Treeniturnee

Helsingin jälkeen seuraavana päivänä treenattiin Jämsässä Mirvan ja poropoikien sekä Satun ja Kulon kanssa. Jos nyt mitään muistan, niin ainakin treenit meni hyvin! Taimi teki ruutua, kokeenomaisen tunnarin (hienosti), kaukoja taka-ihmispalkkaajilla (oli selkeesti kiva!), jääviä häiriökäskyillä.. paikallaistumisen loppuun. Oli hurjan virkee ja vahva, hieno tyskentely. 

Suri oli niin ikään fiiliksissä. Seuraamista, liikkeestä maahan, suora luoksari. Olisko tehty about loputkin, joo. En vaan enää muista!!! Ja kehävirittelynä leikkeijä sekä se, että itse menin etukäteen kehään --> Suri vauhdista sinne. 

Illalla aksailtiin vielä! Suri oli ehkä vähän väsynyt, mutta meni ihan ok. Eka rata oli suht hyvällä vauhdilla, se tehtiin kahdesti. Toinen rata tehtiin niin ikään kahdesti. Sellaista aika helppoa, menevää. Täss äeka rata.

 
Olisi voinut jättää kerta / rata, ja muutenkin huomioida väsymyksen paremmin. No, ensi kerralla taas. 

Perjantaina oltiin jo Lappeenrannassa, siellä seuraa tarjosivat Marjo, Tonttu ja Kaisla-pentu. Taimille aluksi palkatonta, koska kenttä on aika lailla meille kotikenttä. Jäävät, luoksetulo, ruutu. Hienoa. Taimi tosin möykkäsi kehuttaessa ja hyppppppi korrrrkealle, mutta siis jos kivuusmittarilla mentiin, niin noin miljoonasataviiskyt. Toisessa setissä ehkä vähän vielä ruutua, seuraamista, kaukoja. Ei juuri meinaa kuunnella.

Surin kanssa ajattelin, että tehdään luoksetuloon saakka avointa, mutta koska Suri oli todella hyvissä fiiliksissa, niin lennosta jatkettiinkin suoraan loppuun saakka pl. hyppy. Voi että teki hyvin ja hyväilmeisesti kaikki. Luoksarissa en stopannut kylläkään. Noudossa niiasi päätä heitossa, mutta sitten tosi vauhdikas ja hieno nouto. Toiseen settiin noutoa, jossa Marjo vei heiton jälkeen kapulan vielä kauemmas (hurrrrja vauhti), ja leikkijuttuja muuten. 

Lauantai oli lepopäivä, ja eilen vielä fiilisteltiin kentällä, koska voitiin. Taimille luoksetulon stoppeja ja pari suoraa. Ohjatun suuntia. Seuraamista palkaten käännöksistä, pertsoista ja mistä vaan. Taimi oli ihanainen pikku tätikoira. Suri niin ikään teki seuraamista palkattuna kaikenlaisesta, lisäksi nouto, luoksarin stoppi ja suoria. Muutama kaukokin.  Koirilla liki keuli.

Ajatuksia. No, siis kun oli hyvä seura, jossa liikkurointi onnistuu, pääsee treenissä seuraavalle tasolle. Lisäksi, kun ylipäänsä pääsi treenaamaan hyviin paikkoihin, ja toistoa tuli useampana päivänä, pystyi treenaamaan ja palkkaamaan myös niitä vahvuuksia, eikä tarvinnut käyttää vain niihin vaikeimpiin hommiin sitä treeniä, siis esim. seuraamsien käännökset. Ja niitä voi hyvin tehdä yksinkin. Jos jäljellä tosiaan ajellaan vanhoilla höyryillä, niin vaikkapa Taimin seuraamisessakin nautin vain niistä hitsin hyvistä (jotenkin kummassa luodusta) pohjista. Mutta jos pääsisi näin hyvin treenailemaan, niin voisi pitää yllä tai jopa parantaakin asioita. Palkkailin myös paljon pertsaan siirtymisistä. 

Toinen ajatus on Suri. Hitsi se on ollut hyvä näissä treeneissä, ja tosiaan sellainen tuttu. Tämä on se koira, jonka kanssa olen tehnyt paljonkin töitä. Tämä koira menisi eteenpäin treeneissä ja kehittyisi seuraaviin luokkiin. Agissa saataisiin jonkinlainen taso, jolla kisata. Siinä koirassa on minulle ihan riittävästi! Se on ahne ja työhaluinen, ja se leikkii. Se varastelee lelua ja juoksentelee onnellisena, sitten heiluttaa häntää ja katselee korvat höröllä, että mitäs nyt sitten tehtäisiin. Nyt täytyy vaan olla tarkkana, ettei seuraava valeraskaus pääse yllättämään niin, että mennään taas takapakkia. Nythän sille ei pahasti sellaista tullutkaa, tai ainakin jäi tosi lyhyeen vaikutukset vrt. edellinen.

Tavallinen koira ja väsynyt koira

Eilen vierailtiin aksassa parin sujuvan radan verran. Taimi oli jotenkin vaisuhko, vaikka mentiin medeillä. Suri meni hyvin. Koko ajan. Nyt saatiin taas tarvitunlaista treeniä siis. :) 

Tänään ahkeroitiin Helsingissä uudessa paikassa med Venla. Ehkä olisi pitänyt tehdä normaalivalmistelut Taimille. Ehkä se ei olisi auttanut. Se oli jotenkin väsyneen oloinen. :/ Mutta jääviä tehtiin, taitaa olla aika kiinni pienessä kävelyn hidastamisessa istuakseen....... Muut onnistuu. Ruutu periaatteessa ok, mutta periaatteessa ei; meinaa tarjota itse maahanmenoa, meinaa hakea vähän paikkaa - jää siis liian eteen, sitten ajatus häviää, kun lähtee itse korjaamaan, joskus on korjannut paremminkin. Vauhti ja liikkeen mielentila oli muuten hyvä. Huomenna ruudun paikkaa sitten alustalla, ei enää lisätä epävarmuutta, kun se ei vielä näy tässä. Hyppynoutoja kivasti puisella; pelkkiä palautuksia ja sitten kokonaisia, ja pelkkiä noutoja, josta sivulle siirtymät huonoja; sivulle siirtymiä palkiten nyt siis vasemmasta kädestä --> vahvistus. Oliko miten hyvin rakennettu kirjoitus? Kaukoja askarreltiin tas, ja välillä pitikin lähteä kiertämään takana ollutta puuta. Tässä ei kyllä kuunnellut yhtään niitä vaihtoja, teki ihan väärin taas maahanmenot ja istumiset. Hmph, kele. Jos aloittaisi näillä, kun vielä ei ole väsynyt, kuuntelisiko? Se huomiseen treeniin. Ehkä huomenna on kaikki toisin. Huomenna jotain kivaa, jotain tätä päivää korjaavaa. 

Suppis oli ihan hyvä. No, oliko tuo nyt kuvaava: ihan hyvä. Ihan kiva. Aloitettiin pienellä seuruulla. Aloitukset hyviä, pidemmällä pätkällä vähän haisteli. Sittenhän muistin, että olin varmaan kyllä kirjoittanut alkuun, että niitä temppuja. Tehtiin siis pujottelua ja kiertoja. Kyllähän se nousi. Liikkeestä maahanmeno nopsasti palkaten, nyt meni siis maahan. Luoksetulo, vauhtipalkalla. Toiseen settiin temppuja, luoksetuloja eteen, siihen vahvistusta, liikkeestä seiso, kaukoja ja hyppy. Hyvän oloista treeniä, nopsaa palkkaa, paljon palkkaa, hyvää mieltä, riemuilua. Taisi onnistua. Huomiseen joku tukeva suunnitelma. 

Ja mikä se tavallinen koira sitten on, jos Taimi oli se otsikon väsynyt koira? Tavallinen koira on tavallinen Suri. Viime aikoina olen lenkeillä ja muissa tilanteissa huomannut tuttuutta ja tavallisuutta siinä., Ei tuijottelua, luimimista tai en vain ole ehkä ylianalysoinut sitä. Ja se on jotenkin palannut sellaiseksi koiraksi kaikenlaisissa tilanteissa, joka se joskus on ollut. Niin kuin jo aiemmin kirjoittelinkin koulutustilanteista. Olisiko joku vaihe ollut, joku aikuistuminen ja se hormonijuttu, mutta nyt olen nauttinut jotenkin siitä tunteesta, että Suri tuntuu Surille. Jos nyt pikkuhiljaa oltaisiin siinä, ettei tule yhtäkkisiä herkistelyjä vaan mentäisiin treeni treeniltä taas eteenpäin. :) 

 

Kokeessa

Lauantaina käytiin kokeessa Heinolassa Taimin kanssa, toko siis. Mietin, miksi käyn kokeissa Taimin kanssa. Taimi on valio, ja se nyt on sen suurin ja viimeinen saavutus tässä lajissa. Miksi jatkaa kokeissa käyntiä huvikseen, kun se ajoittain on katkeraa kalkkiakin. Kas, siinä pulma. Olen ajatellut, että treenaan oman mielen hallintaa. Joskus se onnistuu, joskus ei. Joskus jännitys tai pettymys voivat iskeä takavasemmalta, jos tuntuu, että on jotain pelissä. Se ei ole titteli, se voi olla harmitus onnistuneiden treenien jälkeen. Harmistus siitä, että koiralla ei ollutkaan kivaa, niin kuin etukäteen ajatteli. Joka tapauksessa tämä on jäänyt vähemmistöön, ja yleensä kokeissa on ollut vain kivaa ja voi olla onnellinen niistä hyvistä asioista. Oikeastaan valioitusmiskokeet samoin kuin sen jälkeinen ykköskoe olivat kaikki hyvän mielen kokeita, samoin viime talven kolmostuloskoe Mikkelissä ja tämän viikonlopun kolmostuloskoe Heinolassa. Siis on niitä muitakin, mutta ennen valioitusmista oli myös pettymyskokeita. Toki, kun odotti, koska niitä ykkösiä alkaisi tulla. 

Tässä Heinolan kokeessa oli vähän jännistysmomenttia. Oli luvattu lämmin, aurinkoinen päivä, ja toivoin ettei Taimi hyytyisi. Enää en turkkia talvea vastan viitsi ajella. Paikalla olikin oikein hyvää odottelualuetta varjossa, joten turha huoli siitä pois. Taimi sai siis makoilla nurtsilla varjossa kentän vieressä, ja se oli sille hyvä. Muuten koe meni hyvissä tunnelmissa. Isoimmat virheet olivat kalliita, ja jäävistä, luoksetulosta, ohjatusta ja metallista pisteitä 5 (yksi väärä asento - liikaa venyneet stopit - keskimmäiselle, jonka sain korjattua - Taimi katseli muualle palautuksessa ja olisi tullut hypyn ohi, ellen olisi antanut uutta hyppykäskyä!) ja kaukoista liiasta etenemisestä 0. Seuraaminen ja ruutu olivat todella hyvät, samoin tunnari. Parin viikon päästä uutta matoa koukkuun. Treenejäkin meillä jopa on luvassa sitä ennen, pitää vain miettiä, mikä olisi hyödyllisintä treenata. Ehkä kokonaisuuksia, kokonaisia liikkeitä loppuun saakka ja yllätyksellistä palkkausta.

Joku päivä mietin sitä, että kun jäljellä ollaan menty vähän niin kuin vanhoilla höyryillä, niin tokossa alkaa olla samaa. Tarvitsisin ehdottomasti Taimin kanssa parempaakin koehallintaa ajatellen liikkuroitua treeniä. Sitä, että voisi säännöllisesti tehdä sitä, eikä raapasta hätäpäissään jostain joku puolisopiva henkilö avuksi, jotta voi edes itselle uskotella tehneensä jotain sinne päin. Toisaalta kaiken kannalta tärkeintä on oma tahtotila ja oma treeni. Paljon voi tehdä yksin. Mutta ei kaikkea. Onneksi kaikenlaista pientä on järjestynyt tässä lähiaikoina, ja toivottavasti huomisen ja torstain vierailutreenit onnistuvat.    

Jotenkin kotonakin ollaan päästy nyt uuteen vaiheeseen taas. Lasten kanssa vaiheet ovat ennalta arvaamattomia. Siinä, missä kesä oli kovin intensiivinen ja aikaa vievä, nyt ollaan siirrytty vaiheeseen, että pystyn tekemään ja keskittymään kotona muuhunkin, eikä treeni keskeydy jatkuvasti johonkin yllättävään tilanteeseen, mistä koiralle jää huono maku. Järkevintä olisi kuunnella itseä, milloin ei vaan pysty treenata, ja olla treenaamatta. Siinä onkin vielä opettelemistä. Mutta nyt siis ollaan pitkästä aikaa saatu oikein hyviä kotitreenejä Surin ja Taimin kanssa. Suri etenkin on päässyt toivottuun moodiin todella. Pujottelu ja ympäripyörimiset ovat kivoja, hittiin on tullut taas voimaa ja pertsa / kapulantuonti ja kaukotreenit menee hyvällä ilmeellä. Taimin kanssa on vahvistettu sivulletuloa, kapulan pitoa, luovutusta ja siitä sivulle siirtymistä. Ja taas olen tajunnut, miten paljon ja kaikkea pitäisi treenatakaan! Pikkuhiljaa pienin askelin. 

Ja mitä sitten?

Nytpä on tehty aksaa. Eilen treeneissä ja tänään omalla Korkeavireen vuorolla. Eilen Taimi teki päivän epistolaa medeillä, ja hyvin tekikin. Suunnitellut kuviot toimi, mikäs siinä. Kontaktit hyvät. Täytyy sanoa, että en enää oikein voi saada Taimista enempää irti, ajattelen. Siksi pitäisi (pitäisi ja pitäisi) katsella nyt jotain kisoja Lappeenrannan ja Lahden ulkopuolelta, kisata nyt vielä kun kisataan. 

Surin kanssa tehtiin kolme eri pätkää. Eka oli kiva putki - rengas- puomi - hyppy. Oli hyvä vauhti, kontakti nyt nopea (ei alustaa, palkkasin). Toisessa kepit + putki. Kepeillä ei mennyt etupalkasta huolimatta kovin lujaa. Ajattelin, ettei tuntunut kivalle nyt valeraskaana. Kolmannessa tehtiin hyppysuoraa, se hyvä sekä lähetyksenä että vastaanottona. 

Tuossa ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Se irtoaa ja menee nämä harkat hyvällä vauhdilla. Kysymys kuuluu, miten sen nyt oikeasti saisi sitten vakioksi. Mölleistä jäi mieleen tämä jo monesti miettimäni asia, että helppoja etenevieä kisamittaisia ratoja alle. Kun ne sujuu aina, niin sitten sinne väliin joku vaikeampi tekniikka, sitten jatkuisi taas sujuva meno. Eli että vaikka joutuu kuuntelemaan ja tekemään jotain, niin sitten taas juostaan, kunhan se juokseminen on palkitsevaa ja kivaa. Nyt siihen kaikki energia, mitä aksaan käytän: sellaisten ratojen rakennus.

Heti tänään päästiinkin tekemään asiaa eteenpäin, kun aksailtiin Heikin kanssa Korkeavireellä. Eri puolilla hallia oli putket mutkalla, niiden väleissä pari estettä (hyppyjä, pituus), jolloin ohjaaminen oli lähinnä putkesta putkeen. Heikki teki Taimin kanssa. Taimi alkuun vähän jarraili, vaikka lähti heti Heikin (lihapullan) mukaan. Itse tein Surilla ensin sellaista ympyrärataa, ja toisena sitten sellaista, missä jopa vähän käännyttiin. Se oli hyvä rata, pitää piirtää ylös, ja siitä lähteä varioimaan. Mutta siis Surilla oli hyvä tekemisen meininki, palkkasin pallolla, viimeinen olis Heikille jackpotille lähetys (ei suoraan, mutta kaarevalla radalla, malttoi ottaa silti kaikki esteet). 

Ekaa kertaa ehkä ikinä on sellainen olo, että ei kiinnostaisi yhtään mennä huomiseen toko-kokeeseen Taimin kanssa. Taimi on väsyneen oloinen, ja tosiaan lämmin päivä mietityttää. Ja vaikka ollaan tunnaria treenattu kerrankin ( :D ), niin tein liian vaikeita sitten sille sekä eilen että tänään. Menee, ottaa oman, mutta jos sitten jos kuuluu jostain pienikin kahahdus tai muu ääni, Taimi kääntyy ja palaa kapuloille, kun olen vain hiljaa. :P Tänään eka onnistui (Taimi oli valmiiksi kapuloiden luona, pelkkä tuonti), toinen epäonnistui (Akseli häiriönä ajeli vieressä autoilla) ja kolmas hieno onnistunut. Mutta en tiedä kestääkö se kasassa nyt taas kun on palkattomia liikkeitä alla. Ei sillä, että ihan hirveesti kiinnostaisikaan, mutta harmi, että en olekaan treenannut sitä tarpeeksi tarkoituksenmukaisesti, kun tuo virhe nousi taas esiin. Mistä lie tämä masis tullut. Se on selvä, jos tämä ei mene ohi, niin kokeeseen on turha mennä. Taimi huomaa. 

Mutta jotain kivaakin! Täällä aloittaa, Lahdessa siis, uusi "aksafirma", jossa myös kaikenlaisia muidenkin lajien koulutuksia, ja kouluttaudutaanpa sitten heti marraskuun alkuun Surin kanssa O. Huotarin opissa. :) Tässä on sellainen kutina, että nyt alkaa treenijutut meilläkin pikkuhiljaa saada uutta maustetta, vaikka kotikunnasta ei harkkaseuraa löytyisikään. Ja sitäkin saattaa kohta löytyä, jos olen oikein reipas. 

Maailman tila tänä päivänä

Kahden viime päivän aikana on tullut kokeiltua montaa asiaa, tai niiden tilaa. Eilen pitkästä aikaa (viimeeksi kesäkuussa?) tehtiin aamulenkki-esineruutua. Tallattiin kaistale kreppeineen, esineet nostettiin Taimi, Suri, Suri, Taimi -järjestyksessä. Tila oli erinomainen. Koirat eivät reagoineet kreppeihin vaan suuntasivat takse ja hakivat alhaalta tulevaa hajua. Taimin viimeinen oli vaikein, mutta sepä ei ollut mielensäpahoittaja. Työsti takaa, tuli edemmäs järjestelmällisesti, palasi taakse, kerran vielä eteen ja sitten sai takana vihdoin esineen ylös. Todella sitkeä tyyppi! Mutta siis treenitarvetta minusta lähinnä koeruuduille, molemmilla.

Illalla oli agilitymöllit, joissa nakki napsahti tuomarointiin. Lopuksi kävin Surin kanssa vetämässä mölli-radan kerran, ja kontaktit + putkeenlähetykset siihen päälle. Vaikka aloituksessa se vähän oli, että älä nyt miljoonaa kertaa yritä minua laittaa istumaan, itse rata oli vauhdikas! Kontakteilla nyt alustat + palkkaus, jotta ne palaavat vanhaan nopeuteen. Sanon vaan, että pitäisi käyttää ylimääräiset treenimahikset helpohkon mutta kisamittaisen radan tekoon: pääsisi vauhtiin, tottuisi pidempään, mutta ei tulisi epätoivoa. Oman treeniryhmän treeneissä otan vain nyt siitä irtoavia sopivia suoria hyvällä draivilla. Ja tätä siis meinasin tällä kertaa jatkaa nyt siiheksi, kunnes vauhti on vakio - en siis kolmen viikon päästä totea, että hyvä on, ja ilmoita sitä kisoihin (vaikka vauhtia olisi, se ei osaa kääntyä. Tai taitaa se osata, mutta sitä pitäisi harjoitella vakiovauhdissa). Agility siis on ehkä erittäin hyvässä tai hyvässä jamassa, tästä olisi nyt tarkoitus lähteä etenemään. :) 

Taimille tunnari, jossa takaisin tullessa meitä olikin 4 ihmistä rivissä. Taimi ei mennyt lankaan. ;) Tässä yritän vahvistaa sitä kokeenomaista, jos se epävarmailee ja lähtee tarkistamaan kapulat uudelleen, tai vie väärälle henkilölle. Mutta oli siis hieno! 

Sain täksi aamuksi ruinattua toko-seuraa. Taimin kanssa paikallaolot, oikein oli hyvät. Sitten tehtiin jääviä niin, että toiset tekivät samaan aikaan vieressä omaa zetaa. Taimia ei häirinnyt muut eikä toisten käskyt. Lopuksi ruutua, johon kärräsin pitkilleen kehänauhaa kauemmas. Ai hitto, pakka hajosi! Ja nyt jos sanoinkin, että se kova koira on kiva, niin.. No, vaikka korjattiin paikka kivalla mielellä, niin junttura-junanahan se kärräsi itsensä joka kerta sinne väärään paikkaan. Laitoin lätkän, ja vielä kolme onnistunutta toistoa (vaikka ekalla yritti väärää paikkaa, mutta havaitsi lätkän, muut tosi hyviä). Lopuksi Olli liikkuroi tunnarin, joka tosi hieno ja varma!

Sitten päivän yllätyssektori. Suri luimi häkissä, mutta kun otin pihalle, se oli tosi innoissaan, hyppi vasten ja söi nameja. Lähdettiin kentälle, ja ihan alkuun pujottelua, jossa asennetta tursusi ulos saakka, joten aloitettiin tokoilu. Seuraamisen alkuja (hyviä, palkkautui). Liikkeestä maahan, pari suoraa luoksetuloa pallopalkalla, liikkeestä seisominen ja vähän seuraamista ja loppuun pujottelua. Kaukoissa teki taas istumisen sijaan seisomista (oikealla tekniikalla, sentään, onneksi). Namitin autolle, oli satasella mukana siinäkin.

Taimilla on lauantaina koe. Yritän ajatella sen vain yhtenä etappina syksyn kolmesta kokeesta. Sellaisena, että mitä pitäisi treenata enemmän ennen seuraavaa. Lauantaille on luvassa lämmin päivä, ja meidän ryhmämme (EVL kahdessa ryhmässä, koska paljon koiria) on iltapäivällä. Paikka on ravirata, ja sanon vaan että siellä on kuuma. :/ No, viilennysloimi mukaan, auton ilmastointi vaikka päälle, kunhan koira pysyy viileänä ja jaksaisi tehdä liikkeensä. Turkki + ihrakerros ei nyt anna tällä hetkellä meille etuja. :P 

Läpimurtoa odotellessa - Braking my habits

Oli perustettava uusi blogi, kun vanhan ja kotisivujen kanssa on ongelmia. En tiedä, milloin kerkeän tai jaksan niiden kanssa telmuta. Mielenkiintoa olisi, aikaresurssia ei, tai sitten ei mielenkiintoa tarpeeksi. Pitäisi ehkä olla, koska kotisivut tuntuivat toimivan haluamallani tavalla. No, aika näyttää. 

Vanhassa treeniblogissa jäimme suurinpiirtein siihen, että 10.7. Taimi loukkaantui, eikä päässyt 12.7. piirinmestaruusjälkikokeeseen. Samana päivänä Suri suoritti hyväksytyn BH:n. Ja alkoi treeniloma. Loma oli hyvä! Jopa liian hyvä, oli vaikeaa palata takaisin treeniarkeen. Ajoitus oli hyvä: helteet. Tosin helteet olivat myös ehkä syy, miksi treenaaminen ei edes maistunut. Nyt viileämmillä keleillähän onkin jo ihan eri juttu. 

Elokuun lopussa korkattiin Taimin kanssa voittajan jälki. Ei saatu hyväksyttyä tottista, eikä kyllä olisi parhaallammekaan ylletty maastoon. Maastoon menijöillä oli pitkälti yli 80 pistettä, eli taso oli kova, tai ainakin pisteitä jaettiin. Meillä homma kaatui hyppyesteen kiertoon molemmin suunnin sekä eteenmenossa tyylikäs sivuun meno. :D Ei siis tyyppivirheitä, mutta tuo hyppy alkaa olla jo ehkä kokeiden kannalta meille liian iso este. Lisäksi kyllä maastossa olisi menty vanhoilla höyryillä, sillä jälkeä ei kyllä olla treenattu niin kuin olisi tarve tai ajatus. Aika ei vaan nyt riitä kaikkeen. Siksi olen ajatellut, että Surinkin jälki saa ehkä huilata ensi kesän, ja jatketaan seuraavana, jos mitään suurempia muutoksia ei nyt yhenäkin tule. Kun hätäilemällä ei kyllä tule lasta eikä paskaa. Ja mikä aasinsilta.

Suri astutettiin elokuussa, mutta se jäi tyhjäksi. Olisin toivonut nyt hyvää pentuetta, ja sitten olisi lahjoitettu kohtu (ehkä) kaatopaikalle. Nyt käsissäni on valeraskaana oleva koira, jolla ei tee mitään. ;) No, palataan tähän joskus. Olisi siis oikeasti kiva, jos syksyllä nyt sitten saataisiin tokoja ja ageja eteenpäin, kun pentuloma sekä mahdollinen sterkkaus siirtävät hommaa vähintään puolella vuodella... Ja kyllä, ymmärsit ihan oikein: koirillani ei ole muuta arvoa kuin pentukoneina tai harrastusvälineinä. Paskimmalla tuurilla pääsemme oikeasti etenemään harrastuksissa about vuoden päästä.

Ja sitten vielä jotain tältä väliltä. Hmm. No joo, viime viikkonloppuna aksattiin Taimin kanssa. Lauantaina joukkuepiirinmestiksissa siisti nolla. Yksilökisoissa sunnuntaina nolla ja yliaikanolla, jolla sitten otettiin Salpausselän piirinmestiksissä toinen sija. Kivaa, sillä tämä jää Taimin viimeiseksi kisakaudeksi. On jotain kättä pidempää muisteltavaksi. :D Lauantaina Taimilla oli paras vauhti. Sunnuntaina ei antanut parastaan agiradalla, hypäri ok. Aurinko paistoi, oli kuuma. Mutta koska tämä on tätä "ehkä ehdit ihanneaikaan, ehkä et", ja koska Taimin rakenne, koko ja nivelterveys (=käpylehmä) on mitä on, niin tämä on siis viimeinen kisakausi. Kokeillaan syksyllä päästä aikoihin, mutta jos sekään ei enää oikein onnistu, harkitaan, josko ei enää keväälläkään startata. Kun se liikkuu ongelmitta eikä niveliään oireile, en halua väkisin sitä kuluttaa loppuun, etenkään koska what's the point?

Ja sitten se läpimurto. Ja syy, miksi blogi oli perustettava, vaikka jäisikin väliaikaiseksi, jos vanha saadaan kaivettua takaisin. Olen siis paikantanut (noin tuhannen tunnin päässä pähkäilyn, syventymisen, mietiskelyn ja muun avulla - saunan lauteilla siideri kädessä ajatuksia suoltaen) minun ja Surin suurimman, tai siis ongelman lähtöpisteen, hetken, sen kohdan, missä menee vituix. Se on aloitus. Jos sanon, lähetääks hommiin, Suri vielä saattaakin lähteä innolla - kunnes otan namipurkin ja naksun / treeniliivin tms. Korvat laskee, koira häviää, ei voi syödä, hakkaan nameilla... (Tämä varmaan juontaa viime vaeraskauteen, jolloin yritin vaan tsempata ja saada sitä nousemaan tuloksetta, jonka Suri lienee kokenut todella painostavana, ja siitä on jäänyt tälläinen ikävä maku (ja kuka tykkäs hieman pehmeistä koirista?). Tämä toki oli kesän poissa, mutta en silti muista, milloin se olisi täysin syöttänyt minulle tekemisen asennetta eikä toisinpäin, ja olen jo ajatellut monesti, että heittäiskö ne rukkaset jo naulaan). Minun positiivinen on siis Surin painostava. Auts. Siitä on vähän paha lähteä ratkomaan. Ja se joka sanoo, että naksuttele, ole itse passiivinen, voi tulla korjaamaan tuon koirani kellarista. Mutta. Siis. Olen löytänyt joitain tapoja ja keinoja saada Suri unohtamaan tämä. Yksinkertaisimmillaan vain houkuttelemalla se pujottelemaan jalkojeni välistä. Tätä on tehty vasta muutama kerta. Tänään sitten pihalla aika hyvässä omassa draivissa, villitsin Suria tarhassa ja otin sen pihalle (potentiaalinen kellariinmenon paikka). Aloitettiin pujottelulla, jossa sitten vielä aloinkin sen antaa ehdottaa, ja naksautin ja palkan suunnalla sain sen tekemään pujottelun loppuun. Suri unohti kaikki ne sen möröt, se teki, yritti, oli aktiivinen ja söi sormeni. Tai ei edes unohtanut mörköjä, niitä ei vain ollut. Siirryin vaivihkaa kaukoihin, joita hyvällä ilmeellä (mitä nyt on hinkattu voittajan kaukoja, niin istumisen sijaan seisoi - palattiin siis avoon, koska rotumestikset). Okei, ja tämän surkean tekstin ydin oli se, että en ihan ihmisten oikeasti muista, milloin Suri olisi tehnyt tuollaisella asenteella. Ajattelin sen olevan joku uni menneisyydestä vain, ettei siinä olekaan koko vaihdetta. Kyllä siinä on. Ja jos sen sieltä nyt saan kaivettua vähitellen vakioksi, pidän itseäni kehityskepoisena koirankouluttajana. Ja se on ainoa asenne, jolla haluan jatkossa treenata. Olisiko tämä uuden treeniblogini ydin, se voisi olla. How to brake your habits.