistiä tehdään ja lujaa, vielä ei ehkä päämäärä aina sille aukea. :D Mutta ei silleen huonolle näytä tuo asia, koska oikeasti myös se juoksu sotki ajatusta ja juttuja. 

Tehtiin mersunmerkkitreeniä, oikein hyvä taas itselle! Muste kivasti pohti ja ratkaisi, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, että vaikka oppiminen jää vielä toki Musteella vielä aika pieneksi, olen itselleni saanut joka kerta tosi paljon juttuja, joita voin sen kanssa alkaa tehdä. Vähän erilaisia kuin millä olen muiden kanssa aloittanut, sekä omaan ohjaukseen / asentoon / liikkumiseen. Ja sehän tässä oli taka-ajatuksenakin. Nyt ei kuitenkaan olla oikein voitu käydä omalla ajalla treenaamassa kurssin aikana, koska juoksut. A-Qilityn halli lienee ainut, mihin housut jalassa voisi mennä, mutta nyt sitten ei olla tähän aikataulutukseen saatu treenivuoroja. Toisaalta kun olisi kaksi ilmaistakin vaihtoehtoa.. niin sitä kerkeää myöhemminkin. :)

Kotona ollaan taas muutamien kotiinpaluiden yhteydessä tapahtuvien intoriemuilujen yhteydessä a) leikitty ko-vas-ti b) tehty kartionkieroja lujaa. Ja tänään sitten ajattelin, että kun paristi ollaan jo siivekkeen kiertoa tehty tarjoamisen kautta, Musteella voisi jo olla tähänkin idistä. Niinpä menin aika lähelle ja odotin, ja se teki kuin tarjosikin kierron ja kovasti innokkaana ja leikkiä odottaen. Vielä toinen toisto kostoksi, ja jee, tää menee eteenpäin!

Suri aksaa, Muste kehittyy

Eilen oltiin toista kertaa uusissa aksoissa med Suri. Vedin samalla treenit, mutta sain myös sitten itse hyvää ja tarpeellista apua ja havaintoja. Radalla tehtiin takaakiertoja, ja se oli jotakuinkin yhden aikaisemmin vetämäni treenin toisinto. Sillä erotuksella, että nyt pääsin itsekin treenaamaan sitä. Tiesin, että alku on hankala - miten saada Suri vauhtiin, mutta keretä ohjaamaan takaakierto. Hannalta hyviä pointteja: enemmän samanaikainen lähtö, käsien pitäminen hallinnassa, odottaminen (ei vain melkein vain oikeasti) ja se on herkkä piste, missä jää aavistuksen selän taa ja alkaa liikkua diiselinä ilman omaa radan taikka esteiden lukua. Voi että, juuri tätä tarvitsen. Tavallaan tunnistan asiat, mutta tehdessä yksin ne voivat hyvin olla tapahtumatta. Suri oli tosi innoissaan. Tehtiin lopuksi parit kepit, hyvällä ilmeellä, ei mulkoillut eikä jarrannut takiani. 

Musteen kanssa kotona ollaan saatu hyvin innostumista ja nostatusta ennen hommia. Se kyllä innostuu, kun on oikea hetki. Ulkona tänään tehtiin kartion kiertoa, enkä joka kerta ohjannut lelulla sitä kiertämään vaan pelkällä kädellä. Hirveästi sillä ei ole vielä idistä itse kiertämisestä, mutta nyt otettiin asken siihen suuntaan. Innoissaan se juoksee lelun perässä tässä ja vauhtia piisaa, ei sillä. Hyvä jos se jää mielikuvaksi. Toisekseen tehtiin lelulle juoksemista, kun mennään liki rinnakkain (se on niistä ehkä vaikein, sillä se lähtee hyvin eteen sekä jää minun taakse leluun). Nämä pari toistoa tosi hyvät ja oli kyllä tosi kova puruote ja veto tänään. Sisällä vähän vauhdikkaampia sivulletuloja, maahan-plätsejä (nehän taas edistyy) ja ympäri pyötimistä. Jei. 

Pieniä treenejä enemmän ja vähemmän

Ollaan treenailtu pihalla, maneesilla ja sisällä tässä viime päivinä. Sisällä on ollut hömppämenot. Taimi ja Suri ovat saaneet tehdä hömppiään, ja ne tykkää. Surilla on hyvä asenne ja se tajuaa, että on hei kivaa. Siitä voi sitten siirtyä esims tekemään liukuhihnalla tunnarin palautusta, kun itse istun rappusilla. Hyvä tonttupajatreeni ja noin sata toistoa. :D Ja ei ollut huono harkka, vaikka siellä jo ensimmäiset haukkoivat henkeään. 

Musteen kanssa sisähommissa sekä hömppää että asiaa. Pertsoja pitkästä aikaa. Jos en ole ihan tarkkana, jää aavistuksen vajaaksi. Olenpas siis tarkkana. Mikään meganopea se ei ole, välillä tulee joku helmi kuitenkin. Samoin maahan-plätsissä on saatu aikamoisia helmiä, ollaan siis edistytty siinä, ja en vie nami nenässä vaan teen vain käsiliikkeellä. Ja se alkaa oppia. Mutta niitä helmiä saisi vaikka alkaa tulla useamminkin, kun päästään jyvälle. :) Kivaa kuitenkin välillä nähdä jotain edistystä, vaikka sitä ei hirveästi olla haettukaan. Vähän itsensä ympäri pyörimistä, ihan ohjattuna. Musteelle voisi kyllä pitää jonkun sheippauskuurin, voisi olla ihan hyvä. Pitäisi vaan keksiä taas jotain järkevää. :P Tunnaria ollaan aloitettu vähäsen! Sisällä ensin, riittää siis että etsii ja selvästi reagoi oman hajuun (on siis vain oma, piilossa), ja sen se kyllä heti tekikin. Ulkona koklattiin kanssa, ja tämä on nyt lähtenyt hyvin. Jos oikein hyvin käy, niin samoilla vaivoilla JOSKUS miljoonan vuoden päästä voisi ajatella, että opettaisikin ne jälkikepit näin, siis noutona. 

Ulkona ollaan otettu kepoavusteisesti lelutreenejä muutama. Ne on menneet hyvin. Mielentila on aavistuksen häilyvä noin yleisesti juoksusta johtuen, joten jäitä hatussa yritetään mennä ja tehdä se mitä tehdään. Kyllä toisaalta taas miettii, että miksihän en vaan ottanut sitä urosta.. Nyt on jännä katsoa, miten juoksut vaikuttaa ja mitä sen jälkeen.. hirveästi siis ei vaikuta, siis mitenkään dramaattisesti, mutta jälkipyykkihän on sitten arvoitus. Ja juoksuväli. Aika näyttää. Tai siis jännä ja jännä, kauhulla odotan, että onko minulla nyt sitten ajoittain yhtään treenattavaa koiraa!

Seuraavan koiran on oltava kyllä uros. Ja sikäli se kyllä sopiikin, koska Arvihan on eka, joka tästä huushollista lähtee. :( Sillä on vaiva keuhkoissa (?), ja se kuulostaa pahalle, vaikka vointi onkin hyvä. Siis huohottaa, välillä rohisee. Sydänlääkitys auttaa jonkin verran, mutta ei poista tuota ääntelyä. Päivä kerrallaan tässä mennään, en halua sen kärsivän. Lähtö on väistämätön, pitää vain yrittää tehdä päätös sopivassa kohdin. Taimi puolestaan ei halua oikein lenkeille, ja marhaa sitten lähellä ja mulkoilee. Joku sitäkin vaivaa nyt. Ei onnu, liiku epäpuhtaasti, mutta epäilen kuitenkin jotain nivelkipua. Nivelravinteet ovat menneet taas jo vajaan viikon, katsellaan, auttaako. Painoa pitäisi saada alas. Uinti olisi hyvä mutta mahdoton. Välillä ärsyttää asua täällä kaukana kaikesta ja olla ehkä hieman myös huonossa varassa ja etenkin ajassa. 

Tänään maneesilla käytiin tokoilemassa, ja oli sentään yksi kaverikin. Taimin kanssa kiertoa, ja nyt oli molemmat hypytkin häiriönä. Ensin niin, ettei ne vielä olleet oikein edes matkalla, ja sitten pidennettiin matkaa niin, että nekin piti ohittaa. Aluksi hyvin, jossain kohtaa sitten ne häiritsi. Muutama tyhjiin lähetys ja ruutu. Ihan jees, mutta en paljon viistinyt tehdä, kun se ei ole kunnossa. Teki mielellään ja hyvinkin, mutta heti esim. noista häiriöhypyistä meni hartiat lysyyn sillä ja se alkoi hidastella. Paikallaolokin tehtiin. 

Suri oli aikas kiva! Vaikka tehtiinkin eka setti itsekseen. Aloitin kierimisellä ja pyörimisellä ja nenäkosketuksella. :o) Siitä päästiinkin hyvin jäävien erotteluun ja erotteleehan se. Seuraamista tehtiin myös aika pitkään, palkkailin vaan käännöksistä ja peruutuksista ihan reilusti. Noutoa! Heitin kapulan ja lähdin sitten ongen kanssa karkuun. Oli muuten nopsia palautuksia, ja ei irrottanut ennen jessiä missään kohtaa. Viimeinen vähän riskillä eleettömämmin: jätin Surin istumaan, menin edemmäs heittämään, lähetin se noutoon ja lähdin peruuttamaan vähän kauemmas sillä aikaa. Kun Suri palautti, olin hiljaa normaalissa asennossa ja se palautti niin hienolla vauhdilla, otteella ja ilmeellä muutaman metrin päähän minusta hidastelematta ennen jessiä. Voi ei ole hieno! Siihen tajusin sentään lopettaa. Treeneissä pitäisi hakea vain laatua, ei mitään "tehdäänpä nyt vaikka öö". Toisessa setissä kaukoja hyvässä toisen koiran häiriössä. Ja tunnaria. Siinä se meinasi vaikeassa paikassa vaan seisoa kapuloilla ja odotti kaiken maailman apua ilmeisesti, mutta saatiin purettua ja toi monta hyvääkin. Ruutua tehtiin joo sytyttelyksi, se on ihan bra. Nyt vieraiden paikkojen ruutua vaan pitäisi tehdä, koska omassa maneesissa toimii 100%, muualla en tiedä yhtään. :P 

Näin Mustetta ihan vähän vanhemman bc:n treeniä. Ja ei vaan voi verrata. Ei vaan kannata. Meillä ei ole oikein mitään edes valmiiseen päin. Siis vaikka kartion kierto tai seuraaminen, ihan mikä vaan. En oikein halua edetä vielä mukavuusalueelta, ennen kuin palkat ja palkkaus ovat varmasti hyvät ja kannattavat, siis että voisi vaatia tai yrittää vaikeampaa. Samoin tuo aiemmin mainitsemani sheippaus, Muste ei ole tarpeeksi ahne, jotta se ihan hirveen rytinällä lähtisi yrittämään. Siinä se on kuin Suri, ja en halua ihan hirveästi vahvistaa hidasta. Varoivainen se ei ole, mutta sitten se voi vaan olla kiinnostumattakin. Tämä on helppo estää, ja niin teekin ja toivon, että tässä kasvatellaan pikkuhiljaa kestoa ja varmuutta palkkaukiin. Leikki ja ruokapalkka tokohommissa kyllä toimii hyvin, ainakin pihalla, hallilla ja maneesilla. Mutta ihan hirveästi ei voi vaikuttaa mitään. Ihan vaan tälläisenä reality-tsekkauksena. Mutta ei sen tarvitsekaan, tehdään ja vahvistetaan niitä meidän asioita, palkkauksia ja tekemisiä, ja odotellaan, ihmetellään ja katsellaan, miten homma kehittyy. Tuota sheippausta yritän kuitenkin miettiä, miten se lähtisi etenemään paremmin. Ei tässä nyt mikään hätä, hoppu tai huoli ole, mutta jotenkin edelleen kauhean hajanainen ja sekava ole treenaamisista, että on vaikea saada sellaista loogista etenevää jatkumoa mistään.      

Pennun kasvua

Viime aikoina olen miettinyt, että Musteen kanssa tehdyt kaupunkikävelyt ovat olleet tauolla liian pitkään. Alkusyksystä niitä vielä joku kerettiin, mutta viime viikot ja kuukausi pari on mennyt vähän ohi. Tietysti on ollut kaupungissa treenejä, joiden yhteydessä on aina vähän treenailtukin vaikkapa hihnakäytöstä, ja vähän omilla lenkeillä saa harjoiteltua myös. Tämä on kyllä ollut hyvin minimaalista silti. 

Viime lauantaina kaupungistuttiin muutamaksi päiväksi. Ensimmäisellä lenkillä mietin jo, että ei tästä kyllä tule mitään. Pentu sinkoilee hajujen perässä ihan villinä, eikä kontaktia vaaan voi malttaa yhtään ottaa. Tuli jo mieleen, että näinkö tässä on taas tärkeää aikaa hukattu tärkeissä vaiheissa, ja että oliko kuitenkaan järkevää jättää pentua kotiin, kun mikään pakko ei olisi ollut. Ajankohta tuntui sikäli hyvälle, mutta kaikkea ei voi ennustaa, ja koomailu viimeisen kuukauden aikana on ollut kyllä niin kokonaisvaltaista töiden jälkeen, ettei vaan parempaan pysty.

Seuraavana aamuna Muste oli kai kalibroinut itsensä kaupunkiin, ja yllättäin kulki ihan hyvin. Siis pieni veto sillä vähintään koko ajan on, ja hajut ovat maailman siisteimpiä. Se ei ole ärsyketiltissä, mutta sitä vaan kiinnostaa kaikki ja se on niin utelias. Mutta sieltä se tuli kontaktiin ja jopa välillä tarjoili sitä itse, mitä aiemmin ei ehkä kaupungissa ole tapahtunutkaan. Ja sen saa hajukuplasta kyllä pois ja se unohtaa hajun heti sen jälkeen. Se siis kaiken kaikkiaan jatkoi siitä, mitä aina ollaan aiemmin treenattukin, ja hienosti meni. Samalla tosin selvisi, että Musteella alkoi juoksut. No joo, käytöshän on sitä ennakoinut, ja viime aikojen sekoilut valjaista ja välillä ruuan kanssa ovat kyllä niin tyypillistä "olen hieman hukassa" olemista. Ja se edellisen päivän sinkoilu. Mutta siis takaisin kaupunkiin, vetämistä pitää välillä hillitä, ja sitten se meneekin ihan ok jonkin aikaa. Käytiin ihan keskustakävelylläkin, ja se meni erittäin hyvin. Ihan sama milloin otti lelun esiin, aina alkoi iloinen leikki. :) Nappulat tekivät kauppansa palkkana.  Että ei se määrä, vaan se laatu. ;)  Tarpeeksi on varmasti tehty ja oppi on vieläpä mennyt perille. Jee!

Kentällä käytiin pari kertaa. Häiriönä olikin hyvin pelailevia lapsia, mutta häiriöt eivät olleet mikään juttu, eikä ulkokenttä edes houkutellut nuuskuttelemaan. Musteen kanssa näissä taidettiin tehdä leikkimistä, seuraamista, peruuttamista ja jääviä, vauhtinoutoa (meinasi tiputella omia aikojaan --> tarkkana!). Aika kivaa. 

Surin kanssa leikit sujuivat, mutta tekeminen oli vähän puolivaloista. :/ Tylsää, tosi tylsää. Se ei vaan oikein jaksa napata sitten itseä, jos ei vaan saa mitään irti, vaikka miten menin avoimin ja odottavin mielin treenaamaan.  Eli se yksin treenaaminen pitää ihan kokonaan unohtaa, myös näissä paikoissa, joissa se on ennen onnistunut.

Eilen tultiin jo kotiin, ja ihana oli käydä muutaman päivän tauon jälkeen kaikkien koirien kanssa lenkillä. Taimi ei siis ollut mukana reissussa, mutta miten onnellinen se olikaan, kun sai leikkiä Surin ja Musteen kanssa. Aika ihana perhelauma. Ja Musteen korvat ovat nyt hyvin herkästi päässä. :D Juoksut ovatkin tehneet siitä näemmä kuuliaisemman, tai siis sellaisen kuin se oli ennen tätä selvää juoksujen valmisteluaikaa. :) Se on kyllä kiva koira, en voi muuta sanoa. 

Eilen illalla käytiin toisen kerran agin alkeissa. Mustella oli housut jalassa, eikä ne haitanneet menoa yhtään. Harjoiteltiin hypyn tarjoamista: peruskääntö, sivusta lähestyminen ja valssiharjoitus. Nämä kaikki minulle uusia. Muste hiffasi aika nopsaan, ja nyt olisi kiva päästä paristi harkkaamaan vahvemmaksi. Tänään yritetään rakentaa kotiin yksi siivekepari, sillä saisi tehtyä riittävästi. Kun pitää muistaa malttaa, mutta olisi kiva myös vähän kokeilla mennä eteenpäin viikon välissä. Ja tehdä kotona, koska Muste ei paikasta välitä, ja sitten olisi helppo treenailla ensi kesänäkin kotoa käsin. Ja taas tälläinen pikkuhuomio: viimeeksi Muste oli siis enemmän pihalla ainakin odotusajalla ja hallin ulkopuolella. Nyt se oli taas ihan erilainen ja suorastaan kontaktihakuinen. Kun piti tarjota hyppyä, se hakeutui perusasentoon tai seuraamaan. :D Ruoka kiinnostaa kyllä kovasti. Lelulla palkattiin sitten vauhdikkaampi valssiharkka, ja se oli hyvä. Se voi niin helposti vaihtaa ruuan ja lelun kesken, ei mitään ongelmaa. Lopuksi putkea lelulla. Suoralla fokusoi hyvin, mutta mutkaputkella vähän katselee liikettäni eikä sujahda aina suoraan putkeen. Harkataan aina ensin siis tästä lähin suoralla ja sitten mutkistetaan --> kunnes myös mutkaputkessa sama fokus ja imu.    

Jännää jälkeä

Tänään Surille ja Musteelle oiva tilaisuus ja hienot olosuhteet ottaa metsäjälkeä. Musteelle lihiksillä joka kolmas namitettu, kaksi kulmaa ja kolme purkkia. Jälki alkoi hyvin, heki innoissaan aloitusta ja llähti jäljestämään ja syömään namejakin, eka purkkikin konstailematon (en odota nyt mitään ilmaisua). Toisella purkilla se sitten alkoi kesken väistää taas. Sen jälkeen kyllä vielä söi ihan paineetta ja jatkoikin jälkeä hyvin. Kulmat oli myös hyvät. Viimeiselläkin oli vähän niin ja näin, miten sen purkin sisällön söi. Paremin, jos kaadoin maahan enkä ollut ihan vieressä. Jutskattiin ja mietittiin Miian kanssa asiaa ja miten se voisi purkaa. Koska sen jälkeen se myös ei halua lähelle --> autoon. Tosi outo ja lahjomaton tässä asiassa. Mutta siis, koitetaan rikkoa se kaava, itse jäljessä tai muussa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta mikä on tuo reaktio, kas siinä miettimistä. Mutta en stressaa. Aika saa auttaa, ja ilman painetta, se sitten jää aikanaan. Mutta otetaan vähittäiseen työstöön aina tilanteen mukaan. Yhdistetään metsään, valjaisiin, ja purkkeihin jotain kivaa ja odottamatonta, iloista ja innostavaa. Olisihan se kiva, jos ei olisi mitään työstettävää tälläisten asioiden kanssa, mutta jos on niin minkäs sille mahtaa.  Tää on kyllä melko mysteeri. Onneksi kuitenkin oli motivoitunut jäljestä kyllä.

Surille ihan mainio jälki! Suora, noin kolme-neljäsataa metriä. Jujuna se, että siinä meni noin 6 verijälkeä ja niissä kohdin myös kahdet ihmisen jäljet suoraan leikaten meidän jälki! :D Haa! Ekalla verijäljellä tarkisti ihmeissään, nuoli verta. Kun pääsi yli, jatkoi oikein vahvana ja varmana omaansa. Kepin ilmaisia hyvin. Jokainen verijälki oli aina helpompi toistaan. :) Ja viimeisellä kepillä hieno ilmaisu. Tää oli hauskaa! Ja Suri on nyt hyvässä vireessä, leso ja vahva. :) Hieno!  Taimille yksi maalihenkilkön etsintä ja ilmaisu. Olipas vaan taas hauskaa, Taimi oli hieman innoissaan.

Lopuksi lenkkeiltiin koiraköörillä verijälkien seassa: Taimi jäljesti ihan sikahienosti niitä kulmineen kaikkineen. Eläkelaji! Se ei ole koskaan tehnyt, osti ajatuksen. Suri ei ollut yhtään kiinnostunut tässä tilanteessa niistä, ei yhtään. Muste meni niiden ja muiden hajujen mukaan, juoksenteli milloin missäkin kera noutajien. Mutta ei mitään erityistä ihmettä tai suuren suurta mielenkiintoa. Sopivasti ehkä. Oli ihan hauska eläinkoe.

Agialkeet

Musteen kanssa aloitettiin eilen agin alkeiskursi, joka kestää neljä kertaa. Treenattiin ensi malliksi muutama lelulle irtoaminen, jota voi harjoitella kotonakin. Siis kolme erilaista harkkaa, joita en osaa sanoiksi pukea. Mutta aion treenata. :D Sitten tehtiin putkea ja sille irtoamista. Muste lukitsee ja fokusoituu suoraan putkeen hyvin. Mutkaputkeen se ei samalla tavalla sujahda, eli siihenkin treenattava fokusta. Tätä tosi ei ehkä päästä tekemään ennen seuraavaa kurssikertaa, kun tulee pieni syyslomamatka Lappeenrantaan, joten en pääse omatoimitreenailemaankaan. Höh. 

Tänään otettiin opiskelijoiden kera vähän haun alkeistreenejä. Taimi sai tehdä myös ja demota ilmaisevan koiran. Tehtiin näköavulla pistot, kun Taimia ei ole pistotettu juurikaan. Tosin se on kyllä esineruudussa oppinut pistot, joten ehkä olisi voinut tehdä yhden sokkonakin, koska se oli heti messissä kyllä. Mutta se ei ollut nyt pointti. Ekalle 2 haukkua (oli liian tuttu maalimies, Taimi vaan läpsi tassulla kunnes tajusi, että hei tää onkii ukko, pitää ilmaista). Seuraavalle neljä haukkua tulikin jo aika hyvin, ja viimeiselle kymmenen oikein tasatahdilla etutassuilla tahtia lyöden - Taimi oli NIIIIIIIN hakukoira! <3 ÄÄH!

Musteelle pari pistoa kanssa haamuilla ja vähän ääniavullakin, maalihenkilöt siis kyllä kyykyssä hiljaa etsintävaiheessa. Irtoaa hyvin ja maalihenkilöt oli valittu sen suosikeista. Mutta siinä palkkaustilaneessa tulee sama kuin jäljen purkeilla, eli se kuvittelee siitä seuraavan joku kiinniottaminen, ja se yrittää lähteä väistämään. Tämä oli oikeastaan hyvä nähdä, koska tuo on nyt se kynnyskysymys. Sitä ei saa vahvistaa, mutta pitää miettiä, miten se puretaan! Koska siitä on nyt kiinni tyyliin kaikki maastojutut. :D Naurunaama, koska ei voi ranteitakaan auki vetää. 

Uudessa seurassa

Tänään alkoi vihdoin treenit uuden seuran riveissä, kun mattoprojekti valmistui viime viikolla ja kisatkin pidettiin alta pois. Mitä niistä nyt voisi sanoa: aika mahtavaa. Pari harkkakierrosta, molemmat meille hyviä treenejä, irtoamista ajatellen. Palkkaus oli koutsilla, leikitti Surille sopivasti. Ja Surihan irtosi, oli vikkelä, ei kysellyt. :) Aksat korkattiin siis oikein hyvin, ei ne olisi paremmin voineet mennäkään. Jospa tästä nyt jotain saisi aikaiseksi, kun oma asenne on ihan eri taas.

Muste kävi vähän hallilla haistelemassa tunnelmaa, ja se oli niin kovin iloinen ja innokas, haki kyllä kontaktia minuun paljonkin, leikittiin ja syötiin namiakin. Siis oikein kiva havaita sen keskittyminen taas ja se, ettei hihna soinut kireällä, koiriakin toki sopivasti vähemmän häiriönä. Mutta siis uskoisin, että nämkin auttaa, kun se saa kulkea mukana. Muutenkin ne meni Surin kanssa hihnakävelyt suht ok. Siis Suri meni ok, ja Muste ehkä vähän malttoi paremmin ja otti Surista mallia. Suri on kuitenkin aika tasainen ja varma muiden kohtaamisissa jne., joten siitä Muste voi ottaa mallia. Muste ei kyllä ole mikään räyskä, mutta haukkuu kyllä innostuessaan helpommin. Toisaalta yleensä aika helposti rauhoittuu ihan vaan puhuttelemalla vähän toruvasti. Oma mieli oli sataviiskyt hyvä, eihän tää voi mennä huonosti! :) 

Surkeat ja hyvät treenit

Perjantaina yritin käydä keskenäni treenaamassa, mutta se meni ihan hanurilleen. Suri ja Taimi ei ollut moodissa, eikä minua napannut yhtään yrittää nostaa niitä. Oikeasti taisi omat aivot olla tiltissä --> koirat huomaa --> ei jaksa. Pennun kanssa leikittiin ihan kivasti kuitenkin, stoppileikissä se syljeskeli hiekkaa pois lihapullista, eikä oikein ottanut hyvää asennetta. Leikit ja muut kuitenkin hyvät, ja hiljalleen pääsee treenaamaan sitä, että maneesissa ei haistella, jos ei olemuuta tekemistä. Muutama hyvä kielto ja palkkaus riittää silloin tällöin, joskus pitää ottaa ihan asiaksi. 

Tänään käytiin päivällä Musteen kanssa haistelemassa agikisatunnelmaa. Luopuminen ei tod ole sille helppoa, jos edes osaa koko hommaa. :P No, ainakin aluksi meno on mahdotonta. Hyvä tietysti, että se ei pelkää mitään ja on eri paikoissa ja tilanteissa täysillä, hirveen kiva, jos joskus olisi vaikka myös vähän minun kanssani. :D Vähän aikaa oltuamme tosin pystytytiin treenaamaan koirista luopumista, tarjosikin, välillä veti selkä mutkalla joka suuntaan. Rauhoittui myös ja makoili jaloissa, kun katseltiin Akselin kanssa kisoja. :) Muste kävi tekemässä vähän mutkaputkea ja kiipesi myös A:n. :D

Huilattiin päivä ja illalla lähdettiin tokon kimppiksiin maneesille. Taas oli 3 + minä, mikä oli mahtavaa. Taimi teki kiertoa, ja oli kapuloita ja kartioita häiriönä. Jollain kierroksella otti kapulahäiriön, mutta nyt osasi myös korjata sen jälkeen. Ruutua tyhjään lähetyksineen, en tiedä oppiiko se tällä taktiikallani oikeaan tilanteeseen sitä etenemistä, tuskin. Pitää katsella vieraissa paikoissa, olisiko mitään idistä, tai saisiko idiksen jos tekisi eri paikoissa. Vähän seuraamisia, ja pari uutta paikallaoloa. Ihan hyvin kestää varmasti jne., mutta luoksaria pitää treenata niin, että se tietää lähteä ihan kunnon vauhdilla. Nyt aluksi epävarma ja ravasi (koska ei olla ennen tehty toisen kanssa), mutta sitten teki nopsia. :)

Suri oli hieno, koska oli muita koria ja ihmisiä. Jotain ihan muuta kuin viime perjantaina, kun taas kävi mielessä, että mitä hiton järkeä tätä on oikeasti edes yrittää tahkoa. Tänään järkeä oli taas ja paljon. :) Kaiken kaikkiaan treenattiin ruutua, jääviä, seuraamisen lähtöjä, suuntia (ei tarvinnut kertaakaan kieltää huonosta lähdöstä!!), vauhtipalautuksia (näitä vaan lissää).. niitä kai. Yhden seuraamisen lähdön Suri teki surkeana, mutta sain hienosti kerrottua, ettei surkeus auta ja uusi lähtö tehtiin kunnolla ja kun siitä palkkasin, niin ei ollut enää mitään luimuja. Muutenkin kun sanoin "tehdään seuraamista", katse ei laskenut vaan skarppasi. Osaa se kaikenlaista!!! Surin paikallaolokin oikein bueno. 

Muste kävi kaksi settiä. Ensin ruutuun lelulle paristi, siihen päälle leikkejä. Seuraamista ihan pitkähkökin tovi. Hyvä paikka molempiin suuntiin kaartaessa, pari kertaa keskittyminen herpaantui perhoskoiraa kohtaan, mutta ihan hyvin kasasi sitten taas. Tehtiin varmaan viittäkintoista askelta ilman välikehua tai palkkaa, ja sitten lyhyempiä. Toisessa setissä palloleikkejä, sitten jääviä. Teki muuten pari nopsaa maahanmenoa, aika hienoa. Leikiskeltiin yhdellä lelulla, jota se kyllä tuo kivasti takaisin ja jatketaan siitä repimisleikkiä. Kerran seisahtui katsomaan lelun perään sinkoavaa bc:tä, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo, siitä piti megapalkata. Muutenkin Muste tykkää, kun treenin jälkeen trehdään megapaijjauskehumiset, niitä vaan kanssa, jotta saa hyvin näitä sospalkkoja repertuaariin. 

Hyvältä näytti ja tuntui tänään, ehkä se ihan hiljalleen menee. Ja hyvä, että treeneissä pystyy tälläisiä pätkiä keskittymään minun kanssa olemiseen, jos arjessa ei aina olekaan yhtä helppoa se. :D Eikä sillä, että arki-Muste olisi kovin hankala, se on ihana villikko. Se osallistuu lasten leikkeihin, ja tulee hakemaan seuraa. Se lenkkeilee hienosti irti ja tottelee siellä luoksetuloa riittävän hyvin lähes kaikissa tilanteissa (no ei varmasti missään megasuperjutuissa, mutta ei se minua haittaa). Hyvin se muuten antoi näyttelyssä tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida, vaikka aika tottumaton niihin on. Näkee, ettei tykkää, mutta ei vetänyt mitään kilareita aiheesta, seisoi kuin nainen. :D Tuo hihnassa kulkeminen vedotta jne. on kyllä ihan tottumattomuutta. Jos noissa tilanteissa oikein alan treenata asiaa, niin kyllä se alkaa pelata nopsaan. Mutta arjessa ei meinaa siihen löytää aikaa.. vaikka siitä hyötyä olisikin. Avoin ja rohkea pimu, jonkun verran itsenäinen ja itsepäinen, mutta on sillä toisaalta hyvät motivointi repertuaarit alustavasti jo käytössä, että eiköhän siitä jonkinlaisen kalun saa, kun rauhassa rakentelee.       

Kisavalkkaa pukkaa

Surin vuoro harrastaa ohjatusti. Tänään siis kisavalkkaa A-qilityllä. Aloitettiin paikallaololla, ja se meni kyllä hyvin. Suri ei mene muiden käskyihin ja tottelee yhdellä. Tehtiin myös paikkaistuminen näkösällä, se meni myös tosi hyvin. Pitäähän niitä EV-luokan juttuja alkaa pohjustaa, koska muutenkin luulen, että mahdollisen VOI1-tuloksen jälkeen menee joku 1,5 vuottaa, että saadaan EVL korkattua.. :P

Omalla vuorollaan tehtiin kokkeenomaista pienellä häiriöllä. Liikkeiksi oli valittu ruutu, tunnari ja ohjattu - oikein hyvät, vaikka aluksi mietin, uskallanko tehdä ohjattua millään häiriöllä. Ruutu oli hieno! Siinä Oili käveli ihan edessäni sivulletulovaiheessa, mutta Suri ei ottanut siitä mitään paineita. Tää oli kyllä hyvä. :) 

Tunnarissa liikkuri kävelikin minun ympäri takaa ja sitten kävi uudelleen kapuloilla. Menikö Suri sitten sen verran sekaisin pasmojensa kanssa, että haisteli pitkään ja sitten toi vaan jonkun minulle. Uudella lähetyksellä nappasi ekan kohdalle sattuneen, kolmannella sitten oma. 

Ohjatussa ei lähtenyt ekalla käskyllä, vasen saatiin ja itseasiassa ruutu oli samalla puolella häiriönä. Tässä päästiin sitten ihan treenaamaan. Kyselevät ja huonot lähdöt eivät käyneet, vaan piti mennä kunnolla hakemaan omaa. Oikein hyvä, tätä toivoinkin työn alle. 

Tehtiin toisen koiran häiriönä vähän seuraamista ja kaukoja. Kaukot ovat aavistuksen kärsineet tässä siitä mitä ne oli, siis kuuntelun / ylhäällä pysymisen suhteen, mikä nähtiin kokeessakin. Mutta hyviä harkkoja silti. 

Päästiin vielä lopuksi pareittain ottamaan käskyhäiriössä omia juttuja, ja meillä se oli aluksi ohjattua. Hain nopeita lähtöjä kapulalle, eikä saanut kyyristellä tai pälyillä. Saatiin hyvään vaiheeseen nämä. Tehtiin myös luoksetuloa, ja siinä oikeastaan sain tosi hyvän vinkin, tai Surille se näytti toimivan, siihen ennakointiin yms. Ihan niinkin eksoottinen juttu kuin valmis takapalkka. Se voisi olla toimiva, koska Surihan yrittää lukea pientäkin elettä minusta, että voiko juosta suoraan vai stopataanko. Tässä se oletusarvo eleistä siirtyy paremmin pois minusta, tai sitten houkuttelun / tsempin mahdollisuus väärässä kohtaa on poissuljettu, miksi se voisi tulla paremmin vain eteen (en osaa nyt pukea sanoiksi, mitä siis ajattelen tästä tai sen toimivuudesta). Ja Suri ei jumittunut sen takapalkan vuoksi myöskään, vaan tuntui olevan oikein fine. Eihän se toki kaukoissakaan siihen jumita, kuten esim. Taimilla ajatus jää ruokaan ja se ei kuuntele. Tämä saattaisi olla nyt oikeasti toimiva juttu, kun mikään muu "normaali" treeni ei ole siihen purrut, ja olen jo ikään kuin luovuttanut asian kanssa. Nyt kyllä kokeillaan tätä uudella innolla! Tehtiin myös ruutuja lelulla ja ilman häiriötavaroiden kanssa, ja tämä on kyllä hyvin Surilla hallussa.

Muste harrasti päivällä. Tehtiin koirakurssilaisten kanssa puomia, putkea ja rengasta ihan parit lelupalkalla. Välillä vaan oltiin ja istuttiin, koska muistin, että sitä pitäisi juuri harjoitella ja nyt oli hyvä mahis. Näytettiin myös ruudun ja kartionkierron alkuharkka malliksi, ja yksi vauhtiluoksetulo. Iltapäivällä tehtiin peltojälkeä samalla porukalla. Musteelle sellainen vähän kaarta ja pari ysikymppistä kulmaa sisältävä. Ihan hyvin meni, söi ja oli aika tarkka. Ihan hirveästi en siltä mitään tässä vaadi, kun jotenkin minusta se mielentila tosiaan oli lipsahtanut jonnekin vakavuuden puolelle, eikä sellaiseksi, missä yhdessä oli hyvä tehdä. Nyt haluan vaan, että jälki olisi sille oikein kivaja innostava juttu, jos sitä jossain harrastusmuodossa joskus vaikka jatketaan (siis kun en tiedä, lähdenkö sitä koemielessä treenaamaan Musteen kanssa).    

Pihareenilöitä

Parina päivänä olen superreipastellut pihalla pientä treeniä. Eiliseltä piti olla Musteesta videota, mutta ei ollutkaan sitten. Voivoi. Muste puuhasi eilen pari vauhtinoutoa ja seuraamista. Uusi KeHu-lelu on must, siis sellainen, missä on joustava varsi ja Kongipallo päässä. :) Suri teki eilen korjaussettiä taas, eli kaukoja, jääviä ja noutoa.

Tänään Muste ei alkanut treeniin, se ei jotenkin syttynyt nakinkalastelusta, mutta sen sijaan leikittiin senkin edestä. Hyvä treeni sekin, kun ei itseä hiilestyttänyt edes. Suri teki yllärinä eilistä eli kaukoja, jääviä ja noutoa. Nyt en hyväksy ravilla lähtöjä noutoon, enkä varsinkaan taakse pälyilyä. Hyvin korjaa, lisään vielä jännitettä merkiltä sanomalla "yy-kaa-TUO", silloin Suri kyllä lähtee hyvin. Katsotaan, miten uudelleenohjelmointi alkaa purra vai alkaako. En pidättele hengiotystä mutta onhan meillä loppuelämä ja sitä rataa.  

Sisällä myöhemmin Muste oli ihanasti mukana, vaikka tehtiin ennen ruokaa ja oli KOVA nälkä. Silloin voi joskus olla vakavaa. Mutta kun viime aikoina ruokakupinkin saa, kun vähän hyppii ilmaan, niin ehkä sellainen "Surijäykkyys" ison ruuan kanssa ei pääse vahvistumaan. Nyt siis aloitettiin uutena peruuttamisen treenaamista. Tehtiin jäävien maahanmenoa, siihen alkaa löytyä vauhti. Tehtiin myös istu-maahan vaihtoja, ja ne toimii nyt tauon jälkeen entistä paremmin. Pitää vaan muistaa tehdä niitä itse seisaaltaan, eikä polvillaan, koska se voisi olla vähän eteenpäinmenemistä taas. :D 

Ykkösputki katkeaa ja mestaruus voitetaan

Lauantaina ratkotiin Lappalaisten toko-mestaruus meijjän maneesilla. Täytyy sanoa, että isoin stressi oli, miten järjestelyt sujuvat (koska olin niistä vastuussa), mutta kaikki pelasi loistavasti! Tuomarille ja liikkurillekin koe oli ensimmäinen uusilla säännöillä. Kehät oli toimivat ja aikaa meni arvosteluun ymmärrettävästi vähän kauemmin. Kunnialla kuitenkin päästiin loppuun ja kahdessa luokassa mestaruudetkin saatiin ratkottua.

Surin työt alkoivat paikallaoloilla. Meni maahan vähän vinoon ja nousikin sitten vähän vinoon, joten tästä 8,5. On muuten niin hyvät nämä uudet paikallaolot, kun oikeasti jos ennen ne koirat kesti siellä avoimessa jo 3 min. paikalla ohjaajat piilossa, niin ei ne varmaan voittajassa ja evl:ssä yleensä mokaa vaikka aika oli vielä pidempi (siis mokaa joo, mutta se lähtökohta). Tämä siis miellyttävä. 

Suri oli oikein hyvillä mielin, ja oli kiva mennä kehään. Liikkeet alkoivat metallihypyllä. Hyvä meno ja nosto ja paluu, mutta jäi seisomaan puolen metrin päähän - en sanonut mitään ja pari sekuntia mietittyään tuli lähemmäs ja suoraan ja oikein, pertsaan vähän varasti. 8

Seuraavana vuorossa oli ruutu. Se onnistui hienosti! Ainoa vaan, että kun ruutu oli aika takalaidassa, Suri alkoi katsella vähän maahan siinä kohtaa, missä meillä ehkä aika usein on ruutu ollut. :D Vähän siis hidasti mutta hyvään paikkaan, maahan hienosti ja sivulle paluu oli iloisen vauhdikas, JES! 9

Seuraavaksi oli jäävät. Seisominen ok, siirti tassua kerran taakse mennessä. Istumisen seisoi, oma käskyni ei kyllä ollut Surin käsky. Nämä on viime aikoina pelannut, nyt harmittavasti näin. Muuten työskentelystä tuli paljon kiitosta. 7

Jääviä seurasi ohjattu nouto. Alku ok. Saatiin vasen, jossa käy muuten helpommin niin kuin nyt kävi: noutamisen sijaan jäi merkkiin vähän kiinni. Uudella käskyllä haki ja ravaili takaisin, palautti hienosti suoraan sivulle ihan suoraan perusasentoon, 7.

Seuraamista taidettiin suorittaa sitten. Kaiken kaikkiaan Suri teki hyvän seuraamisen! Ei pälyilyä tai mitään urpoilua. Peruutuskin pääosin ihan ok, taisi kerran jättää perusasennon ottamatta. Pitää vielä videolta jossain kohtaa uskaltaa katsoa, mutta siis minusta tosiaan Suriksi tosi hyvä! 8

Seuraamisen jälkeen tehtiin luoksari. Matka oli ihanan pitkä! Alkupätkä tosi vauhdikas, mutta olinkin vähän julma ja käytin suoran luoksarin käskyä (näitä eri käskyjä ei kyllä kannattaisi olla, mutta Surille ne on minusta tarpeen, tosin nyt pitää sitten palauttaa luotto siihen, ettei stoppailla). Stoppi hieno ja loppu sitten ravilla. 8

Luoksarin jälkeen tunnari, jossa Suri ravasi kapuloille, otti aika nopsaan oman, mutta tiputti vielä ja haisteli, ja sitten ravaili takaisin. 7

Enää jäljellä olikin vain kaukot. Vähän oli tunnelma, että okei, voidaan olla jopa ykkösessä vielä kiinni, mutta en siitä mitään kierroksia vetänyt. Harmi vaan, tähän vissiin loppui Surin kestävyys, se vähän vikisi ennen kaukoja, ja oli kovasti jo sitä mieltä, että joku leikki voisi jo seurata. Siispä hienon tekniikan ja kuuntelemisen sijaan se aloitti jo väärällä asennolla, kiirehti seisomisista istumaan tai maahan, ja nekin aina väärään asentoon, joten pisteitä ei jäänyt jaettavaksi. Lisäksi Suri oli liikkunut noin puoli metriä taakse päin! :D 0

Oli kyllä hyvä fiilis kokeesta ja olin kovin iloinen meidän yhteistyöstä, ja kokonaisvaikutuskin oli 8,5. Äkkiseltään katsoin, että kaukojen kerroin on 3, eikä siis kymppikään olisi pelastanut ykköseen, pisteitä meille siis kolmostuloksen verran 220. Mutta se kerroin onkin 4, joten oikeastaan 9 pistettäkin olisi riittänyt. ;) Spekulaatio on sikäli aiheellinen, että Surilla ON mahis ja todennäköisyys tehdä 9 - 10 kaukot, sillä on hyvä ja luotettava tekniikka ja se osaa ne. Nyt ei vaan kyllä vielä koetilanne toiminut. Saa nähdä, saadaanko se helposti treenattua, vai seuraako miten sitten jatkossa.

Surista tuli joka tapuksessa Lappalaiskoirien TOKO-mestari voittajaluokassa, eikä kyllä yhtään hävettänyt! 

Tänään Taimi ja Muste saivat käydä pyörähtämässä erkkarissa. Musteesta sanottiin jotain hyvää kulmauksista ja liikkeistä sekä turkista. Se sijaan se on vielä kapea (not shit?). Ja haja-asentoiset korvat, kaipaa myös kehätottumusta (eikö tää ollutkaan hyppy-luokka). Neljästä pennusta se oli neljäs. Taimi oli 9 veteraanista ainoa, joka sai EH:n, muiden ollessa erinomaisia. No ei se mitään, Taimi oli erittäin hyvä ja se oli elementissään esiintyessään taas kuivamuonaa vastaan. :D Onhan se kauhtuneen, pullean ovimaton näköinen, mutta maailman paras.

Ainiin, ja käytiinhän me vielä nyt illalla ottamassa ryhmätokot maneesilla. Suri teki iloista korjaussettiä, Taimi harjoitteli kiertoa nyt jo häirilkapuloidet kanssa ja Muste oli maailman siistein leikkimään ja tekemään ruutua lelulle, seuraamista aika tiheästi palkattuna että tulisi hyvä onnistuminen vaikka toinen pentu hallissa, sitten leikkiä, sitten peruutusta ja jääviä ja sitten vähän hengailua. Siistiä.        

  

Ennen koetta

Täytyy kyllä sanoa, että olen ollut pariin viime treeniin enemmän kuin tyytyväinen. Maanantai-iltana kävin itsekseen illalla ja tiistaina treeninvedon jälkeen. Surin sai nousemaan hitaasta ja epäilevästä koirasta sen parhainpaan moodiin sanomalla "missä lelut", ja Suri innostui heti etsimään maneesissa valmiiksi lojuneet lelut, joilla leikittiin ja aloitettiin suoraan seuruu, josta lelupalkkaa. Ei nimittäin kontakti taikka korvat tippuilleet, vaan todella mallikkaasti seuraava koira oli mukana. Ja se asenne jäi koko treeniin.

Tehtiin molempina päivinä seuraamista, jääviä, kaukoja, ohjattua, tunnaria, luoksaria ainakin toisena, ruutua. Ei paljon moitetta jäänyt, tosi hyvää ja vauhdikasta työtä. Tunnarissa taitaa olla isoin "moka" kun palauttaa niin vinoon. Sen voisin kiertää kyllä jatkossa opettamalla se palauttamaan perusasentoon, johon se muutenkin haluaisi aina liikkeiden lopussa kiiruhtaa. Se siis oppisi sen varmaan nopsaan, koska onhan se "itsekseen" kokeissa oppinut tulemaan luoksarissa ja hypyssä suoraan pertsaan kaikesta muun treenaamisesta huolimatta. :D Yleisesti monet jutut se osaa kyllä kiitettävästi, mutta onhan siellä monta paikkaa nollata ihan helposti, etenkin kun kokemusta ei vielä voittajasta ole ja tämä treenaaminen on vähän tälläistä junnaavaa suurimmaksi osaksi. Ruudussa ajautuu helposti kuitenkin ohi (siis Suri ei yleensä,m mutta helppo tehdä sellainen virhe), ohjatussa jos se merkki on kovin huomion kiinnittävä, se ei lähde välttämättä kovin hyvin noutoon, kaukot on Surilla hienot, mutta niissä ei paljon vaadita epäonnistumiseen.. Mennään siis hymyssä suin tekemään iloinen kokemus, koska syksyllä pitäisi olla mahiksia päästä kuitenkin hyvin kokeisiin.

Muste on tehnyt Muste-juttuja. Leikkinyt kovasti, tehnyt vauhtinoutoa, seuraamista, stoppi-leikkiä, jääviä, kiertoa. Syö kyllä hyvin kädestä peruutus/jäävä harkassa ja on muutenkin noheva pikkuinen. Toisena päivänä olin liian tylsä seuraamisessa, ja se lähti jossain kohtaa huiteleman, mutta edellisenä teki tosi mallikasta. Olin vähän mielenkiintoisempi tässä huonommassakin treenissä, että sain kuitenki innokkaan lopun. Jääviin olen hakenut nyt maahanmenoa, ja saanut parit hyvät ja nopeat jo lopuksi. Tykkään, että nyt edetään taas ihan lupaavasti. Treenit pidetään lyhyinä, pari settiä, joissa molemmissa pari kolme juttua, niistäkin osa vain leikkiä. 

Tänään Muste pääsi vähän agiesteille koulun ryhmän kanssa. Siis minä ohjasin, mutta oli paljon vieraita koiria ja ihmisiä (ja ihmiset on parhaita aina). Muste oli kyllä innokas muita kohtaan, ja sen kanssa pitää tehdä töitä, että fokuksen saa sitten lopulta joskus vain minuun, mutta mitään kovin stressikiirettä tai väkisin runnovaa tarvetta en sille koe. Haetaan rauhassa, positiivisesti sitä. Asenne esteillä sillä kyllä oli enemmän kuin kohdillaan! Ihan mahtavaa, tätähän tässä on hakenut kuitenkin hiljalleen. Tehtiin muutama putki, pussi, puomi ja rengas. Muste puri leluun kovemmin kuin koskaan, oli uusi lelu, kun toiset jäi väärään autoon.. sikäli voisi kokeilla, jospa se lelu onkin mieluisampi kuin karvapatukat, vai mistä niin hurja taisteluleikki sitten tulikaan. Tois sitä aina uudelleen taisteltavaksi. Ei tuntunut huonolle.