torstai 28. toukokuuta 2015

Viikon varrelta

Eipä mitään megalomaanisia päivityksiä ole luvassa. Toivon, että huomenna päättyvä opetus toisi taas elämäniloa ja aikaa treenatakin, vaikka onhan nyt jonkin verran pystyttykin. Tiistaina taisi olla niin, että Suri teki esineruutua. Irtosi ja löysi helposti, mutta koska ei tuonut, pääsi puuhun odottamaan useamman koiran vuoron katsellen, ja kokeiltiin sitten kiinnostiko tuonti, ja kiinnostihan se.

Tänään puolestaan tehtiin jana- ja keppiharjoitus. Lähetys oli polkua pitkin, mikä oli hyvä, mutta paikka muuten kuiva ja paahteinen. Suri eteni hyvin ja merkkasi jäljen oikein hyvin, mutta sitten ei lähtenyt sille. Lähetin uudelleen vähän sivummasta, jolloin sillä oli jo jäljen haju, jolle se lähti suoraan oikeisemaan. [toim. huom. taisin juuri keksiä omasta toiminnastani parannettavaa.] Tosi motivoitunut ja hyvä meno, mutta kepistä päräytti ohi. Täällä paikalla oli tosi hyvää maastoa, johon mennään tekemään janaharkkaa aika saletisti, kunhan verijälkien hajut sieltä hälvenevät.. Ajattelin mennä taktiikalla jana + pidempi jälkipätkä, joka päättyy keppiin x 3, esim. Nytkin sillä oli ihan hirveä hinku vaan jäljestää. Toisaalta joku sikapitkä jälki, jossa kuitenkin myös keppejä, vaan ei ihan tiheästi, voisi vaan olla aika hyvä. Saisi jäljestää rauhassa, mutta tulisi myös niitä keppejä. Tuonne saisi sellaisenkin aika mukavasti.

Muste pääsi tiistaina katselemaan lehmiä. Aluksi niitä pitikin haukkua, mutta sitten rauhoittui. Käytiin myös ottamassa maneesissa lyhyt kahden pallon leikki, mikä onnistui hyvin. Leikit pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä. Samalla käytiin monen koiran kanssa pieni kimppalenkki, ja mitään muuta huomautettavaa ei ollut kuin "lievä" veto hihnassa. ;) Muuten niin reipas, eikä pidä oikeastaan isoa koirapoppoota minään juttuna, sen verran tiheään on saatu näitä tilaisuuksia sattumalta! Siis haluaisi kovasti kyllä leikkiä, mutat ei jännitä tai ihmettele. 

Tänään Musteelle jälki (6). Kuivalle sammalelle, jossa ei juuri muuta kasvillisuutta. Saman pituinen oli kuin edelliset, namina Natural Menua ja päässä ruoka rasiassa. Tämä on kyllä hyvä systeemi, koska selvästi se yksi kesken jäänyt jälki johtui siitä, että märän kuivamuonan nuoleminen maasta ei ollut kivaa. Tässäkin meni tosi tarkasti ajaen molempia askeleita (vain yhdet namit / askel). Jos meinasi mennä väärään suuntaan, pidätin, ja se korjaa heti oikein. Nyt voisin uskaltaa pidempää taas, koska mitään herpaantumista ei ole tapahtunut. 

Ollaan saatu käytyä omia lenkkejä edelleen Musteen kanssa keskenään, ihan lyhkäsiä mutta kivoja. Meillä on lelu mukana, ja Muste juoksentelee sen perässä, kun heitän. Tulee myös aika hyvin luo. Muutamana iltana olen käynyt porokoiralenkillä, mummo, äiti, tytär. Muste tulee myös jo luokseni, vaikka on muut koirat mukana. :) Tänään Suri ja Taimi lähti jonnekin vähän irtoamaan, niin Muste palasikin minun luo pikapikaa. Hauskaa, että alkaa kehittyä tämäkin puoli, kun ihan vähäsen vain harjoittelee.   

lauantai 23. toukokuuta 2015

Puuhapäivitys

No onhan sitä ja tätä taas tehty. Vissiin viime tiistai on ensimmäinen päivitysaihe. Muste ja Suri lähti treeninvetoon mukaan, mutta vain Muste pääsi maneesiin ja sai leikkiä Tuukka-podengon kanssa. Mitään sen kummempaa ei juuri tehty, oli ehkä Surille hyvä vain päästä katselemaan. ;)

Keskiviikkona Suri pääsi tekemään hyppynoutoa 90 cm:stä, ja onnistui tosi hyvin! Ei kosketuksia mennessä, hipsut takaisin, kun ei ottanut vauhtia siihen! Tehtiin vielä yksi vauhtihyppy apparille ja takaisin, ja eteenmeno, joka oli nyt tosi vauhdikas. 

Torstaina tehtiin koirakurssilaisten kanssa esineruutua, ja Suri sai lopuksi käydä hyvin tallattuun (ja pissittyyn) ruutuun tekemässä haun, hetsatun. Muuten hyvä työskentely ja irtoaminen ja into, mutta noutajankuolaista esinettä ei TOD voi tuoda.. otin niitä esineitä sitten vähän kotiin treenattavaksi, kun kokeessahan voi olla monen kuolaama esine kuitenkin, niin nekin pitäisi tuoda. Illalla Jonkan ja Musteen kanssa taas agikisoihin. Musteelle tuttu homma, joten meni häntä tikkusuorana pystyssä siellä ja pääsi leikkimään mm. japsipennun kanssa. Jonkkakin meni alun ihmettelyn jälkeen hyvin, joten saatiin sillekin hyvä kokemus joukkotapahtumasta.  Musteen kanssa käytiin myös Karisman Mutissa ja Mirrissä. Huomasin sillä reissulla, että sen mielestä rappusia on jännä mennä, eli aloitetaan rappustreenit (toim. huom, mummolassa treenattiin, meni siellä hyvin niitä itse).

Keskiviikon ja torstain onnistumisen vuoksi ajattelin perjantaiaamuna tehdä hyppy- ja estenoudon Surin kanssa. Hyppy oli 80 cm. Suri ei ollut parhaassa terässä (taaskaan) kentällä (vain maneesissa), mutta meni ok hypyn, mutta pudotti takaisin tullessa, kun ei oikein ollut pontta. Jumpattiin vähän kapula suussa hyppyä sitten. A-esteelläkin taisi kieltäytyä takaisin päin tullessa kapulan kanssa (ohjasin sivussa), mutta tehtiin sitäkin jokunen. Eteenmenoon lähti epäuskoisena (näki kauempaa alussa palkan laiton), eikä osunut palkalle eikä oikein etsinytkään sitä (oli vain noin metrin sivussa siitä). Hetsattuna parempi, mutta jäi vähän paska fiilis. Toisaalta taas, tosi hyvä treeni, koska pitää tehdä kunnolla, vaikka ei ihan olisikaan paras. Siltä on vaan pakko vaatia, ei kai siinä. Kyllä se sieltä taas löytyy, ja sitten on valmiit mallit jo suorituksista. Senhän Suri osaa, eli kun sitten on paras vire, se osaa kaiken opetellun ja esittää ne hienosti. :) Siihen luottaen, luottaen prosessiin. Ja edelleen minusta ei tehdä mitenkään liian vaativia juttuja, ottaen huomioon pentuloman, vaan aika kevyttä settiä pitäisi olla.

Tänään jäljestettiin mummolan mailla Taimistolaisten kera. Surin sisarukset Jekku ja Kulo olivat myös paikalla. Surille tehtiin koejälki. Janalle lähti hitaasti ja vähän kuutamolla, mutta eteni kuitenkin ihan kohtuullisesti ja nosti hienosti jäljen. Ekan kepin ilmaisi vähän puolittan, mutta malttoi kuitenkin sille pysähtyä. Seuraavasta ajeli yli, ei maltanut tarkata tarpeeksi tullakseen sille ja jatkoi vaan. Samoin muistaakseni seuraavan. Yhden se ilmaisi täydellisesti, yhtä ei edes markannut ja viimeisellekin sai palauttaa. Jälki on hyvävauhtinen ja tarkka, mutta esineet sucks. Janoja ja esineitä siis treenattava, etenkin muiden hajuisia?  Ne on muuten sillä aina huonoimmat.

Muste teki eilen yhden 10 m jäljen nurmelle, ja tänään niittyiseen metsään (4 ja 5), oli tosi hieno. Sopivan mittaisia pikkujälkiä pikkuiselle nämä, korkeintaan ihan muutaman metrin saa olla pidempiä, on se vielä niin pieni ja näille jaksaa keskittyä täysin. Liotettu nappula ei muuten ole Musteelle parasta palkkaa (se yksi aiempi jälki, samoin kädestä syöttö - nyt oli Natural Menua). Kuiva nappula on parempi sen mielestä muissakin hommissa, joten täytyypä kokeilla sitä vähän meidän pikkuhommiin. Perusasentoa on siis vähän tapailtu, ja vaikka äsken iltaruualla liotetulla se ei oikein meinannut malttaa, sisällä kuivalla se teki jo oikein hienoja! Eli palkkaero? Ei niinkään paikka? No, pitääpä kokeilla, saattaa se paikkakin vaikuttaa. Lisäksi tehtiin tasapainotyynyä, sitä tarjoaa hyvin. Ja siinä tulee hyvin: ihminen passiivinen - koira tekee - naks ja aktiivinen kehuva ihminen --> aktiivisuus. Mutta on minulla paljon opeteltavaa ja muistettavaa sen kanssa! Voi apua! Enkä puhu nyt koulutettavista ja opettettavista asioista, vaan omasta mielestä ja asioiden etenemisestä. Jotenkin vaan en osaa aina olla luonnollinen, kun yritän analysoida tai siis oikeasti tuon Surin kanssa olen menettänyt uskon itseeni koirankouluttajana, kun mikään ei olekaan mennyt suunitellusti, heh. Kaiveltava se vaan on taas itsestä, ja otettava tarpeeksi rennosti. Ja tilanteet menee sen kanssa hyvin, mutta jälkeenpäin mietin liikaa. Muste on myös itsenäinen ja omatahtoinen pentu, mikä on oikeasti hyvä. Täytyy muistaa se. Ja se, että se saa vaan olla pentu ja vähän tehdä jotain, mikä pitää olla vain kivaa höpöä nyt.          

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kauheuksia ja toivoa

On kivaa, kun pk-esteet ovat edenneet. Sen turvin ihan ajattelin, että homma alkaa sujua. Mutta eilen tuli vedettyä ihan pohjanoteerauspäivä. Koko päivän oli harmaa pilvi pään päällä, joten olisi pitänyt vaan antaa olla. Aamulenkki oli kiva, tehtiin uudessa kohtaa esineruutua pikku-kennelpojan avulla. :) Laitettiin krepitkin, ja ne eivät onneksi olleet mikään juttu Surille, eli kun kerran oppii jotain, niin ei hämäänny. Vuorotellen Suri ja Taimi haki. Hyvää työtä, mutta Suri palautti ravilla. Ei muuta huomautettavaa. 

Seuraavaksi päivemmällä oli tarkoitus tehdä jana ja Musteelle pikku jälki. Musteen jälki sijoittuikin lopulta koulun nurtsille, ja oli sille vähän liian pitkä, herpaantui lopussa. Siihen saakka hyvä, ja eipä paljon puristanut, omaan piikkiin laitoin, eikä mennyt piloille. ;) Suri taas ei metsäjanallaan tuntunut yhtään kässäävä, mitä oli tarkoitus tehdä. Nuuskaisi maata ja jäi siihen. Lähti se sitten vähän epävarmana etenemään, riittävän suoraan. Jälki lähti n. 10 metristä, sen nappasi hienosti. Vähän henkseleitä paukutellen ajoi, ja meinasi mennä polkuansaan, mutta korjasi ja ilmaisi ainoan kepin ok. Siis harkka oli ok, mutta ei sillä oikein intoa ollut. Siis järkevästi ajatellen se oli varmaan aika väsy parin päivän kyläilyistä, mutta eipä ollut harkkakaan kovin kuluttava. 

Illalla mentiin Lappalaisten vapaasti treenaavaan porukkaan Jokimaalle. Ajattelin, että voisi jopa ottaa henkilöryhmää, ja ihan tälläisen pienen vieraan paikan treenin. Mutta ihan surkea oli koko mielentila taas. Väistelevä, se kuvannee parhaiten. Ei nouse. Ei ainakaan, kun ei ole ketään tsemppaamassa minua. Tein vain vähän seuraamista, ja hihnahommiksi sekin meni. Mietin mielessäni, että ei se ole vielä oikein valmis pentujen jäljiltä. Kun esteet on ihan jees, rakennetaan ne valmiiksi. Kun tila nousee, otetaan muutakin. Koska olen nyt kuitenkin hyväksynyt asian ja sen, ettei se vielä leikkuria nää, joten näillä mennään. Voisi olla astetta ahdistavampaa, mutta minä uskon Musteeseen, pentuun kaikki val... jne. Tai ainakin minulla on mielekästä puuhaa sillä aikaa, kun teen pentujuttuja sen kanssa, enkä mieti liikaa Suria. :)

Muste sai Jokimaalla katsella vähän koiria ja opetella olemaan vähän hiljaa. :D Alkoi sujua. Ihan ensinäkemältä se selvästi virittyy ja vähän kuuluu hiljaista murinaa ja puf, sitten se rauhoittuu hyvin pian, jonka jälkeen on odottavan innokas. Silloin alkaisi komentava haukku raikua, mutta unohtaa myös pian, kun saa sen vaan kääntymään poispäin. Kun muut eivät olleet vielä tulleet, kävelin parkkiksella rauhakseen sen kanssa, ja Muste alkoi tarjota kontaktia ja aktiivisuutta, josta toki palkattiin. Aika kivaa, toivottavasti yleistyy tai olisi ihan joku ajatuksen aihio päässä. Muiden koirien ollessa leikittiinkin, se onnistui hyvin. Olin iloinen pienen touhuista, oli hyvä pentu. Illalla Muste ja Jonkka pääsivät vielä porokoiralenkille Surin ja Taimin kanssa juoksemaan. Ja kyllä ne juokseekin! Nyt kun ei ole neljää pentua, kahdestaan nuo eivät ihan niin paljon juosta rieku koko ajan, joten voisi käydä mahdollisuuksien mukaan heittämässä lenkinkin. Sitten, kun Jonkka lähtee, Muste siirtyy meidän normiin lenkkikulttuuriin. Nyt pennut saavat liikuttaa pääasiassa toisiaan, koska se on hyvää ja monipuolista sekä kehittävää. 

Tänään kävin P-Haun iltakisoja katsomassa vesisateessa Musteen kanssa. Pidin sylissä ihan hetken, että se kalibroi itsensä (murina ja puf) ja sitten laitoin maahan vaan. Oli superreipas. Kävi moikkaamassa ihmisiä, katseli koiria ja leikki parin kanssa. Tuli paijauksiini ja söi hyvin. Hallin puolella leikitin vähän hanskalla, kun oli sopivan räyhäkän oloinen. Oikein onnistunut turistireissu, tuli hyvä mieli. Sen jälkeen käytiin vielä Karisman parkkihallissa, kiivettiin siellä rappusia ja ihmeteltiin betaniporastasta. Muste pääsi ostoksille M&M:iin, ja sai sieltä kuivattua naudanlihaa (koska taskunamit loppui), ja se olisi surutta varastellut sieltä kaikkea ruokaa. Pentuilu on parasta!       

lauantai 16. toukokuuta 2015

Vähän eteenpäin

Parin päivän totaaliloman (Suri ja pennut muualla, kaksi jo omissa kodeissaan) jälkeen olikin jo ryysättävä Padikselle katsomaan, oliko se niin kivaa kuin ajattelin. Käytiin viemässä eteenmenopalkka yhdessä, ja sitten vähän seuraamisia takaisinpäin. Vähän paikka hajoili, mutta ihan ok. Tasamaanouto ok, kevyt kapula. Hyppy 70 cm, oikein hyvä. Ei edes oikein ota vauhtia taaskaan takaisin, koska hyppääminen on niin helppoa. Pitänee siis oikeasti korottaa (tuolla ei saa korkeammaksi, eli maneesilla siis nostoa). A:lla ei vielä noutoa, mutta meni oikein iloisen kevyesti molempiin suuntiin vierestä ohjaten. Seuraavaksi siis jo kapula mukaan, koska mitäpä turhaa jäädä paikalleen. Ja lopuksi hyvä eteenmeno. Aika nopsaan noista varmaan syntyy ketju: noudot - eteenmeno, uskoisin. 

Muste pääsi taas juoksentelemaan ja leikkimään. Hauskat, iloiset menot. HauHau-koiranmakkara aiheutti vähän ihmettelyä namina, mutta kelpasi kyllä. Leikit lyhyitä tuokioita, iloisia ja kivoja, opettelua. Välillä linnunkakkaa piti käydä haistelemassa. Jonkka-veli myös pääsi vähän hommiin, kun kävin hakemassa loput rojut takaisin autolle ja siirtämässä hypyn paikoilleen. Jonkka juoksi heti kentällä lojuvaan leluun kiinni. Kokeilin huvikseen, mitä se tekee noutokapulalla ja heitin sen. Hyvin kävi hakemassa, palkaksi leikkiä. Kokeilin uudelleen, ja sama. Pitihän se Musteellakin kokeilla, oikein hyvin toimi. Hauskaa. No, kyllä se pitää ihan opettaa, mutta ajatus on saada kaikenlaisia tulevia mahdollisia hommia vähän kokeiltua nyt tässä nopean oppimisen ja sosiaalistumisen kaudella. Kotona voikin nyt yrittää palkkailla ja vahvistaa lelujen ja muun kantamista, kun ei ole enää kaikki pennut meillä. 

Niin, Muste ja Jonkka olivat J:n tulevassa kodissa Surin kanssa pari yötä. Pääsivät ajelemaan junalla, leikkivät pennun kanssa ja aikuisen porokoirauroksen, olivat kanitaloudessa ylipäänsä. Kaikenlaista hauskaa ja kokemuksia kartuttavaa! Olipa hieno mahdollisuus!      

torstai 14. toukokuuta 2015

Kohti tavoitteita

Aamulla hilpasin Padikselle, koska A-este piti saada korkattua. Hetken tuumittuani nimittäin tajusin, ettei mitään säädettävää estettä ole saatavilla, ja silloin treenaaminen veisi ainakin vuoden aikaa. Joten kokeilemaan ajatuksella, että voi keksiä luovia ratkaisuja, jos koira ei hiffaa.

Mielessäni este oli muuttunut jo pystysuoraksi seinäksi, mutta ilokseni se ei siltä livenä näyttänyt. Ensin mentiin viemään eteenmenopalkka, ja seurailtiin takaisin päin. Hyppynouto jostain 70 - 80 cm:stä, mitä siinä esteessä nyt korkeutta mahtoi olla. Suri ei lähde vauhdilla palauttamaan, varmaan koska se tsuumaa ponnistuspaikan niin tarkkaan - hyvä paluu siis. Sitten vinoesteelle. Pyysin sitä odottamaan ja vein namikäden ylös esteen harjalle. Hyvin lähti, mutta vähällä vauhdilla. Suri kuitenkin kiipesi ylös ja ohjasin sitä laskeutumaan alas. Takaisin päin se meinasikin jo varastaa ja mitoitti vauhtinsa sopivaksi päästä ketterästi esteen päälle. Käytännössä siis este ei ole Surille vaikea ja se näytti vielä pitävän siitä. Ei paha, ei ollenkaan. Eteenmenokin oli ihan mallikas. 

Muste pääsi juoksentelemaan kentälle, ja hyvin juoksentelikin. Leikittiin leluitta ja sitten vähän luoksetuloa, jos oli kauempana minusta. Hieno penne!

 

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Rentoa

Tänään tuli tehtyä muutamia oikein mukavia ja suuniteltuja juttuja. Ensin Muste. Tein pihalle takapihan mittaisen jäljen n:o 4. Tosi hienosti kovassa myötätuulessa Muste meni syöden lähsen kaikkien askelten tuplanamit. Suunta oli selvä, samoin homman nimi. Seuraava voisi olla joku selkeästi pidempi, vaikka metsässä. Ennen jälkeä tehtiin Musteenkin kanssa muutamia luoksetuloja ruualle. Maneesissa pyörähdettiin, kun käytiin vielä hakemassa hajukokemukset kaikille pojillekin. Musteen kanssa hetki rallateltiin kaskenäänkin, leikkiä ilman lelua. Hauskaa ilottelua ja hassuttelua. 

Suri pääsi tekemään hyppyä. Olinkin syksyllä laittanut hyppykorkeuksia siihen esteeseen, ja ollaan tehty 80 cm hyppyä viimeeksi, niin myös nyt. Ensin kuitenkin vähän ihmistä kohti seuraamista, joka oikein hyvää täällä maneesissa. Pitkää suoraa, täyskäännöstä. Ensin este ihan vaan heilurina, sitten hyppynoutona. Hyppynouto on hyvä! Innostuu sikana. Takaisin ei ottanut kunnon vauhtia, mutta osaa ponnistaa oikein, joten aivan läpihuutojuttuna meni! Ehkä se set point on ollut hyvä! Sitä voisi hyvin tehdäkin taas jollain kertaa. Mutta tuli hyvä mieli. Eteenemnossa appari kävi laittamassa kipon, mutta Suri oli epävarma, mennäänkö apparille vai oliko siellä kippo. Kutsuin ekalta pois. Toka lähetys parempi, empi aika paljon lopussa, mutta meni itse, ja tämä varmaan hyvä oppimisen kannalta. Seuraava parempi ja vielä yhteen käytiin yhdessä laittamassa namit - nyt meni täysiä. Surista jäi todella hyvä mieli!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Jälkeä ja elämää

Hip! Tänään sainkin vähän lisäaikaa vuorokauteen, mikä teki väsyneelle ruumiille ja sielulle hyvää. Sen käytin hyödykseni, en koomaamalla, vaan tekemällä jotain kivaa aktiivisesti. Siispä tallaamaan Surille jälki (470m), 4 keppiä. Jana oli ehkä 5 m, eli lyhyt mutta hyvä! Eteni ja törmätessään napsi oikean suunnan varmasti. Vaikka ohjaaja olikin taas varma ekan kepin sijainnista, oli koira kuitenkin vielä varmempi (en kuitenkaan puuttunut mitenkään, hyvä!) ja oikein vahva ilmaisu kepille. Sitten jatkettiin hienosti, oli polun ylitystä yms. Sanoin pikku-Lauralle, että nyt Suri alkaa ilmaista riistaa, ja pieni sivuluisu siltä, kehoituksesta jatkoi jälkeä ja kohta nousi teeri (?). Tämä selkeästi sotki vähän jäljenajoa, ja ajauduttiin joillekin kauriinpapanoillekin. Vähän sen oloisesti kuitenkin, että Suri kyllä tiesi, missä jälki menee. Lähdin taas nostattamaan sitä sivusuunnassa harhautumiseen, ja kohta oltiin taas jäljellä, ja sieltä lopulta 3/4 keppi. Tienylitys hyvä (näitä tehtiin ihan pari vaan viime vuonna), ja loppupätkä oikein hyvin. Viimeisestä kepistä meni ohi, pysähdyin sanoakseni, että siinä se tarkkaa kepin paikkaa ja samalla se palasikin jalkoihini ilmaisemaan keppiä. Siis ilmaisuissa tai keppimotivaatiossa ei ole mitään vikaa!  Se siis haki sitä jo takaisin ennen kuin stoppasin, en ohjaillut sitä. Tosi vahvaa ja motivoitunutta. Pellolla saattoi olla niin nami-orientoitunut, että kepit ei herättäneet oikein mitään. 

Muste kävi tallissa ja maneesilla. Maneesissa se suoritti oma-aloitteisesti kolmesti mustan mutkaputken, hassu. Ja ne kiiepeilivät kaikenlaisille puille ja rimoille, mitä nyt maneesiympäristössä onkaan. Reipasta menoa. Iltaruualla otin Musteen sisälle vähän hommailemaan. Kovasti oli aktiivinen ja tahdokas pikku pentunen. Tehtiin tasapainotyynyä, ja aika pian löyty tassukosketukset. Toiseksi aloin opettaa katsekontaktia. Selkeä, ja hyvä moneen kohtaan. Leikittiin myös pienillä palloilla. Söpö pentu.  

maanantai 11. toukokuuta 2015

Se on käytävä läpi

Lueskelin valikoituja paloja kirjasta "tavoitteena täys 10" (eikä 0, niin kuin yleensä..). Joskus pitää katsella ja ihmetellä ihan itsestäänselvyyksiä uudelleen ja uudelleen, jotta ne tajuaa. Luin pariin otteeseen, että treenaa vaikeita asioita. No näin toki yleensä teenkin, mutta nyt se vaikein on Surin hommien aloituksen mentaliteetti, ei mikään yksittäinen tekniikka tai muu asia. Siispä pokkana vaan perjantain vaikealle parkkikselle treenaamaan. 

Annoin Surin tulla autosta ja lähteä haistelemaan vähän kentän reunoja. Kutsuin sen leikkiin, ja ihan hyvin lähti syttyilemään, vaikka hitaasti aloittikin. Vaihdettiin palkka nakkiin ja alettiin tehdä seuraamista. Alku meni ihan ok, käännöksineen. Sitten alkoi jumia selvästi reunoja kohti mennessä, jolloin soppa on juuri sopivasti valmis siihen mentaliteettitreeniin. Kerran nostin sen luimusta takaisin, ja se jatkoi hetken. Sitten löi kyyryksi maihin lopulta. Hain hihnan, sidoin sen vyötäisille ja jatkoin seuraamistreeniä ihan normaalisti kävellen (koska hihna minussa kiinni, ei kädessä), ja täysin hermostumatta. Pienikin hihnan tuntuma sai Surin parantamaan paikkaa ja muutaman pitkän sivun jälkeen se nosti korvat ja tuli seuraamaan normaalisti, josta megabileet, joista se palkkautuikin. Mutta sitten saatiin vielä paristi tehdä ihan sama repertuaari, joskin nouseminen tapahtui nopeammin.  Tämä neuvo saatiin silloin ennen joulua kurssilta, ja hetipä se tulikin käyttöön.

Nyt oikeastaan tuntuu aika hyvältä. Siis lähteä tulta päin. Ei tarvitse miettiä paikkaa, kaikki käy! Saa mennä luimuksi, sieltä vaan on tehtävä töitä, tai muuten ei pääse pois. ;) Ja kun mieli on tämä, ei pitäisi mennä kovin paljon syteenkään. Ei siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla. 

Blogissa yritän kertoilla aktiivisesti Musteenkin touhuista.  Olen yrittänyt päästä mielessäni Taimin pentuaikaan. En minä nyt silloin pikkupentuna himona mitään tehnyt, leikittiin ja jotain pientä opeteltiin, käytiin kaupungissa, tavattiin pentuja, aloitettiin hukkikset.. Siellä kuitenkin on sellaisia onnistumisen avaimia, joita yritän tavoitella. Mutta ehkä se olikin sellaista rentoutta, jota siinä silloin oli. Ja koira kyllä oli (on) hyvä, en voi kiistää. Surin kanssa nämä pentuviikot menivät vähän ohi, koska olin juuri saanut vauvan, siis just tähän aikaan vrt. näiden pentujen ikä. Vaikka jaloilleni pian nousinkin, niin mielestäni mitään kovin järkevää ja rekentavaa en tehnyt. :D Paitsi hyvän arkiluoksetulon (se tänäänkin tarjosi aina luopumistakin vaikka sitten kuvitelluista ärsykkeistä.. tai mistäs minä tiedän mitä keijuja se näki).  Itseasiassa ajattelin saavana paljon enemmän "ilmaiseksi". Se oli hyvä, että Taimi oli jo putkessa ja treenasi kohti EVL-ykkösiä, koska tuntui, etten osaa ajatella tai tehdä mitään järkevää Surin kanssa. Se sai aina vaan leikkiä uusissa paikoissa, mikä tietysti oli tosi hyvä juttu. Ja sillä oli kyllä hyvä asennekin, iloinen ja odottava ja agissakin se kiiteli menemään, mutta jossain kohtaahan siinä on sitten menty hutiin. En osaa nimetä aikaa ja paikkaa. Itseasiassa sen pentuaika ei ollut kovin hasardi, nyt kun tätä itselleni avaan, joskin tietynlaisia taitoja olisi voinut vahvistaa (koira aktiivinen --> palkkaus / hommien aloitus, kovempi tahto / röyhkeys ruokapalkkaan). Ja edelleen Surihan on tehnyt upeita koesuorituksia ja agissakin villiintyy ajoittain, mutta jossain kohtaa on vaan menty ihan vikaan, kun sen aloitusmieli on välttelevä, jos mahdollista. Silloin kumoutuu sen monet todella hyvät ominaisuudet ja koko opetetut taidot!  Ja toki tässä nyt taas liittyy hormonikaudet, mutta ihan kovin mahdottomia en siltä vaadi, ja kun sitä nyt ei vielä leikata, täytyy löytää tapa tehdä silti. Koiraa ei rääkätä, mutta kyllä siltä vaaditaan suorittamista, koska se osaa. 

Nyt, kun muut pennut ovat vielä meillä, ei aikaa ole hirveästi touhuilla Musteen kanssa, mutta joka päivä otan omaakin aikaa. Leikitään vähän pihalla, syötän sitä kädestä (ja tehtiinhän me jo viikko sitten naksuttelujuttuja, mitkä on nyt jääneet). Vaikka pojat syövätkin paljon ahneemmin kädestä ja kupista, ei Musteen ruokahalussa ole puutteita. Tänään se etenkin monesti kiipesi syliin syömään namia (senior nappulaa, jota oli taskussa). Kaupunkikävelyllä sai pentunappulaa, joka maistui hyvin. Sosiaalista palkkausta myös tehtiin, Muste tulee nuolemaan naamaa ja kiipeää puoliksi syliin. Leikittiin myös pihalla, mutta se jäi kamalasti kiinni namihajuihin. Mutta taas, hienoa että ruoka kiinnostaa. Hyvin se kuitenkin myös leikkii, ja sitä harjoitellaan. Ja tämä on nyt se ohjelanka, eli asioita harjoitellaan, ei voi olettaa pennun osaavan tai olevan jo sellainen, miksi sen toivoo. Se on tabula rasa, tavallaan, ja sen voi vaan itse maalata. Ja jos jonkun pentu jo osaa, niin hyvä, mutta omat tekemiset täytyy katsoa ja havainnoida omasta pennusta. Sillä on kuitenkin palikat siihen. Tässähän on sekin vaikeus, että kun tieto lisää tuskaa, niin on vaikea tosiaan nähdä välillä se alkutilanne ja sen mielentilan ja asioiden opettelun aika ja määrä, kun koko ajan miljoona muuta asiaa raksuttaa mielessä. Ehkä blogin kirjoittamiseen ajan ottaminen aina kun on jotain tehty, on silleen tärkeä, että osaa sitten vähän avata itselleen paremmin asioita.     

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Tehty on

Aamulla Musteelle tein ihan pikkiriikkisen jäljentyngän nro 3 pihalle. Eipä siinä sen ihmeempiä. Muste pääse emän ja mummon kanssa kolmoselle lenkille. Tyyppi juoksi tyyliin koko lenkin. Oli kyllä reipas.  

Illalla menin pitkästä aikaa Kanavan toko-vuorolle, mutta sain olla keskenäni. Käytiin pieni lämppälenkki Surin ja Musteen kanssa. Muste kävi maneesiin tutustumassa, ja hiekka tassujen alla oli vastustamatonta, ihan alkoi riehuttaa vähän. Muuten ajatus oli vain tsekata mestat, mutta kokeilin vähän leikittää ongellakin, mikä olikin hauska juttu. Olen just ajatellut laittaa jäitä hattuun, että leikkimistä ja ruokailua harjoitellaan kotona, ja muualla vaan tutustutaan vielä kaikkeen uuteen. Kotona illemmalla muuten kylläkin sain sen leikkimään aika paksulla ja kovalla (noh noh) patukalla (joo, nahka). Taistelee hyvin, kun on tarpeeksi vireä, johon toki pitää kiinnittää näissä pienissä leikkituokioissa huomiokin.  Esineiden kantamista ja luovuttamista haluan alkaa tehdä vähän tässä pikkuhiljaa leikin lomassa.

Suri oli pääroolissa. Tuli hyvin perusasentoon, joten vähän tehtiin seuraamisen aloituksia, pitkää suoraa (jossa se selvästi päässä alkoi odottaa uutta täyskäännöstä :) ). Ihan hirveen tarkka en ole ollut nyt tiiviydestä siinä, kunhan hakee nopsaan sivulle takaisin. Tehtiin yksi hyppynouto 70cm:stä, jota varmaan hetki jumpataan ennen kuin nostetaan. Palautus on tosi hieno. Suri kyllä on aika hyvässä kunnossa, lihaksia on eikä ylipainoa yhtään, mutta ei riutunutkaan. Ja lenkkeilty on jo pitkään, joten uskoisin sen olevan suht kuosissaan, kun ennen pentujakin oli ja lenkkeili pitkään mukana silloin tiineenä. Loppuun pari eteenmenoa. Laukkasi loppuun asti ihan reippaasti, mutta ei se nopein mahdollinen ollut. Eipä tätäkään monesti olla tehty, joten ihan tyytyväinen olen, kun lähti vähän sokkona täysin eteenpäin hienosti etenemään. Kyllä se siitä vauhdittuu, kun varmistuu.     

lauantai 9. toukokuuta 2015

Jatkettu, jatkettu on

Torstainahan oli kätevä päivä, kun koirakurssilla demottiin jälki Surin ja pentujen voimin. Pennut toivat ihanan autenttisen tatsin hommaan, kun kaksi niistä demosi makkaratuutua ja kaksi suoralla jäljellä aloittamista. Siinähän ei voi muuta kuin antaa pentujen edetä ja hiffata, jos on hiffatakseen. Makkaratuutulaiset näyttivät kääntyvän tallaamattomalta jo takaisin ruutuun. Suorajälkiläiset (Muste ja Tassu) hiffasivat alun pyörimisen jälkeen jäljen suunnan molemmat. Musteelle siis jälki nro 1 (siis no tokoa ja jälkeähän me ei AINAKAAN aleta treenata, eikä aletakaan, kun tehdään vaan mitä huvittaa). Suri teki helpon perusjäljen, mutta vieraan tallaamana. Hirveen tarkasti ja motivoituneesti ilman katkoja se ajoi alusta loppuun, ainoa vaan että vain ekan kepin ilmaisi neljästä. Viimeiselle päätin palauttaa, tosin aika monta muutakin ihmistä oli peltoa jo tallannut (siis nostettiin uudelleen). Moukan tuurihan se onnaksi auttoi, kun lähetin Suria nostamaan jälkeä uudelleen, se tuli jotakuinkin suoraan viimeiselle kepille. Hyvä näin!

Perjantaina käytiin vähän ulkoluttamassa Heikin ja Venlan kanssa pentuja Vääksyssä. Se lisäksi Suri ja Venla vähän tokoili. Surilla paino sanalla vähän; se oli ihan könkkö taas vieraassa paikassa. Kun kotona olen tarkoituksella tehnyt, että hommien alku on se, että käyn yliryhdikkäästi seisomaan ja se tarjoaa pertsaa innokkaasti tästä, vieraassa paikassa se hipsuttaa ja on just sellainen, että jos liikahdan, se hyppää metrin sivuun. Ja hermo meni ihan samalla sekunnilla. En siis kyllä näyttänyt koiralle, mutta yritin saada sen aktivoitumaan juuri onnistumatta. Toisella kiekalla se kuitenkin alkoi nousta, ja tehtiin jopa Heikkiä kohti seuraamista ihan hyvin. Siksi siis muistutus: pk-tottis on helppoa, mutta et tee sillä mitään, jos ei ole asennetta. Eli nyt periaatteessa vaikeita kuvioita hiotaan kotona ja mennään paljon vieraille kentille, ja siellä treenataan vaan, että homma alkaa hyvin. Tänään kotona muuten hiton hyvät uudenlaiset täytskäännökset (alkaa uskaltaa olla röyhkeä) ja liikkeestä istumisen seuraamisesta, JEI!

Tänäänpä olikin huippupäivä, oikea koirapäivä vähän erilaisin menoin. Aamulla lähdin Kuisman luonnetestiin messiin. Ja tuli nähtyä myös porokoira ja rhode testissä, oppia aina kaikki! Illemmalla Muste kävi vähän Vääksyssä käppäilemässä. Tunnistaa nimen ja tulee hyvin luo. Ei vierasta ääniä tai muuta. Pitää antaa katsella, imeä oppia ja ihmetellä. Muste oli myös pätevä, kun tarhassa leikin lomassa kutsuin sitä välillä luo, ja se tuli. Kovastakin juoksusta muiden kanssa - jos sijoituin vaan hyvin. :D Vääksyn jälkeen Kävin vetämässä Kuismalle "kanikrossia", ja samalla tein Surille janan + 1 keppi. Jana oli muuten tosi hieno! Suri eteni järkevällä tasaisella vauhdilla ja nosto oikein ja heti jäljelle. Yhdessä kohtaa vähän meinasi hairahtua väärälle polulle, tosin haju saattoi mennä sinne, mutta en voinut laskea tarkistamaan, kun keppi oli suht lähellä. Palasi, nosti jäljen ja ilmaisi kepin spontaanisti ja nopsaan! Jää kyllä istumaan, mutta what heaven. Kunhan vaan ilmaisee. 

Mustelle jälki nro 2, heti vaan metsässä. Pituutta oli varmaan vaan 10 m, kun ruokaa tuli viljeltyä vähän enemmän askeleille, koska se nappula on niin kamalan pientä. Pentupakkauksessa tulee onneksi kilo junnua, se saa mennä sitten jälki-ruokana, ei siis jälkiruokana. Muste lähti ratkaisemaan oikeaan suuntaan ja aika itsenäisesti heti alun, vähän turhautumisvinkua jossain kohtaa ja sitten taas jatkoi itse. Lopussa tuli joku herpaantuminen (väsy touhuista / kakkahätä / jotain), mutta jatsoi vielä purkille. Sitten sai tassutella vapaana takaisin autolle. Oma pentu! Oman pennun jutut! Ääk, miten IHANAA! Muste pääsi jo leikkimään Aura-petitin kanssa, hyvin meni. P.A.S.K.A.:n pentujaosto! Nyt olen alkanut ottaa Mustetta omiin touhuihin, kun aika alkaa olla hyvä. Omia suunnitelmia sille siis.    

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ja siitä se lähti

Eilen käynnistelin toimintaani toden teolla. Pääsin pähkäilyn ja jahkailun jälkeen lopputulokseen, joka auttaa suunnittelemaan treenejä ja priorisoimaan asioita niissä. Jes! Eilen siis kampesin itseni koomasta treenien vetoon, ja matkalla pysähdyin tallaamaan jäljen. Treeniryhmien välissä kerkesin ottaa Surin kanssa vähän tottista, laitoin pari opiskelijaa henkilöryhmäksi. Suri innostui ja oli aika innoissaan siis koko ajan. Kotonakin on nyt tehty "kentälle menoa" eli ihmistä kohti seuraamista. Pari toistoa, ja se on ollut maailman kivointa nyt. Myös henkilöryhmä meni hyvin. Minulle jäi tosi hyvä fiilis tästä!  Minä haluan Lappalaisten jälkimestaruuksiin heinäkuussa!

Jälkikin meni hyvin, innokkaasti. Lyhyt jana hyvä. 4 / 6 keppiä, jossain kohtaa ehkä kaahotettiin, mutta päätin alusta asti olla puuttumatta. Paitsi kun luulin olevamme pois jäljeltä ja laskin Surin liinoineen irti "oho, taidettiin Surti nyt hukata jälki", ja Suri katsoi minua ja jatkoi matkaansa. Katselin, minne se menee, ja totesin, että joo, siis ihan jäljellähän tässä oltiin, ja päästiin sitten viimeiselle kepille palkkaamaan. Jotkut ei koskaan opi, ihmiset siis lähinnä. 

Ja eihän siitä mihinkään pääse: meille jää pentu. Tyttöpentu (se siitä porokoirauroksesta / muun rotuisesta...). Olishan noissa uroksissa aika siistejä pelejä, mutta minä uskon tähän tyttöön. Uskon jatkuvuuteen ja tulevaisuuteen. En minä tiedä, tuleeko siitä mitään. Ei sille ole mitään suoranaista suunnitelmaa. Mutta kaikkea siistiä me halutaan oppia! Nyt on ehdollistuttu naksuttimeen ja tänään aloitettiin tasapainotyynylle nousemista. Taitava penneli laittoi jo tassut siihen, eli ekaa kertaa siis joutui tarjoamaan tekemistä saadakseen naksua ja maksua. Muste saa kulkea mukana ja oppia oppimaan. Ehkä se saa jäljestääkin, mutta se voi vaikka aloittaa suoraan metsästä, koska löysään pipoa ja tajuan, että pystyäkseni tekemään jotain, täytyy tarttua vaan tilaisuuksiin, ei suunnitella ja paineistaa itseään kaikenlaisilla pakkosuunnitelmilla. Tai jotain.  

 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Aikatauluhommien äärellä

Olen ihan totaalisen hukassa! Suri alkaa vaikuttaa ihan hyvälle treenaamista ajatellen. Mutta suurin kysymys on, että mitä treenataan? Ajatus tässä on ollut, että koitettaisiin tällä kaudella jälkikokeita. Siihen saisi kyllä ajan uppoamaan, kun esteitä alettaisiin pentujen jäljiltä rakentamaan, samoin koko tottista, janoja.. no jälki ja esineet ovat minusta aika hyvällä mallilla, mutta kokeenomaista esineruutua voisi joskus ottaa. Ehkä olisi nyt helppo rauhoittaa mieli näihin, vaikka toko vähän kummittelee takaraivossa. Suri kun vaikuttaa osaavan voittajan hommat aika hyvin, ne pitäisi vaan kuroa kokonaisiksi liikkeiksi ja suorituksiksi. :/ En osaa jäsentää mielessäni ajankäyttöä treenaamisen suhteen. Miten se onkaan niin vaikeaa. Saati sitten, että siihen aikatauluun saisi vielä kavereita.. No, ehkä pitää vaan suunnitella omat treenit ja huhuilla, josko joskus jonkun kaveriksi saisi. :) Aksa saa nyt olla tauolla syksyyn saakka, jos nuo jäljet vaikka saataisiinkin tässä haltuun! Tokon voittajankin voisi korkata syksyllä uusilla säännöillä, niin vähän siihen tulee muutosta verrattuna tämän hetken hommiin. Se ei siis olisi katastrofi. Olkoon(ko?) se nyt päätetty, että jälki ja tottis ovat nyt ykkösjuttu. Ehkä. Koska en ole treenannut oikeastaan neljään kuukauteen tai melkein viiteen, en osaa enää edes ajatella kotoa lähtemistä tai ajan ottamista. Mutta jospa se tästä taas lähtisi etenemään. Ja siis kun vissiin jossain töissäkin pitää välissä käydä?

Sitten major pentu problem. Minulla on ajatus, että nyt ehkä haluaisin keskittyä sen kanssa agilityyn. Mutta koko ajan mieleen hiipii jälki. Jälki on niin hyvä virike, etenkin pennulle. Mutta ehkä nyt en sitä ajattele, paitsi jos naapuripellolla käy joku asianosainen, jolta voisi kysyä siihen luvat. Sitten ehkä voisin yrittää jälkeäkin. Tai voihan sitä varmaan treenata vaikka kerran kahdessa viikossa, mutta omalle mielelle sellainen on aivan ennenkuulumatonta. Siksi pitää rikkoa päätä tai siis ajatuksia, ja lopettaa suorittaminen ja määrä. En osaa selittää, mutta kun on tehnyt vuosia erilaisia hommia aktiivisesti, on vaikea nähdä enää alkua vaan näkee kaikki mahdollisuudet, valmiin suorituksen ja sellaiset, eikä osaa ajatella tarpeeksi hyvin vain pieniä, tärkeitä asioita, joita pennun kanssa tehdä. Nyt on ajateltava, että Suri on ykköskoira, se on pitkälle koulutettu, siihen käytän pääasiassa ajan. Ja pennulle joku siisti pennun ohjelma. Vaikka kyllähän tästä pohdinnasta jo näkee, että kieroutunut olen mieleltäni. Mutta sovitaanko, että rakennan jonkun siistin pentuohjelman, jota alan suorittaa. Se ei ole puhtaasti mihinkään lajiin liittyvää, vaan kaikkea sellaista, mistä olen pitkään jo haaveillut.