sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Heureka vol sata

Tein havainnon, joka auttoi kaukoissa. Vaikeinvaihto on nyt kombossa m-i-s-m --> tuossa maahanmenossa lintsaa. No, hinkattiin niin, että jos teki väärin maahanmenon, laitoin takaisin istumaan, siitä seisomaan ja maahan, mahdollisimman nopeasti, jotta ero olisi selvä. Muutaman kerran haettiin ja haettiin, sitten se alkoi tarjota oikeaa maahanmenoa, kun halusi jo palkkaa! Ihan mahtia. Se ajatukseni oli, että treenaan paljon niin, että pyrin koiran onnistuvan 100%. Joskus kuitenkin se, että koira tekee virheen, ja sille annetaan mahdollsiuus korjata ja keksiä itse, on parempi tapa. Toivottavasti nytkin. Ja se ajatus, että koiralle voidaan kertoa, että en halua sinun tekevän noin vaan tee se niin kuin se on opetettu (vaatien tietysti sen, että se on ihan oikeasti myös opetettu!). Aikamoinen heureka-olo tuli, olin ihan innoissani. 

Taimillapa alkoi operaatio kantarellikoira! Varmaan 10 vuotta on pyörinyt mielessä opettaa joku koira, ja nyt tästä Taimille tosiaan sitten eläkeläisnenähomma. Jes! 

Tänään oltiin Korkeavireellä. Taimi teki kaukoja (s-i speedbumpin yli peruuttaen ja s-m sen pitää tarjota nenäkosketusta rintakehän alle, vaikkei targettia enää ole). Lisäksi luoksetulonstoppihommaa, jossa heittelin nameja ja välillä stoppi. Tässä sai n itselleni hyvää harjoitusta Suria varten. Taimi vaan ei meinaa ennakoida, se on kyllä tosi hyvä! Ja sen käsimerkkistoppi on todella nopsa! Aika hienoa, vaikka aiheuttaakin ehkä "miksen ole tätä aiemmin" -mietiskelyä. Nyt tätä rakennellaan ihan vaan paineettomana hömppänä ja yhdistellään joskus jotenkin luoksariin, ettei se muutu suorittamiseksi. 

Surin kanssa ensin ruutua. Kaksi-kolme targetille, pari tyhjiin. Palkkaus nyt nopsasti jo heti targetille saapuessa, samoin kun meni targetittomassa oikeaan paikkaan. Lähetin perusasennosta, palkkasin kerran siinä innolla odottelusta. Se kyllä meni hyvin, tosiaankin tätä ajatellaan ja työstetään nyt tätä mielentilaa. 

Minä en osaa tehdä sitä lelusta luopumis-treeniä seuraamisessa. Kävelen itse huonosti, en näe milloin se irtoaa ja koko homma menee huonoksi. Siis tein kyllä siitä huolimatta, koska olen myös huomannut etten saa luovuttaa, vaan hakea vaan sitä oikeaa, josta pääsee palkkaamaan ja josta yleensä edetäänkin sitten harppauksin. Paikallaan kontaktiharkkana se sujuu hyvin. Yksi askelkin ok. Pidemmisssä pätkissä kävelen itse surkeasti. Seuraamista treenattiin myös lähtöjen kautta, jotta jäisi sellainen intomieli kuitenkin. Ja kokeilin jotain pidempää pätkää, se hyvä. Kainalopallopalkka hyvä. Pitäisi silti yrittää sitä uuttakin, jos saisin onnistumista. 

Luoksetulon stoppileikkiä namien heittelyllä. Nyt sain sen hyvin juoksemaankin. Ensin ravaili, mutta alkoi nostaa laukkaa. Tarvitaan vaan tilaa, aikaa ja vähän hermoja. Parikohan kertaa stoppasin, kun oli parhaassa vauhdissaan - stopit tosi hyvät, eikä aiheuttanut ennakointia. Ihanaa, kun sain sen toimimaan. 

Kaukot olivat kyllä paras juttu! Pitiköhän pari kertaa tuota ongelma-komboa siltä hakea, niin alkoi tarjota tosi hyvää tekniikkaa. Ja muita vaihtoja tehdessä teki puhtaasti! Jee! Niitä ei liikaa hinkattu. 

Loppuun vähän vielä kontaktia ja seuraamisen aloituksia, sitten yleistä kehumista ja syliinkiipeilyä, olipa kovin tyytyväisiä koiria, jos oli emäntäkin. Haastan itseäni ja menen rohkeasti epämukavuuteen - ja se jos jokin kehittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti