Treenattu ollaan, edelleen. :D Oikeastaan tosi ahkerasti tai siis päivittäin ainakin, mutta aika eri tavalla. Ollaan käyty vieraissa paikoissa, kimpassa ja yksin. Muste lähinnä leikkii. Meillä ei mene huonosti, mutta se joku yhteinen hyvä terä uupuu. Olkoon sitten valeraskauden, tuon narttukoirien ainaisen hyvän syyn, vuoksi tai jostain muusta, on lääkkeenä nyt vaan leikkiä ja saada tuntuma yhteisestä päämäärästä takaisin. Tämä on siis ihan paineetonta hommaa, koska kokeisiin ei ole tarvis vielä mennä, kun se kevään pitkä, hyvä flow ei riittänyt enää ihan vielä loppuun saakka. Jos nyt hukkaan sen hyvän ja napakan otteen, voi takaisin tekeminen olla taas liian pitkä ja tuskastuttava tie.
Tänään kokeilin vähän kokonaisuutta kotona, palkkaillen. Oli kyllä tosi hyvällä mallilla homma kuitenkin. Kaukot ei vielä toimineet, otin ehkä liikaa matkaa treeneihin nähden? Muuten täytyy sanoa, että paljon, paljon hyvää. Pertsoja se jotenkin vähän liioittelee, joskus on selän takana kokonaan. :P Mutta pertsankorjaussarjassa parani tosi nopsaan, kun sai idiksen: tämä hyvä - tämä ei hyvä. Perusteita pitää siis näemmä myös vahvistaa. Ja nyt mietittyvä, kokonaisuuksia paristi viikossa (voi vaikka vaihdellakin liikkeitä osin), koska tuntui hyödylliselle.
Taimilla kuului rokotusten yhteydessä sydänkuuntelussa minimaalinen sivuääni. Onneksi se ei ole oireillut mitään perus sydänoireita, ja toivottavasti ei oireilekaan / olisi vain joku ohimenevä juttu. Se on jotenkin ihan voimissaan - ja ei säällä väliä, Taimi tekee treeneissä täysii, vauhtiliikkeissä kiva vauhti, lenkeillä menoa riittää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti