Ihan kivat pihatokot!

Tänään heti töistä tultuani päätinkin vähän tokoilla pihalla, kun kaikki natsasi mielessä just. Pikainen suunnitelma Surille: metukkahyppyä, jääviä, ohjattua ja kaukoja, ehkä seuruuta. Pertsatilaan Suri nousi kuitenkin aika nopsaan. Ja metallin palautukset toimi hyvin, joten saatiin ihan hyvä flow päälle. Jäävissä jotain sekoiluja (seiso olikin sen mielestä istu tai maahan), mutta alkoi myös seisomiset onnistua, muut toimikin moitteetta, eikä kertaakaan luimuillut ohituksissa. Ohjatut oli ihan jees - suuntatreeninä ilman koko koreografiaa. Teki oikeita suuntia, välillä suorastaan innostui! :) Kaukot oli taas kiitettävää tasoa, ja seuraamista tehtiin vähän aiemmin, ei mitään välikuolemia. Jei!

Musteen kanssa on tänään treenattu kotiläksyjä aamulla ja illalla. Aamulla se hiffasi vaan yhtäkkiä, että siinä korokkeella voi kiertää perusasentoon, jes! Istu-maahan nopsaa vaihtoa ollaan treenitty myös, se ei ole vielä ihan toivotunlainen. Pertsaan tulee jo hyvin pienellä käsiavulla ja tuo toinen harkka saa viimeistellä täydellisen suorituksen. ;) Kapulaa on taas muistiksi pidelty, siinä ei ihmeempää etenemistä olla haettu. JA pihatokossa tehtiin kahden pallon leikkiä, sekä kahden lelun leikkiä. Lisäksi sitä seuraamista, ja taas meni hyvin, pitää vaan koko ajan olla itse tarkkana, mitä teen, etten opeta mitään typeriä maneereja. Jos nyt vaan kävelisi itse normaalisti, koira oppisi siihen alusta asti, jepjep. Lisäksi tein keppi-ilmaisua, ja nyt silleen järjen kanssa, kuten silloin kun aloitin purkeilla. Yllättäin treenissä ei ollut mitään ihmeellistä, lisäksi pidin toistot noin viidessä, eikä koira lähtenyt juoksemaan karkuun. :D

Tokoa, ooh

Tänään saatiin ihka oikeaa eikä mielukuvitustreeniseuraa, kun ihana Satu ja Kulo tulivat treenaamaan kanssamme maneesille. 

Suri otti ensin kehääntuloja, aika hyvin se tuli, vaikka autosta hypätessään ei tod mitenkään rynnännyt maneesiin. Ekassa setissä tehtiin jääviä peruutuksesta, ja se ei kertaakaan kuollut, kun kiertelin sitä, vaan tosi hienosti meni. Tein muuten kaikkia jääviä, eikä se sekoitellut kertaakaan! Seuraamisen peruuttamista treenattiin seinän vieressä ja ilman, Surilla on jokseenkin eri ajatus peruuttamisesta kuin minulla. Nopeampaa kävely itsellä vähän helpotti. Sivu-käskyn sijaan kun annoin peruuta-käskyn, Surihan lähti peruuttamaan, mutta ihan eri suuntaan kuin minun mukana, nauratti! Tunnari ihan ok, mutta epävarmuutta on kokonaisuudessaan, mutta siis siinä, että hyökkäänkö minä sen päälle, kun se lähtee irtoamaan. Samaa oli ohjatussa. Piti oikein muistella, kun Surilla oli joskus vastaava vaihe, kun se lähti tekemään perusnoutoa ja lähtiessään osui minua takajalalla saappaaseen, niin se kuvitteli, että minä olin jotenkin huomauttanut lähtemisestä (vaikka siis itse teki osuman). Nyt on ihan samanlainen tunnelma näissä irtoamisissa. Harmi, mutta ohimenevää. Kaukoissa ihan hyvä treeni, jotain väärää se teki mutta vastapainona hienoa tekniikkaa. 

Toisessa setissä tehtiin ruutua, ensin lelulle meno, sitten loppua. Ja lopuksi tyhjään meno ja maahanmeno siellä. Tää on hyvä! Vai teinkö tässä setissa sitten vielä niitä kaukoja, no enisvei. Heittelin vielä ohjattuja itse ja otin suuntia, mutta tämä ei ottanut oikein tänään vaan nyt innostuakseen, ei voi minkään. 

Asiat jotka sujuu: kaukot, ruutu, seuraaminen (ei oikein isompia tavoitteita tällä hetkellä tekniikassa), jäävät suunnilleen, hyppynouto. Mitkä ei suju: ohjattu, tunnari sujuu / ei suju. Osaa, mutta jos ei luota, niin sitten tulee häröilyä. Luoksetulo tavallaan sujuu, mutta sen treenaaminen ei varsinaisesti auta. Nyt, mihin keskityn, on ohjattu, ehdottomasti. Sen kanssa sitten muita liikkeitä "kivoina" juttuina, mutta saisi sille vaan varmuuden ohjattuun, niin se voisi mennä sillä sitten ihan riittävän hyvin. Tällä viikolla on kisavalkka, muuten pitää yrittää saada kerran viikossa jonkinlainen liikkuritreeni. 

Muste kävi leikkimässä kahdella pallolla ja syömässä oikein innokkaasti kädestä. Ei edes huomannut, että maneesissa lensi pääskyjä. :P Se on Musteelta hyvin, tai siis kertoo, että hyvää työtä ollaan tehty ja asenne olis oikea! Kokeilin myös vähän sitä seuraamista, ja meni kyllä hyvin, pitää vaan itse muistaa, miten aikoo tehdä, että ei turhaan sitten ole epämääräinen ja syö hyvää treeniä. Kotona aamulla yritettiin treenata keppi-ilmaisua, mutta liian pitkään jatkoin. Onneksi Muste lähtee juoksemaan karkuun, jos näin käy, joten ei hätää. :D Enkä edes sen jälkeen kuole, vaan nauran, koska se on oikein minulle. Ja se ei mieltään pahoita, joten silläkin oikein hyvä! Sillä on kyllä pikkasen jämy luonne. :D

Taimi treenasi merkitöntä merkkiä kosketusalustalla ja siitä ruutuja. Samoin kartion kiertoa. Nyt tuli hieno läpimurto, se vihdoin tajuaa olla pysähtelemättä vaan että tullaan suoraan sieltä takaisin. Ja intoa ja vauhtia piisaa!

Taas viikkoisia

Viime viikonloppuna ei liiemmin treenailtu. Lähdin perheen junnujen ml. Muste mummolaan, ja se oli pennulle just parasta. Juoksemista, riehumista ja leikkimistä vapaana, toisen koiran kanssa, eläinrakkaiden ihmisten kanssa.. sudenkorennon jahtaamista aina uintiin saakkaa jne. Sen verran "treenattiin", että Musteesta nyt vaan on kiva leikkiä noutoleikkiä, eli haki lelua ja toi, leikittiin ja taas hakua. :) Lisäksi vähän kahden lelun leikkejä.

Viikolla ollaan lähinnä sitten treenattu vähän kotiläksyjä, ja korokkeella kiertäminen onnistuu nyt molempiin suuntiin. Tänää oltiin siis pentukurssilla. Seuraavaksi se saa alkaa tulla koroketta pitkin perusasentoon. Tassujen vuorotelle antaminenkoin onnistuu, se oli helppo, kun toinen tassu oli jo hallussa. Tänään treenattiin näitä ja kahden lelun leikkiä, otin kontaktia myös ja kokeiltiin vähän seuraamista. Ensin yritin nyhjätä pertsasta sitä, mutta jotenkin tämä ei nyt ole oikein tahtonut onnistua, siksi se on vähän jäänyt, ja toisaalta ensin se pertsa kuntoon. Mutta sitten kun lähdin muuten vaan kävelemään reippaammin, Muste tuli itse seuraamaan oikeassa paikassa ja hyvällä tiiviydellä pidempää pätkää. Kokeilin tätä monesti ja aika paljon ottaen huomioon, että pentu oli jo aika väsy, mutta se onnistui aina ja hienolla ilmeellä. Siispä, tätä ohjelmaan seuraamisen nimissä. Siis reippaita menoja, ei nyhjäten liikkeellelähtöjä. Pertsaantulot onnistuu pelkällä käsiavulla, suoria ovat. Lisäksi siis se korokkeella siihen kiertäminen, luulen, että hyvä tulee. 

Muste oli tosi levoton kun mentiin, siis halusi sinne, piippari jne. mutta ei ollut koko päivänä päässyt vielä kunnon lenkillekään. Hienosti se silti sen tunnin jaksoi. Käytiin vielä kotona porokoiraporukalla juoksemassa vapaana 4 km lenkki, ja nyt on hiljaista, on on. ;) Se yksi koira meinasi päästä räsähtämään Musteen päälle treenissä, mutta onneksi tajuttiin ajoissa ja kumpikin sai omansa pois. Muste vähän katseli sitten sinnepäin, mutta unohti pian kun jatkettiin vaan treeniä. 

Ensi kerraksi tosiaan

- koroketta kiertäen perusasentoon
- jääviäen aloittelua
- sitä seuraamista jatkan kyllä   

Tiistaina käytiin ihan maneesilla siis kuitenkin! Suri sai tehdä pieniä aksapätkiä. Vaikka se innostui, se on niiiiiiiiiiiin kiinni minussa ettei ole koskaan ollutkaan. Sama asenne kuin tokon aloituksissa. Kun tässä näitä ageja aloitellaan, niin muuta kuin irtoamista ei tarvitse treenata. 

Muste kävi leikkimässä lyhyesti kahdella pallolla ja söi peruutellessani pihviä kädestä. Lopuksi leikki Tuukkiksen kanssa. Sama juttu muuten keskiviikkona "tokon" suhteen.  Nämä ovat olleet oikein hyviä ja onnistuneita asenteen kasvatuksia. Paitsi se teki myös keinua tiistaina. :D Ihana kronologia tässä kirjoituksessani..

Suri teki keskiviikkona maneesilla jääviä (vain peruutuksesta, kun se taakse kiertäminen pitää treenata varmaksi ilman hakattua ilmettä), ruutua (jeesjees), luoksetuloa (ällöhipsua, kuin juoksisi heikolla jäällä, mutta periaatteessa good enought) ja olisko ollut taas sikamageita kaukoja. Olen tehnyt treeniohjelman, jossa pitää treetana 3 krt / vk ennen koetta. Näin voisi ottaa kahdesti tekniikkaa ja kerran kokonaisempaa, ja se pitäisi olla ihan ok. Mutta taas hiipii ajatus, että tässäkö on meidän ensimmäinen ei-ykkönen tokosta..? Vaikka siis ei väliä, mutta saa nähdä, mihin kuosiin tuo asenne loksahtaa, liikkeet nyt ovat ihan ok hallussa. Paitsi ohjatussa, jota muuten tehtiin taas, oli taas todella epävarma hauissaan. Tämä oli huonoin liike, mutta toisaalta ei toivoton ,ainakin kun saisi nyt liikkuria.

Taimi tek ikartionkiertoa ja ruutua ilman näkyvää merkkiä. Taimihan sanoi, et miehän teen, ja eipä siinä mitään. Jos sitten Kotkan keväterkkarin tokoon?

Viikon varrelta pikakelaten

Tässä viikon aikana Muste on puuhannut kaksi nurmikkojälkeä (22-23), joissa osin namitettu, kulmat tyhjät, purkit, päällä kepit. Eipä niissä ihmeempää, mutta nyt on vaan itsellä hukassa, että mitä teen ja miksi, mitä kannattaisi, mikä on tavoite. Ehkä tavoite pitäisi olla vaan tehdä pennulle aktivointijälkeä, unohtaa hifistely, mennä metsään ja tehdä pidempi jälki. Muste on niin nenäkoira, se voisi vaikka tykätäkin kunnon työskentelystä tässä. Tai sitten nurtsilla. Tai tai tai, ei mitään ideaa! Ainakin keppi-ilmaisua voisi treenata ihan kotipihalla kuntoon. Ensi kaudelle jos olisi valmiit ilmaisut, niin voisi suoraan aloitella sitten tekemään pidempiä metsäjälkiä. 

Suri on tehnyt yhden lyhyen jäljen, jossa oli, ainakin piti olla ja varmaan olikin, harha. Ei se siihen ainakaan haksahtanut, edes merkannut. Ilmaisikin hyvin ja oli tosi hyvä muutenkin. 

Musteen kanssa on keskitytty lähinnä pentukurssin kotiläksyn opetteluun, ja Muste osaa nyt jo melko hyvin norsutempun, eli etutassut korokkeella, takajalat pyörittää koiraa, kun siirryn itse vastakkaisella puolella askeleita jompaan kumpaan suuntaan. Jatkamme tätä, sillä toinen puoli oli vaikeampi, ja siirrän palkkauksen pois näkyvistä (piti ottaa kädet eteen houkuttimeksi, jotta sain Musteen olemaan pystyssä). Leikittykin on, ja nyt ihan viime päivinä Muste on taas tarttunut leluun kunnolla, jopa retuuttanut sitä kädestäni! Motivoivaa, eli voidaan taas treenata vetoleikkiä hiljalleen. :) Ja jatkaa kahden lelun leikkejä. Maneesilla on käyty syömässä lihapihvipitkulanamia kädestä imuttaen, siis niitä jääviä ja vähän seuraamistakin ajatellen, tai oikeastaan vaan sitä oikeaa asennetta siihen syömiseen. Ja siis toimii, toimii, hyvin toimii. Paristi ollaan pidelty kapulaa, ja piti aikas hyvin! Mietin, yritinkö kesällä ajoittain touhuta Musteen kanssa liikaakin, toisaalta nyt kun on harvemmin aikaa, mennään eteenpäin koska sillä on jo ideat jutuista, mitä tehdään. Eli ehkä ei kuitenkaan. :)

Suri on tehnyt pari hommien aloitustreeniä, eli koira maahan "käy siihen", menen kauemmas ja kutsun pertsaan. Tiistaina Suri oli alusta asti liekeissä, ja tehtiin hyvää seuraamistreeniä ja ohjattua. Suri jopa lähti innoissaan laukkaamaan kapuloille, eli taas hyvä todistus siitä, että tunnen koiran. :) Seuraavana päivänä lähtö oli asteen tahmeampi hommiin, mutta hyvä kuitenkin, ja treenattiin taas seuraamista, kaukoja (superrrr!) ja metallia (tosi hyvä!). Muutama kartion kierto myös, koska sitä voisi aloitella - vaikkei merkkiä ole paljon tehty ikinä, niin tarjoaa sille pysähtymistä.. Nyt vaan läheltä ensin hiffaamaan se, ettei pysähdytä ja sitten matka - kierronhan se sikäli kyllä osaa. 

Tänään Musteella oli taas pentukoulu ja esiteltiin kotiläksy - hyvin meni. :) Lisäksi tehtiin kahden lelun leikkiä, kontaktihommia ja lopuksi vielä pertsaa. Tällä kertaa kaikki pennut oli samalla kertaa, ja Mustekin oli tosi hienosti! Ihanaa olla ryhmässä, koska siinä oppii samalla paljon taitoja, ja kesken hommien rauhoittumista, mikä yksin treenatessa kuitenkin aina jää paitsioon. Kun mentiin paikalle, työnsin namia suuhun heti ekasta koirasta lähtien, ja siitä homma etenee niin, ettei Muste ainakaan ala haukkua sitten muillekaan - ja aika hyvin kyllä luopuu, välillä vaikeammin, välillä automaattisemmin. :) Muste jaksoi hienosti koko tunnin, välillä kun odoteltiin, laitoin sen maahan "käymään", sitä on muutamina iltoina treenattu kotona kun katson telkkaria illalla, tai olen tässä koneella ja Muste siis lenkitetty ja syönyt ja väsynyt. Ja saatiin se hyvin jo aluilleen hallissa. Olenpa tyytyväinen! 

Kotiläksyksi saatiin:

- norsutemppu valmiiksi
- jatketaan kahden lelun leikkiä nyt taas enemmän, saatiin hyviä uusia vinkkejä
- molempien tassujen antamista
- kontaktia, vaikka kädet liikkuisi
(- lisäksi jatkan käymään käymistä

Ylipäänsä Muste on tosi oppivainen. Joskus kun tajuan kertoa selkeästi, mitä saa tai ei saa tehdä, se kyllä heti tarjoaa sitä asiaa sitten. Ja onneksi ehkä silmä tässä vuosissa on sillä tavalla harjaantunut, että hiffaan ainakin osan näistä yrityksistä ja pääsen palkitsemaan (siis erilaiset arkitilanteet). Se on nyt aika villi, energiaa alkaaa selvästi olla, liekö päivän yksinolo ja kunnon huili sitten jakaa sitä virtapiikkiä sopivasti. En kyllä ymmärrä, miten ihmiset pärjää koirineen, jos eivät juoksuta niitä säännöllisesti irti... :D Muuten Muste on kyllä hiensoti kotona yksinoloajat (yksin kera muiden koirien). Ja oli töissäkin tässä parina päivänä, ja on ainakin iloinen ja avoin! Siinä takapää pyörittää koiraa isommallakin kaarella. Toisaalta ei sitten kohta enää hötkyile ja rauhoittuu nukkumaan, kun mitään ei tapahdu. Ihan hyvän oloista settiä. 

Musteen pentukurssi!

Nyt pitää kirjata ajatuksia ja opeteltavia asioita, koska niitä syntyi päässä. Tänään alkoi siis Musteen pentukurssi A-Qilityllä Oilin opissa. Mentiin aluksi kaikki pennut samaan aikaan, mutta Muste ei pystynyt keskittymään. Ryhmässä oli muita pelkäävä ja haukkuva koira, ja Muste jäi siihen kiinni ja haukkui & murisi sitä itsekin. Kun se meinasi alkaa leikkiä kanssani, käännähti nopsaan katsomaan sinne koiran suuntaan. Kontaktia se pystyi ottamaan katso-käskyllä ja söi nakkia palkaksi mielellään. :) Päätettiin kuitenkin ottaa Muste omalle kiekalleen, ettei jäisi tylsä olo. Muste olikin ihan erilainen. Näytettiin vähän pertsaa ja eteentuloa. Sitten tehtiin vauhtiluoksari (näitähän ei olla monta atehty, kun ei oli pitelijää, mutta toki lenkillä vapaamuotoisesti jne.). Muste lähtikin rakettina, palkkasin lähdöstä jo ongella. Lupasin, että voidaan kokeilla vauhtinoutoa, onhan Muste joskus kapulaa tuonutkin kohti. No eikä, se meni ja nosti ja kun kehuin ja heitin lelun, se ei edes irrottanut kapulasta vaan juoksi se suussa Toisen kerran sama. Okei, palkkaus ei mennyt nyt nappiin, mutta kapula oli siitä siisti. Sen lisäksi kyllä leikki aika hyvin, ja alkoi jo vetää taas patukkaa, hampaathan nyt kasvavat suuhun kyllä aika vauhdilla. 

Treenattavia asioita:

- kahden lelun leikkiä paljon nyt myös ihan läheltä leluilla, joista ei päästetä irti --> jes/okei (käytän molemia, pitää päättää kumpi)-sanan ajamista sisään (koira vaihtaa aluksi kuolevan lelun elävään jolloin "jes", palloilla leikkiessä jes ei ole irroitus vaan lupa ottaa toinen lelu). Tähän meillä on hyviä palikoita ja intoa, mutta olen ollut vähän tuosta irroittamisesta / kehumisesta ja sen ajoittamisesta sekaisin. Myöhemmin kapulasta voi sitten palkata vauhdista tällä. 

- "käy" (tee yhteyksissä, jossa pentu on väsynyt ja valmis nukkumaan esim. kotona illalla. Tehtiin jo tänään, se kävi nukkumaan. :D Tämän tarvitsen meille, en ole muille opettanut tätä, mutta haluan meille työkaluksi kentälle.

Muita itselle nousseita ajatuksia:

- mieti ehdottomat nounou:t, niissä täytyy pysyä (en meinaa oikein keksiä.. :P ). Ainakin Nooan jaagaaminen loppu nyt, siis sitä on opetettu luopumaan jne. mutta joskus vaan meinaa vähän olla liian kivaa. Nyt sitten jätä-pyynnön jälkeen ei mitään pullikointeja. Olen ollut vähän huono kieltämään mitään, koska en halua surkeaa koiraa (joojoo, tiedän, ettei nämä ole yks yhteen, kyllä ne selkeät jutut pitää olla, mutta minulla on myös aika huono itsetunto tällä hetkellä koirankoulutuksessa).

- leiki kotona vaan olemista ja pelailua ilman nameja ja leluja. Että on hauskaa ja mielenkiintoista.

- leikkimisen ja asenteen tekeminen nyt pääasiassa on hyvä, sitä vaan jatketaan. Muista tarpeeksi lyhyet tuokiot.

- vähän seuraamista ohjelmaan taas pertsan lisäksi. Mutta ei tarvi aloittaa pertsasta, vaan seuraamisen "aihion" luomista 

- puutu Musteen terävään reagointiin, jos esiintyy. (Esiintyy joo välillä, esim. kaupungissa eka koira, juoka nähdään, mutta pian muistaa ja seuraavat ok. Ehkä ei ole kuitenkaan niin terävä kuin veljensä, tänään se toinen epävarmuuttaan rähjäävä pentu sai selvästi Musteen pois tolaltaan, koska ennen se on kuitenkin leikkinyt muista huolimatta, nyt selvästi epäili, tuleeko koira jostain meidän luo, vaikkei sellaista olekaan tapahtunut, voi myös olla ikää ja kehitystä, joten seurattava ja vietävä suuntaan, johon haluan).

Kotiläksy:

- ns. norsutemppu. :) Tätä + 2 lelun leikkiä + muita leluleikkejä (veto, kuolleelle kilpailu) + parin askeleen seuruita voisin treenata seuraavan viikon ennen seuraavaa koulukertaa. Kuulostaa suunnitelmalle. :)   

 

Pientä jäynää

Lähinnä siksi, ettei tarvitse aina muistella, mitä on tehnyt ja sitten yrittää keksiä, mitä pitäisi tehdä. Tänään pihatokoiltiin. Taimi on päässyt opettelemaan kartion kiertoa, ja on se yllättävän vaikeaa, kun meinaa olla merkki. Mutta ihan hyvin hiffasi, kun tehtiin tarpeeksi läheltä ja sitten matkaa kasvatettiin. Kiertämisen se noin muuten siis osaa. Vaikka se onkin eläkkeellä, niin mikään ei estä opettelemasta hissukeen uusia temppuja. :D Eihän sitä koskaan tiedä. Ja ajatuksia liikkeiden opettamisesta olisi hyvä olla näitä seuraavia varten.

Musteen kanssa peruuttelua, ja hyvin syö kyllä kädestä. Ei vielä kuitenkaan kättä, mutta ihan ahneesti luokiteltavissa. Tänään leikittiin kovahkolla patukalla, vaikka se ei nyt olekaanehkä paras, niin Muste innostuu siitä(kin) kovasti. Joten pidetään ohjelmassa ja odotetaan leukojen ja hampaiden kasvua, jospa ote siitä paranee. :) Sopivia juttuja. 

Ja hyvän perspektiivin siihen, miksi mitäkin Musteen kanssa tehdään ja millä ajatuksella, saa siitä kun teen Surin kanssa. Edelleen se ei jotenkin luota minuun tässä hommassa. Tekee kyllä kaiken pyydetyn, mutta tulee myös selväksi, että vain koska pyydetään ja koska on nöyrä. Kaukoissa se tosin oli hyvä, mutta tunnarissakin sitä nyt kovasti stressasi jokin, vaikka se auki saatiinkin. Mietin just, että se on kyllä kovin ahnekin nyt, mutta siltä puuttuu röyhkeys ottaa ja haluta namia niin kovin, että se teksii kunnolla sen eteen. Siispä tavallaan voisi taas ajatella, että koska sillä on about taidot tehdä kaikki seuraavan luokan liikkeet, voisin helposti laittaa kaiken pihalla / muualla tokoilun nyt siihen, että se yrittäisi todella, ja aluksi ihan pienen mutta oikeavireisen jutun.  

 

Paljon asioita ja juttuja

Viime kirjoituksesta on kulunut ainakin viikko! :D Mutta hirveesti onkin treenattu ja tehty kaikenlaisia ohjaajan oppimisia ja pentuhan esim. tekee just mitä siltä odotetaan. :) No siis viime keskiviikkoaamuna tein pihalle nurmijäljen (21), ja se oli taas tosi hyvä. Menee nätisti ja innokkaasti ja tarkasti, on motivoitunut. Iltapäivällä Suri pääsi ajamaan nelisen tuntia vanhan jäljen, jonka Mirkku oli meille yustävällisesti tallannut vieraaseen maastoon. Jana oli kuraa, oli jyrkässä rinteessä, niin ei Suri lähtenyt oikein etenemään, sitten kyllä nosti jotenkuten kun löysi. Ei sen väliä. Itse jäljen meni hyvin, oli tosi kuivaa ja kuumaa, mutta keskittyi eri tavalla, kun oli haastetta. Paria keppiä ei vaan mitenkään edes merkannut, ne mitkä haistoi, ei niissä ongelmaa. Pituutta joku kilsa. 

Torstaista en muistakaan mitään, tai perjantaista. Ollaan varmaan otettu lähinnä iisiä leikkiä ja juttuja pennun kanssa, ei siis mitään raportoitavaa sinällään. Lelut eivät pysyneet suussa, koska hgampaat lentelivät menemään. Nyt ne onkin tainneet kaikki jo lähteä, jospa taas aletaan vahvistaa sitten Musteen tekemää vetoa. :) Sitten kun on varmaa, että se haluaa purra ja hampaisto on riittävä. 

Lauantaina sitten saatiin Hertuskainen tänne iloksemme, ja ihan sellainen pieni huomio, että kun otin Surin vuorollaan tarhasta, se hyppäsi perusasentoon intopinkeenä. Että jos Hertta voisi muuttaa tänne, niin meille ei vaan yksinkertaisesti olisi treeniongelmia. Niin. Suri taisi seurata, tehdä jääviä (juu osaa se aika hyvin, ei minun tarvitse sitä auttaa, mutta sitä taakse kävelyä pitää treenata!). Metallia tehtiin, nostoista palkkaus tai esteen ylityksestä. En kyllä oikein muista, mitä muuta olisi otettu.

Sunnuntaina jäljesteltiin Taimistolaisten kanssa. Piru viekään, mutta kyllä ne jälkeä ajaa! Ekoista pennuista oli Suri (vain turistina) Kulo ja Jekku, toisista Metka, Noste ja Hippu ja kolmansista Muste, Jonkka ja Tassu. On kyllä kivaa porukkaa touhuta yhdessä. :) Kiitos kaikille, ja tätä lisää aina kun mahdollista, ja aina kun innostutte! Ootte parhaita!

Musteelle sellainen perusmittainen tai lyhyempi metsäjälki (22). Muste oli jotenkin "häiriintynyt" minusta. Tai siis se on ollut sen muurahaisjäljen jälkeen metsässä, koska nurmella on ihan eri meno. Sitä ennen se söi metsässäkin aina, sen jälkeen ei. Tai ehkä se johtuu myös siitä, että itse en tiedä, mitä siltä metsässä vaadin. Lisäksi se väisti loppupurkilla, eikä olisi mennyt maahan. Ihan hyvä havainto, että se tietää, mikä loppupurkki on, ja ehkä se haluaa väistää sitä ja jatkaa ennemmin jälkeä. Tämä oikeastaan vahvistui, kun näin Tassun tekevän samaa. Asia jäi kytemään päähäni.  Enkä tainnut toimia kaikilla purkeilla kaikilla samoin, kun en ollut varma, kokeilenko ilmaiseeko se ne.

Eilen sitten mentiinkin Miian kanssa pellolle. Vaikka se oli niitetty, uusi kasvusto oli vielä kovin harvassa, ja pohja kuivaa vanhaa nurmea ja pelto kova, ilma kuuuuma. Olin edellisenä iltana pihalla Musteen kanssa touhutessani kokeillut, miten se ilmaisee ulkona purkit (sisällä olen naksutellut maahanmenoja, mutta jäljellä olen auttanut sitä maahan). Koska se tarjosi pihalla ilman jälkeä olevat purkit hyvin, kokeilin Musteella sellaisen jäljen (23), että se oli ensinnäkin vaikeassa maastossa vain suora, ehkä 40 m. Aluksi kokonaan namitettu, sitten joka 3. Viimeinen purkki oli samanlainen ja jatkoin jäljen tekoa normaalisti vielä pari metriä siitä eteenpäin. Aloitukseen tein viitisen metriä tyhjää, laitoin Musteen istumaan ja lähetin hakemaan jälkeä edestään - meni hyvin. Söi hyvin, mitä oli tarpeen, ajoi hyvässä vireessä ja kun tuli purkeille, annoin sen miettiä itse, ja noin sekunnissa se meni maahan. Ekalla se väisti vähän sivuun kun jälki jatkui, mutta seuraavalla otin valjaista varmuudeksi kiinni, että olisin lähettänyt sen sitten paikaltaan, mutta ei se enää lähtenytkään väistämään. :) Voi videopeli, kyllä se vaan on tärkää ajella näitä jälkiä muiden kanssa, että saa idiksiä, eikä jää märehtimään tai toistamaan jotain ihan tyhmää maneeria tai miettimään asioita ihan väärään suuntaan. 

Tänään Suri pääsi vähän aksailemaan. Kivastihan se meni, tosin helppoa ratapätkää. Mutta siitä se on aloitettava. Asennetta haetaan, eikä sallita huonoa sellaista. ;) Musteelle syötin peruutellessani lihapullaa, ja oli aikas hyvä tatsi! Lisäksi lelulle kilpajuoksua (Muussi voitti aina :( ) ja vähän virvelöintiä. Siis nämä eri seteissä ennen ja jälkeen treenin, molemmissa peruuttelut ja oma leikkinsä. Ekassa setissä Muste jossain kohtaa vähän alkoi pullikoida peruuttelussa, ja mietin, että se ehkä luulee, että kohta kaappaan sen ja vien pois (ehkä mentyiin maneesin ovea kohti?). Niinpä toisella kiekalla ajattelin, että tehdään ja leikitään ilman, lopulta se saa jäädä lelulle, haen hihnan ja koska se tykkään pujottaa pään pantaan, se olkoon merkkinä, että tällä erää loppuu. No, näytti toimivalle, ehkä otetaan kokeiluun. 

Tästä tuli taas ihan erilainen kirjoitus kuin piti, vaan tälläinen "sitten sitä ja sitten tätä", vaikka onkin ollut paljon ajatuksia treenaamisesta, oivalluksia, mielentilan haltuunottoa jne. Mutta nyt on ihanat lämpimät illat aurinkoineen ja vattuineen kutsuneet meidän metsittymään aina kun mahdollista, joten tämä kirjoittelu aina vaan jää. Musteen kanssa lähinnä siis olen päässyt siihen, että tajuan taas, että nämä ovat niitä tärkeyksiä, mitä tehdään pitkään ja vahvoiksi, sen pienen tilpehöörin siihen ympärille kerkeää sitten joskus. Ja että laitan kyllä tavoitteita meille jo "ajoissa", mutta en pakota mitään valmiiksi - mutta en myöskään jää siis junnaamaan ja salli itselleni etenemättömyyttä vain siksi, että "ei ole mikään kiire". Into ja mativaatio tulevat toivottavasti niin hyviksi, että asioita voi treenata valmiiksikin sitten aikanaan. 

Musteessa on kivoja ominaisuuksia, kuten lelun tuominen käteen esim. kun tarhassa heittelen sille lelua, se jättää jo ihmis/supi/kissankakan, jos konahdan ja annan sitten namia palkaksi, olen mielestäni tehnyt asioita hyvin ja positiivisesti, ymmärrän, että kaikki, mitä haluan syntyy sen tekemisestä ja toistamisesta, se vahvistuu. Jepajee. Ja että se leikkii ja palkkautuu nameilla, joten sillä olisi tulevaisuutta minun kanssa näissä hommissa. Sellassii nyt.

Heikoin lenkki

En ehkä kestä. Onneksi kohta alkaa työt, niin ei kerkeä kehitellä ongelmia itselleen. Ja itsekseen. Pahin vihollinen tässä treeniasiassa olen kyllä minä. Ehkä oli liian aikaista jättää pentu kotiin, kun päänsisäinen keskustelu treenaamisesta (mitä, missä, milloin ja millä) on kesken. Lisäksi pään sisainen keskustelu lauman vanhimpien kohtalosta on vielä auki. Kukaan ei täältä noin vaan lähde, mutta kesä on ollut hyvä, saa nähdä miten syksy.  Ajan, valon ja energian väheneminen eivät kyllä lisää kenenkään hyvinvointia. Toisaalta minulla on vähän hyvä pöhinä töistä. Saa nähdä, kuinka kauan. :D Vaikeita päätöksiä on kuitenkin edessä, ennemmin tai myöhemmin.

Siis mitään ihmeellistä ei ole. Musteen kanssa vaan on ollut taantumista (kuten aiemmin kerrottu), mikä ei varmaankaan ole mitään ihmeellistä. Mutta siitä saa sellaista, kun on pään sisäinen keskustelu, joka on kesken. Siellä se sanoo, että ketun idiootti, olisit ottanut oikein harrastuskoiran. Vaikka oikeasti olen valmis tekemään pitkäjänteistä työtä (ei Taimikaan syntynyt ilman, vaikka niin jostain syystä koko ajan kuvittelen), niin pelkään, että tämä huono aura pilaa kaiken. En haluaisi edes välttämättä kisata, haluaisin vain ,että treenaaminen olisi minusta ja koirasta kivaa!  Pentuhan ei vielä ole sinällään mitään koiriaan, sitä tehdään ja sytyttellään. Mutta on liian kauan, kun olen treenannut porukassa, liian kauan kun olen nähnyt miten pentuja treenataan, liian kauan, että muistaisin, miltä kaikki tuntuu tai pitäisi tuntua. Onnistumiset joo, mutta mutta miten edetään jne. Ja pitää muistaa antaa lepoa pennulle paljon, koska me liikutaan ja touhutaan paljon tuolla metsissä ja marjastetaan, pentu on hyvin pieni ja tarvitsee lepoa. Mutta jostain tämä epäluottamus omiin kykyihin ja taitoihin nyt pulpahti esiin, enkä kestä. On liian kauan, kun joku muu on auttanut treenissä niin, että en jää yksin märehtimään asioita tai ole vastuussa kaikesta (joo, jokainen on oman koiransa etenemisestä, mutta kyllä niitä muita nyt vaan tarvitsee). Pelkään, että joku normaali, arkielämän epäonnistunut hetki pilaa kokonaisuuden. Plaah, nyt se on kirjoitettu, nyt voin mennä eteenpäin ja keskittyä siihen, minkä olen havainnut hyväksi ja toimivaksi. Lisäksi, tässähän on kaikenlaisia uusia verkkoja viritelty treeniasioiden nimissä... Noin muuten pentu viettää mielestäni ihanaa pentuelämää! Paljon vapaanajuoksentelua minun kanssa, lauman kanssa tai koirakavereiden kanssa, kaupungikävelyitä leikkeineen, se saa härväillä sisällä ja paijailen sitä paljon, lasten kanssa ne touhuilee, käytöstapoja on opeteltu hyvällä ja hitaasti, ja pikkuhiljaa alkaa toimiakin jne. Tyytyväinen pentu. :)   

Ja siis Surin treeni meni tänään tosi hyvin! Vaikka se hiipi perässäni maneesiin, muutamalla pertsalla se oli jo toimintakunnossa, ja päivän treeni meni loistavasi. Ohjatussa on vielä epävarmuutta lähdöissä (ei muista mitä piti tehdä), mutta paranee. Ruutu oli mainio! Ja kaukot... awwwww, ne on hienot! Suri niin palkkautuu onnistuneesta tekemisestä ja kehuista, ja sitten leikistä ja ruuasta. :) Se röhkii tyytyväisyyttään kehuttaessa. Meillä alkaa torstaina kisavalmennus, ja ekalla kerralla tehdään kokeenomainen suoritus, hui! Melkeinpä tuota ohjattua lukuun ottamatta voisin suorittaa kaikki voittajan liikkeet. Periaatteessa myös sen ohjatun, koska mitä se haittaa, jos se vaatii vähän lisäkäskyä tai jotain muuta apua.

Mustekin leikki hyvän pikkutuokion palloilla. Ja vielä toisenkin pienen setin ja vähän sai syödä lihapullaa, kun peruuttelin, vähän niin kuin pohjustuksena jäävien opettelulle siis. Ja sitten viikon päästä alkaa Musteen pentukoulu, joten jos ei nyt mitään ihmeempää proggista edes sitä ennen yrittäisi. Huomenna tosin haikailen aamuruokanurmijäljelle, ehkä siis sinne.

Kaiken laista

Vaikkapa ensin aamu: tein Musteelle jäljen (20) omalle pihanurmelle. Kaksi desiä nappulaa, ensin taas jokaisella askeleella, sitten kaksi namillista ja yksi tyhjä ja suurin osa toisin päin. Tosi tarkkaa ja hyvä rytmi löytyy. Ainoastaan kun kulmat / kaarteet olivat samalla rytmillä namitettuja ja en nähnyt miten se menee, niin itse olin levoton miettiessäni että meneekö hyvin. :D Ne voisi siis namittaa kokonaan, jotta itse osaan antaa koiralle rauhan. Loppuruoka purkissa lopussa, helposti meni maahan. :) Siis pyydettynä. 

Noin muuten Muste on leikkinyt vähän vaisusti parina päivänä. On ihan pitänyt toppuutella itseä, että kun se oli jo ihan tosi hienossa moodissa, niin että se ei ole edes 5 kk vanha.. ja että tosiaankin jos joku ei toimi halutusti, sitä voi hyvin tehdä eikä ottaa uusia päämääriä. Toimii, mieleni siis. Tänään käytiin Heikin kanssa maneesilla tokoilemassa, niin vaikka alunperin mietin ottavani Musteen kanssa leikkiä nimeltä aksa, niin totesin, että ei, se ei leiki tarpeeksi hyvin, en siis ota sitä, vaan pari lyhyttä kiekkaa kahden lelun leikkiä. Lisäksi muutamat pertsat ja kaukojumpat, jotta tosiaan palkkaa tulisi minulta, eikä maa vetäisi. Treeni onnistuikin hyvin. 

Ja siis todettakoon tähän leikki asiaan, että jos tyypiltä irtoaa hammas joka kerta kun leikitään, ja poskihampaista puolet puuttuu, voi olla, että ne vetoleikit ei nyt onnistukaan! Eli en ole huolissani, vaan yritän oppia lukemaan ja opettamaan asioita paremmiksi, en kiirehtimään ja hosumaan. Minä en halua keskinkertaista koiraa: joko siitä tulee hito hyvä, tai siitä ei tule mitään. Itselläni on tässä iso merkitys (oma mielentilan voittaminen sinne "mikään ei ole mahdotonta" -osastolle, ja uusien treenitapojen opettelua), kuten toki koiran ominaisuuksilla, joista ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata.

Kotona on treenattu kapulan pitoa. Se etenee, vaikka pito itsessään on vielä kaliseva. Mutta meillä on tässä proggis menossa, annetaan sen edetä ja kehitellään kun tulee idiksiä. Kerroin taannoin, miten kosketuskeppi sopi eteentuloharkkaan kuin nenä päähän: todellakin! Häivytin sitä jo tokassa treenissä ja tadaa, Muste tarjoilee eteentuloa tiiviisti ja suoraan ilman keppiä jo pelkästään! :o Se on hieno! Pertsat etenee, vähän eri kulmista tuloa treenaillaan, samoin kontaktia, joskus askeleita, mutta ne ovat nyt olleet vähän paitsiossa, kun olen sitä kontaktin intensiiviyyttä ja kestoa muistanut aloittaa. Kokonaisuuteen Musteen hommista tällä hetkellä olen supertyytyväinen! Ja alle kahden viikon päästä alkaakin jo pentukoulu. :)

Surin kanssa on jatkettu entiseen malliin. Tänään maneesilla aloitettiin ohjatulla. Ensin heitin itse kapulat muistutukseksi, sitten Heikki vei niitä. Suri oppii tämän nopsaan. Vielä sillä on sellainen rauhallinen vauhti ja on valmis varmistelemaan mennessään, mutta ne jää siltä pois, kun koreografia on selvä. Ruutuun meno hyvä, Heikki palkkasi pallolla. Tunnari oli hieno: Surin vire nousi, kun tuttu homma oli vuorossa! Ensin annoin väärän käskyn (oma - ei reagoinut) kunnes muistin sanoa "etsi" ja häntä vipattaen Suri meni kapuloile, hieno työskentely ja tuonti ilman mitään epäröintejä. :) Kaukot lopussa oli myös hyvät. Vittiläinen se tekee ne maneesilla hyvin! Välillä joo virheitä, mutta korjataan, ja sitten uudestaan. Nousee pitkästäkin matkasta eikä edes könötä. :) Jee.     

Maneesi

Suri loisti. Tehtiin alkuun luoksaria, ja tein "kokonaisena". Sikahyvä vauhti ja ilme, mutta vieläkin parempi stoppi. :) Maahanmenosa himmaili, mutta ne seisomiset! Kun tuntee koiran.. Seuraamisessakin puski itseään kiinni, josta aina palkkasin. Oli niin virtainen ja sähäkkä tyby. Kaukoissa otin pidemmän matkan kuin ennen, ja niin hienolla olemuksella onnistumisia. Jos teki väärin, skarppasi heti. Voi ei, on se hienokin. Ja loppuun metrinen hyppy paristi, sitten kapula suussa vierellä ohjaten. Tyyppi kyllä irtosi edelleni, koska oli niin innoissaan. Ilmoitti, että haluaa tehdä vielä eteenmenon, joten pitihän se palkka viedä ja tehdä sellainen. 

Musteen kanssa kapulajutut eivät ottaneet nyt tuulta alleen, mutta hiekkapohja oli myös huono. Leikkiä jonkin verran, mutta oli väsynyt ja maneesi kuuma, joten ei kauaa. Ruokajutuissa näkyi liika nälkä, joten vinkui ja härväsi. Lopuksi yliyritin leikin kanssa, mikä oli tylsää. Vaan tuskinpa se nyt mieleen jää. Maneesilla se kakka vähän kiinnostaa, joskin tulee pois kun kutsun ja keskittyy kun on muut palkat. Ehkä tuolla ei tarvitse ottaa mitään varsinaista ohjelmaa, tehdä leikkiä ja vaikka kaukojumppaa ja pertsaa, joista palkka tulee minulta, niin se kakkamaa jää vähemmälle huomiolle. 

Taimi mummotokoili, ja sillä oli kivaa. Taimi on piristynyt selvästi, kun on mukana menossa.