Treenattiin vähän aksatreeninvedon jälkeen. Taimille seuraamista, jossa taajalla tahdilla palkkaa: pari tapahtumaa, ja vasta sitten. No, innokasta on, käännökset hyvät, vähän edistää. Kivoja kaukoja luki meidän paperissa. Aloin siis siirtää nenätargettia maneesille, kun ei se nyt haittaakaan, jos ei vielä muutakaan mitään. Näitä läheltä ja kauempaa, ihan hyvin lähti sitten rullaamaan. Istumisia myös, siis irtoistumisia, niissä peruuttaa mukavasti. En siis halunnut ottaa kaukojen manööverejä mukaan, ettei tarjoile niitä. Hyvin meni näin, tätä kevytmielistä hömppää nyt vaan ennen koetta. Hymiö. Tunnari: ekassa nopsa palaute, sitten vaikea, jossa oli hirveän itsevarma.
Surin paperissa luki: kokonaisuus. Tiedän, että se osaa, joten en hinkkaa liikaa, mutta kokonaisuus on ihan reilu ottaa ennen koettakin. Ensin vähän lämmittelyä seuraamisen aloituksilla ja kontaktilla. Nyt muistan olla itse varma. On helppo sanoa muille, että niiden epävarmat liikkeet lisää koiran vääriä asioita, mutta itse monesti meinaa mennä samaan. Nyt viime aikaisten treenien ja koulutusten vahvistamana olen saanut hirveästi varmuutta: Suri osaa, Suri tekee, Suri jaksaa, joten voin olla selkeä ja varma, se kyllä hoitaa osansa. Tämä auttaa paljon!
Seuraaminen olikin parempaa jo, ei nuuskimisia. Käännökset olivat kauheita, mutta niihin en nyt kuitenkaan ota tosiaan mitään painetta, tuon kontaktin korjaan ensin. Palkkasin parissa kohtaa. Liikkeestä maahan oli nopea, siitä suorapalkka. Samoin noususta istumaan. Luoksetulossa oli kova vauhti, joten annoin suullisen & käsimerkin, ja stoppasi nätisti! Löysin kesällä ostetut ihan sikahyvät pallot (vinkuvat, kumiset, pienet), jotka tuntuisivat sopivan stoppitreeniin paremmin kuin hyvin. Liikkeestä seisomisen meni maahan, korjasin ja uusi onnistunut. Ei painetta. Noudossa ei väistänyt ja nouto oli verrattain ihan nopea. Eteentulo hyvä! Kaukot veri jees. Hyppy myös. Tehtiin se pari kertaa vahvistukseksi. Hirveen hyvä kokonaisuus. Vire ja tuntuma oli todella hyvät. Suri osasi, ja se jaksaa tämän helposti. Jotenkin mahtava tunne, siis se luotto. Vaikka olikin treenitilanne, mutta kun en nyt yhtään vältellyt mitään asiaa, vaan varmuudella ohjasin tekemään kaiken, oli tunnelma jotenkin harmoninen. Enkä kaahottanut itse henkitoreissani joka suuntaan, vaan tehtiin selkeesti ne hommat, mitä piti ilman ylimääräistä performanssia. Olenko sittenkin ihan kehityskelpoinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti