maanantai 24. marraskuuta 2014

Vuoden huipennus

Viime viikolla en kerennyt päivittää blogia, oli kiirettä. Tiistaina käytiin Mirvan ja Satun kanssa viimeistelemässä ennen koetta. Tein kuningasoivalluksen Surista. Viime aikoina sitä on pistetty vähän koetukselle, haastettu eteenpäin. Sen sijaan kehääntulo-  / hommienaloitusjutut ovat jääneet. Siispä tehtiin näissä treeneissä kehääntuloa + hillumista. Yksi varastettu nouto, pentuluoksari, ehkä hyppy. Oli tosi iloinen ja leikkisä fiilis. Taimi hillui ja teki tunnarin. Muuta ei viikolla tehty, kotona vähän kontaktihommia ja nenätargettia, ei niinkään koetta edistäviä juttuja. Mutta kokonaisuus on molemmilla vahvana, joten en halunut enää ylitreenata. 

Torstaina Suri kävi hyppelemässä agitreeneissä. Oli hyvä! Nopsaa keinua, keppejä ja hyvää, irtoavaa ratapätkää. Nämä nyt etenee ja menee itsekseen pikkuhiljaa tässä eteenpäin aina treeni treeniltä, toivon. 

Eilen sitten oli oman seuran toko-koe omalla maneesilla. Kivaa päästä kerrankin kotikentälle! Aamu alkoi EVL:lla, joten Taimi oli vuorossa ensin. Ensin tehtiin yksilöliikkeet kahdessa erässä, sitten paikallaolot. Koko setti alkoi kaukoilla, mikä oli meille eduksi, sillä vire ei kerennyt nousta ja nämä meni treenihengessä. Ts. Taimi teki kaikki oikein ja ekalla käskyllä! Liikkumistakin normaalia vähemmän!

Seuraavana tunnari. Oli tosi hyvä, ei ollut yhtään epävarma. Vähän vaan hidasti lopussa kapuloille mennessään, mistä tuomari vähensi vähän. Sitten hyppynouto. Lähti reippaasti, vähän ällötellen toi, mutta ei isompaa vikaa. Loppuun ohjattu oikealta, se meni ihan nappiin. Ehkä vähän vinosti edessä, mutta siis kokonaisuutena todella siisti! 

Tokassa setissä ensin ruutu. Odotin, että se olisi omassa maneesissa mennyt paremmin perälle saakka, mutta jäi vähän hidastelemaan etureunaan ja hätäpäissäni pysäytin ja käsin maahan. Se valui niin, että varpaat oli nauhalla, mutta onneksi sisällä!!! Vähän molempien mokaa siis (jos olisin odottanut, se olisi mennyt taakse, vaikka olisi tullut sanomista hidastelusta). Sitten jäävät hyvin, kaikki oikein. Luoksarissa ok vauhti, ja annoin ehkä hieman kovemmalla desiibelillä pysäytyksen, silti ok maahanmenoon saakka, loppu oikeastaan ravilla. Hehe, mutta siis meidän heikoin liike kaukojen kanssahan tämä on. Loppuun seuraaminen, mikä on tietysti meille myös eduksi. Paristi kontakti laski, mutta siis perustakuuvarmaa Taimiseuraamista. 

Paikallaoloissa istumisessa kerran oli tassua siirtänyt, paikkamakuussa kaksi käskyä ylösnousemukseen, muuten bra.  

Paikkaistu: 9,5
Paikkamakuu: 8
Seuraaminen: 8
Jäävät: 9
Luoksetulo: 7
Ruutu: 9
Ohjattu: 9
Metukka: 8,5
Tunnari: 9,5
Kaukot: 8,5

EVL1 274,5 pistettä! Olen niin tyytyväinen: Taimi teki tasoisensa suorituksen, ja sen taso tiettyine puutteineen ja vahvuuksineen on minusta juuri tämä.

Surin luokka oli ihan perinteisessä järjestyksessä. Aloitettiin paikallaoloilla, jossa maahanmenoon meni kyllä kaksi käskyä, mutta sitä tuomari ei tainnut kuulla. Muuten kontaktiharkka on kyllä toiminut, taidan vaan antaa sen käskyn niin myöhään muutenkin, että se vähän hämääntyy muiden käskyistä eikä sitten mennyt alas saakka. Mutta treeniä siis tähän edelleen tarvitaan. Paristi oli kai nuuskaissut maata, muuten hyvä ja skarppi. 

Kehäänmenossa ja seuraamisessa viime aikojen treenit kyllä näkyivät positiivisesti, vaikka tuntuu, ettei treeneissä itsessään aina niin rsuoraviivaista parannusta olekaan. Nyt se oli varmempi, mitä siltä odotetaan, ja se näkyi parempana suorittamisena kokonaissutenaan. Aika siistiä, koska tässähän ollaan vasta alussa! Seuraamisess aparisti taisi kontakti laskea ja käännökset minusta on aika kuraa, mutta niitähän en luvannutkaan ennen koetta yrittää parantaa. Liikkeestä maahan hyvä, luoksetulossa näki, että osaa odottaa pysäytystä mutta pysähtyipä pelkällä kädellä aika hyvin. Liikkeestä seisominen näytti sivusilmääni, että meni maihin, mutta niiasi vain ja seisoi hienosti. Paluussa kääntyi perääni. Tuota paluutakin pitää pitää meillä yllä, mitä en nyt ollut oikein tehnyt. Nouto aika hyvä, tajusin heilutella ennen liikettä kapulaa, joten väistö oli aika pieni. Iloinen nouto. Kaukot hyvät, hyppy myös. Sekä hypyllä että luoksetulossa Suri tosin palasi suoraan sivulleni, vaikka miten treenaankin eteentuloa. Ehkä annan sen tulla, vaikka onhan se virhe sitten pk:ssa. Kapulan se tuo kuitenkin hienosti eteen.

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8,5
Liikkeestä maahan: 10
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 9
Nouto: 9,5
Kaukot: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10

AVO1 194p, KP, sijoitus 1./11! --> TK2
Koularihan ei ollut meidän tavoite, mutta kun Suri meni rotumestiksiin jäätyään tyhjäksi ja tehtyään sitten ykkösen, niin toki haluttiin vielä omassa kokeessa kokeilla viimeistä. Hyvä niin, sillä kolme avoimen koetta, kaikista ykkönen kp:lla.. Ei ainakaan ole jäänyt huonoja koemuistoja. 

Alokasluokassa Surin sisko Kulo teki ekassa kokeessaan ykkösen 161,5 pisteellä (nollasi liikkeestä maahanmenon). Koe oli myös Satun ensimmäinen. Oli tosi iloinen ja hyvä suorituys, toivottavasti kärpänen on päässyt puiraisemaan sen verran, että kokeissa nähdään tämä koirakko myöhemminkin!   

  

maanantai 17. marraskuuta 2014

Agia, enimmäkseen

Aluksi torstain agitreeneistä. Mitähän me tehtiinkään. :P Eikäkun tosi kivaa harkkaa! Aloitin nyt treenata keppien sujuvuutta sekä niitä kontakteja. Sopivasti menivät samaan harkkaan molemmat! Ja toisena sitten jaakotuksen kautta loppusuoraa, hyvä sekin! Oli siis meille just passelit kohdat päivän treenistä.
Perjantaina mentiin maneesille uudelleen, sillä meillä oli seuran agimestaruudet. Hyppy- ja agiradat. Olihan meitä kymmenkunta koirakkoa, vähän ylikin ehkä. Hypäri oli ehkä vähän ahdas ja kurvikas, joten ihan en ollut menoon tyytyväinen. Ei siinä muuta kuin että selvästi Suri katseli, mihin pitää kääntyä eikä niin lukenut rataa, paitsi kun oli hyvää baanaa. Ei mitään katastrofia. Taimi kulkee minusta nyt maksihypyillä hitaasti, eli kyllä sen agilityura on nyt taputeltu. Agirotu on eri kysymys, mutta kisoihin en enää sen kanssa lähde, treeneissä mennään medeillä. Molemmille muistaakseni vitonen, olisiko vielä samassa kohtaa joku kielto tullut, en muista. Siis periaatteessa jotain onnistumisiakin siellä oli, lähinnä oman ohjauksen suhteen. 

Agiradalla sitten oli muuten aika jees-meno, mutta yksi, ei oikeasti ehkä edes vaikea, kohta teki Taimille hylyn, ja Surille otin samasta paikkaa niin ruman haltuunoton, ettei se hyllyttänyt, mutta korvat valahti. :D Oli pakko laittaa hymiö. Tulin paikkaan tyttöjen kanssa vielä erilaisin kuvioin, mutta silti juuri sen kohdan molemmilla ohjasin samalla lain, siis päin persettä. Mutta sitten hyvillä mielillä maaliin. Ja kas, seuran mestaruus 2014!

Viikonloppuna porokoirat pääsivät sosiaalistamaan uutta "serkkua", Heta-pumia. Sunnuntain lenkin yhteydessä piti parilla kentällä ottaa vähän pikkutreeniä asenteeseen, joka oli hyvä. Siis kaupungissa olisi kyllä hitsinmoiset edut harrastuksia ajatellen. Illalla toko-kurssin jälkeen meitä oli muutamia treenailemassa tulevaa koetta varten. Taimin paikalla istumisessa tyyppi nousi perään. Voi v####, tätähän kävi joku vuosi sitten parissa kokeessa. Ja nyt sitten taas.. tosin otin sen tosi nopsaan hommiin, eli ei ehkä vielä orientoitunut. Uusinnalla meni hyvin, paikallamakuukin hyvä ja skarppi. Surin paikallamakuussa kerran rykäisin, kun meinasi nuuskia, sitten ei enää yrittänytkään. Selvästi pari kertaa kävi mielessä, mutta itse se väisti houkutuksen, kiva! 

Taimille alkuun liikkuroitu ohjattu, jossa palkkasin merkistä isosti. Sitten suunnat. Tehtiin myös ruutu, sekä seuraamista. Muita oli samaan aikaan, ei häirinnyt. Taimin kanssa ihan hyvä fiilis. Tuo istumisen mokaaminen pitää varmistaa, mutta muuten luulen liikkeiden olevan hyvät, vain sen välillä väsynyt olemus mietityttää. Ei me tällä viikolla paljon tehdä, vain tunnari ehkä. Sitten vaan luottoa. 

Suri oli vähän varautunut, kun oli muitakin maneesissa. Se näkyi esim. siinä, että maassa olleita noutokapuloita piti väistää luoksetulossa matkalla, ja eteentulo oli vaikeaa (jos kuitenkin soraan sivulle, tai ainakin jää kauas). Seuraamisessa ennakoi jääviä, ja jäi seisomaan, mutta tuli ihan iloisesti jatkamaan, kun pyysin uudelleen seuraamaan. Noutokin hyvä. Mutta sellainen viime aikojen iloinen sähäkkyys jäi puuttumaan. En usko, että tässä nyt hirveästi kannattaa mitään miettiä. Tehdään yhdet tai kahdet nostatustreenit, ei mitään kummempaa tekniikkaa, ne pitäisi osata, vain oikea ilo ja vire auttavat siinä onnistumisessa. Vähän annoin ulkopuolisten asioiden häiritä treeniäni, mikä on kyllä minulta sitten puolestaan pieni notkahdus. Vaikuttaahan se, heti. Siispä nyt ilolla kohti seuraavia treenejä!    
 
 

 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Yksin treenaamisen dilemma

Yksin treenatessa on tosi vaikea saada koirille samanlaista virettä kuin porukassa. Kai se on se joku positiivinen jännite tai joku sosiaalisen eläimen tarve tehdä toisen kanssa jotain. En tiedä. Toisaalta tämä on asia, joka pitäisi ottaa haltuun. Koska minun mielentilastahan se jollain lailla on kiinni.  Eilen ei ollut tätä ongelmaa, mutta koirat olivat odottaneet toisten treenien ajan autossa, se ajaa saman asian.

Treenasin siis tänään maneesilla. Taimi teki kivoja kaukoja taas, tosi hyvin kyllä! Yritän ajaa sitä nenätargettia sotkemaan sen kaukojumituksia. Se näyttäisi vähän onnistuvan jo, mutta pidemmällä tähtäimellä tässä ollaan liikenteessä. Istumiset myös hyvin taas. Ohjatun suunnat kerrattiin, ne on nyt hyvät sen viimeaikaisen sisäänajon vuoksi. Niitä ei siis enää jankata, piti vain tarkistaa tila. Pari tunnaria. Ruutu, koska se oli Suria varten laitettuna. Taimi oli varsin suksee.

Surin kanssa aloitettiin taas kontaktijutuilla. Hyvä olisi, jos joku katselisi ja kommentoisi, vaikka etenemistä siis tapahtuu hurjasti itsekin havainnoiden. Lähinnä siis, että miltä oma toimintani näyttää. Autanko liikaa jne. Sitten oli tarkoitus treenailla luoksetulon stoppia. Mutta tässä näkyi se vireajatus: en vaan saa sitä vauhtiin. Ja sitten lukotan itse, kai. Tsemppasin, yritin, kannustin, ei mitään. Vaihdoin lelua, se oli parempi. Tehtiin ihan läheltä sitten. Ehkä niitä ihan läheltä juttuja voisi tehdä, ihan vaan, jotta loisi sen oikean vireen. Surista tänään eilinen maailman paras pallo oli Plaaaah, mutta patukka olikin sitten hyvä. Onneksi kokeilin. Nyt kun kirjoittelen, niin joo, ehkä sitten vaan nyt sitä läheltä peruutellen tekemistä sitten yksin. Ja uusi sisäänajo tälle luoksetulolle stoppeineen, uuden mielentilan luonti. Pitkät matkat läpijuoksuja. Seuraavaa koetta ajatellen ei siis mitään varsinaista parannusta ole tarkoitus saada, vaan tähtäimessä on tulevaisuus. Varmaan, kun en saa Suria vauhtiin, muutun liian mietteliääksi. Mutta tämä taitaa olla sellainen kärsimysten tie, joka on vaan kerran kuljettava läpi. Tulee ehkä mieleen vähän Tara, mutta sen sain oppimaan kyllä tuon vauhdin lopulta (tosin sille näytti aina tulevan yllärinä sitten ne stopit.. hehe). Taimi ei ole oikein koskaan kyseenalaistanut edes, liekö kyse sen opetustyylistä (stopit kosketusalustalla) vai vaan yleisesti erilaisesta työskentelytyylistä. Ehkä siitäkin, koska voisin kuvitella, ettei Suri juokse niin lujaa alustallekaan. Lisäksi voisin kokeilla useamman kerran ajaa kahden kupin taktiikkaa myös sille, koska se voisi olla ihan toimivakin. Silloin voisin itse olla helpommin sen näköisenä pönöttäjänä kuin virallisessa luoksetulossa. Ehkä näitä kahta rinnan (läheltä peruuttelut ja stopit - pidemmällä matkalla vauhdin pito, kun vapautus tulee pönötyksen jälkeen "jes" ja kipolle tsempit. Namin heittely kun maneesissa on perseestä. Jepjep, se on nyt käsitelty.  Suunnitelma kuulostaa hyvälle! Olisipa se syntyny jo eilen!

Ruutua lelulle kilpaillen, läheltä paikan opetusta, palkkanami sivuun, uusinta. Tunnari meinattiin loppuun, mutta ei kyllä ollut yhtään oikeassa moodissa, vaan haisteli pitkään ja meinasi vaan pokilla tuoda väärää. Tämä oli vahvana ajatuksena jo minusta, mutta onko ollut liian vaikeita sittenkin. Ehkä oman vahvistusta vielä erikseen, sitten helpotuksia jne., kunnes on parempi. Ja tähän tosiaan tartteisi vähän innokkampaa mielentilaa, nyt on aika diipadaapa, vaikka onkin tuonut omaa. Jotenkiin tähänkin kyllä tulee mieleen, että mielentilaan liittyisi se joku toinen ihminen, jonka kanssa voitaisiin tehdä tästä "jännää". Liikkuri veisi ja piilottaisi. Uskoisin, että kiinnostus nousisi aika monella sadalla miljoonalla.   

tiistai 11. marraskuuta 2014

Sopivaa tokoa

Treenattiin vähän aksatreeninvedon jälkeen. Taimille seuraamista, jossa taajalla tahdilla palkkaa: pari tapahtumaa, ja vasta sitten. No, innokasta on, käännökset hyvät, vähän edistää. Kivoja kaukoja luki meidän paperissa. Aloin siis siirtää nenätargettia maneesille, kun ei se nyt haittaakaan, jos ei vielä muutakaan mitään. Näitä läheltä ja kauempaa, ihan hyvin lähti sitten rullaamaan. Istumisia myös, siis irtoistumisia, niissä peruuttaa mukavasti. En siis halunnut ottaa kaukojen manööverejä mukaan, ettei tarjoile niitä. Hyvin meni näin, tätä kevytmielistä hömppää nyt vaan ennen koetta. Hymiö. Tunnari: ekassa nopsa palaute, sitten vaikea, jossa oli hirveän itsevarma. 

Surin paperissa luki: kokonaisuus. Tiedän, että se osaa, joten en hinkkaa liikaa, mutta kokonaisuus on ihan reilu ottaa ennen koettakin. Ensin vähän lämmittelyä seuraamisen aloituksilla ja kontaktilla. Nyt muistan olla itse varma. On helppo sanoa muille, että niiden epävarmat liikkeet lisää koiran vääriä asioita, mutta itse monesti meinaa mennä samaan. Nyt viime aikaisten treenien ja koulutusten vahvistamana olen saanut hirveästi varmuutta: Suri osaa, Suri tekee, Suri jaksaa, joten voin olla selkeä ja varma, se kyllä hoitaa osansa. Tämä auttaa paljon!

Seuraaminen olikin parempaa jo, ei nuuskimisia. Käännökset olivat kauheita, mutta niihin en nyt kuitenkaan ota tosiaan mitään painetta, tuon kontaktin korjaan ensin. Palkkasin parissa kohtaa. Liikkeestä maahan oli nopea, siitä suorapalkka. Samoin noususta istumaan. Luoksetulossa oli kova vauhti, joten annoin suullisen & käsimerkin, ja stoppasi nätisti! Löysin kesällä ostetut ihan sikahyvät pallot (vinkuvat, kumiset, pienet), jotka tuntuisivat sopivan stoppitreeniin paremmin kuin hyvin. Liikkeestä seisomisen meni maahan, korjasin ja uusi onnistunut. Ei painetta. Noudossa ei väistänyt ja nouto oli verrattain ihan nopea. Eteentulo hyvä! Kaukot veri jees. Hyppy myös. Tehtiin se pari kertaa vahvistukseksi. Hirveen hyvä kokonaisuus. Vire ja tuntuma oli todella hyvät. Suri osasi, ja se jaksaa tämän helposti. Jotenkin mahtava tunne, siis se luotto. Vaikka olikin treenitilanne, mutta kun en nyt yhtään vältellyt mitään asiaa, vaan varmuudella ohjasin tekemään kaiken, oli tunnelma jotenkin harmoninen. Enkä kaahottanut itse henkitoreissani joka suuntaan, vaan tehtiin selkeesti ne hommat, mitä piti ilman ylimääräistä performanssia. Olenko sittenkin ihan kehityskelpoinen?     

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kolmosiin kävi tie

Käytiin kisaamassa Jyväskylässä kolmen startin verran, ja niinhän siinä pääsi käymään, että Suri siirtyi kolmosluokkaan. Varsinaisesti tavoitteena oli yksi LUVA-nolla. Olisi ollut kiva jäädä kisa- / pentutauolle mahdollisesti loppuvuodesta ja startata sitten joskus vielä kakkosissa. Eihän se nyt sillä tavalla ihan oikeasti harmita, jos luokka vaihtuu. Nyt vaan tulee ehkä vielä pidempi kisatauko, kun on tarkoitus ottaa asioita haltuun, ennen kuin seuraavaksi startataan koukerruskolmosissa..  Jalosen sedän radat olivat kyllä mukavat, oli juoksevaa ja tilaa, mutta sitten iitä paikkojakin kyllä.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä hyllytettiin ihan peruskohdassa, jäin katselemaan koiran menoa väärälle esteelle. Muuten rata oli ehkä paras, sillä ohjaus onnistui ja tein asioita, joita on kyllä nyt treeneissä tehty, mutta joita en ehkä ole oikein uskaltanut aiemmin kokeilla. 

+ Kolmannen esteen takaakierto onnistuu hyvin, uskallan lähteä alta pois ja Suri kestää ja saa hyvät vauhdit pussiin

+ takasuoraa edeltävä posipäinkääntöjaakotusvatsoevö onnistuu hyvässä rytmissä ja Suri saa hyvät vauhdit taas putkisuoralle

+ kolmanneksi viimeisen esteen saksalais?-tyyppinen viritelmä kestää kasassa myös.

- kepeillemeno. Kun en ole ohjannut koskaan niitä kädellä, on huono mennä näyttämään oikeaa väliä. Näitä meillä on usein treeneissä.. mitä jos sitten vaikka opettelisin tuon putkesta 90-kulmaan tulon näyttämällä koiralle sieltä oikean aloituksen???

- Suri olisi kyllä saanut mennä muurin, turhaan kädessä kiinni suoralla ja kääntyy ihan kalkkiviivoilla

 

Toinen oli agirata. Aloitus jännitti, vaikka tiedänkin, että Suri tulee hyvin vastaanottoihin toisin kuin Taimi. Kakkos-kolmosesteen ohjaus siis meni kuten ajattelin. Kepeill vähän jarruttelee, kun tehdään niitä ns. tyhjiin, ei mitään estettä syöttämässä siellä takana. Tuo yksi hidas ympyräkohta on meidän tyyppivirhe, jatkamme siis harjoituksia. Tuollaiset ympyrällä menot eivät ollenkaan suju eteenpäinmenevästi, kun itse liikun vähän. Tässä kohtaa rataa se ainakin aiheutti jo kyselemistä. Kuitenkin ihanneaika alittui ihan hyvin, ja kolmas sijakin saatiin, joten toinen kakkosten LUVA mukaan.




Kolmatta rataa en nyt tähän saakaan, mutta kaverit näkevät sen FB:sta. Siinä tapahtuu ehkä eniten omia ohjausmokia, vähän alkeellisiakin. Päästän Surin kolmannelle esteelle ihan liian lujaa ja valssaan myöhässä. En meinannut edes valssata.. Ihan sama, jarrua olisi voinut ottaa ennen kolmosta. Sitä on treenattu, vaan hämäännyinpä sen verran, ettei nyt jotenkin mennyt jakeluun saakka. Valssi on tiukka ja ottaa vauhdin kokonaan, mutta onneksi saa palkata putkella, jonne Suri sujahtaa hyvin. Poispäinkääntövatsoevö ennen puomia on ok, mutta ei niin tarkoituksenmukainen kuin hypärillä. Toimiessaan ja oikein rytmitettynä tuo kyllä sopii Surille, se spurttaa hyvin perään. Sitten viimeinen rikka silmässä. Takasuoralla pussin jälkeen meikäläinen ryysää turhaan Suria hitokseen edelle. En ottanut ehkä huomioon, ettei se tule pussista yhtä nopeasti kuin putkesta, typerä valssi metri hypyn jälkeen about. Olisin voinut odottaa pussilla ja kauniisti lähettää hypylle valssaten. No, kun katselin sitä (noin sataviiskytkertaa), niin kerkeän sentään ennen Surin hyppyä jo pysähtyä, mikä vissiin kertoo sille kuitenkin vähän ennakoivasti, että käännytään. En meinaa päästä yli näistä mokista! Katselin tässä taannoin ikivanhoja aksavideoita, enkä siis voinut katsoa, koska niissä valssit yksinkertaisesti tehtiin aina liian myöhään, hehe. Mutta Suri oli hyvä, itselle kolmas rata oli nyt jotenkin liikaa, vaikka ei ollutkaan paineita, että nolla olisi pitänyt tehdä. 

Vaikka kolmosiin noustiin, niin noustiinpa hyvillä mielin ja iloisilla radoilla! Onhan tästä muistikuvasta aika kiva jatkaa sitten joskus. Nyt pitää ottaa seuraavia asioita haltuun:

- ohjauksen rytmitys Surin kanssa (Taimilla kun se ainakin treeneissä onnistuu, mutta tuntuma vähän vielä uupuu Surista..). Kokonaisuudessaan varmaan iso työ + kaikki tekniikat jne.

- Kontaktit! Jos on pysäytyskontaktit, niin koiran pitäisi juosta sinne itse jo valmiiksi. Nythän vapautan sitä ennen stoppia, ettei mene ihan liian hitaaksi. Mutta tuo tulee hidastamaan myös (pysähdytäänkö - eikö pysähdytä) eli kontaktit nyt kuntoon, millä tekniikalla mennään! 

- ne ympyrällä olevat esteet.. 

- vielä itsevarmuutta ja irtoamista, ettei tule noita muureilta kääntymisiä jne. 


lauantai 8. marraskuuta 2014

Koulutusta

Aluksi kuitenkin joku sana viime torstain aksasta. Surin kanssa touhuttiin, ylläri, taas vähän pk-hyppyä. Okei, 85 cm on vähän vaikea, sen sijaan 80 cm näyttää olevan sille helppo / tehtävissä vaivatta. Miten edetä? Hypytänkö 80 cm vahvaksi, sitten nostan? Otanko 85 cm hyppyyn pidemmän matkan? Miten näissä edetään? Pitää selvittää.. Itse agissa Suri teki radan puolikkaana, kahdessa osassa siis. Puolikkaat hyvät, mutta lopuksi kokonaisella radalla oli vähän velttoilija, kun ei tienny, missä palkka on. Mutta otetaan nyt ilo, kun ne pätkät oli hyvät, samoin kepit! Taimin kanssa medeillä, tämä oli ykkösluokan tasoinen rata. Kun Taimi on minusta ollut tosiaan vähän väsynyt, nyt sen silmiin syttyi pienet tähdet, kun se oli katsomossa odottamassa. Ja mikä meno! Vau, mikä mamma. Sydänhymiö.

Tänään tokoiltiin sitten omalla maneesilla - normaaliin sillä erotuksella, että meillä oli kouluttaja! Woooo! Ja hyvä sellainen: Elina Kemppi. Voi että tykkään olla Surin kanssa nyt koulutuksissa. Mahtavaa saada itse vinkkejä, ideoita ja palautetta toiminnasta ja koirasta. Alkuun tehtiin yhteisjuttuja. Paikallaolo ihan ok, pari kertaa konahdin nuuskimisesta. Muuten ihan skarppi. Sitten tehtiin EVL-tyyliin: meni omalla maahan, mutta taisi haluta nousta väärän ihmisen käskystä. Treenattiin sitten näitä maahanmenoja ja nousuja aluksi tiheässä rivissä, sitten ympyrässä. Todella antoisa harjoitus, ja helppo toteuttaa, jos on porukka (ja kohta meillä ihan oikeasti sellainen on!). Sopii kuulema hyvin alkuun kuuntelutreeniksi. Lisäksi vähän kontaktin häiriköintiä. Suri aluksi meni vielä lankaan, mutta loppua kohden taisi loksahtaa, mitä ollaan viimeinen viikko treenailtu, ja voitti häiriöitä hyvin. 

Oltiin hyvin basics-hengessä taas, koska se on nyt meille paras. Olisihan ruudut ja tunnarit ja kaukot olemassa, mutta kun niihin jo ihan perustaan tarvitsee tällä hetkellä ihan vaan massaa alle. Sen sijaan nämä tietyt perusasiat, joissa olen laistanut, vähän tiedostamattakin, on nyt hyvää treeniä. Lisäksi Suri ottaa niitä nyt hyvin vastaan, ja pystyy myös ottamaan vastaan negatiivista huomautusta. Toisaalta osaan sitten palkata sen hyvin, kun se korjaa, ettei se mene matoseksi. Jei. 

Perusasento on nyt hidastunut vähän näiden kontaktitreenien yms. myötä. Pitää vähän auttaa, jotta tekisi parempia (puolikas askel taakse). Tehtiin jälleen seuraamista. Nyt kun kontaktia oli prässätty jo paljon alle, se ei oikeastaan niinkään härvännyt päällään. Alussa vähän jätätti, sitten ihan kelvollista seuruuta. Pureuduttiin lähtöihin. Yhtä - kahta -askelta niin, että kontakti säilyy. Tietyssä rytmissä. Nämä toimi sika hyvin. Namilla autto, ei namia. Aluthan meillä yleensä kusee, loppua kohden paranee. Sikäli hyvä, koska otetaan ne alut nyt haltuun. Työtä on ihan käännöksistä lähtien, mutta se, mitä seuraavaan kokeeseen haluan keretä korjata, on nuo alut. Muuta en tälle aikataululle edes yritä, ja muu on ihan fine-tasoa, vaikkei mitään super. Voi lähteä parilla hitaammalla askeleela, että koira kerkeää mukaan. Välillä "seuraa" - ei askelia, mutten myöskään saa lähteä. Äkkiseltään idiksiä vain tässä ylös, siksi verbittömiä lauseita. Muilta katsottuna: jos väljyyttä, karkaa vähän vinoon - koiran oltava skarppina ja itse korjattava lähelle.

Tehtiin myös ruutua. Lelu oli valmiina, se ihan jees. Sitten tehtiin lelulle kilpailua, se vielä enemmän jees. Kun treenaa paikkaa, voi aluksi olla targetti --> kehu ja heitä palkka jommalle kummalle sivulle --> uusi "ruutu" --> kehu ja palkka lentää toiselle sivulle jne. Näin saa hyvää toistoa ruudun paikalle. Sama ilman targettia. Suri osti heti.

Pitäisi vaan tehdä ihan oikeasti perusharkkaa paljon. Kun kerran painotus meillä on jo tokossa, niin ei muuta kuin jatketaan vaan. Olkoon aksa nyt kerta viikkoon -tasollaan. Nyt on paljon treenejä, joita voi ottaa kotonakin. Ennen koetta pitää miettiä maneesille vain nyt kivaa ja nostattavaa treeniä. Palkattomuutta parin liikkeen pätkissä. Voisi ihan suunnitella. Usein yritän (ihan normaalitilanteessakin siis) tehdä vauhdikasta pidellen virettä mahdollisimman korkealla, ja hillutaan. Nyt taas ollaan tehty vähän tasaisempaa työtä, mutta Suri kyllä jaksaa olla motivoitunut, ja varmasti myös tämä ruokkii itseään. Siinä pikaisesti ajatuksia nyt viime ajoista. 

Taimin kanssa kävin sivussa tekemässä tunnarin. Ekalla annoin taas välittömän kehun, ja se olikin kyllä aika hienossa vireessä tässä. Oli mukavaa, kun se onnistui, eikä Taimin tarvinnut pettyä. Pari toistoa, vaikeuttaen häiriöitä. Viimeisessä sitä vähän mietitytti tulla parin koiran ohi, ja kun kauempana kehuttiin vielä ruudusta.. mutta niin se oikein puski itsensä läpi siitä vaikeasta kohtaa palauttamaan tunnaria! Huippu. Pari hyvän mielen kaukovaihtoa myös, samoin ruutua. Oikeastaan enää haluaisin tehdä pari käskytettyä ohjattua ennen koetta, muuten jotain kivoja, paineettomia höpöhöpö-juttuja. Mutta pitää nyt tehdä Taimin ja Surin suunnitelmat koetta edeltävälle ajalle. Ei tosiaan mitään kovin vakavaa, ennemmin hyvän mielen kivuutta.          

 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kotona ja maailmalla

Eilen oli turhanlaiset treenit maneesilla. Yritin korjata Taimin tunnaria, mutta ekalla se oli ihan yhtä pihalla kuin aina. Sitten onnistui. Kokeessa ei saa uusintoja. Yksi ruutuun meno, Taimi oli ihan väsyneen oloienn. Ehkä sillä on jotain. Siksi pitää antaa huilia. 

Surin kanssa alkuun 85 cm set point. Nyt ei ehkä hypännyt ihan ideaalisti. Vähän vinossa. Pitää tämä korkeus ottaa haltuun ennen seuraavaa. Muuten hyppää kyllä halukkaasti, ettei arvo meneekö vai ei. Tehtiin pari tunnaria, ekalla toi väärän selvästi vahingossa, toisella sitten vähän kysyi että pitikö tämä tuoda. Kun kehuin, oli iloinen ja tehtiin vielä yksi hyvä ja normaali loppuun. Sitten tyhjään ruutuun lähetys, mutta meinasi juosta tunnareille, ja sitten meni ihan väärään kohtaan koko ruutua. Just kun ajattelin, että kyllä sillä nyt jo aika hyvä kuva siitä pitäisi olla. Ehkä se tunnari sotki. Kun se haki oikeahkon paikan kävin kehumassa ja palkkasin oikeasta kohdasta, ja seuraava olikin hyvä. Yksi vielä piilotetulle lelulle. 

Tänään on tehty nenätargetointia kaukoissa. Taimi, Taimi ahne sikapossu, pystyy tekemään tämän ilman, että sillä on sata jalkaa ilmassa. Ooooh, olen yllättynyt, että se valmistui samaan aikaan Surin kanssa! Suri tekee todella hienolla tekniikalla. Seuraavaksi ärsykekontrolliin ja targetti pois. Kas, heleppoo. Aina voi palata muistuttamaan targetin avulle, se on kiva. 

Taimi teki pihalla tunnaria, ja ekalla ihan tylysti vaan kehuin heti kun oli omalla, ettei kerennyt alkaa töhöttää omiaan. Sitten tekikin tosi vaikeita. Sillä vaan on alkuajatus nyt jotenkin sotki. Parasta kehua muutaman kerran nyt ennen mitään epäröintejä, ja tehdä putkeen useampia sitten onnistuneesti, että mielikuva alkaisi vaihtua, right?

Ai, juu! Vielä piti laittaman, että perusasennossa kontaktia on nyt treenailtu aika paljon Surin kanssa. Häiriönä ovat kodin äänet ja tapahtumat, mutta en tee lasten vieressä, jottei tule yllättäviä kaatuiluja tai muuta Surin päälle, pitäähän sillä olla turvallinen olla pertsassa. Mutta siis häiriötä tuntuu löytyvän tarpeeksi ja Suri etenee hyvin! Se on vähän hidastunut liikkeissään, minkä koen olevan seurausta siitä, että se miettii ja keskittyy ja on vähän epävarma. Mutta paranee! Ja siis itse kontakti alkaa pysyä, ja se tsemppaa tosi hyvin, kun meinaa tulla kiusaus katsoa. Lelulla tekee huomattavasti paremmin, joten pitää aina tsiigata, mikä milläkin hetkellä on paras valinta. Vähän hävettää, ettei ole tätä aikaisemmin oikeasti kunnolla opettanut, mutta ihanaa, kun nyt opetan! Ja siis se, kun yksin tusaa asioita, niin joo, osaa tehdä teknisesti jo monia asioita ja edetä, mutta jos on joku vaikeus, niin saattaa helposti jäädä vaan vahvistamaan huonoa tapaa, tietäen tai tiedostamatta. Siksi on kivaa, kun nyt on helpommin saatavilla koulutusta, jossa osaavat ihmiset auttavat näissä kohdissa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kinpassa

Tänään toko-kurssin jälkeen jäin treenaamaan, sillä erotuksella, että meitä oli muitakin. Saatiin siis ryhmäpaikkis, ja Taimi pääsi kerrankin treenaamaan tätä. Puutuin haisteluun tai hörväily-yrityksiin, ja Taimi palasi ruotuun heti. 

Taimin kanssa vähän palkattomuutta. Tehtiin jäävät, hyppynouto, tunnari x 2, ruutu.. Ekassa tunnarissa taas ongelmia palautukseen. Jää ihan luuppiin nyt. Seuraavalla onnistuu. Keksitään jotain tähän seuraavaan kertaan. Ruutu sikahieno! Jäävät jees. Ihan ok settiä siis. Taimi kävi uudelleen vielä tekemässä kaukoja ja tunnarin, joka nyt ekalla onnistuikin. Nyt ei pidä ylitreenata. Pitää miettiä, mitä sen kanssa on järkevää tehdä ennen koetta. Tunnaria voisi tehdä läheltä, nopsa palkka siis palautuksesta, vaikken muuten auttaisikaan palautuksissa.  Muuten teemalla vähän ja kivaa?

Surin kanssa ensn kehääntuloa, ja piti yrittää olla kontaktissa. Paljon sai sitä huomauttaa, ei vaan meinaa pystyä olemaan katselematta muita. Surille tämä tietysti oli vaikeaakin, koska tälläistä kimppatreeniä on niiiin vähän alla. Mutta parani se kuitenkin, treeni teki todella hyvää! Onneksi tämä on harkka, jota voi todella helposti treenata missä vaan! Kaikki on meille vaikeaa häiriötä tavallaan, tavallaan siis kaikki voidaan ottaa haltuun. Yksi pitkä nouto, se hyvällä ilmeellä ja vauhdilla. Tätä ei enempää, koska olisi tarkotus hinkata luoksaria, ja siinä tulisi kuuma. Ensin tehtiin parit stopit peruutuksesta. Sitten tein vauhtia alle, ja hyvä yksi stoppi. Seuraavaa vauhtiharkkaa ennakoi, joten tehtiin taas vauhtia. Seuraava stoppi olikin huono, joten piti hakea hyvä suoritus. Mutta se onnistui. Palkkasin nämä lelulla vallan kaikki. Joku pallo voisi olla hyvä. En ole tottunut, että voin vaatia, ja että ei se homma siihen lässähdä. Suri vaan jaksaa ja jaksaa, voidaan tehdä toistoja ja hakea hyvää! Jätettiin ruutuun lelu ja tehtiin seuraamista ruudusta poispäin. Nyt kontakti säilyi hienosti. Alussa se siis oli koko ajan skannailemasa, mutta nyt ei enää jaksanut ottaa häiriötä. Tähän voisi kokeilla sellaista, että lämmittelisi paljon häiriössä kontaktihommilla, sitten jotain vauhtiliikettä, ja katsoisi sitten, miten seuraamisessa kontakti säilyy. Ruutuun meno oli todella hieno, lelua ei siis näkynyt ollenkaan. Vielä yksi luoksari stopitta, ei ennakoinut yhtään ja vauhdista palkka. 

Ah, tulipahan taas tehtyä! Kotonakin on tehty nenätargettia (molemmilla etenee) ja metallikapulaa (molemmat tuo). Taimilla hommissa ehkä vähän minusta tuo häseltämistä sen ihan vallaton jatkuva nälkä. Ehkä pitäisi miettiä, miten saisi sen täydemmäksi lisäämättä kaloreita. Ei sekään ole hyvä, ettei toinen ehkä pysty ajattelemaan oikein, vaikka palkkana on tyyliin puunkuorta. Heh.    

lauantai 1. marraskuuta 2014

Tokossa kouluttautumassa

Vihdoin odotettu toko-koulutus A-Qilityn hallilla O. Huotarin opissa. Aloitettiin paikallaoloilla. Olin puoliksi piilossa. Suri oli vähän levoton --> pitää puuttua siihen. Parantaa hyvin, kun kertoo, mitä saa ja ei saa tehdä. Lopussa paikallaolo oli parempi, paristi huomautin pyörimisestä / nuuskimisesta. 

Mietin aluksi, että katsellaan Surin kohdalta jotain voittajan juttuja. Mutta päädyin sittenkin esittelemään seuraamista ja siinä pälyilyä sekä luoksetulon stoppia, johon erityisesti jotain itsekseen tehtävää harkkaa, jottei stopin treenaaminen olisi kiinni vain treeniseuran saamisesta.. 

Seuraamisessa esitettiin kaikki härväämisen muodot, ja kouluttajan mielestä Surille on monta eri vaihtoehtoa, mitä seuraaminen tarkoittaa: oikeaa seuraamista, pälyilyä, nuuskimista ja härväämistä. Aloitettiin työstämään kontaktia ihan vain perusasennosta. Joo, voin sanoa, että tämä on liki skipattu meillä kokonaan, eli ei tavallaan ihme, ettei osaa niin hyvin olla kontaktissa. Heh. Heh. Mitä tässä voisi selittää? Mutta on me sitä joskus tehty, koska se vastasi treeniin kuitenkin suht pian, vaikka onkin tosi vaikea pitää kontaktia, jos joku muu ihminen häiriöi. On myös vaikea olla kontaktissa paikallaan yli 5 s, koska sitten pitäisi jo tulla namia, ja jos ei tule, niin voi esittää erilaisia liikkumisen muotoja saadakseen namia.

Harkkana siis katsekontakti, jos tippuu --> huomautus. Myös kontaktin pito ilman häiriötä pitkiä aikoja --> voi alkaa treenata vaikeampiakin. Mikä parasta: tätä voi niin treenata kotona, ja meillähän nuo häiriöt järjestyy kyllä! 

Luoksetulon stopissa vaan vanhaa ajatusta, eli pitää juosta lujaa, jotta stopataan. Stopin pitää olla niin kiva, että se on etuoikeus. Liian hidasta vauhtia ei saa sallia eikä ennakointia. Tästä olen luistanut tai oikeastaan kiertänyt vaan koko ongelman, kun joskus tuntui ettei näitä voinut kovin paljon hinkata, kun ei mielenkiinto pysynyt yllä. Nyt taas on ihan eri moodi, nyt juuri tähän voisi panostaa, kuten olen jo aikaisemmin huomannut. Nyt voisi tehdä selväksi, mitä haetaan ja mitä ei haeta. Tähän vaan kiinni nyt.  Oma rintamasuunta koiraan, vapautus laukasta ja nami lentää taakse. Silloin ei tule erilainen asento, kun aikoo stopata. Saa käyttää ääntä ja olla innostava.

Lopuksi käytiin vielä kaikki vähän yhtaikaa hallissa tekemässä. Tehtiin ympyrässä maahanmenoja ja perusasentoon nousuja. Välillä vaati kaksoiskäskyä, mutta hyvä harkka tämä oli, lisää pitäisi tehdä! Sitten otettiin vähän kilpajuoksua lelulle, ja veinkin lelun ruutuun, jolle Suri teki hurjan iloisia  ja nopeita menoja. Muutamia kaukoja tehtiin myös, samoin tein pari tunnaria reunallaodotellessa. Suri oli ihan tosi reipas ja kyltymätön. Myöhemmin tuli oikeasti ihan hirveän euforinen olo, kun se on nyt vaan niin makee treeneissä. Oikeasti, nyt se, mitä on haettu, esittäytyy tekemisessä. Siitä voi tulla aika paljon parempi kuin Taimista, jos nyt on mielekästä verrata. Se on vielä nuori, eikä vääriä vaihtoehtoja ole lukittu. Olen niin koukussa treenaamiseen!