On kivaa, kun pk-esteet ovat edenneet. Sen turvin ihan ajattelin, että homma alkaa sujua. Mutta eilen tuli vedettyä ihan pohjanoteerauspäivä. Koko päivän oli harmaa pilvi pään päällä, joten olisi pitänyt vaan antaa olla. Aamulenkki oli kiva, tehtiin uudessa kohtaa esineruutua pikku-kennelpojan avulla. :) Laitettiin krepitkin, ja ne eivät onneksi olleet mikään juttu Surille, eli kun kerran oppii jotain, niin ei hämäänny. Vuorotellen Suri ja Taimi haki. Hyvää työtä, mutta Suri palautti ravilla. Ei muuta huomautettavaa.
Seuraavaksi päivemmällä oli tarkoitus tehdä jana ja Musteelle pikku jälki. Musteen jälki sijoittuikin lopulta koulun nurtsille, ja oli sille vähän liian pitkä, herpaantui lopussa. Siihen saakka hyvä, ja eipä paljon puristanut, omaan piikkiin laitoin, eikä mennyt piloille. ;) Suri taas ei metsäjanallaan tuntunut yhtään kässäävä, mitä oli tarkoitus tehdä. Nuuskaisi maata ja jäi siihen. Lähti se sitten vähän epävarmana etenemään, riittävän suoraan. Jälki lähti n. 10 metristä, sen nappasi hienosti. Vähän henkseleitä paukutellen ajoi, ja meinasi mennä polkuansaan, mutta korjasi ja ilmaisi ainoan kepin ok. Siis harkka oli ok, mutta ei sillä oikein intoa ollut. Siis järkevästi ajatellen se oli varmaan aika väsy parin päivän kyläilyistä, mutta eipä ollut harkkakaan kovin kuluttava.
Illalla mentiin Lappalaisten vapaasti treenaavaan porukkaan Jokimaalle. Ajattelin, että voisi jopa ottaa henkilöryhmää, ja ihan tälläisen pienen vieraan paikan treenin. Mutta ihan surkea oli koko mielentila taas. Väistelevä, se kuvannee parhaiten. Ei nouse. Ei ainakaan, kun ei ole ketään tsemppaamassa minua. Tein vain vähän seuraamista, ja hihnahommiksi sekin meni. Mietin mielessäni, että ei se ole vielä oikein valmis pentujen jäljiltä. Kun esteet on ihan jees, rakennetaan ne valmiiksi. Kun tila nousee, otetaan muutakin. Koska olen nyt kuitenkin hyväksynyt asian ja sen, ettei se vielä leikkuria nää, joten näillä mennään. Voisi olla astetta ahdistavampaa, mutta minä uskon Musteeseen, pentuun kaikki val... jne. Tai ainakin minulla on mielekästä puuhaa sillä aikaa, kun teen pentujuttuja sen kanssa, enkä mieti liikaa Suria. :)
Muste sai Jokimaalla katsella vähän koiria ja opetella olemaan vähän hiljaa. :D Alkoi sujua. Ihan ensinäkemältä se selvästi virittyy ja vähän kuuluu hiljaista murinaa ja puf, sitten se rauhoittuu hyvin pian, jonka jälkeen on odottavan innokas. Silloin alkaisi komentava haukku raikua, mutta unohtaa myös pian, kun saa sen vaan kääntymään poispäin. Kun muut eivät olleet vielä tulleet, kävelin parkkiksella rauhakseen sen kanssa, ja Muste alkoi tarjota kontaktia ja aktiivisuutta, josta toki palkattiin. Aika kivaa, toivottavasti yleistyy tai olisi ihan joku ajatuksen aihio päässä. Muiden koirien ollessa leikittiinkin, se onnistui hyvin. Olin iloinen pienen touhuista, oli hyvä pentu. Illalla Muste ja Jonkka pääsivät vielä porokoiralenkille Surin ja Taimin kanssa juoksemaan. Ja kyllä ne juokseekin! Nyt kun ei ole neljää pentua, kahdestaan nuo eivät ihan niin paljon juosta rieku koko ajan, joten voisi käydä mahdollisuuksien mukaan heittämässä lenkinkin. Sitten, kun Jonkka lähtee, Muste siirtyy meidän normiin lenkkikulttuuriin. Nyt pennut saavat liikuttaa pääasiassa toisiaan, koska se on hyvää ja monipuolista sekä kehittävää.
Tänään kävin P-Haun iltakisoja katsomassa vesisateessa Musteen kanssa. Pidin sylissä ihan hetken, että se kalibroi itsensä (murina ja puf) ja sitten laitoin maahan vaan. Oli superreipas. Kävi moikkaamassa ihmisiä, katseli koiria ja leikki parin kanssa. Tuli paijauksiini ja söi hyvin. Hallin puolella leikitin vähän hanskalla, kun oli sopivan räyhäkän oloinen. Oikein onnistunut turistireissu, tuli hyvä mieli. Sen jälkeen käytiin vielä Karisman parkkihallissa, kiivettiin siellä rappusia ja ihmeteltiin betaniporastasta. Muste pääsi ostoksille M&M:iin, ja sai sieltä kuivattua naudanlihaa (koska taskunamit loppui), ja se olisi surutta varastellut sieltä kaikkea ruokaa. Pentuilu on parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti