Parin päivän totaaliloman (Suri ja pennut muualla, kaksi jo omissa kodeissaan) jälkeen olikin jo ryysättävä Padikselle katsomaan, oliko se niin kivaa kuin ajattelin. Käytiin viemässä eteenmenopalkka yhdessä, ja sitten vähän seuraamisia takaisinpäin. Vähän paikka hajoili, mutta ihan ok. Tasamaanouto ok, kevyt kapula. Hyppy 70 cm, oikein hyvä. Ei edes oikein ota vauhtia taaskaan takaisin, koska hyppääminen on niin helppoa. Pitänee siis oikeasti korottaa (tuolla ei saa korkeammaksi, eli maneesilla siis nostoa). A:lla ei vielä noutoa, mutta meni oikein iloisen kevyesti molempiin suuntiin vierestä ohjaten. Seuraavaksi siis jo kapula mukaan, koska mitäpä turhaa jäädä paikalleen. Ja lopuksi hyvä eteenmeno. Aika nopsaan noista varmaan syntyy ketju: noudot - eteenmeno, uskoisin.
Muste pääsi taas juoksentelemaan ja leikkimään. Hauskat, iloiset menot. HauHau-koiranmakkara aiheutti vähän ihmettelyä namina, mutta kelpasi kyllä. Leikit lyhyitä tuokioita, iloisia ja kivoja, opettelua. Välillä linnunkakkaa piti käydä haistelemassa. Jonkka-veli myös pääsi vähän hommiin, kun kävin hakemassa loput rojut takaisin autolle ja siirtämässä hypyn paikoilleen. Jonkka juoksi heti kentällä lojuvaan leluun kiinni. Kokeilin huvikseen, mitä se tekee noutokapulalla ja heitin sen. Hyvin kävi hakemassa, palkaksi leikkiä. Kokeilin uudelleen, ja sama. Pitihän se Musteellakin kokeilla, oikein hyvin toimi. Hauskaa. No, kyllä se pitää ihan opettaa, mutta ajatus on saada kaikenlaisia tulevia mahdollisia hommia vähän kokeiltua nyt tässä nopean oppimisen ja sosiaalistumisen kaudella. Kotona voikin nyt yrittää palkkailla ja vahvistaa lelujen ja muun kantamista, kun ei ole enää kaikki pennut meillä.
Niin, Muste ja Jonkka olivat J:n tulevassa kodissa Surin kanssa pari yötä. Pääsivät ajelemaan junalla, leikkivät pennun kanssa ja aikuisen porokoirauroksen, olivat kanitaloudessa ylipäänsä. Kaikenlaista hauskaa ja kokemuksia kartuttavaa! Olipa hieno mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti