Kesämenoja

Kesällä on puuhailtu jaksamisten mukaan jotain pientä, siis lähinnä emännän jaksamisen mukaan. On ollut kiva chillailla ja tehdä kaikenlaista kesäturneeta, kun vihdoin lasten kanssa on taas helpompi mennä. Siinä sivussa ollaan hyvin vähän treenailtu, lähinnä rallytokoa, mutta jotain toko-juttujakin, sekä viikottaisissa agilityissä Musteen kanssa aina kun on päästy. 

Suri sterkattiin kesäkuun alussa. Se saa nyt vielä huilailla pääasiasa harrastuksista, kun en itseäni jälkimetsäänkään saa. Vielä kerran yritän nousta ja saada meidän pk-tottiksen toimimaan. Yritän päästä ongelman juureen niin, että saisin itselleni selkeän suunnitelman (eikä niin, että ensin tehdään kivasti ja yksi päivä vaan odotan, että kaikki toimii, ja pilaan koko roskan).

Taimi on käynyt kahdet avoimen luokan rallykisat. Ensimmäisistä 99p ja 2. sija! Melko lesoa! Toisissa samalla viikolla palattiin täysien pisteiden luokkaan, eli 100 p ja voitto. En osaa kuvailla, miltä tuntuu, kun tietää että koira osaa ja haluaa tehdä. Kaikki se vuosien tokoilu.. tässä se nyt näyttää kyntensä. 

Myös Muste korkkasi näissä skaboissa rellyuran! Ekassa kisassa 90 p (itse törttöilin -10p liian lyhyellä askeleella!), ja toisissa kisoissa 99 p ja 3. sija. :) Olen todella tyytyväinen! Ylipäänsä molempien koirien kanssa rally on tarjonnut järkevää tekemistä ja opeteltavaa, jolloin itsekin saan aikaiseksi tehdä jotain. Oikealle puolelle pertsaa ja seuraamista tehdään jo molempien kanssa, joskin alkutaipaleella. Nyt odotellaan, pääseekö Lappalaiskoirien rallyjoukkue SM-kisoihin, sillä molemmat olisivat joukkueessa. Jos ei mahdu, niin sitten kokeillaan jossain pian kolmansia tuloksia näistä luokista. 

Seuraavan koiran kanssa olen ajatellut ottaa rallyn  mukaan jo heti. En vaan muuten saa treenattua molempia puolia, vaikka sen miten hyväksi koiran fysiikalle tiedänkin.. lisäksi rallyssa osaan ottaa iisimmin.. Siinä saa hyvää koetilanteiden harjoittelua, kun alempien luokkien radat ovat kuitenkin sopivan mittaisia ja tehtävät kivoja. Tuntuu ainakin, että koirat tykkää niistä ja innostuu ja motivoituu - toki molemmillam yös jo kisahistoriaa takanaan pidemmistäkin koitoksista. 

Musteen kanssa käytiin myös Pihlajamäkeläisten paimennuspäivässä kuokkimassa. Se olisi kyllä meidän juttu, jos jotenkin saisi vaan sen elämäntahtiin kivasti nivottua. Tällä hetkellä ei oikein saa, mutta tulevaisuudestahan ei tiedä. Ja onhan tätä kaikkea muuta kyllä onneksi kuitenkin. :)