Koetta pukkas

Viime postauksen jälkeen treenasin kerran pihassa kaukoja. Juntattiin niitä tosi kauan, vaadin niin kauan, että Taimi teki aina halutun vaihdon, ja seuraavassa taas sama: vaatiminen, jotta tekee. :D Siis se oli tälläinen keskustelu: Istu - en - no istutpas - no v*ttu en - istu - no okei - alas - no en varmana - ALAS - no en aio - ALAS! - no okei - sei - en takuulla - no sei - EN! - NO SEI! - No okei.. 

Eli ihan hirveesti meidän kaukot eivät ole parantuneet. 

Eilen oltiin kokeessa, räntäsateisessa Turussa. Eikä mitä, Taimi veti rennolla ja hyvällä tasolla. Alkoi tunnarilla: oman toi, hyvä loppupertsa. Sitten luoksetulo: stopit venyi, muuten iloinen. Jäävät: ei istunut ekassa välissä, muut hyvin. Ruutu: selvästi meinasi lähteä jo ruutuun perusasennosta ja korjasi kurssinsa merkille, jossa epävarmuus erehdyksen vuoksi näkyi hitautena. Myös ruutuun laukkasi hitaasti, ja sitten maahanmenooon vaati 3 käskyä. Tästä 0. 

Toisessa setissa tosi hieno ohjattu oikealta, lähti nopeasti noutamaan eikä meinannutkaan erehtyä keskelle, edes vilkaissut. Kaukot: todellinen ylläri! Vain yksi kaksoiskäsky, eikä sekään siksi, että olisi arponut väärän asennon vaan johonkin nousuun, eikä juuri edennyt. En ymmärrä!! Siis niin oikea mielentila! Seuraaminen oli hyvä ja metallihyppy ällötyksen siivittämä mutta teki. Paikallolot lopussa kympit. Liitän arvostelulomakkeen kuvana, kunhan sen jostain kaivelen. 

Olihan se taas vaan niin kivan rennon helppoa, että ne uudet säännötkin on kyllä vielä lähdettävä kokeilemaan, vaikka SM-kokeet nyt väliin varmasti jäävätkin, kun tuloksena oli kakkostulos. 

Hertta ja Noste tekivät luokkavoiton hienolla AVO1-tuloksella 189 pistettä. Kulo ja Satu saivat ALO2-tuloksen. Kivaa, kun Taimisto-porukkaa oli kolmessa luokassa! Kiitos aktiivisuudesta!

Surkea meno

Kylläpä oli tänään toko-treeneissä harvinaisen surkea meno! Kyllä ansaitsisin jonkinlaisen mitalin, että lähes kahdeksan vuoden (Taimin kanssa) tokoilun jälkeen pystyn luomaan koiralle todella epämiellyttävät treenit ja laittamaan sen todella paineeseen. On Taimilla joku hetki tai treeni voinut mennä ennenkin poskelleen, mutta tämä on nyt joku uusi juttu. 

Kaiken kaikkiaan ajatus on ehkä tämä: meidän tokoiluissa minun ei ole ihan hirveästi tarvinnut ikinä ajatella asennetta tai tekemisen halua Taimin kanssa. Ahneena, toimintakykyisenä ja taisteluhaluisena koirana sen kanssa on ollut alusta asti helppo tehdä. Minä vaan suunnittelen, miten pääsen haluttuun lopputulemaan, ja sitten vaan treenaan. Minun ei ole tarvinnut puuttua esim. asenteeseen. Yleensä, jos asenne ei ole ollut kohdillaan, olen vain laittanut Taimin haluamaan palkkaa vähän enemmän, ja sieltä sitä asennetta on tullut. Nyt olen muutaman kerran huomauttanut, jos minusta Taimi ei tee hyvin. Esim. poistanut sen perusasennosta ja pyytänyt tekemään uudelleen. Taimista tämä on todella outoa ja suorastaan merkkaa sitä, että hyökkään sen kimppuun. Taimin!!! No, siis en ole päästänyt sitä koukusta, vaan hakenut tekemisen, josta pääsen palkkaamaan. (muu huomio: palkkasanasta se vapautuu hyvin ja palkkautuu kyllä, mutta palaa sen jälkeen luimukuplaan).  Omat eleeni muuttuu selvästi pelottaviksi, jos huomautan koirille, koska tämä näkyy myös Surin kanssa. Vaikka siis oikeasti minulla ei olekaan mitään arvolatausta siinä, että olisin oikeasti jotenkin vihainen (tämä on se joku koira-auktoriteetti-juttu, joka seuraa erilaisissa tilanteissa muidenkin koirien kanssa :D ).

Oli kyllä paska treeni. Siis lähinnä siksi, että mitä väliä? Miksi "treenaan" tälläisen uuden, hienon jutun? Lähinnä siis, että jos on vuosien treenitapa, vuosien työ ja tuntemus koirasta, niin ei ole ihme, jos koira ei ihan suoraan osta uutta ajatusta. Eihän se tiedä, että hei nyt aletaankin tehdä tälläin uudella tavalla yhtäkkiä. Nuoremmalle koiralle toki näin opetankin, mutta nyt täytyy ihan miettiä, että mitä Taimin kanssa teen. Sen kokeethan on käytännössa kokeiltu. Ei siitä tule SM-koiraa. Lähinnä itselläni valioitumisen jälkeen on ollut halu tuntea se, miten itse voin vaikuttaa koemenestykseen ja vireeseen. Olen mielestäni sen onnisunut oppimaan ja näkemään uudelleen ja uudelleen. Taimin taso on sellainen "heikko ykkönen", sillä on tiettyjä virheitä, joita ei lähdetä korjaamaan, koska ei minua  niin paljon kyllä asia kiinnosta. 

Kyllä me nyt tämä yksi koe vielä käydään, kun olen ilmoittautunutkin, mutta vaikka sitten keskeytän jonkun hullutuskehumisen jälkeen hyvässä kohtaa. Niin, että voidaan miettiä, miten hauskaa siellä viimeisessä kokeessa olikaan. :)     

Nopsat koepäivitykset

Käytiin Taimin kanssa kokeilemassa vähän Kuopiossa. No, liikkeet menisi, mutta pitäisi saada ennen koetta paljon eri paikkoja alle ylläripalkalla, niin Taimi voisi hyvin jaksaa tsempata. Nytkin teki loppuun saakka, mutta perusasentoja jätti todella vajaiksi (merkki siitä, että tottelee vain tottelemisen vuoksi :D ), kaukoissa heitti ihan läskiksi (kaksoiskäskyjä, vääriä asentoja JA väärä tekniikka). Tunnarissa nosti väärää, mutta toi oman hyvin, siitä nolla. Luoksetulossa maahanmeno venyi, sitten kaksi käskyä loppuun tulemiseen ja vino pertsa = 0. Nollattiin siis myös toki kaukot. Seuruu ja jäävät hyvät, ohjatussa korjasin keskellemenon, ruudussa lähti taas jollekin ihan muualla olevalle kartiolle, mutta osasi korjata kesken matkan itse. Onhan Taimilla tietty varmuus etuna, just nuo korjaukset tarvittaessa, seuruu ja jäävät. Metalli jopa ok, paikallaolot hyvät. 

Ehkä käydään Turussa vielä, perjantaihin aikaa miettiä. Vaatisi puristusta sen verran, että kävisi parissa paikassa, ja maneesillakin tekisi ihan suunnitelmallisesti. Katsellaan.