Norminpurkua

Viime maanantaina oli pakko jäädä pois viikkoageista, koska olin aivan fyysisesti kykenemätön mihinkään. Meni aikaa palautua kerrassaan sitten niiden lauantain agitreenien. Siispä päätin, että en enää juokse / kääntyile enää edes pieniä treenejä. Laskettu aika on tasan kuukauden päästä, että olkoon tässä nyt ainakin itselle taukoa isommista kuvioista. Periaatteessa voisi hyödyntää vuoroa Musteen keppitreeneillä tms. mutta sepä aloitti juoksunsa - kuten uumoilinkin. Katsotaan, menenkö Surin kanssa tekemään sitten mitään pientä. Ehkä, jos jaksaa. Olisihan siinäkin kyllä tekemistä.  En haluaisi heittää tauolle, vaika tämä kuukausi siihen olisikin aika hyvä, sillä Suri on parhaimmillansa nyt, joten on kiva treenata sitä eteenpäin.

Viikolla treenailtiin jotakin kotipihalla. Musteen kanssa ainakin vasemmalle käännöksiä (lähti kivasti sujumaan!) ja vähän seuruuta, Surin kanssa kartiota. Torstaina kuitenkin Oilin oppeihin, molemmilla olikin vuoro taas tällä kertaa. Ensin Muste, joka ei oikein pitänyt housistaan, eikä voinut juosta (sai halvauksen kesken matkan ja piehtaroi, tai housut juoksetti ihan väärään linjaan :D ). Tehtiin ensin Miian ja Auran häiriönä ja sitten omaakin settiä ohjatusti. Seuraamisessa ehkä vähän haittasi myös pöksyt, pysyi aika hyvin, mutta meinasi vähän jäädä / ajatus harhaili, housut häiritsi. Paikallaoloissa pysyi hyvin. 

Omalla vuorolla katseltiin jääviä, koska niitä se pystyi tekemään hyvin ja kulki ahnaasti mukana peruutuksissa. Eipä niissä oikeastaan ihmeempää, hyvät oli myös oikealla rintamasuunnalla --> eteenpäin, eteenpäin. Seuraamisessa muuten käytettiin namikättä ihan houkutuspaikalla, koska tosiaan melkein alko jopa jätättää / harhailla, mitä ei ole muuten tehnyt, niin ei ole mitään järkeä juoksun aikaan sitten painostaa mihinkään muuhun, koska muuten ei ole ollut ongelmana. Stoppia tehtiin vetskarileikillä, ja se kyllä hiffasi ja osti ajatuksen tosi hyvin. Tässä ainoa ongelma on treeniseuran puute, muuten kyllä otetaan käyttöön - aina kun muistetaan. Muste oli minusta melkoisen hyvin mukana huolimatta juoksuista, ja treeni oli siinä mielessä kyllä hyvä!  Rajoitteet olivat enemmin fyysisiä kuin psyykkisiä.

Surin vuorolla tällä kertaa treenailtiin kokeenomaisen sijaan, mikä olikin hyvä, koska asiaahan oli. Tehtiin Mykyn häiriönä ensin omineen. Seuraamista, sivulle ruutuun menoa (tässä pitää aloittee valmiilla lelulla, koska nyt vähän arpookin paikkaa). Kaukoissa oli aivan intona, ja meinasi edistellä, mutta ei niitä ole oikein tehty, niin en nyt ottanut siitä mitään ohjelmistoa meille. Kokeilin luoksetulossa eteentulon tilaa, kun olen niin paljon jo pitkään sheippaillut sitä mahani tuuppimista ( :D ), ja se oli mielettömän hyvä! Tuli ihan eteen ja tuuppi. Waude. 

Ohjatussa vuorossa paneuduttiin sitten kartioon. Tällä kerta ameno oli aina kyselevä, mutta sen verran oltiin kai edellisissä treeneissämme saatu jotai najatusta auki, että paluussa se tuli laukalla eikä pysähdellyt saati hidastellut odottaen vahvistusta toiminnalleen. Treenissä tuli kyllä hyvin selville, että Suri osaa kyllä kiertää ja mennä, mutta kun ei viittis mennä kaus asti, jos voisi vaan suoraan kääntyä ja mennä lelullekin. ;) Ai hitsi sen näki nyt hyvin! Ja sitten sitä vaan kehoitettiin menemään kiertoon ja paluuthan sujui leikiten. Eli nyt vaan kuuri patistamista! Uskoisin, että se alkaa siitä kyllä sujua, näytti aika hyvälle kyllä. Toisena tehtiin merkittömän eteenmenoa, ja siihen hyviä vinkkejä ja vahvistuksia, vaikeutta jne. Niitä lähdetään viemään eteenpäin. Vitsi Suri oli kyllä hieno. Niin täynnä intoa, iloa ja virtaa, kuten se on nyt ollut. Todella miellyttävä, oppivainen, tarkka ja hyväilmeinen. Halukas työskentelemään, kepeä, mielen jatke. AIka ihanaa!

Aloitettiin myös tässä esineruututreenit viikon aikana lenkeillä. Taimille homma oli taas kuin karkkikauppaan olisi päässyt. :) Surin kanssa "päätin unohtaa" että se kyselee, mitä löytyneelle lelulle tehdään, eikä se kysellytkään (yhdessä kolmesta treenissämme joo, mutta jännästi olin juuri puun takana, enkä nähnyt tätä, joten sen piti itse ratkaista ja kun se ratkaisi, niin hurjat kehut. ;) Musteen kanssa mietiskelin, miten lähteä etenemään. Sillä on noudon ja etsimisen palikat hallussa, joten miten yhdistää ne hyvin tähän treeniin.. Muste sai aina katsella, kun isot teki ensin. Sitten sen omalla vuorolla ollaan edetty näin. Menen kyykkyyn Musteen viereen. Heitän ekan esineen ihan lähelle ja annan "nosta"-käskyn, jolla se tuo minulle kotona tavaroita ruuan toivossa. Hetken se mietti, mutta aika pian tarjosi tätä. Seuraavaksi vein itse hanskan aika lähelle Musteen odottaessa ja kolmas on sitten ollut jo vähän kauempana / ei suorassa näköyhteydessä. Näyttää toimivan aika hyvin. Jatkamme kokeita ja palaamme asiaan. 

**
Otsikossa lupasin norminpurkua, mutta nyt kun pitäisi jaksaa kirjoittaa taas viime aikojen ajatuksia koirista ja niiden kanssa treenaamisesta kuluneen vuodenki naikana, niin en kyllä saa nyt yhtään enää ajatusta tähän. No, ehkä ensi kerralla sitten! Mutta, ajatukset ovat hyviä. :)