sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Heureka vol sata

Tein havainnon, joka auttoi kaukoissa. Vaikeinvaihto on nyt kombossa m-i-s-m --> tuossa maahanmenossa lintsaa. No, hinkattiin niin, että jos teki väärin maahanmenon, laitoin takaisin istumaan, siitä seisomaan ja maahan, mahdollisimman nopeasti, jotta ero olisi selvä. Muutaman kerran haettiin ja haettiin, sitten se alkoi tarjota oikeaa maahanmenoa, kun halusi jo palkkaa! Ihan mahtia. Se ajatukseni oli, että treenaan paljon niin, että pyrin koiran onnistuvan 100%. Joskus kuitenkin se, että koira tekee virheen, ja sille annetaan mahdollsiuus korjata ja keksiä itse, on parempi tapa. Toivottavasti nytkin. Ja se ajatus, että koiralle voidaan kertoa, että en halua sinun tekevän noin vaan tee se niin kuin se on opetettu (vaatien tietysti sen, että se on ihan oikeasti myös opetettu!). Aikamoinen heureka-olo tuli, olin ihan innoissani. 

Taimillapa alkoi operaatio kantarellikoira! Varmaan 10 vuotta on pyörinyt mielessä opettaa joku koira, ja nyt tästä Taimille tosiaan sitten eläkeläisnenähomma. Jes! 

Tänään oltiin Korkeavireellä. Taimi teki kaukoja (s-i speedbumpin yli peruuttaen ja s-m sen pitää tarjota nenäkosketusta rintakehän alle, vaikkei targettia enää ole). Lisäksi luoksetulonstoppihommaa, jossa heittelin nameja ja välillä stoppi. Tässä sai n itselleni hyvää harjoitusta Suria varten. Taimi vaan ei meinaa ennakoida, se on kyllä tosi hyvä! Ja sen käsimerkkistoppi on todella nopsa! Aika hienoa, vaikka aiheuttaakin ehkä "miksen ole tätä aiemmin" -mietiskelyä. Nyt tätä rakennellaan ihan vaan paineettomana hömppänä ja yhdistellään joskus jotenkin luoksariin, ettei se muutu suorittamiseksi. 

Surin kanssa ensin ruutua. Kaksi-kolme targetille, pari tyhjiin. Palkkaus nyt nopsasti jo heti targetille saapuessa, samoin kun meni targetittomassa oikeaan paikkaan. Lähetin perusasennosta, palkkasin kerran siinä innolla odottelusta. Se kyllä meni hyvin, tosiaankin tätä ajatellaan ja työstetään nyt tätä mielentilaa. 

Minä en osaa tehdä sitä lelusta luopumis-treeniä seuraamisessa. Kävelen itse huonosti, en näe milloin se irtoaa ja koko homma menee huonoksi. Siis tein kyllä siitä huolimatta, koska olen myös huomannut etten saa luovuttaa, vaan hakea vaan sitä oikeaa, josta pääsee palkkaamaan ja josta yleensä edetäänkin sitten harppauksin. Paikallaan kontaktiharkkana se sujuu hyvin. Yksi askelkin ok. Pidemmisssä pätkissä kävelen itse surkeasti. Seuraamista treenattiin myös lähtöjen kautta, jotta jäisi sellainen intomieli kuitenkin. Ja kokeilin jotain pidempää pätkää, se hyvä. Kainalopallopalkka hyvä. Pitäisi silti yrittää sitä uuttakin, jos saisin onnistumista. 

Luoksetulon stoppileikkiä namien heittelyllä. Nyt sain sen hyvin juoksemaankin. Ensin ravaili, mutta alkoi nostaa laukkaa. Tarvitaan vaan tilaa, aikaa ja vähän hermoja. Parikohan kertaa stoppasin, kun oli parhaassa vauhdissaan - stopit tosi hyvät, eikä aiheuttanut ennakointia. Ihanaa, kun sain sen toimimaan. 

Kaukot olivat kyllä paras juttu! Pitiköhän pari kertaa tuota ongelma-komboa siltä hakea, niin alkoi tarjota tosi hyvää tekniikkaa. Ja muita vaihtoja tehdessä teki puhtaasti! Jee! Niitä ei liikaa hinkattu. 

Loppuun vähän vielä kontaktia ja seuraamisen aloituksia, sitten yleistä kehumista ja syliinkiipeilyä, olipa kovin tyytyväisiä koiria, jos oli emäntäkin. Haastan itseäni ja menen rohkeasti epämukavuuteen - ja se jos jokin kehittää!

lauantai 6. joulukuuta 2014

No voihan jälki!

Torstaina aksailtiin. Vaikka Suri oli intonaatio, se ei ihan syttynyt jotenkin täysii hommiin. Ihan ok, mutta ei täysiä. Toisella vedolla mietin, että eipä se ole niin vakavaa. Tehtiin muutamia poispäinkääntöjä, joissa heitin sille pallon, ja ne meni hyvin sekä rennosti. Tajusin, että niinhän me voidaan aina treenata: hyvin mutta rennosti - ei niin vakavasti.  Lopuksi etupalkalle sellaista yhtä aika suoraviivaista treeniä, jossa myös takaakierto ujutettuna. Siitä ei mitään negatiivista sanottavaa! Mieli oli rentoutettu molemmilla niin kappas kun sujui!

Perjantaina sain jonkun aivoiskun, sillä päätin tehdä jälkeä illemmalla tehdyn kimppalenkin yhteydessä. Tallasin ehkä 300 m pitkän perusjäljen kahdella kepillä. Kun Suri lähti, se oli parempi kuin koskaan. Sillä ei ollut muuta kuin se haju, ja sitä se työsti ihan tajuttoman hyvin! 

Tuosta jäljestä oikeastaan syttyi ajatus, että koska sillä on vahvat pohjat ja se osaa ja sillä on motivaatiota, nyt annetaan sitten palaa. Tänään tein puolen kilsan jäljen neljällä kepillä. Janakin meni hyvin! Liki eilistä vastaavaa työtä valoisalla. Ja tosiaan, Suri jäljestää hyvin, motivoituneesti ja tarkasti, pitää huolen jäljestä, ilmaisee. Se olisi voinut jumpsutella jälkeä varmaan kilsatolkulla. Seuraavaksi siis vaan pitkä jälki, esim. kilometri ellei pidempi. Annoin mennä melko vapaalla sen, koska se vaan meni ja teki sitä hommaa niin hyvin. Janat pitäisi saada vaan silleen haltuun, että se ei tuurilla mene niitä hyvin, vaan osaa oikeasti. Muuten kai se onkin ihan koevalmis. 

Kotona olen tehnyt kaukoja, ja ne ei ole niin hyvät kuin pitäisi. Kun ei ole takajalkatargettia, saa vähän väliä muistuttaa jaloista. Toisaalta jos nyt tekee ja muistuttaa tiheään tahtiin, se varmaan myös etenee. Mutta kivaa saada niihin ajatusta sitten ensi keskiviikkona. Seuraamisen luopumisharkassa on ollut helpompi opettaa ensin namilla, ja otetaan lelu vasta kun vähän paremmin hallussa tai korkeammassa vireessä (=hallit). Mut kivaa, uutta, etenee. 

torstai 4. joulukuuta 2014

Tokoa

Jos jostain olen hyvin iloinen, niin siitä, että meillä on vieressä Lahti, jossa on todella hieno uusi koirayritys. Nyt vasta tokoiluja ostaneena olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, onhan meillä aikas huippu kouluttaja. Lisäksi näyttää sille, että olen saanut rekryttyä paikallistasolle uuden toko-ryhmän. Jos se lähtee futaamaan tästä, niin ei valittamista!

Tiistaina treeninvedon jälkeen taas tehtiin pk-hyppyä. Mentiin 85 ja 90 cm, hyvä hyvä. Eteenmeno ei ollut tänään niin intensiivinen, mutta ilolaukkainen kyllä.

Eilen oltiin kolmen kerran toko-kurssin ekalla kerralla. Näytettiin ensin seuraamista ja kontaktia, miten se on kuukaudessa kehittynyt. Olihan se! Ekaa kertaa kyllä Suri häiriöiden tullessa alkoi oikeastaan jo painaa minua, joten pitää myös olla tarkkana, ettei mene överiksi. Myöskin pitää pitää huoli, ettei tee hyvää seuraamista vain häiriössä, vaan kriteeri yksin treenatessa sama. Lisäksi kokeiltiin uutena lelusta luopumisen kautta, tätä kokeillaan nyt viikko ja miten se etenisi. Jes. 

Toiseksi otettiin ruutua. Ekalle targetille, oli tosi hyvä. Toka tyhjiin. Palkkana pallo. Omasta toiminnasta sen verran, että jes + pallo voisi tulla siinä kohtaa, ennen kuin Suri kerkeää kääntyä (tyhjässä ruudussa), eli että se huippukohta ei ole pysähtyminen itsessään, vaan tällä saisi sitä jännitettä ja odotusta minun suuntaani paremmaksi. Ymmärrän, mitä sillä haetaan. Suri on nyt hyvässä vaiheessa, joten se tekeekin juuri mitä haetaan. Lisäksi mietittiin etukäteen vaihtoehtoja siihen, jos kääntyy ennen aikojaan, eli ei ole kriteerin mukaisessa paikassa. Targetti tai näyttö kannattaa ottaa nopsaan helpotukseksi, jos tulee virheellinen, vaikka ensin korjaisikin sen. Suri oppii nopeasti oikeat jutut, joten pienellä avulla vahvuus ja varmuus jäisi. Ilme ja halu olivat hyvät. Sain ohjeeksi tehdä perusasennosta noita nyt, ja palkata välillä myös intensiivisestä kontaktista / odotuksesta. Näen sen vähän bortsujuttuna, mutta parhaillaan kyllä Suri tekee myös niin. Odottaahan se noutoa nykyään intensiivisesti myös. Jos se siihen pystyy, niin tois sitä voisin sille hakea. Kokeillaan ensin parasta mahdollista ja tyydytään vasta myöhemmin muuhun. 

Viikon päästä otetaan seuruuta ja nyt paukutan tämän viikon kaukoja, ja esittelen niitä sitten. Kivaa!

 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Päivitystä

Sain vihdoin salasanan taas etsittyä, niin pääsee päivittämään pikkuhommia, joita on puuhasteltu. Kokeen jälkeen on ollut vapaus edistää tulevaisuutta. Siispä viikko sitten tein Surin kanssa aksatreeninvedon jälkeen pk-hyppyä. 85 cm meni ongelmitta! Leikittiin alkuun ja se oli tosi kivaa. Sitten kissanruokapalkalle nuo hypyt 3 kpl. Lopuksi eteenmenoa pallolle. 

Torstaina aksailtiin, niin ikään Surin kanssa. Taimi siis jää pois, mutta voi tuurailla jne. tarvittaessa. Ei mitään superhienoa päivitettävää. Toimi, teki ohjeuksia hyvin. Niissä pitää vaan sietää sen hitaus, koska se tekee hirveen hienosti oikein ja palkkautuu niiden jälkeen. Ja koska olen nähnyt, että kisavauhdissa sen oppima osataan, niin kai se on sitten ihan ok välillä näin... 

Lauantaina oli ratatreeni. Aloitus oli hirveen hyvä! Hurja into, vaikka oli käännösjuttujakin. Kepit super. Muutenkin ihan ok, kunnes yhdessä kohtaa oli sellainen pitkä pyöristyshässäkkä, siinä meni kilttityttövaihde päälle. Nyt en ole vielä oikein agilityn ekstratreenejä suunnitellut, koska tuohan on se aloitettava työmaa. Nyt vaan on ollut kiva tehdä enemmän toko-juttuja. Kaikki aikanaan, kun hirveää superpaloa tai edes minipaloa kisaamaankaan ei ole, niin saadaan vaikka vuosi rakennella noita.

Lauantaina Taimi muuten kävi näyttelyssä. Sai arvioksi EH. Hippu (T. Kitka) upeasti ensiesiintymisessä ERI! 

Sunnuntaina toko-kurssin jälkeen. Surille taas leikki + pk-hyppy + eteenmeno. Nyt tehtiin 90 cm hyppy. Ekalla kynnet ropsahti, tokalla hyppäsi kosketuksissa ja kolmannelle laitoin 80 cm. Melkoista! On niin hirveen hyvä tunne rakentaa näitä hommia nyt kunnolla. Surista voi tulla vaikka mitä! Eteenmenotkin taas hyvät, sillä on ilo mennä, nappaa lelun ja tulee leikkimään. 

Ja vielä eilinen. Miian kanssa alkoi 10 kerran Korkeavire. Ehkä painotan tokoa nyt, ainakin eilen tehtiin. Pitkästä aikaa ruutua ja luoksaria. Ruudun paikka ja leluvauhtiruudut superit. Asenne käsiin tursuileva. Luoksarissa peruuttelin, johon se lähti parhaiten tähän asti mukaan ja stoppailikin hyvin! Kontaktitreeniä nyt vähän eri paikassa, lisäksi otettiin Aura-häiriötä. Nämä hyvin. Ja pari tunnaria suht helppoina.

Taimin piti olla lomalla... Vissiin. Tehdään nyt näissä aina kaukoja targeteilla, jotta saadaan uutta ajatusta läpi. Lisäksi aion opettaa sille luoksetuloon seisomiseen käsimerkin! Ja ekassa treenissä heti superhienoja stoppeja. Nämä siis peruuttamalla, teen näin kunnes asenne ja stopit on oikeat molemmilla koirilla. Taimi oli aivan liekeissä, koska se ei ole päässyt treenaamaan viikkoon. Taimi voisi käydä näillä Korkeavireenvuoroilla ainakin. Mitään varsinaista targettia tai päämäärää ei ole, mikä näkyi itsessänikin ihan uudenlaisena lähestymisenä asioihin, hedelmällisella epä-suorittamisena.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Vuoden huipennus

Viime viikolla en kerennyt päivittää blogia, oli kiirettä. Tiistaina käytiin Mirvan ja Satun kanssa viimeistelemässä ennen koetta. Tein kuningasoivalluksen Surista. Viime aikoina sitä on pistetty vähän koetukselle, haastettu eteenpäin. Sen sijaan kehääntulo-  / hommienaloitusjutut ovat jääneet. Siispä tehtiin näissä treeneissä kehääntuloa + hillumista. Yksi varastettu nouto, pentuluoksari, ehkä hyppy. Oli tosi iloinen ja leikkisä fiilis. Taimi hillui ja teki tunnarin. Muuta ei viikolla tehty, kotona vähän kontaktihommia ja nenätargettia, ei niinkään koetta edistäviä juttuja. Mutta kokonaisuus on molemmilla vahvana, joten en halunut enää ylitreenata. 

Torstaina Suri kävi hyppelemässä agitreeneissä. Oli hyvä! Nopsaa keinua, keppejä ja hyvää, irtoavaa ratapätkää. Nämä nyt etenee ja menee itsekseen pikkuhiljaa tässä eteenpäin aina treeni treeniltä, toivon. 

Eilen sitten oli oman seuran toko-koe omalla maneesilla. Kivaa päästä kerrankin kotikentälle! Aamu alkoi EVL:lla, joten Taimi oli vuorossa ensin. Ensin tehtiin yksilöliikkeet kahdessa erässä, sitten paikallaolot. Koko setti alkoi kaukoilla, mikä oli meille eduksi, sillä vire ei kerennyt nousta ja nämä meni treenihengessä. Ts. Taimi teki kaikki oikein ja ekalla käskyllä! Liikkumistakin normaalia vähemmän!

Seuraavana tunnari. Oli tosi hyvä, ei ollut yhtään epävarma. Vähän vaan hidasti lopussa kapuloille mennessään, mistä tuomari vähensi vähän. Sitten hyppynouto. Lähti reippaasti, vähän ällötellen toi, mutta ei isompaa vikaa. Loppuun ohjattu oikealta, se meni ihan nappiin. Ehkä vähän vinosti edessä, mutta siis kokonaisuutena todella siisti! 

Tokassa setissä ensin ruutu. Odotin, että se olisi omassa maneesissa mennyt paremmin perälle saakka, mutta jäi vähän hidastelemaan etureunaan ja hätäpäissäni pysäytin ja käsin maahan. Se valui niin, että varpaat oli nauhalla, mutta onneksi sisällä!!! Vähän molempien mokaa siis (jos olisin odottanut, se olisi mennyt taakse, vaikka olisi tullut sanomista hidastelusta). Sitten jäävät hyvin, kaikki oikein. Luoksarissa ok vauhti, ja annoin ehkä hieman kovemmalla desiibelillä pysäytyksen, silti ok maahanmenoon saakka, loppu oikeastaan ravilla. Hehe, mutta siis meidän heikoin liike kaukojen kanssahan tämä on. Loppuun seuraaminen, mikä on tietysti meille myös eduksi. Paristi kontakti laski, mutta siis perustakuuvarmaa Taimiseuraamista. 

Paikallaoloissa istumisessa kerran oli tassua siirtänyt, paikkamakuussa kaksi käskyä ylösnousemukseen, muuten bra.  

Paikkaistu: 9,5
Paikkamakuu: 8
Seuraaminen: 8
Jäävät: 9
Luoksetulo: 7
Ruutu: 9
Ohjattu: 9
Metukka: 8,5
Tunnari: 9,5
Kaukot: 8,5

EVL1 274,5 pistettä! Olen niin tyytyväinen: Taimi teki tasoisensa suorituksen, ja sen taso tiettyine puutteineen ja vahvuuksineen on minusta juuri tämä.

Surin luokka oli ihan perinteisessä järjestyksessä. Aloitettiin paikallaoloilla, jossa maahanmenoon meni kyllä kaksi käskyä, mutta sitä tuomari ei tainnut kuulla. Muuten kontaktiharkka on kyllä toiminut, taidan vaan antaa sen käskyn niin myöhään muutenkin, että se vähän hämääntyy muiden käskyistä eikä sitten mennyt alas saakka. Mutta treeniä siis tähän edelleen tarvitaan. Paristi oli kai nuuskaissut maata, muuten hyvä ja skarppi. 

Kehäänmenossa ja seuraamisessa viime aikojen treenit kyllä näkyivät positiivisesti, vaikka tuntuu, ettei treeneissä itsessään aina niin rsuoraviivaista parannusta olekaan. Nyt se oli varmempi, mitä siltä odotetaan, ja se näkyi parempana suorittamisena kokonaissutenaan. Aika siistiä, koska tässähän ollaan vasta alussa! Seuraamisess aparisti taisi kontakti laskea ja käännökset minusta on aika kuraa, mutta niitähän en luvannutkaan ennen koetta yrittää parantaa. Liikkeestä maahan hyvä, luoksetulossa näki, että osaa odottaa pysäytystä mutta pysähtyipä pelkällä kädellä aika hyvin. Liikkeestä seisominen näytti sivusilmääni, että meni maihin, mutta niiasi vain ja seisoi hienosti. Paluussa kääntyi perääni. Tuota paluutakin pitää pitää meillä yllä, mitä en nyt ollut oikein tehnyt. Nouto aika hyvä, tajusin heilutella ennen liikettä kapulaa, joten väistö oli aika pieni. Iloinen nouto. Kaukot hyvät, hyppy myös. Sekä hypyllä että luoksetulossa Suri tosin palasi suoraan sivulleni, vaikka miten treenaankin eteentuloa. Ehkä annan sen tulla, vaikka onhan se virhe sitten pk:ssa. Kapulan se tuo kuitenkin hienosti eteen.

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8,5
Liikkeestä maahan: 10
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 9
Nouto: 9,5
Kaukot: 10
Hyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10

AVO1 194p, KP, sijoitus 1./11! --> TK2
Koularihan ei ollut meidän tavoite, mutta kun Suri meni rotumestiksiin jäätyään tyhjäksi ja tehtyään sitten ykkösen, niin toki haluttiin vielä omassa kokeessa kokeilla viimeistä. Hyvä niin, sillä kolme avoimen koetta, kaikista ykkönen kp:lla.. Ei ainakaan ole jäänyt huonoja koemuistoja. 

Alokasluokassa Surin sisko Kulo teki ekassa kokeessaan ykkösen 161,5 pisteellä (nollasi liikkeestä maahanmenon). Koe oli myös Satun ensimmäinen. Oli tosi iloinen ja hyvä suorituys, toivottavasti kärpänen on päässyt puiraisemaan sen verran, että kokeissa nähdään tämä koirakko myöhemminkin!   

  

maanantai 17. marraskuuta 2014

Agia, enimmäkseen

Aluksi torstain agitreeneistä. Mitähän me tehtiinkään. :P Eikäkun tosi kivaa harkkaa! Aloitin nyt treenata keppien sujuvuutta sekä niitä kontakteja. Sopivasti menivät samaan harkkaan molemmat! Ja toisena sitten jaakotuksen kautta loppusuoraa, hyvä sekin! Oli siis meille just passelit kohdat päivän treenistä.
Perjantaina mentiin maneesille uudelleen, sillä meillä oli seuran agimestaruudet. Hyppy- ja agiradat. Olihan meitä kymmenkunta koirakkoa, vähän ylikin ehkä. Hypäri oli ehkä vähän ahdas ja kurvikas, joten ihan en ollut menoon tyytyväinen. Ei siinä muuta kuin että selvästi Suri katseli, mihin pitää kääntyä eikä niin lukenut rataa, paitsi kun oli hyvää baanaa. Ei mitään katastrofia. Taimi kulkee minusta nyt maksihypyillä hitaasti, eli kyllä sen agilityura on nyt taputeltu. Agirotu on eri kysymys, mutta kisoihin en enää sen kanssa lähde, treeneissä mennään medeillä. Molemmille muistaakseni vitonen, olisiko vielä samassa kohtaa joku kielto tullut, en muista. Siis periaatteessa jotain onnistumisiakin siellä oli, lähinnä oman ohjauksen suhteen. 

Agiradalla sitten oli muuten aika jees-meno, mutta yksi, ei oikeasti ehkä edes vaikea, kohta teki Taimille hylyn, ja Surille otin samasta paikkaa niin ruman haltuunoton, ettei se hyllyttänyt, mutta korvat valahti. :D Oli pakko laittaa hymiö. Tulin paikkaan tyttöjen kanssa vielä erilaisin kuvioin, mutta silti juuri sen kohdan molemmilla ohjasin samalla lain, siis päin persettä. Mutta sitten hyvillä mielillä maaliin. Ja kas, seuran mestaruus 2014!

Viikonloppuna porokoirat pääsivät sosiaalistamaan uutta "serkkua", Heta-pumia. Sunnuntain lenkin yhteydessä piti parilla kentällä ottaa vähän pikkutreeniä asenteeseen, joka oli hyvä. Siis kaupungissa olisi kyllä hitsinmoiset edut harrastuksia ajatellen. Illalla toko-kurssin jälkeen meitä oli muutamia treenailemassa tulevaa koetta varten. Taimin paikalla istumisessa tyyppi nousi perään. Voi v####, tätähän kävi joku vuosi sitten parissa kokeessa. Ja nyt sitten taas.. tosin otin sen tosi nopsaan hommiin, eli ei ehkä vielä orientoitunut. Uusinnalla meni hyvin, paikallamakuukin hyvä ja skarppi. Surin paikallamakuussa kerran rykäisin, kun meinasi nuuskia, sitten ei enää yrittänytkään. Selvästi pari kertaa kävi mielessä, mutta itse se väisti houkutuksen, kiva! 

Taimille alkuun liikkuroitu ohjattu, jossa palkkasin merkistä isosti. Sitten suunnat. Tehtiin myös ruutu, sekä seuraamista. Muita oli samaan aikaan, ei häirinnyt. Taimin kanssa ihan hyvä fiilis. Tuo istumisen mokaaminen pitää varmistaa, mutta muuten luulen liikkeiden olevan hyvät, vain sen välillä väsynyt olemus mietityttää. Ei me tällä viikolla paljon tehdä, vain tunnari ehkä. Sitten vaan luottoa. 

Suri oli vähän varautunut, kun oli muitakin maneesissa. Se näkyi esim. siinä, että maassa olleita noutokapuloita piti väistää luoksetulossa matkalla, ja eteentulo oli vaikeaa (jos kuitenkin soraan sivulle, tai ainakin jää kauas). Seuraamisessa ennakoi jääviä, ja jäi seisomaan, mutta tuli ihan iloisesti jatkamaan, kun pyysin uudelleen seuraamaan. Noutokin hyvä. Mutta sellainen viime aikojen iloinen sähäkkyys jäi puuttumaan. En usko, että tässä nyt hirveästi kannattaa mitään miettiä. Tehdään yhdet tai kahdet nostatustreenit, ei mitään kummempaa tekniikkaa, ne pitäisi osata, vain oikea ilo ja vire auttavat siinä onnistumisessa. Vähän annoin ulkopuolisten asioiden häiritä treeniäni, mikä on kyllä minulta sitten puolestaan pieni notkahdus. Vaikuttaahan se, heti. Siispä nyt ilolla kohti seuraavia treenejä!    
 
 

 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Yksin treenaamisen dilemma

Yksin treenatessa on tosi vaikea saada koirille samanlaista virettä kuin porukassa. Kai se on se joku positiivinen jännite tai joku sosiaalisen eläimen tarve tehdä toisen kanssa jotain. En tiedä. Toisaalta tämä on asia, joka pitäisi ottaa haltuun. Koska minun mielentilastahan se jollain lailla on kiinni.  Eilen ei ollut tätä ongelmaa, mutta koirat olivat odottaneet toisten treenien ajan autossa, se ajaa saman asian.

Treenasin siis tänään maneesilla. Taimi teki kivoja kaukoja taas, tosi hyvin kyllä! Yritän ajaa sitä nenätargettia sotkemaan sen kaukojumituksia. Se näyttäisi vähän onnistuvan jo, mutta pidemmällä tähtäimellä tässä ollaan liikenteessä. Istumiset myös hyvin taas. Ohjatun suunnat kerrattiin, ne on nyt hyvät sen viimeaikaisen sisäänajon vuoksi. Niitä ei siis enää jankata, piti vain tarkistaa tila. Pari tunnaria. Ruutu, koska se oli Suria varten laitettuna. Taimi oli varsin suksee.

Surin kanssa aloitettiin taas kontaktijutuilla. Hyvä olisi, jos joku katselisi ja kommentoisi, vaikka etenemistä siis tapahtuu hurjasti itsekin havainnoiden. Lähinnä siis, että miltä oma toimintani näyttää. Autanko liikaa jne. Sitten oli tarkoitus treenailla luoksetulon stoppia. Mutta tässä näkyi se vireajatus: en vaan saa sitä vauhtiin. Ja sitten lukotan itse, kai. Tsemppasin, yritin, kannustin, ei mitään. Vaihdoin lelua, se oli parempi. Tehtiin ihan läheltä sitten. Ehkä niitä ihan läheltä juttuja voisi tehdä, ihan vaan, jotta loisi sen oikean vireen. Surista tänään eilinen maailman paras pallo oli Plaaaah, mutta patukka olikin sitten hyvä. Onneksi kokeilin. Nyt kun kirjoittelen, niin joo, ehkä sitten vaan nyt sitä läheltä peruutellen tekemistä sitten yksin. Ja uusi sisäänajo tälle luoksetulolle stoppeineen, uuden mielentilan luonti. Pitkät matkat läpijuoksuja. Seuraavaa koetta ajatellen ei siis mitään varsinaista parannusta ole tarkoitus saada, vaan tähtäimessä on tulevaisuus. Varmaan, kun en saa Suria vauhtiin, muutun liian mietteliääksi. Mutta tämä taitaa olla sellainen kärsimysten tie, joka on vaan kerran kuljettava läpi. Tulee ehkä mieleen vähän Tara, mutta sen sain oppimaan kyllä tuon vauhdin lopulta (tosin sille näytti aina tulevan yllärinä sitten ne stopit.. hehe). Taimi ei ole oikein koskaan kyseenalaistanut edes, liekö kyse sen opetustyylistä (stopit kosketusalustalla) vai vaan yleisesti erilaisesta työskentelytyylistä. Ehkä siitäkin, koska voisin kuvitella, ettei Suri juokse niin lujaa alustallekaan. Lisäksi voisin kokeilla useamman kerran ajaa kahden kupin taktiikkaa myös sille, koska se voisi olla ihan toimivakin. Silloin voisin itse olla helpommin sen näköisenä pönöttäjänä kuin virallisessa luoksetulossa. Ehkä näitä kahta rinnan (läheltä peruuttelut ja stopit - pidemmällä matkalla vauhdin pito, kun vapautus tulee pönötyksen jälkeen "jes" ja kipolle tsempit. Namin heittely kun maneesissa on perseestä. Jepjep, se on nyt käsitelty.  Suunnitelma kuulostaa hyvälle! Olisipa se syntyny jo eilen!

Ruutua lelulle kilpaillen, läheltä paikan opetusta, palkkanami sivuun, uusinta. Tunnari meinattiin loppuun, mutta ei kyllä ollut yhtään oikeassa moodissa, vaan haisteli pitkään ja meinasi vaan pokilla tuoda väärää. Tämä oli vahvana ajatuksena jo minusta, mutta onko ollut liian vaikeita sittenkin. Ehkä oman vahvistusta vielä erikseen, sitten helpotuksia jne., kunnes on parempi. Ja tähän tosiaan tartteisi vähän innokkampaa mielentilaa, nyt on aika diipadaapa, vaikka onkin tuonut omaa. Jotenkiin tähänkin kyllä tulee mieleen, että mielentilaan liittyisi se joku toinen ihminen, jonka kanssa voitaisiin tehdä tästä "jännää". Liikkuri veisi ja piilottaisi. Uskoisin, että kiinnostus nousisi aika monella sadalla miljoonalla.   

tiistai 11. marraskuuta 2014

Sopivaa tokoa

Treenattiin vähän aksatreeninvedon jälkeen. Taimille seuraamista, jossa taajalla tahdilla palkkaa: pari tapahtumaa, ja vasta sitten. No, innokasta on, käännökset hyvät, vähän edistää. Kivoja kaukoja luki meidän paperissa. Aloin siis siirtää nenätargettia maneesille, kun ei se nyt haittaakaan, jos ei vielä muutakaan mitään. Näitä läheltä ja kauempaa, ihan hyvin lähti sitten rullaamaan. Istumisia myös, siis irtoistumisia, niissä peruuttaa mukavasti. En siis halunnut ottaa kaukojen manööverejä mukaan, ettei tarjoile niitä. Hyvin meni näin, tätä kevytmielistä hömppää nyt vaan ennen koetta. Hymiö. Tunnari: ekassa nopsa palaute, sitten vaikea, jossa oli hirveän itsevarma. 

Surin paperissa luki: kokonaisuus. Tiedän, että se osaa, joten en hinkkaa liikaa, mutta kokonaisuus on ihan reilu ottaa ennen koettakin. Ensin vähän lämmittelyä seuraamisen aloituksilla ja kontaktilla. Nyt muistan olla itse varma. On helppo sanoa muille, että niiden epävarmat liikkeet lisää koiran vääriä asioita, mutta itse monesti meinaa mennä samaan. Nyt viime aikaisten treenien ja koulutusten vahvistamana olen saanut hirveästi varmuutta: Suri osaa, Suri tekee, Suri jaksaa, joten voin olla selkeä ja varma, se kyllä hoitaa osansa. Tämä auttaa paljon!

Seuraaminen olikin parempaa jo, ei nuuskimisia. Käännökset olivat kauheita, mutta niihin en nyt kuitenkaan ota tosiaan mitään painetta, tuon kontaktin korjaan ensin. Palkkasin parissa kohtaa. Liikkeestä maahan oli nopea, siitä suorapalkka. Samoin noususta istumaan. Luoksetulossa oli kova vauhti, joten annoin suullisen & käsimerkin, ja stoppasi nätisti! Löysin kesällä ostetut ihan sikahyvät pallot (vinkuvat, kumiset, pienet), jotka tuntuisivat sopivan stoppitreeniin paremmin kuin hyvin. Liikkeestä seisomisen meni maahan, korjasin ja uusi onnistunut. Ei painetta. Noudossa ei väistänyt ja nouto oli verrattain ihan nopea. Eteentulo hyvä! Kaukot veri jees. Hyppy myös. Tehtiin se pari kertaa vahvistukseksi. Hirveen hyvä kokonaisuus. Vire ja tuntuma oli todella hyvät. Suri osasi, ja se jaksaa tämän helposti. Jotenkin mahtava tunne, siis se luotto. Vaikka olikin treenitilanne, mutta kun en nyt yhtään vältellyt mitään asiaa, vaan varmuudella ohjasin tekemään kaiken, oli tunnelma jotenkin harmoninen. Enkä kaahottanut itse henkitoreissani joka suuntaan, vaan tehtiin selkeesti ne hommat, mitä piti ilman ylimääräistä performanssia. Olenko sittenkin ihan kehityskelpoinen?     

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kolmosiin kävi tie

Käytiin kisaamassa Jyväskylässä kolmen startin verran, ja niinhän siinä pääsi käymään, että Suri siirtyi kolmosluokkaan. Varsinaisesti tavoitteena oli yksi LUVA-nolla. Olisi ollut kiva jäädä kisa- / pentutauolle mahdollisesti loppuvuodesta ja startata sitten joskus vielä kakkosissa. Eihän se nyt sillä tavalla ihan oikeasti harmita, jos luokka vaihtuu. Nyt vaan tulee ehkä vielä pidempi kisatauko, kun on tarkoitus ottaa asioita haltuun, ennen kuin seuraavaksi startataan koukerruskolmosissa..  Jalosen sedän radat olivat kyllä mukavat, oli juoksevaa ja tilaa, mutta sitten iitä paikkojakin kyllä.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siinä hyllytettiin ihan peruskohdassa, jäin katselemaan koiran menoa väärälle esteelle. Muuten rata oli ehkä paras, sillä ohjaus onnistui ja tein asioita, joita on kyllä nyt treeneissä tehty, mutta joita en ehkä ole oikein uskaltanut aiemmin kokeilla. 

+ Kolmannen esteen takaakierto onnistuu hyvin, uskallan lähteä alta pois ja Suri kestää ja saa hyvät vauhdit pussiin

+ takasuoraa edeltävä posipäinkääntöjaakotusvatsoevö onnistuu hyvässä rytmissä ja Suri saa hyvät vauhdit taas putkisuoralle

+ kolmanneksi viimeisen esteen saksalais?-tyyppinen viritelmä kestää kasassa myös.

- kepeillemeno. Kun en ole ohjannut koskaan niitä kädellä, on huono mennä näyttämään oikeaa väliä. Näitä meillä on usein treeneissä.. mitä jos sitten vaikka opettelisin tuon putkesta 90-kulmaan tulon näyttämällä koiralle sieltä oikean aloituksen???

- Suri olisi kyllä saanut mennä muurin, turhaan kädessä kiinni suoralla ja kääntyy ihan kalkkiviivoilla

 

Toinen oli agirata. Aloitus jännitti, vaikka tiedänkin, että Suri tulee hyvin vastaanottoihin toisin kuin Taimi. Kakkos-kolmosesteen ohjaus siis meni kuten ajattelin. Kepeill vähän jarruttelee, kun tehdään niitä ns. tyhjiin, ei mitään estettä syöttämässä siellä takana. Tuo yksi hidas ympyräkohta on meidän tyyppivirhe, jatkamme siis harjoituksia. Tuollaiset ympyrällä menot eivät ollenkaan suju eteenpäinmenevästi, kun itse liikun vähän. Tässä kohtaa rataa se ainakin aiheutti jo kyselemistä. Kuitenkin ihanneaika alittui ihan hyvin, ja kolmas sijakin saatiin, joten toinen kakkosten LUVA mukaan.




Kolmatta rataa en nyt tähän saakaan, mutta kaverit näkevät sen FB:sta. Siinä tapahtuu ehkä eniten omia ohjausmokia, vähän alkeellisiakin. Päästän Surin kolmannelle esteelle ihan liian lujaa ja valssaan myöhässä. En meinannut edes valssata.. Ihan sama, jarrua olisi voinut ottaa ennen kolmosta. Sitä on treenattu, vaan hämäännyinpä sen verran, ettei nyt jotenkin mennyt jakeluun saakka. Valssi on tiukka ja ottaa vauhdin kokonaan, mutta onneksi saa palkata putkella, jonne Suri sujahtaa hyvin. Poispäinkääntövatsoevö ennen puomia on ok, mutta ei niin tarkoituksenmukainen kuin hypärillä. Toimiessaan ja oikein rytmitettynä tuo kyllä sopii Surille, se spurttaa hyvin perään. Sitten viimeinen rikka silmässä. Takasuoralla pussin jälkeen meikäläinen ryysää turhaan Suria hitokseen edelle. En ottanut ehkä huomioon, ettei se tule pussista yhtä nopeasti kuin putkesta, typerä valssi metri hypyn jälkeen about. Olisin voinut odottaa pussilla ja kauniisti lähettää hypylle valssaten. No, kun katselin sitä (noin sataviiskytkertaa), niin kerkeän sentään ennen Surin hyppyä jo pysähtyä, mikä vissiin kertoo sille kuitenkin vähän ennakoivasti, että käännytään. En meinaa päästä yli näistä mokista! Katselin tässä taannoin ikivanhoja aksavideoita, enkä siis voinut katsoa, koska niissä valssit yksinkertaisesti tehtiin aina liian myöhään, hehe. Mutta Suri oli hyvä, itselle kolmas rata oli nyt jotenkin liikaa, vaikka ei ollutkaan paineita, että nolla olisi pitänyt tehdä. 

Vaikka kolmosiin noustiin, niin noustiinpa hyvillä mielin ja iloisilla radoilla! Onhan tästä muistikuvasta aika kiva jatkaa sitten joskus. Nyt pitää ottaa seuraavia asioita haltuun:

- ohjauksen rytmitys Surin kanssa (Taimilla kun se ainakin treeneissä onnistuu, mutta tuntuma vähän vielä uupuu Surista..). Kokonaisuudessaan varmaan iso työ + kaikki tekniikat jne.

- Kontaktit! Jos on pysäytyskontaktit, niin koiran pitäisi juosta sinne itse jo valmiiksi. Nythän vapautan sitä ennen stoppia, ettei mene ihan liian hitaaksi. Mutta tuo tulee hidastamaan myös (pysähdytäänkö - eikö pysähdytä) eli kontaktit nyt kuntoon, millä tekniikalla mennään! 

- ne ympyrällä olevat esteet.. 

- vielä itsevarmuutta ja irtoamista, ettei tule noita muureilta kääntymisiä jne. 


lauantai 8. marraskuuta 2014

Koulutusta

Aluksi kuitenkin joku sana viime torstain aksasta. Surin kanssa touhuttiin, ylläri, taas vähän pk-hyppyä. Okei, 85 cm on vähän vaikea, sen sijaan 80 cm näyttää olevan sille helppo / tehtävissä vaivatta. Miten edetä? Hypytänkö 80 cm vahvaksi, sitten nostan? Otanko 85 cm hyppyyn pidemmän matkan? Miten näissä edetään? Pitää selvittää.. Itse agissa Suri teki radan puolikkaana, kahdessa osassa siis. Puolikkaat hyvät, mutta lopuksi kokonaisella radalla oli vähän velttoilija, kun ei tienny, missä palkka on. Mutta otetaan nyt ilo, kun ne pätkät oli hyvät, samoin kepit! Taimin kanssa medeillä, tämä oli ykkösluokan tasoinen rata. Kun Taimi on minusta ollut tosiaan vähän väsynyt, nyt sen silmiin syttyi pienet tähdet, kun se oli katsomossa odottamassa. Ja mikä meno! Vau, mikä mamma. Sydänhymiö.

Tänään tokoiltiin sitten omalla maneesilla - normaaliin sillä erotuksella, että meillä oli kouluttaja! Woooo! Ja hyvä sellainen: Elina Kemppi. Voi että tykkään olla Surin kanssa nyt koulutuksissa. Mahtavaa saada itse vinkkejä, ideoita ja palautetta toiminnasta ja koirasta. Alkuun tehtiin yhteisjuttuja. Paikallaolo ihan ok, pari kertaa konahdin nuuskimisesta. Muuten ihan skarppi. Sitten tehtiin EVL-tyyliin: meni omalla maahan, mutta taisi haluta nousta väärän ihmisen käskystä. Treenattiin sitten näitä maahanmenoja ja nousuja aluksi tiheässä rivissä, sitten ympyrässä. Todella antoisa harjoitus, ja helppo toteuttaa, jos on porukka (ja kohta meillä ihan oikeasti sellainen on!). Sopii kuulema hyvin alkuun kuuntelutreeniksi. Lisäksi vähän kontaktin häiriköintiä. Suri aluksi meni vielä lankaan, mutta loppua kohden taisi loksahtaa, mitä ollaan viimeinen viikko treenailtu, ja voitti häiriöitä hyvin. 

Oltiin hyvin basics-hengessä taas, koska se on nyt meille paras. Olisihan ruudut ja tunnarit ja kaukot olemassa, mutta kun niihin jo ihan perustaan tarvitsee tällä hetkellä ihan vaan massaa alle. Sen sijaan nämä tietyt perusasiat, joissa olen laistanut, vähän tiedostamattakin, on nyt hyvää treeniä. Lisäksi Suri ottaa niitä nyt hyvin vastaan, ja pystyy myös ottamaan vastaan negatiivista huomautusta. Toisaalta osaan sitten palkata sen hyvin, kun se korjaa, ettei se mene matoseksi. Jei. 

Perusasento on nyt hidastunut vähän näiden kontaktitreenien yms. myötä. Pitää vähän auttaa, jotta tekisi parempia (puolikas askel taakse). Tehtiin jälleen seuraamista. Nyt kun kontaktia oli prässätty jo paljon alle, se ei oikeastaan niinkään härvännyt päällään. Alussa vähän jätätti, sitten ihan kelvollista seuruuta. Pureuduttiin lähtöihin. Yhtä - kahta -askelta niin, että kontakti säilyy. Tietyssä rytmissä. Nämä toimi sika hyvin. Namilla autto, ei namia. Aluthan meillä yleensä kusee, loppua kohden paranee. Sikäli hyvä, koska otetaan ne alut nyt haltuun. Työtä on ihan käännöksistä lähtien, mutta se, mitä seuraavaan kokeeseen haluan keretä korjata, on nuo alut. Muuta en tälle aikataululle edes yritä, ja muu on ihan fine-tasoa, vaikkei mitään super. Voi lähteä parilla hitaammalla askeleela, että koira kerkeää mukaan. Välillä "seuraa" - ei askelia, mutten myöskään saa lähteä. Äkkiseltään idiksiä vain tässä ylös, siksi verbittömiä lauseita. Muilta katsottuna: jos väljyyttä, karkaa vähän vinoon - koiran oltava skarppina ja itse korjattava lähelle.

Tehtiin myös ruutua. Lelu oli valmiina, se ihan jees. Sitten tehtiin lelulle kilpailua, se vielä enemmän jees. Kun treenaa paikkaa, voi aluksi olla targetti --> kehu ja heitä palkka jommalle kummalle sivulle --> uusi "ruutu" --> kehu ja palkka lentää toiselle sivulle jne. Näin saa hyvää toistoa ruudun paikalle. Sama ilman targettia. Suri osti heti.

Pitäisi vaan tehdä ihan oikeasti perusharkkaa paljon. Kun kerran painotus meillä on jo tokossa, niin ei muuta kuin jatketaan vaan. Olkoon aksa nyt kerta viikkoon -tasollaan. Nyt on paljon treenejä, joita voi ottaa kotonakin. Ennen koetta pitää miettiä maneesille vain nyt kivaa ja nostattavaa treeniä. Palkattomuutta parin liikkeen pätkissä. Voisi ihan suunnitella. Usein yritän (ihan normaalitilanteessakin siis) tehdä vauhdikasta pidellen virettä mahdollisimman korkealla, ja hillutaan. Nyt taas ollaan tehty vähän tasaisempaa työtä, mutta Suri kyllä jaksaa olla motivoitunut, ja varmasti myös tämä ruokkii itseään. Siinä pikaisesti ajatuksia nyt viime ajoista. 

Taimin kanssa kävin sivussa tekemässä tunnarin. Ekalla annoin taas välittömän kehun, ja se olikin kyllä aika hienossa vireessä tässä. Oli mukavaa, kun se onnistui, eikä Taimin tarvinnut pettyä. Pari toistoa, vaikeuttaen häiriöitä. Viimeisessä sitä vähän mietitytti tulla parin koiran ohi, ja kun kauempana kehuttiin vielä ruudusta.. mutta niin se oikein puski itsensä läpi siitä vaikeasta kohtaa palauttamaan tunnaria! Huippu. Pari hyvän mielen kaukovaihtoa myös, samoin ruutua. Oikeastaan enää haluaisin tehdä pari käskytettyä ohjattua ennen koetta, muuten jotain kivoja, paineettomia höpöhöpö-juttuja. Mutta pitää nyt tehdä Taimin ja Surin suunnitelmat koetta edeltävälle ajalle. Ei tosiaan mitään kovin vakavaa, ennemmin hyvän mielen kivuutta.          

 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kotona ja maailmalla

Eilen oli turhanlaiset treenit maneesilla. Yritin korjata Taimin tunnaria, mutta ekalla se oli ihan yhtä pihalla kuin aina. Sitten onnistui. Kokeessa ei saa uusintoja. Yksi ruutuun meno, Taimi oli ihan väsyneen oloienn. Ehkä sillä on jotain. Siksi pitää antaa huilia. 

Surin kanssa alkuun 85 cm set point. Nyt ei ehkä hypännyt ihan ideaalisti. Vähän vinossa. Pitää tämä korkeus ottaa haltuun ennen seuraavaa. Muuten hyppää kyllä halukkaasti, ettei arvo meneekö vai ei. Tehtiin pari tunnaria, ekalla toi väärän selvästi vahingossa, toisella sitten vähän kysyi että pitikö tämä tuoda. Kun kehuin, oli iloinen ja tehtiin vielä yksi hyvä ja normaali loppuun. Sitten tyhjään ruutuun lähetys, mutta meinasi juosta tunnareille, ja sitten meni ihan väärään kohtaan koko ruutua. Just kun ajattelin, että kyllä sillä nyt jo aika hyvä kuva siitä pitäisi olla. Ehkä se tunnari sotki. Kun se haki oikeahkon paikan kävin kehumassa ja palkkasin oikeasta kohdasta, ja seuraava olikin hyvä. Yksi vielä piilotetulle lelulle. 

Tänään on tehty nenätargetointia kaukoissa. Taimi, Taimi ahne sikapossu, pystyy tekemään tämän ilman, että sillä on sata jalkaa ilmassa. Ooooh, olen yllättynyt, että se valmistui samaan aikaan Surin kanssa! Suri tekee todella hienolla tekniikalla. Seuraavaksi ärsykekontrolliin ja targetti pois. Kas, heleppoo. Aina voi palata muistuttamaan targetin avulle, se on kiva. 

Taimi teki pihalla tunnaria, ja ekalla ihan tylysti vaan kehuin heti kun oli omalla, ettei kerennyt alkaa töhöttää omiaan. Sitten tekikin tosi vaikeita. Sillä vaan on alkuajatus nyt jotenkin sotki. Parasta kehua muutaman kerran nyt ennen mitään epäröintejä, ja tehdä putkeen useampia sitten onnistuneesti, että mielikuva alkaisi vaihtua, right?

Ai, juu! Vielä piti laittaman, että perusasennossa kontaktia on nyt treenailtu aika paljon Surin kanssa. Häiriönä ovat kodin äänet ja tapahtumat, mutta en tee lasten vieressä, jottei tule yllättäviä kaatuiluja tai muuta Surin päälle, pitäähän sillä olla turvallinen olla pertsassa. Mutta siis häiriötä tuntuu löytyvän tarpeeksi ja Suri etenee hyvin! Se on vähän hidastunut liikkeissään, minkä koen olevan seurausta siitä, että se miettii ja keskittyy ja on vähän epävarma. Mutta paranee! Ja siis itse kontakti alkaa pysyä, ja se tsemppaa tosi hyvin, kun meinaa tulla kiusaus katsoa. Lelulla tekee huomattavasti paremmin, joten pitää aina tsiigata, mikä milläkin hetkellä on paras valinta. Vähän hävettää, ettei ole tätä aikaisemmin oikeasti kunnolla opettanut, mutta ihanaa, kun nyt opetan! Ja siis se, kun yksin tusaa asioita, niin joo, osaa tehdä teknisesti jo monia asioita ja edetä, mutta jos on joku vaikeus, niin saattaa helposti jäädä vaan vahvistamaan huonoa tapaa, tietäen tai tiedostamatta. Siksi on kivaa, kun nyt on helpommin saatavilla koulutusta, jossa osaavat ihmiset auttavat näissä kohdissa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kinpassa

Tänään toko-kurssin jälkeen jäin treenaamaan, sillä erotuksella, että meitä oli muitakin. Saatiin siis ryhmäpaikkis, ja Taimi pääsi kerrankin treenaamaan tätä. Puutuin haisteluun tai hörväily-yrityksiin, ja Taimi palasi ruotuun heti. 

Taimin kanssa vähän palkattomuutta. Tehtiin jäävät, hyppynouto, tunnari x 2, ruutu.. Ekassa tunnarissa taas ongelmia palautukseen. Jää ihan luuppiin nyt. Seuraavalla onnistuu. Keksitään jotain tähän seuraavaan kertaan. Ruutu sikahieno! Jäävät jees. Ihan ok settiä siis. Taimi kävi uudelleen vielä tekemässä kaukoja ja tunnarin, joka nyt ekalla onnistuikin. Nyt ei pidä ylitreenata. Pitää miettiä, mitä sen kanssa on järkevää tehdä ennen koetta. Tunnaria voisi tehdä läheltä, nopsa palkka siis palautuksesta, vaikken muuten auttaisikaan palautuksissa.  Muuten teemalla vähän ja kivaa?

Surin kanssa ensn kehääntuloa, ja piti yrittää olla kontaktissa. Paljon sai sitä huomauttaa, ei vaan meinaa pystyä olemaan katselematta muita. Surille tämä tietysti oli vaikeaakin, koska tälläistä kimppatreeniä on niiiin vähän alla. Mutta parani se kuitenkin, treeni teki todella hyvää! Onneksi tämä on harkka, jota voi todella helposti treenata missä vaan! Kaikki on meille vaikeaa häiriötä tavallaan, tavallaan siis kaikki voidaan ottaa haltuun. Yksi pitkä nouto, se hyvällä ilmeellä ja vauhdilla. Tätä ei enempää, koska olisi tarkotus hinkata luoksaria, ja siinä tulisi kuuma. Ensin tehtiin parit stopit peruutuksesta. Sitten tein vauhtia alle, ja hyvä yksi stoppi. Seuraavaa vauhtiharkkaa ennakoi, joten tehtiin taas vauhtia. Seuraava stoppi olikin huono, joten piti hakea hyvä suoritus. Mutta se onnistui. Palkkasin nämä lelulla vallan kaikki. Joku pallo voisi olla hyvä. En ole tottunut, että voin vaatia, ja että ei se homma siihen lässähdä. Suri vaan jaksaa ja jaksaa, voidaan tehdä toistoja ja hakea hyvää! Jätettiin ruutuun lelu ja tehtiin seuraamista ruudusta poispäin. Nyt kontakti säilyi hienosti. Alussa se siis oli koko ajan skannailemasa, mutta nyt ei enää jaksanut ottaa häiriötä. Tähän voisi kokeilla sellaista, että lämmittelisi paljon häiriössä kontaktihommilla, sitten jotain vauhtiliikettä, ja katsoisi sitten, miten seuraamisessa kontakti säilyy. Ruutuun meno oli todella hieno, lelua ei siis näkynyt ollenkaan. Vielä yksi luoksari stopitta, ei ennakoinut yhtään ja vauhdista palkka. 

Ah, tulipahan taas tehtyä! Kotonakin on tehty nenätargettia (molemmilla etenee) ja metallikapulaa (molemmat tuo). Taimilla hommissa ehkä vähän minusta tuo häseltämistä sen ihan vallaton jatkuva nälkä. Ehkä pitäisi miettiä, miten saisi sen täydemmäksi lisäämättä kaloreita. Ei sekään ole hyvä, ettei toinen ehkä pysty ajattelemaan oikein, vaikka palkkana on tyyliin puunkuorta. Heh.    

lauantai 1. marraskuuta 2014

Tokossa kouluttautumassa

Vihdoin odotettu toko-koulutus A-Qilityn hallilla O. Huotarin opissa. Aloitettiin paikallaoloilla. Olin puoliksi piilossa. Suri oli vähän levoton --> pitää puuttua siihen. Parantaa hyvin, kun kertoo, mitä saa ja ei saa tehdä. Lopussa paikallaolo oli parempi, paristi huomautin pyörimisestä / nuuskimisesta. 

Mietin aluksi, että katsellaan Surin kohdalta jotain voittajan juttuja. Mutta päädyin sittenkin esittelemään seuraamista ja siinä pälyilyä sekä luoksetulon stoppia, johon erityisesti jotain itsekseen tehtävää harkkaa, jottei stopin treenaaminen olisi kiinni vain treeniseuran saamisesta.. 

Seuraamisessa esitettiin kaikki härväämisen muodot, ja kouluttajan mielestä Surille on monta eri vaihtoehtoa, mitä seuraaminen tarkoittaa: oikeaa seuraamista, pälyilyä, nuuskimista ja härväämistä. Aloitettiin työstämään kontaktia ihan vain perusasennosta. Joo, voin sanoa, että tämä on liki skipattu meillä kokonaan, eli ei tavallaan ihme, ettei osaa niin hyvin olla kontaktissa. Heh. Heh. Mitä tässä voisi selittää? Mutta on me sitä joskus tehty, koska se vastasi treeniin kuitenkin suht pian, vaikka onkin tosi vaikea pitää kontaktia, jos joku muu ihminen häiriöi. On myös vaikea olla kontaktissa paikallaan yli 5 s, koska sitten pitäisi jo tulla namia, ja jos ei tule, niin voi esittää erilaisia liikkumisen muotoja saadakseen namia.

Harkkana siis katsekontakti, jos tippuu --> huomautus. Myös kontaktin pito ilman häiriötä pitkiä aikoja --> voi alkaa treenata vaikeampiakin. Mikä parasta: tätä voi niin treenata kotona, ja meillähän nuo häiriöt järjestyy kyllä! 

Luoksetulon stopissa vaan vanhaa ajatusta, eli pitää juosta lujaa, jotta stopataan. Stopin pitää olla niin kiva, että se on etuoikeus. Liian hidasta vauhtia ei saa sallia eikä ennakointia. Tästä olen luistanut tai oikeastaan kiertänyt vaan koko ongelman, kun joskus tuntui ettei näitä voinut kovin paljon hinkata, kun ei mielenkiinto pysynyt yllä. Nyt taas on ihan eri moodi, nyt juuri tähän voisi panostaa, kuten olen jo aikaisemmin huomannut. Nyt voisi tehdä selväksi, mitä haetaan ja mitä ei haeta. Tähän vaan kiinni nyt.  Oma rintamasuunta koiraan, vapautus laukasta ja nami lentää taakse. Silloin ei tule erilainen asento, kun aikoo stopata. Saa käyttää ääntä ja olla innostava.

Lopuksi käytiin vielä kaikki vähän yhtaikaa hallissa tekemässä. Tehtiin ympyrässä maahanmenoja ja perusasentoon nousuja. Välillä vaati kaksoiskäskyä, mutta hyvä harkka tämä oli, lisää pitäisi tehdä! Sitten otettiin vähän kilpajuoksua lelulle, ja veinkin lelun ruutuun, jolle Suri teki hurjan iloisia  ja nopeita menoja. Muutamia kaukoja tehtiin myös, samoin tein pari tunnaria reunallaodotellessa. Suri oli ihan tosi reipas ja kyltymätön. Myöhemmin tuli oikeasti ihan hirveän euforinen olo, kun se on nyt vaan niin makee treeneissä. Oikeasti, nyt se, mitä on haettu, esittäytyy tekemisessä. Siitä voi tulla aika paljon parempi kuin Taimista, jos nyt on mielekästä verrata. Se on vielä nuori, eikä vääriä vaihtoehtoja ole lukittu. Olen niin koukussa treenaamiseen!   

torstai 30. lokakuuta 2014

Aksaa ja pientä uutta

No tänään aksattiin torstain kaavan mukaisesti. Harkka oli mieltsin kiva. Taimin kanssa mentiin ihan sutjakkana se. Pariin kohtaan kokeilin kahta erilaistakin tekniikkaa, ja mielestäni phjaukseni oli nykypäiväistä ja olin muutenkin ihan vakavasti otettava aksaaja. Pystyn rytmittämään ohjausta, enkä enää juokse Pheobena jalat ja käden eri suuntiin.

Ihan samaan en kykene Surinan kanssa, mutta siinä on pari muuttujaa. Surille käytetään palkkaajaa, jottei se oli minun taskussa kiinni. Se aiheuttaa hillittömiä irtoamisia maalihenkilölle, välillä sitten omien esteiden kautta. Toki sitä opetetaan tähän koko ajan, mutta välillä vaan ei pysty.. Siispä rytmitys ja sujuvuus eivät ole niin annettuja, kun vauhti ei ole sillä tavalla vakio tai ohjaus mene aina suunnitellusti (palkkaajaa kohti kaarrokset isommat kuin tarkoitus jne.). Oli kuitenkin kisoissa kiva havaita, että siellä homma sujui, eikä toisaalta Suri ampunut ratahenkilöiden luo. Eli kyllä se myös oppii, vaikka välillä harkoissa ei suju ihan niin kuin on ajatus. Usein siis ketjutan takaapäin harkkoja, ja onnistumisia tulee, mutta välillä vaan saattaa hajota pakka. Onnistuminen treeneissä on kuitenkiin se, kun koira irtoaa, etenee ja menee ja haluaa. 

No niitä uusia juttuja. Ja vähän vanhoja. Vanhana juttuna kaivoin sen metallinoudonkin sitten naftaliinista. Tuhot ovat yllättävän pienet. Suri vähän empii, mutta tuo kyllä kapulaa. Ei tykkää, mutta pystyy. Kyllä se siitä. Eilen nosteltiin vähän kapulaa, tänään alkoi Taimille ja Surille iltaruokametallit. Antaa ruuan tehdä tehtävänsä.

Uutukainen sitten oli nenätargetti kaukoihin. Se esiteltiin siis jokus jo kaksi vuotta sitten, mutta onpas ollut hankala ottaa se käyttöön. No, silloin ei ollut akuutti, ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että muut vaihdot ehkä sallisi etäisyyttä paitsi seiso - maahan, ja siihen tämä voisi ollanyt oiva apu. Suri tarjosi heti (pilttipurkin kansi targettina), ja laitoin sen aika pian maahan ja sitten sitten etujalkojen kohdalle rintakehän alle seistessa. Alkoi tarjota ihan hyvin niiausta, tai ainakin painon siirtoa taakse. Välillä laskee vain pään. Tosi hyvä. Muutaman kerran olen pyytänyt siitä maahan ja muutamia kertoja se on itse tarjonnut. Vähän vahvemmaksi haluan itse niiausliikkeen, mutta toki jos tarjoaa tarkoitetunlaisia maahanmenoja, niin saa tarjota! Vaikuttaisi aika nappivalinnalle. Eteneminen tässä kai olisi se, että vahvaksi targetilla, vahvaksi metristä parista targetin avulla ja targetti pian pois. Taimillekin aloitin opettaa tätä ja näennäinen nenäkosketus olikin sitten ehkä jotain ihan muuta, ja kuola vaan lentää. Voi Taimeeeeee, pitää edetä sen kanssa hitaammin. Ei sillekään huono tämä olisi, ja aina voi opettaa uutta. Eihän se nyt yhtään haittaisi, jos tästä vaikka jotain apua meidän kaukoissa olisi...    

 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kahdet tokot

No jo on keretty. Pitää välillä ottaa tauon kannaltakin ehkä. Eilen treenattiin maneesilla aksojen jälkeen. Taimin repertuaari koostui kaukoissa (piti tehdä lähempää m-s vaihtoa, liikutteli hirveesti jalkoja, muut ok), ohjattua, hyppynoutoa ja tunnari. Nämä varsin kivat meiningit. 

Surin kanssa tehtiin seuraamista, vähän pidempiä suoria. Sen jälkeen set pointtia 80 cm hypyllä. Tehtiin ehkä 3, ne meni hyvin. Ekalla hipaisi estettä, mutta korjasi seuraaviin. Vitsi, kunhan Taimi (joskus, milloin, ei koskaan?) laihtuu vähän, niin näitä samoja sille jos vaikka saisinkin tuon hypyn sille vielä toimimaan.. jos se on mahdollista... Sitten avoimen jäävät, nopsat oli jäännit ja oikein, joten siihenpä sitten lopetettiin. 

Tänään käytiin Lahdessa Tiinan kera treenaamassa, oli tosi kivaa! Kiitos Tiinalle seurasta! Taimi oli väsyneessä kropassa selvästi tai sitten uusi paikka pisti inasen jarruttelemaan, mutta ei mitään isompaa ongelmaa. Alkuun kaukoja. Muuten oikein kiva mielentila ja muu, mutta kerran sitten ei kuunnellut, vaan meni seisomasta maahan istumisen sijaan. Ja tietenkin se maahanmeno oli teknisesti just oikein, mitä se ei ole koskaan silloin kuin pitäisi mennä. Ruutua tehtiin niin, että menomatkaa aina pidennettiin eli oikean kohdan vahvistusta. Nämä hyvät. Luoksetuloa kipoilla, ja nyt ekaa kertaa sitten tosi moneen treeniin Taimin vauhdissa näkyi, että se tullaan stoppaamaan. Mutta ei näkynyt huonolla tavalla, vaan vauhti oli ehkä just sopiva stoppeihin nähden! Pitää vaan katsoa, ettei tuosta ala yhtään ennakoida, ja vapauttaa sitä enempi etukipolle. Mutta tänään tavallaan nämä oli parhaat siis aikoihin, koska stopit käskytettyinä oli eniten kohdillaan aikoihin. Loppuun tunnari. Ekalla palasi tarkistamaan, kun Tiina alkoi liikkua kapulan noston jälkeen (tää on se ongelmakohta). Kahdella seuraavalla toistolla voitti häiriöitymisen ja teki hienosti. 

Suri oli myös totuttua vaisumpi, mutta kokosi itseään vieraan paikan häiriöstä huolimatta. Alkuun leikkimistä, josta vauhdista seuraamaan ja lelupalkka. Tämä oli siis suunnitelma, ja se tuki hyvin tätä vieraan paikan treeniä! Näitä siis lisää ja etenkin uusissa paikoissa. Noutoa tehtiin niin, että Tiina heitti kapulan vielä kauemmas minun heitosta eteenpäin. Arvasin, että Suri väistää heilautusta, koska se ei ollut parhaassa vireessä. Mutta kapuloille menot olivat hyvät, ja nostot ja palautukset myös ok. Sattui vaan niin, että ekalla se meni jonkun roskan luo, joka osui ensin sen silmiin, tokalla se meni Taimin luoksetulokipolle, jossa olikin vielä palkkaa ( :D ) ja kolmas sitten ilman ylimääräisiä ohjelmanumeroita. Hehehe. Loppuun luoksetuloa. Eka piti tehdä suoria ja vapautuksia lähdöistä, että vauhti saatiin kohdilleen. Yksi stoppi, olisi voinut olla nopsempi, mutta tänään ei ollut päivä, jolloin niitä olisi voinut hinkata. Jälkeenpäinhän toki mietin, että joo, nyt kun oli treenikaveri, niin se jojo-leikki olisi ehkä ollut oikea treeni, argh! No, ensi kerralla sitten!

Loppuun paikallaolot. Taimi istui ja makasi Meten kanssa. Vähän on levottoman oloinen nykyään, odottaako ruokaa niin paljon nälkäinen parka. Ei mitään isompaa ongelmaa kuitenkaan. Suri oli hyvin Myrtin kanssa, hirveen hyvän näköisesti makaili. 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kisaviikonloppu ja vähän treenejäkin

Käytiinpäs sitten ihan naapurikaupungissa aksaamassa kisojen merkeissä. Lauantaina oli kolmoset ja täten Taimi. Ensimmäinen rata oli aika ahdas, eikä oikein meidän mallinen, mutta melkein puhtaasti se setvittiin. Kepeille vienti oli aika tiukka (no, mikä ei ollut), Taimi onnistui siinä, mutta varmaan kehuin liikaa, kun se tuli kepeiltä heti melkein pois. Itseasiassa treenasin tiistaina samanlaista aloitusta, paitsi siloin treenasin siinä tiukkaa takanaleikkausta, jota tosiaan Taimi ei enää kestänyt. Nyt tiesin, etten siis voi leikata takaa ja ohjasin muuten. Joskus kakkosluokissa on tehty vastaavia takaaleikkauksia onnistuneesti kisoissa, siis kepeillä. Silloin Taimilla oli parempi fokus edetä radalla enkä minä ollut sille niin magneetti. Esim. keppejähän se teki loppuun saakka, vaikka yritin kutsua sitä pois esim. väärän aloituksen vuoksi.

Toisella radalla vähän parempi meno, ehkä. Aloitukset ovat liian tahmeita, sitten kun lähdetään koti maalialuetta, niin Taimi voi sentään liikkua normaalisti. Yliaikaa saatiin siis 1,42 sekuntia, ja nollalla olisi saatu serti. Vielä minulla tuli yksi treeni-idis mieleen noiden aloitusten vahvistamiseksi, mutta kyllähän nää alkaa olla nähty nyt nämä kisat. Mutta silleen oli kivaa ja Taimi jaksoi kyllä, kolmas rata olisi kannattanut ottaa. Eka menee asina vähän makustellessa, seuraavilla voisi sitten jotain yrittääkin. 

Iltapäivällä kävin maneesilla treenailemassa tokoa. Surin kanssa ensin parit istumiset. Sitten ruudun paikkaa läheltä, ja jätettiin lelu sinne valmiiksi. Luoksetulon stoppia ja maahanmenoa ja ennakoimattomuutta. Huikeeta. kun voin treenata näitä, siis useampia toistoja, erilaisia treenejä ja se kestää. Hyppynouto ja yksi hyppynoudon palautus otettiin ennen kuin lähetin sen rakettina ruutuun. 

Otettiin vielä erikseen sillä hypyllä set point -treeniä ajatellen tulevaa pk-estettä. Tajusin nimittäin, että repussa oli hyppytekniikkakurssin vihko, ja sain etäisyydet tähän treeniin. Ja mikäs siinä, näitähän aletaan nyt tokoillessa aina tehdä! Korkeutta taisi olla jotain 75 senttiä, se meni hyvin annetulla treenillä. Ensi kerralla pitää ottaa mitta mukaan, ja laittaa korkeuksia tussilla siihen esteeseen. Raportoin etenemisestä!

Taimi tokoili myös. Ruutua, luoksetulon stoppeja, jääviä. Stopeissa aika hyvä meno, toistot alkaa tuottaa tulosta.   

Sunnuntaina aksassa lainasin Kuismaa, jotta pääsin henkiselle tasolleni ykkösluokkaan. Eka rata tehtiinkin puhtaasti lukuunottamatta olematonta puomin alastulokontaktia. Kepeillekin kyllä tuuppasin sen kädellä, kun oli menossa ekasta välistä ohi. Noo... Muuten kyllä mentiin yhteen sika hienosti. Itse saa keskittyä vain ohjaamaan, sillä koira kyllä tulee. Ja oikeastaan pitää muistaa, ettei lähde sen vauhtiin, koska se kiihtyy siitä ja lähtee käsistä. Tällä radalla oli helppo pitää mopo aisoissa. Hypäriä tehtiin samoilla meiningeillä, ihan vähän lähempänä oli keuliminen, mutta pidin hyppysissä. Minun piti tuupata (tällä kertaa ei fyysisesti) Kuismaa putkeen leikatakseni takaa (mikä on sillä vaikeaa etenkin oikealta pouolelta), ja se vähän jarrutteli, jolloin astun sen takajalalle (?) ja kompuroin, joten olin myöhässä Kuisman tullessa putkesta. Seuraava hyppy vielä meni, mutta sitten muurin ohitus. Loppu ok. 

Suri oli jo lauantaina hallilla käydessään hyvin hyvin iloinen pieni porokoiratyttö. Sununtainakin se oli lupaavan oloinen, ja oli hallissa hyvin skarppina. Ensimmäinen rata oli hypäri. Kohtaloksi koitui väärä putken pää (myöhemmin jutellessa vanhan seurakaverin kanssa putkelle vienti tuntui itsestäänselvälle, mutta ei tullut mieleen rataantutustumisessa...). Senkin jälkeen Suri irtosi parille ekstrahypylle, mutta mitäpä pienistä. Agiradalla hyvä boogie jatkui ja suoritettiin rata virheettä. Kerran oli lähellä irrota ylimääräiselle hypylle. Kontakteista ei mitään muistikuvaa miten pysäyttelin, mutta ne siis hyvin, joskaan en tiedä oliko tarkoituksenmukaiset.. Ihanneaika alittui helposti ja tällä nolla kakkossijalla ja ensimmäinen LUVA kakkosista! Onhan sitä jo kerennyt miettiä, miten vaikeaa se voikaan olla, mutta toisaalta vasta nyt tässä ollaan oltu taas omalla tasolla ja fiiliksissä kaikessa tekemisessä, että tulihan se kun aika oli oikea! Ja mikäpä sen kivempaa, kuin että kerkeisi näitä kakkosia vielä koluta jokusia ennen kuin noustaan kolmosiin. 

Illalla Taimi oli demokoirana toko-kurssilla, ja tokoilin sen kanssa palkattomuutta kurssin jälkeen. Mutta ihan alkuun kaukoja palkalla, ja ei-painostavalla mielellä. Hito hyviä vaihtoja teki, yksittäisiä tai kaksittaisia. Nyt teki maahan menonkin puhtaasti! Jätettiin siihen kohtaan ne. Sitten otettiin pieni seuraaminen, luoksetulo, ruutu, jäävät ja pieni siirtymä. En antanut Taimin haukkua kehuissa, mutta muuten intoiltiin. Meni kyllä aika sikke hyvin tämä. Luoksetulokin normia paremmin joskin parantamisen varaa edelleen on.     

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kotipolttoisia

Tuntuu jopa vähän pelottavalle, kun kaikki toko-hommat etenee nyt ja muutenkin ollaan oltu ahkeria. Mutta nyt on ihmiselle ja koirille hyvä hetki ja aika, ei kai siinä muuta. Tänään kotona tehtiin kaukoja, tunnarin tuontia ja perusasentoja eri suunnista ja käännöksiä, ulkona tunnaria.

Ulkotunnarit meni hyvin. Taimi ei tarkistellut ollenkaan. Suri teki hyvin, ekalla oma oli muiden seassa piilotettuna. Koska se on nyt aika hyvä, mietin, että liike pitäisi hioa loppuun, eli liikkurillisia pitäisi alkaa tehdä. Kepo pääsee siis hommiin...  mutta pitäisi siis miettiä liikkeen lähtö (mielestäni se ei odota kapuloille lähtöä oikein, eli siihen vähän buustia (jos en kuitenkaan tyyliin hakkaa sitä tunnareilla... muuten se ehkä onkin ihan ok. Palautuksia nyt tietenkin voisi treenarat, siis eteentuloa ja siitä loppuun.

Sisällä sitten treenattiin tunnarin / kapulan palautusta. Haettiin suoruutta ja tiiviyttä. Huomaa, että Surilla on joskus ollut vaikeaa tämän kohdan harjoittelu. Sillä tulee ihan sekunnin murto-osaksi sellainen ou-fak-ilme, sitten se ohittaa sen ja tekee innoissaan, toistoissa sitä ei enää ole. Kaukojumppaa molemmille. Surilla kasvatin taas vähän matkaa. Eihän tämä ole kuin toistoista kiini, ja kun kerran hyvin menee, niin yksi, mieluiten useempi setti / päivä, alkaahan niitä siitä kertyä. Perusasennot ok, samoin askelsiirtymät. Niitä voi helposti nyt sisällä treenaillakin, koska vaativat työtä jonkin kerran Surin kanssa siis.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä ja epämukavuutta

Sen kerran kun sain kivaa seuraa houkuteltua maneesille, se oli heppakäytössä. Voi sun elämän käsi sentään! No, mutta käytiin siis Hannan, Hemmon ja Raipen kanssa ensin lenkillä ja sitten tehtiin katuvalon loisteessa taivasalla - millonhan viimeeksi olisi pimeellä tehnyt tälläistä treeniä. Itselle epämukavuutta, mutta koirille ihan se ja sama, treeni kuin treeni. Hyvä muistutus itselle...

Taimin ekassa setissä tehtiin jääviä ja tunnaria. Tunnari onnistui nyt ilman kääntyilyä, jäävissä tarvitsi pienen hidasteen istumiseen. Toisessa setissä piti tehdä vielä tunnari, josta iso palkka. No, ensinnäkin se ekalla kierroksella kävi tarkistamassa kapulat uudelleen ennen tuontia. Siksi uusinta - jossa toi väärän. Olisi voinut palkata, koska ei varmistellut! Mutta lähetin uudelleen, ei pahoittanut mieltään vaan kävi hakemassa oman hienosti. Kuvitteli tuovansa ekalla oikean, joten olisin voinut tällä kertaa palkatakin sen. Toisaalta kerkeehän näitä nyt treenailla. 

Surilla eka vähän seuraamista. Paremmin saisi tehdä alkuun, eli nyt voisi tehdä itse reippaasti ekan suoran, josta hyvästä kohtaa riekut. Mutta muuten kyllä meni hyvin ja parani suoratkin loppua kohden. Jäävistä maahanmeno ja seisominen, hurjan hienot olivat! Näitä pitää välillä tsekata, kun treenaillaan lähinnä istumista nyt. Tehtiin vielä tunnareita kaksi niin, että Hanna laittoi väärät ja oma oli heti muiden joukossa. Ensimmäisellä kierroksella Suri oli ihan liian liikuttava, kun se kirjaimellisesti lähti etsimään kapulaa pitkin parkkipaikkaa (yleensä kun oma on piilotettuna ollut jonnekin lehtien alle). Ohjasin sen kapuloille, ja hieno työtä teki, ei mitenkään reagoi vääriin vaan on hajun perässä tässä! Toinen vielä, jossa ei lähtenyt nyt työstämään koko lääniä, vaan heti kapuloille ja oma nopeasti. Vaude! Pitänee kuitenki nvielä väliin tehdä piilotettuja, että tuo nenätyö säilyisi hyvänä, eikä esim. innostuessaan alkaisi sählätä.  

 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Uusi halli ja tunnaria

Eilen kaiveltiin Surilta esiin ainakin pari kolme kuukautta (?) tauolla ollutta tunnaria. Kesällä tehtiin sitä ahkerasti ja usein, ja toden totta sille oli jäänyt hyvä idea tästä, sillä ei siinä hirveästi kaivamista ollut. Yhden tein niin, että piilotin oman ilman muita, sitten oma piilotettiin muiden lähelle ja lopulta joukkoon. Viimeinen tehtiin jo niin, että oma oli muiden joukossa pokkana. Kaikki onnistui. Tänään tehtiin samalla lailla, mutta oma laitettiin muiden joukkoon nopsemmin ja teinköhän kolme niin, että oma muiden joukossa. Oman vaihdoin joka kerta. Aika hienoa. Seuraavaksi joku muu saisi laittaa väärät, jotta saadaan muutakin hajua. Mutta ei huono, ei ollenkaan. 

Taimi meinaa tarkistaa, kun olen hiljaa patsaana, kun se palauttaa. Siis kotipihassakin ilman uusia häiriöitä. Pitäisi ehkä tehdä nyt sellaisia, että kapulat ovat minun ja sen välissä, ja siten vahvistaa kohtitulemista. Eihän se vääriä ota tai mitään, mutta tuo tulee heti, kun on taukoa. Edellisissä kahdessa kokeessahan se on tehnyt tämän hienosti, mutta jäisi yksi jännitysmomentti pois, jos ei olisi noin epävarma palautuksesta. Eilen myös kakeiltiin pihalla molempien kanssa, mitään kumempaa raportoitavaa siitä ei ehkä ole. 

Tänään käytiin Miian kanssa tsekkaamassa A-qility:n halli. Hyvä oli, hienot uudet esteet ja hyvä pohja. Siis tosi hyvä. Koska siellä on myös pk-hyppy, niin tuli mieleen, että halutessani voisi kyllä Surille nyt talvella opettaa ne pk-esteet... Kyllähän sen saisi jo ensi kaudelle kokeisiin, jos vaan päätän ja laitan aikaa siihen hommaan.. nyt kuitenkin on ollut hyvä keskittyä aksaan ja tokoon, tuntuu että ajatus on pysynyt kasassa ja ollaan pystytty suunniteltuun ja etenevään treeniin!

Taimi ja Suri teki samoja juttuja. Ensin putken - hypyn kautta kepeille, ja esteen takana palkka. Kahdella ekalla kiekalla Suri haki tekniikkaa uudella pohjalla, mutta sen jälkeen vauhdikasta. Pohja vaikuttaa siis paljon siihen, koska Kanalla se teki nopeimpia keppejä ikinä. Taimilla nämä hyvät myös.

A:ta otettiin hypyn kautta ja hyppy perään. Taimia pysäytin pitkästä aikaa, sillä tuo pohja tuntui tosi armeliaalle koiralle, ja A:n hyvä pito antoi koiralle mahdollisuuden laskeutua hillitysti. Myös Suri teki hyvin nämä. 

Samaa meininkiä oli puomilla. Surille pitäisi vahvistaa edelle irtoamista, mutta muuten menee kyllä reippaasti. Keinua loppuun: ekalla otin vastaan, sitten annoin mennä omalla painollaan. Nämä toimi. Lopuksi vielä pieni ratapätkä loppupalkalle. 

Tehtiin siis paljon erilaista, pienillä pätkillä. Koirat jaksoi hyvin, teki innolla loppuun saakka. Jaksotus kahdella koirallla on helppoa, ei tee liikaa, ja toisen ollessa kentällä toinen odottaa innolla.     

maanantai 20. lokakuuta 2014

Tokoa, taas

Kaupunkiloma piti hyödyntää tokon merkeissä taas. Piti käydä kaikkina kolmena päivänä edistämässä ohjelmistoa, mutta viimeinen päivä piti skipata flunssan ja huonon sään vuoksi. Kun ei ollut pakko.

Perjantaina Taimin kanssa tehtiin luoksetuloa kahdella kipolla (hyvä), ohjatun suuntia (kokosin kapulanjämistä itselleni näkyvät kolme kapulaa! Yksi meni jo rikki..), jossa nyt meni aina oikein reunaan hakemaan, vaikka oikealle lähettäessä välillä mietti keskimmäisen mahdollisuutta, kaukoja (pysyy, pysyy), taidettiin tehdä myös ruutu, jossa otti aluksi suunnaksi kentällä lojuneen pallon, mutta pystyi korjaamaan ruutuun menoksi itsekseen. 

Surin kanssa tehtiin myös ohjattua. Perjantaina treeni meni muisteluksi, mutta lopulta hiffasi, että juu se kapula piti hakea näytetystä suunnasta. Sen mielestä merkki on niin siisti, että se tekisi vain merkkiä. Sinällään tämä on hyvä noutoharkka, koska siinä ei ole edes heittoa, joskaan se ei nyt ole enää ongelma. Lisäksi ruutua vauhtitreeninä, valmis kentän värinen lelu siis ruudussa. Otti saman pallon targetiksi kuin Taimi, mutta annoin sen itse ensin hokata, mikä se ruutu olikaan. Sitten vallan vallattoman vauhdikkaita ruutuja! Tehtiin myös ruudusta seuruuseen tuloja, lyhyeltä matkaa, mutta nyt tuli laukalla. Kaukoja tehtiin ylempien vaihdoilla, siinä ei mitään uutta edistymistä ole nyt tapahtunut. Liikkeestä istumista, nyt tein vain viisi toistoa, ja treeni oli eteenpäin menevä - hyvä minä! Seuraamista, siis askelsiirtymiä ja piiperrystä enemmänkin. Ne aika ok. Luoksetuloa voittajan stopeilla. Stopit hyvät, ainoastaan seiso-maahan välissä haluaisi vauhdilla ennakoida maahanmenoa, mutta kiritän sitä tulemaan nopsemmin. Itse pysäytykset hienot, etenkin maahanmeno.

Lauantaina halusin jatkaa edellisen päivän teemoja, jotta asiat voisivat tosiaan mennä eteenpäin, kun niitä treenaa pienemmällä viiveellä. Taimille kaukoja (ok), luoksetuloa (oli parempi jo!), ruutua, jossa nyt varman päälle haettiin paikkaa aluksi lähempää ja siitä kauemmaksi siirtyen. Nämä erittäin hienoja! Ohjatussa todella hyvät suunnat, jei! Jäävätkin tehtiin läpi, ne on nopsat ja oikeat. Näitä pitäisi treenata koeliikkeenä joku muu liike palkattomana alla. Ei niissä ole ollut nyt mitään ongelmaa, tehtiinpä miten päin vain, ainoastaan se koevire ja ympäristö pitäisi nyt treenata. 

Surilla ohjattu toimi lauantaina jo paremmin. Hienot pari suuntaa molempiin, aivan loistavaa. Hyvä luoksetulo kertaalleen. Ruutua ensin lähempää paikkaa vahvistaen (ei kosketusalustaa), lopuksi valmiille lelulle lähetys kaukaa. Suri kyllä oppii hienosti sen paikan, sitä pitää vain vahvistaa paljon. Se menee aina tismalleen haluttuun paikkaan. Olisiko sitten tehty vielä seuraamista.

On se vaan kivaa, kun on tosi tomerat ja työskentelyhaluiset koirat! Voisi vaan treenata koko ajan. Surikin etenee nyt hyvin voittajan jutuissa, kun olen vaan päättänyt mennä eteenpäin ja tehdä kaikkea mitä siellä tulee. Saatiin kasa tunnareita, joten niitäkin voidaan taas vaikka ottaa kotiohjelmaan. Olen kyllä saanut viime kokeesta jotenkin hirveesti voimaa - jos lähinnä itsekseen tusaamalla saadaan ykkönen ja hyvä kakkonen aikaiseksi, niin eihan metsässä ei olla (no ei kun pellolla). Ja jos ryhmätreeneistä elää edes pieni toivonkipinä, niin niistä voisi ottaa vielä muutamia asioita paremmin haltuun.. Ja marraskuussa tosiaan pari koulutustakin tiedossa, joten otetaan nyt kaikki irti ennen seuraavaa pentuyritystä!

  

tiistai 14. lokakuuta 2014

Tokoa

Etenee, etenee. Eilen ulkokentällä issekseen pikaisesti. Taimille luoksetuloa kahden kipon taktiikalla. Ekan stopin meinasi valua, josta huomautus, jonka jälkeen aika nappi-suoritus: vauhti ei kärsinyt, mutta stoppi nopeutui. Tätähän mä kysyin. Pitää muistaa, ettei Taimi-kultamussukan tarvitse antaa tehdä huonosti, jos kerran treenataan asiaa paremmaksi! Ohjatussa en jumakauta osaa hankkia / tuunata kapulaa näkyväksi, joten oikean sijaan kovasti halusi mennä keskelle. Mutta tehtiin ytimeen asiaa. Vasen ei niinkään ongelma. Kaukoissa vähän sinnepäin - tässä kohtaa voin perua puheeni kovan koiran helppoudesta.. Loppuun jotain leikkimistä taidettiin tehdä lähinnä. Taimilla on ihana pilke silmäkulmassa.

Surille myös luoksetuloa. Seisomista nyt voittajan matkasta yksi, sekä suullinen että käsimerkki, jolla hyvä stoppi hyvästä vauhdista. Yksi maahanmeno, jonka tekee hyvin - sille tämä näyttäisi olevan hauska juttu. Hyvä niin. Kaukoja, ihan vaan tätä selkäydin-juttua, ei siitä raportoitavaa. Olisiko sitten tehty seuraamisen käännöksiä.

Tänään maneesihommia. Taimille ruudun paikkaa toistojen myötä lähetysmatkaa pidentäen, ja täällä se kyllä ampuu erittäin hyvin oikealle paikalle himmailematta. Ohjatussa vähän sama laulu taas, ekalla yritti keskimmäiselle (vähän paremmin näkyvät kapulat, mutta ei kyllä tarpeeksi), mutta sitten haettiin sitä liikerataa, että näkyi eli ei, sinne oikealle vaan, niin löytyy. Mielentila oli superi tässä edelleen, siis vaikka onnistutaan ryssimään niin paljon. ENSI KERRALLA MAALAAN VAIKKA KYNSILAKALLA SEN KAPULAN. Ihan sama, kunhan se nyt näkyisi. Keskimmäisen voisi jättää hetkeksi pois, ja vahvistaa edelleen sitä liikerataa. Hyppynouto oli oikein hyvä ja loppuun vähän seuraamisen hifistelytekniikkaa. 

Suri. Oli. Ihan. Super. Laitoin ruutuun lelun pienen vallin taakse piiloon valmiiksi, ja aloitettiin liikkeestä istumisilla. Jotenkin ei tarpeeksi hyvä. Siis teki aika oivaltaviakin, mutta yhtäkkiä tarjosi maahanmenoa. Oliko se nyt niin, että Surilla ei pidä tehdä liikaa toistoja, kun alkaa jalostaa asiaa. Jos tekisi esim. 5 toistoa vaikeuttaen, ja sitten ei enempää. Tähän väliin ruutuunlähetys: virittelystä alkoi hypähdellä ja nostaa virettä. Juoksi täysiä ruutuun, mutta jäi etureunaan. Odotin muutaman sekunnin, jolloin lähti korjaamaan taaemmas - ja lelu palkkana. Todella pedagoginen harjoitus! Yksi hyppynouto, innostava. Seuraamista tehtiin pitkinä suorina, tai jos käännös, palkka vasta vähän matkan suoran jälkeen. Ei kyllä yhtään kontakti tippuillut. Sitten uusi ruutuunlähetys, nyt ihan loppuun saakka hyvin. Ihan kuin silä olisi idis tästä. Loppua ei muistettu treenata, sitä voisi nyt ottaa, jotta etenisi kokonaiseksi tämäkin pikkuhiljaa. 

Vähän harkitsen, josko käydään vielä kokeilemassa kolmatta ykköstä avoimesta marraskuun lopulla, vaikka treeneissä nyt mennäänkin kohti voittajaa. Voittajan kun järjellä ajatellen pääsee korkkaamaan vasta joskus keväällä (mahdollisten pentujen jälkeen). Vaikka osaa liikkeistä voisi nopeuttaa koevalmiiksi, niin joku kaukot ja ruutu ovat sellaisia, että niissä haluan kouriintuntuvan varmuuden ennen kokeita. Ja siis kokonaisuudet ja kaikki, jotta ei tarvitse kovasti sitten paikkailla. Ihan hirveä hinku olisi jo ylempiin. Mutta jospa se tästä pian alkavien uusien kuvioidenkin myötä taas lähenee.    

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kot kot kot

Pitkästä aikaa käytiin kana-areenalla treenaamassa! Meitä oli minun lisäksi Satu ja Kulo sekä Hipun porukka. Kaikille sopi suunnilleen sama treeni, joten saatiin aika hyvin tehtyä kaikenlaista puolessatoista tunnissa. 

Suri ja Taimi tekivät keskenään samaa. Nämä ovat Taimille kivoja motskariharkkoja, ja Surille taas haen varmuutta ja kokemusta. Ekalla kiekalla tehtiin kepit + pussi. Taimi oli tosi intona. Suri niin ikään, ja sillä oli ihan törkeä vauhti kepeillä! Tekeekö pohja näin paljon sen vauhtiin, vai mikä oli? Mutta ihan upeeta työtä! 

Toisella kiekalla putki + keinu + A. Taimilla perussettiä. Surille yritn kertoa etukäteen, että keinu kyseessä, mutta lensihän se sen kanssa kuitenkin. :P Vähän hidastui sitten, mutta onneksi muistin, miten sitä yleensä vauhditan, joten lopuksi ihan normisti taas. Hitsin hyvin siis meni kaikkiaan, A oli sopivan nopsa myös. 

Viimeisenä tehtiin helppoa u-rataa. Oli 2 x hyppy, puomi, putki, putki, hyppy, pituus ja kolme hyppyä. Aloitin esin putkelta, sitten puomilta, sitten koko rata. Tästä pitäisi olla kuvamateriaaliakin. Ja ajatus takana oli, että mennään vaan sujuvasti ja edetään, oman liikkumisen & ääntelyn miettiminen. Tämäkin oli suksee molemmilla, ne ei paljon jarraillut. Hypyt oli medeissä, koska pohja ei ole ehkä paras mahdollinen, joskaan ei huonoinkaan. Mutta kun kahdesti on jo tällä viikolla makseiltu, tänään otettiin ilon kautta.

Meillä oli hurjan kivaa, ja oli kiva päästä treenaamaan ja näkemään kasvattien touhuja. Päteviä mielestäni molemmat, todella innostuneita aksaajia.

Niin joo, ja tämä viikonloppu / viikko on ollut jotenkin jännä. Treenien suhteen se on tarkoittanut jotain sellaista asioiden loksahtamista kohdilleen, minun päässäni siis. Joku sellainen selvä visio, oikea mieli. Vaikea selittää, kumpa nyt vaan säilyisi mieli tässä asennossa.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Rataa

Tänään ponkasiin uudet ratatreenit käytiin. Minä toimin ekana vastuukouluttajana, joten omille kiemuroilleni pääsin. Oli minusta epä-minämäinen rata. Taimin kanssa menin sen kahdesti makseilla. Ehkä olisi voinut tehdä medeillä, kun torstaina jumpattiin makseilla, ja nyt jotenkin oli vähän tahmeampi. Vaikka on siinäkin eroa, mennäänkö maneesille päivällä vai illalla. Mutta siis ihan jees, sain hyviä vinkkejä omaan käskytykseen! Mahtia saada palautetta, koska se tietää vaan mahdollisuutta edistyä. 

Surin kanssa taisin tehdä kolmessa pätkässä, mutta sen saman radan kuitenkin, koukerruksineen. Palkkaaja sijoitettiin sopivasti. Keinun tein erillään, siinä käskytykseni oli tyhmä. Enivei. Siis minusta treeni meni kyllä aika tosi kivasti, sillä Surikin vaikutti pystyyn nukahtavalta ennen harkkaa. Pyysin palkkaajaa ensin vähän leikittämään Suria, jonka jälkeen odotusarvo olisi suurempi. Tämä oli hyvä!

Huomiselle Kana-treenille on jo vähän ajatusta muhimassa. Helppo rata, keinu, puomi ja kepit erillään pari kertaa vauhtiin panostaen. Jotain tällästä.  

torstai 9. lokakuuta 2014

Aksaa

No nythän myö taas aksailtiin. Oli aikas kiva rata, Taimille sopivaa aivotyötä, mutta innostavaa. Mentiin makseilla. Tuli jotenkin hyvä fiilis! Taimi kulki hyvin, ohjaus oli koiran mukaista, selvittiin kaikista paikoista. Tämä oli vaan jotenkin niin omaa. Ihanaa, kun Taimi on jo laihtunut jonkin verran, pitäisikin käydä vaa'alla. Sillä oli siis sellainen 2 kg ylipainoa, tuntuuhan se. Ja tosiaan tämä viileämpi sää. Viime juoksulenkillä Taimi juoksi edellä / vierellä koko matkan, ja tyypit lähti oikein keulien liikenteeseen.

Suri teki muistaakseni kolmessa osassa. A oli pitkästä aikaa. Otin ensin kosketusalustalla, jotta saadaan sitä varmuutta ja nopeutta - sitä olikin. Alusta pois, ja ihan lopputreenistä vielä yksi alustallinen. Palkkasin ehkö joka toisen A:n. Tämä oli hyvä, ja onnistunut suunnittelu itseltäni. Suri oli todella iloinen ja riehakas. Vaikka palkattiin namilla, otin aina välisiirtymät lelunretuuttamisella, mikä oli oikein hyvä valinta sekin. Kepit tehtiin vain kerran, loppupalkalle. Oli vauhtia ja tekniikkaa. Ne pitää vaan ohjelmoida näin uudelleen. Nyt treeni onnistui niin, etten miettinyt missään kohtaa, että miksi tein näin, tai että ei minun näin pitänyt tehdä, tai teinpäs taas kerran liikaa. Pikkuhiljaa siis onnistumiset alkavat kasaantua. 

Aksaa onkin nyt luvassa viikonloppuna. Huomenna polkaistaan käyntiin uusi ratatreeni, ja sunnuntaina parin kasvatin kanssa Kana-areenalle aksailemaan. Lisäksi olen päättänyt ilmoittaa myös Surin VAU:n kisoihin kuun loppuun. Ne on kuitenkin hyvän mielen kisat. Ehkä muitakin kisoja, sillä jos kevät meneekin pentuhommissa.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tokoa

Nyt pitää yrittää pysyä nosteessa. Siispä kun kerran raahaudun maneesille vetämään aksatreenejä, samalla vaivalla kulkee koirat mukana treenaamaan tokoa. Eilen siis (lämmittelyn jälkeen) Taimille seuraamisen hifistelyjä, kaukoja pitkästä matkasta (teen vaihtoja nyt ylipitkästä matkasta, ja kuunteluun panostaen, takapalkalla, tiukkana mutta hauskana). Lisäksi ruutua: matkaa pidentäen, oikeaan paikkaan keskittyen, ilman kosketusalustaa. Taimi veti nämä ihan sika hyvin! Ihan takalaitaan, ei himmaillut tai yrittänyt etsiä alustaa. Waude, sanon! 

Suri teki ensin ruutua: vähän piilossa kynnyksen takana pikku pallo. Hurrrrja into ja vauti. Lähempää sitten paikkatreeniä, josta naksua ja maksua: osasi! Ruutua lähdettiin viemään eteenpäin niin, että kutsuin sitä maasta seuraamaan, aika lyhyestä matkasta. Lopuksi kaukoja. Aluksi vähän meinasi steppailla, mutta muisti äkkiä juonen, ja teki hyvin. Matka ihan lyhyt siis, mutta vaihtojen puhtautta haetaan. Tätä on kotonakin vähän jo taas kaivettu parin viikon tauolta esiin.

Tänään ajelin myös maneesille treenaamaan. Taimille ensin luoksarin stoppeja kahden kupin taktiikalla. Tää oli hyvä! Stopit todella siistit, ei ennakointeja tai mitään. Taimi teki myös taas kaukoja. Joskus meinasi tehdä väärin, mutta kun vaan haettiin sitä oikeaa, niin alkoi kuunnella sen jälkeen hyvin. Jääviä tein peilisivua kohden, niin sain palkattua heti asennoista ilman kurkkimisia. Teki hyvin, vaikka tein pienillä väleillä aina asentoa vaihtaen. Ei yhtään hutia. 

Suri aloitti luoksetulon maahanmenot. Jätin seisomaan, ja kutsuin, aluksi maahan aika lähellä minua. Helpompi selvästi oli ottaa oikea välimatka - siis seisomisesta maahanmeno oikeassa kohdassaan. Hyvin se sitä tarjoaa, maahanmeno on aika vahva sillä, ja meidän jäävien yksi harkka on pohjustanut tätä varmaan jo aika hyvin. Mutta se on nyt siis laitettu aluilleen, tästä vaan rohkeasti eteenpäin. Akselsiirtymiä tehtiin vähän myös, nekään ei ole ihan uusi juttu. Hyvin muistui mieleen. Peruuttaminen taisi olla uutta, sitä tehtiin seinän vieressä. Keksi kyllä sika nopeesti mistä on kyse ja peruutti hyvällä tekniikalla. Liikkeestä istumista ensin peruuttamalla, sitten vapaasti sivulta. Tauko lienee tehnyt hyvää, koska sillä oli jo idistä tästä! Vaikka viimeeksi ajattelin, että eihän tämä eten koskaan.. Lopuksi kaukoja. Nyt oli jo vähän matkaa, tein erilaisia komboja, ja tekniikka säilyi.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Erkkaroimassa

Ensin kuitenkin viime torstaista joku sananen. Oli siis agitreenit. Uskalsin tehdä Taiminkin kanssa, mini-hypyillä mentiin. Ja hyvin mentiinkin. Toki vauhtia on, kun ei ollut korkeutta, mutta muutenkinTaimi oli supervireä ja liikkuva. Kylmät ilmat sopii näille.. Surikin teki kolmessa, hyvässä pätkässä radan niin, että saatiin se aina irti palkkaajalle. Treeni ja ajatus onnistui hyvin! Kyllä se siitä lähtee. 

Perjantaina ajeltiin Ouluun. Käytiin koekentällä ottamassa tuntumaa. Taimi teki ohjattua, kiivasti meni aina keskelle, kun ei oikein nähnyt kapulaa.. ruutu jees, seuraamista jees. Ei kait muuta. Suri teki vähän seuraamista, jäävät, luoksetulon suorana. 

Lauantaina kokeet alkoi Taimin osuudella. Paikallaolot ihan ok, oli vähän tassutellut. Juuri ennen koirien jättöä taas se tajusi alkaa katsella yleisöön ja skannailla kenttää. Tuo itseasiassa on sellainen paikka, mikä pitäisi treenata pois. Siis keskittyminen. Nythän se oli rento ja kaikki valmistelut onnistuivat nappiin. Mutta tuo on sellainen koe-juttu, mikä pitäisi kaivella treeneissä ja työstää (tosin tää on just se juttu, mihin vaaditaan ne muut koirat JA ylimääräinen ihminen liikkurin rooliin... noooot gonna happeen). Molemmista siis kuitenkin 9.

Liikkeet olivat kolmessa erässä, mikä oli todella hyvä, sillä neljän koiran kanssa kehät pyörivät aika nopsaan. Ei siis tullut hirveän pitkiä odotuksia, joten koiran pystyi pitämään laidalla oikeastaan koko ajan, ja sitten vähän viritellä ennen omaa vuoroa. Onnistuin tässä ihan täydellisesti!

Ensimmäisena liikkeenä olleet jäävät tosin menivät nollille. Tässä Taimi oli vähän liian korkeassa vireessä, ja pelkäämäni istumattomuus ei käynyt vain kerran, vaan Taimi meni kaikissa maahan! Oikein hyvä ettei heittäytynyt! Hölömö. Luoksetulossa vauhtia, mutta niin kyllä venyi stopitkin, siitä ehkä 6,5. 



Kakkoskehässä oli ensin metallihyppy, siinä vähän ällötystä, taisi olla 9. Tunnarissa hieno työskentely, vähän pureksi, 9. Ruutu aika hieno, mutta ruudun sisällä taas hidasti etsiessään oikeaa kohtaa, tästä numeroksi 9.



Viimeisessä kehässä ensin ohjattu - vasen. Tämä ihan nappi, suunnilleen niin hyvin kuin Taimi vaan voi tehdä ja siitä palkittiin kympillä. Kaukoissa oli epäortodoksinen järjestys, ja Taimi tuntui vähän paremmin kuuntelevan. Kuitenkin yksi kaksoiskäsky ja etenemää, 5 pistettä, oli ihan rajalla olla nolla. Loppuun seuraaminen. Alkuun vähän piippasi, mutta hiljeni ja loppuun asti hyvin, jopa ajoittain liian tiivis. Pisteitä 9. 



Lopputulemana siis 238 pisteen kakkostulos ja rotumestaruus! Oli kyllä onnistunut koe. Tässä vaan ajattelin, että nyt kun viimeinen syksyn kokeista on vielä edessä ja vähän aikaa treenatakin, niin aion kyllä ottaa nuo kaukot ja luoksetulon syyniin. Toki muita pitäen yllä hyvin myös, mutta noista saadaan järjestään 5-6 pistettä ansaitusti, menee aika paljon pisteitä sivu suun... Nyt noissa jäävissä oli tälläinen yllätyssektori (jossittelu on turhaa, mutta jos se olisi vaan munannut sen istumisen, niin pisteet olisi riittäneet ykköseen).

Surilla oli vuoro iltapäivällä. Paikallaolossa katseli juuri pusikkoon, kun piti antaa käsky, joten jouduin uusimaan. Otti lonkka-asennnon ja pisteet tästä 7. 

Seuraaminen alkoi hyvin, sitten alkupäässä tuli maan nuuskimisia, mistä se itse hakeutui takaisin. Niiden jälkeen pystyi taas suorittamaan oikein mallikasta seuraamista. :) Tästä 9. Liikkeestä maahanmeno 10, luoksetulokin niin ikään. Suri vaan on kehitellyt nyt kokeissa tämän suoraan sivulle tulon, tosin tällä kertaa perusasento oli suora, joten näytti oikein tarkoituksenmukaiselle. Liikkeestä seisomisessa seuraaminen alkoi vähän epäskarpisti, mutta skarppasi juuri ennen käskyä, ja pysähtyi ihan ok - 9. Noudossa heittoni oli vähän lyhyt, siksi ei tehnyt ihan niin vauhdikasta kuin olisi voinut, mutta EI VÄISTÄNYT HEITTOA, toi tiiviisti ja vähän vinosti eteen ja hyvä mutta vähän hidas siirtyminen pertsaan, tästäkin 9. Kaukot hienot 10, ja hyppykin onnistui 10. Parasta tietysti oli se, että Suri oli koko kokeen ajan hyvin mukana. Palkattomuus ei ole sille palkattomuutta, kun onhan kehut ja paijaus vaan niin parasta sen mielestä. Se jopa nuolaisi jossain naamaanikin kehujen yhteydessä. Kokonaisvaikutus 10. Huippu hieno vireellinen ja tunnelmallinen onnistuminen siis, mutta myös pisteitä 185, kp, luokkavoitto ja rotumestaruus! 



Noste ja Hertta tekivät alokasluokassa vielä kolmannen ykkösensä, joten viikonloppu huipentui ekaan koulariin TK1. On kyllä ihan mielettömän upea tunne, kun pääsi näkemään itse tämän livenä. Seuraavana päivänä nättipoika sai vielä näyttelyssä tuloksen NUO ERI, NUK2, SA. Ei hjuono Taimistolle tämä viikkonloppu!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Eilistä ja tätä päivää

Eilen treeninvedon päätteeksi ajattelin tehdä Taimilla kokeen 4 viimeistä liikettä (tai siis ne, mitkä yleensä on) ja Surilla kokonaisuuden. Aloitin Taimin kanssa hienoilla ohjatuilla, hyvä on asenne. Oikealle saisi olla luottoa paremmin, vaikkei näkisi kapulaa, eli vaihtaa keskelle, jos ei saa näköhavaintoa oikeasta suunnasta matkallaan. Mutta hirveen hyvällä ilmeellä, kerran siis korjasin uudella käskyllä ja kerran oikein hienosti oikein. Sitten alettiin hyppynoutoa, niin Taimille kävi jotain. Todennäköisesti joku niskalihas meni jumiin, koskapa en ollut lämpännyt "kun nyt vaan vähän tokoa" ja en ottanut huomioon, että on vähän viileämpi + koira ollut autossa 2 tuntia ja Taimi ei ole enää mikään rippikoulutyttö. Pään käännöt sivuille siis jumittivat totaalisesti, muuten näytti olevan kunnossa. Onneksi oli BOT autossa, päälle vaan ja miettimään, miten idiootti ihminen voi olla! 

Suri teki kokonaisuuden, ja oli kyllä taas niin kivaa! Häntä liehuen maneesiin ja hurjan hienosti ihan kaikki hommat. Noutokin, voi että!

Tänään Taimi oli kunnossa. Kääntelin sitä puoleen ja toiseen, ja mistään ei kiristellyt. Meillä oli Minnan ja Messin kanssa Korkeavireelle vuoro, joten menin sinne sitten molempien kanssa. Tällä kertaa lämppäsin! Taimille kuitenkin vain ihan pientä hommaa. Verryttelyjä, sitten seuraamista ja kaukoja. Loppuun merkki, ja kehumisia. On aikamoinen ero kyllä koirassa, kun on kelit viilenneet..! Eikä nyt vain jumiutumisen suhteen, vaan liikkumisen, tekemisen ja sähäkkyyden suhteen.  Ja positiivinen ero siis!

Suri teki vähän komboa, eli vähän aksajuttuja, vähän toko-. Aksassa puolikkaita keppejä. Nyt vauhtiin vaikuttaa se, ettei nyt tee niitä oikein edelläni. Eli kepeille hurjasti itsenäisyyttä! Tekee edelläni, muutei täysiä, eikä lähde etäpalkalle ennen varmistusta. Parani, sain harkasta idiksen. Tätä nyt kuurina, eiköhän se siitä. Puomilla tehtiin parin hypyn kanssa hienoa työtä. Eka puomi ravaillen, muut nopsia. Pääasiassa palkkasin kontaktit, siitä kierron kautta hyppy ja takaisin. Lelu + namit -yhdistelmä toimi. Tokoissa tehtiin hyppyä (vierailla hypyillä nyt tyhmästi vähän empii), temputuksia ainakin, seuraamista vähän. Jäävissä kohti päin kävelyä otetaan taas pikapaniikkikuuri, kun välillä Suri luulee, että on tehnyt jotain väärin: kun kävelen kohti hiljaa, alkaa nuuskia maata. Tämä on helppo korjata, onneksi. Ja tuo hyppykin saadaan ehkä varmaksi tässä kahdessa päivässä. Mutta kaikkea on kyllä treenattu liian vähän kokonaisuudessaan, toisaalta hommat on aika hanskassa, että kyllä siihen ykköseen ihan mahikset on. Ja pääasiassa siis siihen, että Surilla on kivaa loppuun asti ja luottamus säilyy.