Hyvin menee, mutta menköön!

Viime aikoina on kyllä saanut hyvin miellyttäviä tuntemuksia treenaamisesta. Sunnuntaina tokoiltiin maneesilla Mirkun kanssa. Taimi teki perussettiään, kiersi hyvin heti alkuunsa, vaikka kaikki rekvisiitta oli jo paikallaan. Erikseen lähempää kaikki stopit, ja nyt istuminenkin onnasi heti, pienellä käsimerkillä helpotettuna. :) Ei tehty noutoja. Yksi merkitön eteenmeno, se muuten onnistui tosi hienosti! Ihan yllätyin. Siitä ruutuun, mutta hyppy matkalla olisi houkutellut, kannustin ruutuun saakka, ja uusinnalla olikin tosi innokas. Vähän jotain seuraamisia katseltiin myös.  Keväterkkarin toko unohdetaan, ei vaan nyt repeä. Mutta syksyllä sitten, jos saisi vaikka useampia tyttöjä taas kokeeseen. :)

Musteen ekassa setissä tajusin taas ottaa matalan kynnyksen suunnitelman, kun maneesissa on joskus ollut hankalaakin. Eli leikkiä, kartion kierto ja vauhtinouto oli suunnitelma. Muste kyllä heti tuli kyselemään leikin perään, mutta vähän sitä ällötti ottaa karvapatukoita kunnon otteeseen, koska ne olivat kosteita ja hiekka tarttui. Ei siis lopettanut kesken, mutta leluvalinta ei suosinut nyt parasta mahdollista leikkiä. Se ei haitannut, leikki kuitenkin kävi hyvin palkaksi niinkin, eikä se mitään omiaan ollut siellä tekemässä. Kartio tehtiin pertsasta, pidin pannasta, että se fokusoisi. Ja ihan tosi hieno oli eka. Toisessa oli vähän eri kulmassa, ja kaikkea muutakin näkyi, eikä se lukinnutkaan kartiota. Paristi yritin, sitten se bongasi kaukana olleet noutokapulan, jonka kävi sataamiljoonaa hakemassa. Oli pakko palkata... sitten otettiin taas helpompi lähestymiskulma, ja hieno onnistuminen kartiolla. :) Vauhtinouto oli vauhti, eikä irrottanut nytkään omia aikojaan, otin selkeästi lähemmäs kuin mikä se kriittinen matka jossain kohtaa oli. 

Suri tuli väliin tekemään, koska Mirkku saapui ja sain apua. Tehtiin perussytyttelyt alkuun. Sitten 70 cm:stä hyppyä, heilurina meidän välillä. Se on Surista kivaa, ja se innostui. Sitten kapula suuhun ja samaa. Näin alkoi sujua. Täytyy rakennella rauhassa, vaikka just kerta viikkoon maneesilla, ei ole syytä yhtään enempää tai useammin tehdä. Vähän tsempattua seuraamista. Maneesilla oli taas vähän vaisumpi kokonaisuudessan, mutta toivon, että tuosta saisi nyt sitä pikkuhiljaa itse tarjoamaan kiinni tulemista tsempin nimissä. Mutta toinen on tosiaan hyvin valeäiti, joten ei varsinaisesti mitään edistymispaineitakaan, tai hirveää treenintarvetta. 

Muste teki toisen setin. Hyppyä tehtiin vastaanottona, melkein osaa odottaa sen verran. Saatoin olla vaan itse vähän tyhmä ja ennen käskyä jo heilauttaa lelukädellä taaksepäin jne. Mutta annoin sen sitten paristi tarjota tulemista ilman / ennen käskyä, pitää se odottaminen treenata erilleen. Ja tehtiinkin yksi kiekka, se hyvä. :) Tämä on sille kyllä helppo ja kiva, joten sen loppupertsan voisi pikkuhiljaa ottaa mukaan. Lopuksi ruutua, Mirkku laittoi kuolleen lelun liikkeelle, ei näissä mitään ihmeempää. Muste rocks big time, sillä alkaa olla aikamoinen draivi.. Ei paljon maneesit haitanneet.

Maanantaina aksattiin. Musteen kanssa kerettiin ennen treeniä tehdä viimeeksi ajattelemaani käännös + suoraan hypylle -harkkaa. Ekalla vaan meinasi hävitä juoksemaan ympäri hallia, koska oli vaan kivaa, kun sai juosta. Sitten tehtiin se eteen menevä hyppy pelkällään ja johan alkoi onnata. Koko harkka paristi valmiille lelulle, sitten siirryin heittämään itse sen kun Muste eteni. Se tykkää kuitenkin enemmän liikkuvasta, joten tämä toimi sika hyvin. Eikä alkanut kuitenkaan kytistellä, tosin tehtiin tosiaan minimitoistoilla, ehkä 2 / puoli. En tiedä, voiko sanoa sen syttyneen lajiin, mutta jotain megalomaanisen siistiä se on tuolla aina tekemässä, juoksee, leikkii, tulee hakemaan yhteistä kivaa minulta ja askellaji on täysii. Nyt näin ,ehkä ensi viikollajotain muuta, mutta tämä on se tunne ja asia, mitä me aiotaan hakea. 

Suri meni treenissä 15 esteen juoksevaa rataa, missä kivoja kikkoja. Suri meni hyvin! En odottanutkaan, mutta se oli tosi kiva, ja itse jaksoin mennä pari kertaa radan. :) Lopussa oli parin valssin putki, jossa ehkä oma ohjaus olisi voinut olla parempi, mutta en mennyt vielä liian edelle, nippa nappa pysyi kasassa. Mutta lähelä oli, ettei se jäänyt himmailemaan. Pitää olla tosi tarkkana näissä, että antaa sen tehdä. 

Treenin jälkeen Muste pääsi taas tekemään 2x2 keppejä. Tää kyllä vaikuttaa hyvin lupaavalle, se saa keksiä, se on innoissaan leikistä, ja sillä riittää mielenkiintoa. Hanna auttaa hyvin, että treeni etenee, enkä jää junnaamaan.  

Nyt menee Musteen kanssa aika lujaa. Osaisikohan sitä todella rauhassa kasvattaa, vahvistaa ja oppia itse. Monta asiaa onnistuu ja luonnistuu, menee eteenpäin. Paljon ei ole tullut " miksi minä nyt näin" " ei olisi pitänyt" jne. ihan viime viikkoina ainakaan ,ei muutenkaan hirvästi, koska en ole mielestäni odottanut siltä liikaa ja ollaan rauhassa vahvistettu haluttuja asioita. En tiedä, onko se pelottavaa, mutta ainakin aika hitsin mukavalta tuntuu tekeminen sen kanssa... Mutta ei luoda odotuksia ja paineita, nyt mennään vaan samaa tahtia kohti uutta, ja pidetään niitä tausta-ajatuksia mukana, millä nyt on kasvatettukin.

   

WRRRRMMMM...

Tänään sain pitkästä aikaa työtä ennen sidottua pienen hallivuoron. :) Suri lähti tekemään sen pääkoppaohjelmaa, Muste pääsi aksaamaan. Surin kanssa aloitettiin ihan tutulla kaavalla: hittejä, eteentuloja, kapulointeja ja seuraamista. Tahmeampi kuin parkkiksella, mutta lämpeni kyllä hyvin ja nopsaan. Treenin jälkeen tuntui, että hyvä kun treenattiin - joskus on tuntunut, että olisi ollut parempi ilman. Koska tosiaan on kiva saada homma pelaamaan eri aikoina ja tilanteissa. Tehtiin näitä kaksi settiä aika samoilla menoilla.

Musteen kanssa siis pieni agilitytreeni. Päätin aloittaa mersunmerkillä, jossa sijoitin esteet jo hieman kauemmas toisistaan niin, että Muste kyllä olisi herlposti mahtunut oikomaan, mutta ei ne vielä metrien päässä toisistaan olleet. Muste kyllä heti tunnisti treenin ja ennen kuin pääsin laittamaan sitä edes lähtöasentoon, se ampaisi jo harkan läpi ja sain heitettyä sille lelun just passelisti. :) Toinen samalle puolen ja kaksi vielä toiseen suuntaan. Ihan huippua hommaa! Ensinnäkin annoin Musteen leikkiä ja ottaa ohjat siinä, ja se otti. Toisekseen, sillä on aika kivaa. Aika hitokseen kivaa. Vrrrruuummmm se sanoo mennessään, eikä paljon kysele. 

Mietin kovasti toisen treenin ajatusta, ja päädyin tekemään toisella kentällä ollutta kahden putken suoraa. Putkiin saa olla kova imu. Jätettiin lelua valmiiksi, vaikka se aika hyvin syöttäisi niitä esteitä jo ilmankin, mutta tuollaisessa kohtaa ei mitenkään kerkeä heittää palkkaa sitten ajoissa tai järkevästi. Ekalla se ohitti kakkosputken, mutta tehtiin vielä onnistunut suoritus. Palkkauksessa parasta olisi liikkuva lelu, mutta valmiskin kelpaa, kun vähän hetsailee jo mennessään pannasta. Ja pitää toistot vähäisinä. Keksin jo seuraavan treeninkin, mikä on kivaa koska ollaan tehty näitä minihommia jo jonkin aikaa - ja vaikka minihommilla jatketaan, niin tuntuu, että seuraavan treenin aihe sopisi jatkoksi. Niin joo, ennen näitä tehtiin yhdellä hypyllä peruskääntöä, ja oli tosi hyviä. Ajattelin sellaista, että seuraavaksi olisi peruskääntö ja sen jälkeen parin hypyn suora siellä kääntösuunnassa. Mersua voisi ottaa isommilla esteväleillä. Kontakteja voisi aloittaa jollain tapaa. Nyt Musteella on sen verran draivia, että voisin aloittaa 2on2off treenin, tai kosketusalustan. Se haluaisi aina mennä kontaktiesteille, mutta ei olla aikoihin tehty, kun haluaisin ensin opettaa sen loppuosan, kun kerran niissä ei muuten mitään jännää ole. Kivaa, inspiroivaa, ja toisaalta en ole seonnut "minun pitäisi / nyt jo voisi / pakko tehdä" -maniaan, vaan otan treenin vaikka kerran kolmessa viikossa, jos se niin järjestyy. :) Näyttää ihan hyvältä niinkin.   

En keksi otsikkoa

Vähän päivitystaukoa on kertynyt. Oli reissua työn merkeissä, jossa tosin otettiin vähän harrastustakin, ja sitten oli hajonnutta tietokonetta, mutta hyvinhän tuo aika kului ilmankin. Tosin aika kivaa pitkästä aikaa istua ajan kanssa koneella. 

Tosiaan tuli käytyä vieraassa kaupungissa treenaamassa vieraassa hallissa, siis Kannuksessa. Ensimmäisenä iltana hallilla oli muitakin, ja saatiin oikein hyvää häiriötreeniä. Musteelle tosin riitti hyvin häiriöksi auki ollut ovi, joka piti käydä sitten kesken kaiken tsekkaamassa. Mutta aika hyvin se keskittyi omaan leikkiin ja pieneen tekemiseen, eikä kovin paljon tehtykään tarkoituksella. Kunhan halusin hyödyntää leikin ja hauskanpidon nimissä uuden paikan. Seuraavana aamuna samalla hallilla oltiin omassa seurassa, ja samoilla menoilla mentiin, joskin keskittyminen vähän parempaa vielä. 

Samalla viikolla Muste pääsi vähän myös pääkaupunkiseudulle seuralaisenani, ja käytiin parkkihallissa käpsöttämässä ja leikkimässä, sekä eläinkaupassa ostoksilla. Se on aina yhtä hauskaa tekemistä, ja kovin hyödyllistäkin päästä ihan vaan kaksin touhuamaan erikoishommia. 

Sunnuntaina olin Mikkelissä kouluttamassa lappalaiskoiria. Oli kyllä kivaa porukkaa ja reippaita koiria! Hurjan kovia leikkimään etenkin suomenlapinkoirat, siellä kyllä kytee sellaista potentiaalia, että saisi tulla esiinkin! Samalla pääsin treenaamaan Surin ja Musteen kanssa. Suri taisi tehdä häirittyä perusasentoa (se muuten oli hyvä), vähän seuraamista, kapulan tuontia, eteentuloa.. Suri, vaikkakin on ihan luolimisvaiheessa, syttyy ja löytyy aika helpolla treeneihin! Olen ihan saattanut oppia taas pelaamaan sen kanssa enemmän ja paremmin. Sepä ei kyllä haittaisi yhtään! Muste leikki ja seurasi lähinnä. Hyvin veti oma-aloitteisestikin, saan muistutella itselleni kovasti, että annan sen leikkiä, enkä itse liikaa. :D Hyvä reissu siis!

Maanantaina päästiin aksaan <3 ja koska kaikki ryhmäläiset eivät päässeet tulemaan, kerkesin tehdä ensin Musteen kanssa. Se teki pientä helppoa luukutusta, saa syttyillä. Koko treenin lopuksi Hanna näytti, miten 2by2-kepit aloitetaan. Musteesta se oli kui siistii! Se valitsi tämän tavan, eikä sillä, olisin valinnut itsekin, koska haluan vaan tehdä uutta vailla tietoa, miten se etenee. ;) Ei tule paineitakaan. Suri meni Hannan kanssa, ja on vähän nyt pahassa vaiheessa, mutta tykkäsi kyllä mennä, vaikka korvat hörössä kyseleekin kovasti kilttinä ja kohteliaana, mitä Hanna meinaa ja minne pitää mennä. Paristi kyllä lähtikin jo etenemään.

Eilen käytiin parkkipaikkatokoilemassa. Se oli taas melkoinen suksee. Taimi sai tehdä pk-tottishommat, mitä nyt ilman esteitä toki. Musteelle leikkiä (muistin antaa sen leikkiä ja oli muuten hyvää settiä) ja ilakointia, yksi vauhtinouto (ei tiputtanut omineen, vaikka otin aika lähelle!). Seuraaminen se vaan etenee! Jotenkin kiva tunne. :) Jos erkanee liikaa, ilmoitan sen sille ja annan hakea uudelleen oiken paikan, ja Muste kyllä tekee innoissaan. Namilla palkkaan oikeaan kohtaan, muutaman pätkän jälkeen lelu. Nyt kun on taas ollut tälläistä onnistumisputka, oman mielen ja treenaamisen kanssa, niin kyllähän se vaan kovin kivalle tuntuu. Jotenkin paine ja taakka lähtee pois, eikä ne kyllä oikeasti harrastukseen kuulukaan. Mutta tämä tuntuu jotenkin onnistumistarinalle, tai mahdolliselle sellaiselle, joten nautin joka hetkestä. Sivuvaikutuksena Surin kanssa hommat menee niin paljon paremmalla mielellä ja ilolla, että se tarttuu. Sain taas pesivän Surin alta aikayksikön nousemaan hommiin hyvälle asenteelle. Muutamalla hitti-kosketuksella ja eteentulolla se alkaa innostua kovasti. Kriteeri on pieni ja alhaalla, ja Surille mieluisassa hommassa. Tehtiin myös kapulan tuonteja eteen, vauhtinoutoa ja seuraamista. Seuraamisessa saan sopivaa tiiviyttä ja höröjä korvia ihan vaan taputtamalla reittä ja tsemppaamalla, jos tehtään pidempää pätkää. Luulen, että jostain täältä se homma saadaan taas oikealle mielentilatasolle. Mutta jatketaan sen tunteen mukaan. 

Kotona ja kodon ulkopuolella

Muutama treeni ollaan tässä keretty tehdä. Maanantain agitreenit piti kuitenkin taas jättää väliin, sillä erittäin kettumainen ja ärsyttävä yskä on salaa valunut kurkkuani kutittamaan, eikä hengästyminen saati hikoilu ole varsinaisesti olleet parantavia asioita. Kerrankin sitten olen tajunnut olla menemättä väkisin kipeänä, joskin olen ollut myös niin järisyttävän väsynyt, että päätös oli helppo. Tänään olin vihdoin about voimissani, vaikka yöunet nyt ovat olleet kovin katkonaisia.

Musteelle on löytynyt kotonakin parempi draivi, ollaan siis yhdistetty lelua ja namia. Molemmat toimii, ja namit kiinnostaa todella paljon paremmin, kun on ensin lelulla nostettu kierroksia. Katsotaan, miten enenee. Kapulan pitoa on jatkettu, välillä kaukoja, joissa i-s vaihto näyttää tosi lupaavalle. :)

Surin kanssa tuntuu hyvälle! PK-tottista varten olen keksinyt nyt muutamia kivoja sisähommia. Kapulan pito / tuonti lähelle, ja siitä maailman parhaan jutun tekeminen. Suri onkin jo hyvin hiffannut, miten kivaa onkaan tuoda kapula niiiin liki. ;) Samoin eteentuloa vahvemmaksi ilman kapulaa, se kun on vähän harmaanhäilyvä Surille ehkä, missä pitäisi olla ja mitä tehdä. Näillä on siis menty. Lisäksi suunnitelmissa on rauhakseen tosiaan aloittaa este- ja tottishommat muutenkin. Tänään tajusin, että siitä tulee aika kivaa, koska kokonaisuus on jo tuttu, eli sitä ei tarvitse ajaa sisään (ensin kun teet tämän, sitten tulee tämä ja lopuksi tämä megakiva eteenmeno), voi keskittyä vaan rakentamaan parempaa intoa. Varsinaista uutta ei ole tulossa. 

Ajattelinkin, että tänään olisin kerennyt maneesille, kun ei ollut liian kylmäkään, mutta en tunne sen aikatauluja ja se olikin jo varattu. No, koululla on iso parkkis ja tajusin, että siinä on vallan hyvä treenata. Ei ollut vielä ihan pimeää ja valojakin siinä on auttavasti. (Tämä paikka onkin hyvä muuten, kun aloitan treenata ulkokoetta varten Taimia, ja pitäisikö Surikin ilmoittaa vielä lappalaisten tokoon?). Sitä ei vaan enää meinaa tulla näin hallien ja katettujen paikkojen aikakaudella tajuttua, että ulkona on ihan jees tehdä talvellakin (jos ei ole liian liukasta).

Muste sai aloittaa, eikä ollut mitään ajatusta, miten se paikan ostaa.. ja sehän osti ihan täydellä hinnalla!!! Muste alkoi leikkiä nopsaan intensiivisesti ja oli kovin liekeissä isosta kentästä, jolla juosta heitetyn lelun perään ja tuoda sitä takaisin. Sillä oli oikeasti megakivaa ja se oli siellä minun kanssa tekemässä, mikä oli pääasia! Se oli ihan hommissa! Lämmittelyn jälkeen alettiin tehdä seuraamista, mikä siis oli syy ylipäänsä lähteä kotoa pidemmälle treenaamaan. Tehtiin kaarrosta ja suoraa. Pidin namia näkyvillä ja selän takana, kehuin ja yritin olla looginen ja innostava kehuissani. Aluksi Muste helpommin harhautui etenkin palkkauksen jälkeen tai oikealla kierroksella, mutta korjauksen myötä se hyvin itse haki oikean paikan ja oikeaan aikaan onnistuneella kehulla ja palkalla selvästi homma alkoi luistaa. Muutaman namipalkan jälkeen lelupalkkatoimi isompana palkkana. Tehtiin muutama toistokierros ja Muste pääsi autoon. 

Muste tuli vielä toiseen settiin tekemään vauhtinoutoja ja vielä pari seuraamissettiä. Noudoissa pudottaa nyt näköjään omineen, voi olla että teen jotain ennen sitä. Siis tulee aika lähelle kyllä, mutta voi olla, että on just tietty matka, jossa tiputtaa. Otin yhden aikaisemman irrotuksen loppuun, ja se vähän yllättyi selvästi. Eli nyt tarkkana näissä! Seuraamisessa hyvä setti.  Pitää vaan pitää oma homma selkeänä ja loogisena, ja kiinnittää huomiota, että vire on hyvä. Naksutinta myös käyttöön (nyt kaikki oli jäänyt kotiin), ja tarjoamisen hyödyntämistä ja vahvaa vahvistamista ehdottomasti!

Surille alkoi seuraamisen tärkeys -treeni. Suri olikin ihanasti mukana, ja oli ostavinaan kyllä jo ajatusta. Aika nopsaan seuraaminen alkaa ylipäänsä hajoilla, täyskäännös oli kauhistuttava (no, ei se sitä osannut odottaa tätä kautta), mutta hauskaa meillä oli. Mutta kyllä tässä ajatus syttyi treeniä varten. Ihanaa, kun voi keskittyä nyt vaan seuraamiseen (ja vähän jääviin ja noutoihin, mutta noutoihin tarttee maneesin, ja sitä aletaan tehdä sunnuntaisin). Seuraamisessa pitää saada se tekemään härveltämättä tai yhtään epäröimättä pitkääkin matkaa (koska jos se alkaa härveltää, keskittyminen hajoaa, ja äänistä ottaa sitten ihan saletisti itseensä).

Taimi takkinen veti kyllä taas jäätävän shown. Tehtiin seuraamista, kaikki jäävät, nouto, jossa hullu draivi kuten entisaikoina ja parkkimerkin kiertoa kartion kiertona. Meni tosi hyvin, aluksi ehkä 10 metristä ja yksi sitten vielä kauempaa, tosi hienosti kiertää ja palaa! :) Ehkä me ollaan niin äijiä, että todella treenataan sinne Kotkan kokeeseen ihan päätyönä..   

Talossa on pentu!

Jaa, mitähän tässä on viikossa touhuttu. Ainakin ensin otin flunssan riesoikseni, joten viime maanantain agit jäi väliin. Harmi, koska oli Hannan vetovuoro ja oltaisiin Surin kanssa kovin taas saatu kunnon treeniä. Eikä Mustekaan päässyt hallille pärräämään. Homma äityi niin, että piti olla pari päivää kotona, joskin se oli ihan hyvä. Lenkille tosin ei kyennyt ja se alkoi näkyä Musteen touhuissa. Kaikenlaista askaretta se voikin keksiä, etenkin kun ne osuu talossa asuvan miehen tietokonekamoihin, niin se ei ole ehkä aina kivointa joskin sellaista se nyt vaan on. :D

No, koitettiin kotitokoilla kuitenkin. Musteesta kotitoko on nyt niin tylsää, että nakitkin pyörii suussa. Ranteet auki, tai no ei ihan. Katselin, kokeilin ja mietiskelin asioita. Parisen viikkoa sitten sillä oli ne angrybirdspennut, ja niistä se on jo luopunut tässä hissukseen. Toisin sanoen sen valeraskausaika on ohi. Miten se näkyy? No, valeraskaana se oli kiinnostuneempi ruuasta, siinä määrin, ettei hirveästi tarvinnut palkkausasiaa miettiäkään. Leikkihän sillä pysyi pääasiassa ok, jollain viikolla volisin, ettei se ole ihan niin täpöllä ja että ruoka vie jopa voiton. Mutta en silloinkaan ollut ranteet auki vaan ihanan ymmärtäväinen. Nyt kelkka on kääntynyt. Muste pursuaa energiaa. Se vaan juoksee, leikkii, touhuaa. Tein eläinkokeen: ostin vähän eri namia, mistä se myös tykkää. Kotihommiin ei vaikutusta. Kohta otin lelun ja kokeilin samoja hommia. Kappas, kun oli särmät ja nopsat perusasennot ja askeleen seuruut sekä maahanmenot.. Pieni koe, mutta näkyy muussakin toiminnassa kyllä. Ruoka sikäli kiinnostaa, että iltaruoka menee oikein hyvin ja sitä vastaan tehdään myös aina vähän hommia.  Palkkauksessa se vaan ei (nyt kotona) toimi.

Torstaina oltiin kuitenkin Oilin tokoissa Musteen kera. Ja sielläkin se kyllä oli ihan uusilla leveleillä leikissään. Vetää itse lelua tosi hyvin, jos jätän sille vetovastuun. Leikki kiinnostaa pitkään, se ei kylläänny eikä namipalkkaus vähennä lelun arvoa, vaan kyllä se lelu on se ykkönen silti. Siitäkin muutama pohdinta, mutta ensin treeniin. 

Aloitettiin tunnarinpidolla, joka menikin ihan mallikkaasti. Tehtiin myös liikkumista kapula suussa, ja tässä nyt edetään. Vielä kun löydän parhaan palkkauksen tähän, uskon että etenee vielä paremmin (siis että ainakin välillä lelupalkkaus). Seuraamista otettiin seuraavaksi, koska haluan nyt alkaa sitä edistää, koska muut jutut etenee minusta aika kivasti. Muste tekikin melko mallikkaasti, kun tehtiin kasilla seuruuta. Käsi oli pidempäänkin selän takana, se ei hajonnut. Itse pitäisi vaan muistaa kehua kuitenkin, vaikka käsi meneekin pois, eli sitä oman toiminnan rytmittämistä ja järkevöitystä. Jos Muste erkanee, niin sitten vaan "oho, höphöp, tässä oli sivu" ja sitten kehu kun menee hyvin (joidenkin palkkausten jälkeen saattaa välillä erkaantua). Mutta siis meni tosi hyvin, mitä nyt maneesilla on tehty, niin ei ole ollut siellä ollenkaan niin hyvä. Ja tähänkin jackpottina voisi toimia kyllä leikki. Hyvä ajatuksia seuraamistasta tuli muutenkin, siitä että se on tärkeä ja pitää tehdä siitä koiralle tärkeä, ja tarjoamista kannattaa hyödyntää. Namit toimi täällä ihan ok, mutta ei mikään hullunkiilto silmissä.

Mietin sitä, että jos nami ei ole Musteesta tarpeeksi hyvä palkka, ja namia kuitenkin etenkin tokossa on melkein toistojen vuoksi pystyttävä käyttämään, niin hyvin voisi ottaa sellaista kuuria, että leikitään paljon eri treenipaikoissa, väliin pari namijuttua, ja sitten taas leikkiä. Eli sama ajatus, millä lelun arvoa yleensä nostetaan, eli leikistä ruualla palkkaaminen tekee myös leikistä tärkeämpää, niin kai se toimii toisinkin päin. :)

Tänään kuitenkin käytiin Surin kanssa agikisaamassa. Itse kisat menivät kyllä surkeiten hetkeen (meillä on ainakin yhdet surkeammat kisat takana), mutta jos nyt jotain positiivista, niin Hämeessä on ihan sikahienoja maisemia ja Musteen kanssa tehtiin niin paljon hyvää treeniä, että pitää laittaa monta huutomerkkiä!!!!!  Surin kanssa ekalle radalle piti lähteä aika nopsaan. Suri lähti ihanan innokkaasti, mutta eka moka oli sellainen, että se meni puomille putken sijaan, ja sitten sieltä alas ottaessani se alkoi esitellä sen hienoa 2on 2 off-kontaktia, ja tajusi sitten, ettei tainnut nyt ihan mennä oikein. :D Sen jälkeen en itse muistanut paljon odotella tai katsella koiraa, joten Suri jäi odotetusti taakse odottelemaan, että minne ollaan milloinkin menossa. Toinen rata ei ollut profiililtaan sen lupaavampi, mutta ajattelin, että mennäänpäs nyt treenaamaan sitä koiran odottamista ja ohjaamista. Se melkin onnistuikin, en ainakaan mennyt liian edelle, ja Suri kyllä irtosi aina kun sitä ohjasin - yleensä johonkin putkeen, ihan sama mihin päähän. :D Eli oikein positiivinen juttu Surille, itsestäni en kyllä herrajumala saa mitään irti. Eiköhän tämä kokeilu ollut tässä, palataan vuoden päästä asiaan.

Musteen kanssa heti autosta sen otettuani muistin, mitä treenattiin pentuna kaupungillaja koiratapahtumissa. Asia ei ole tullut tutuissa paikoissa enää esiin, joten en ole asiaa ajatellutkaan. Ensin sen pitää hetki kalibroida, jonka jälkeen sen kanssa voi jotain tehdäkin tai yrittää edes tarjota amia. Ja sitä pitää muistaa paijata. :) Namit upposi hallissa kuin häkä ja leikki kisapaikalla oli yhtä vahvaa kuin muulloin. Treenattiin myös häkissä oloa ja muuta, oikein oli hieno juttu. Se, mitä pitää treenata, on hihnnassa olo. Ja että siinä koiran katsominen tai vetäminen --> naks --> palkka. Pitää vastaehdollistaa se vetäminen sille tarkoittamaan namia. Muste kun keskittyy kyllä tekemään minun kanssa, mutta kun lähdetään kävelemään yhtään, niin se yrittää saman tien singota vieraiden koirien luo. Ja tässä kun hihna kiristyy, se vetää vielä enemmän. Näissä tilanteissa pentuna jouduin joskus sen kerimään lähelle ja nappaamaan syliin, joten nyt jos menen lähemmäs, se alkaa rimpuilla vielä enemmän tai yrittää väistää minua. Haa, tätä treenattiinkin jo paljon eteenpäin. Naksuttelin ja palkkailin ja se osti ajatuksen aika hyvin - vaikka aina seuraavan askeleen kohdalla se olisi ollut jo valmis aloittamaan vedon. Mutta jotenkin se on hyvä, miten konkreettisesti se on pentu ja sen kanssa on tehtävä pentujuttuja, estää sen, että vaatisin liikaa tai eteneisin liian nopeasti ajatuksissani ja saattaisin sen mahdottomaan paikkaan. Nyt oli niin hyvä muistutus, mitä pitää treenata ja se, että se oppi jo ja palkkautui ja teki kyllä jo aika kivasti. Ja se teki jo enemmän yhteistyötä kuin pentuna näissä tilanteissa. No, tästä voisi jaaritella vielä pidempään, mutta point is clear.

Uudenvuoden lupauksekseni voisin vaikka yrittää kirjoittaa vähän parempaa suomea. Nyt oli paljon asiaa mutta vähän jaksamista kirjoittaa, joten koittakaa kestää. :P       

Voi ykkönen!

Vähän puskista, tai sitten ei, tai sitten joo. Sen verran kyllä tuntuu, että joutuu aina tuurilla seilaamaan, kun ei ole koiran kanssa vielä luokasta kovin paljon kokemusta eikä kuitenkaan kokonaisuuttakaan tehtynä. Nyt näin, se hyvä.  Vaikka kotioloissa Suri onkin nyt juoksujen jälkeen rauhallisessa tilassa, hallilla se selkeästi innostui ja alkoi tarjoamaan toimintaa, joten oli ihan hyvä mieli lähteä kehään.

Paikallaolo lähti ihan hyvin. Toimi omalla käskyllä ja oli ollut tarkkaavainen mutta levollinen. Virheeksi nousi sitten se, että kun kävelin Suria kohti, se päättikin nousta istumaan. Vähän alkoi jännittää, näkyykö tämä sitten myös jäävissä.. Pisteitä kuitenkin 8.

Leikitin Suria hetken, ja lähdettiin ensimmäisinä yksilöliikkeisiin. Tunnarilla alkoi tämä setti. Aloitus hyvä, Suri odotti hyvin ja lähti innokkaasti kapuloille (oltiin lämmittelyssä tehty tuontia, koska siinä vähän jännitys momentteja). Irrotuksen jälkeen meinasi hypätä minua vasten, mutta palasi itse takaisin maihin ja siitä käskyllä perusasentoon. Tuonnissa myös ravasi, pisteitä 8. 

Tunnarista lähdettiinkin seuraavaksi ruutua kohden. Valmistelu ok, katseli muualle kyllä kun annoin käskyn. Laukkasi ruutuun ihan hyvin, pysähtyminen ok ja ennakoi vähän maahanmenoa. Paluu seuraamiseen oli iloinen, tämä oli hyvä liike. Pisteitä 9. 

Jääviä liikkeitä jännättiin seuraavaksi.. Seuraaminen ei ollut hirveän hyvässä kontaktissa, mutta paikka pysyi suhtkoht. Seisominen hyvä. Jatkoseuraaminenkin ok, käännöksen jälkeen ei itsekseen pysähtynyt (jee) ja vähän vartaloapua käyttäen istui, loppu ok. Pisteitä 8. 

Ohjatussa noudossa arvottiin vasen suunta, mikä on meille jännempi. Seuraaminen meni taas ok, kontakti aika hukassa, mutta ei pysähtynyt omia aikojaan. Odotti myös innokkaan oloisena merkillä, joten tiesi mitä on tekemässä. :) Pikatreenit näköjään auttoivat tässä puolessatoista viikossa. :D Hyvä lähtö ja nosto, ravilla kuitenkin takaisin. Oli aika suorassa edessä, pertsaankaan ei varastanut, mutta olin valinnut niin huonon sijainnin, ettei Suri päässyt kartioiden vuoksi perusasentoon. Hupsista.. 8,5. 

Seuraaminen oli kuraa. Alussa se malttoi vähän aikaa seurata, mutta ehkä aika vähän aikaa. Kontakti oli melko olematon, juoksussa jätätti, joskaan ei missään kohtaa kokonaan jäänyt vaan pysytteli melkein hollilla. Välillä jopa haisteli maata mennessään. Ei siis parasta Suria, mutta ei me seuraamisella olla kyllä koskaan lesoiltukaan. Loppupuolella oli annettava yksi lisäkäsky, josta se skarppasi kyllä. Pisteitä 7,5.

Olisko sitten kaukoja tehty. Nousi ekan seisomisen hyvin, ja sitten alkoi ennakoida. Ennakoi istumaan ja siitä maahankin ennen käskyjäni. En tiedä, pelastiko homman se, että aloin Surin sijaan katsomaan odotusajat liikkuria. Loput kolme liikettä teki siis vasta käskystä ja tekniikka pysyi suht hyvin kasassa. Pisteitä saatiin 6,5. 

Luoksetulossa Suri oli innokas. Tuli riittävällä vauhdilla ja hyvä stoppi. Loppuosakin oli iloisen innokas, ja siirtymät ok. Tästäkin 9. 

Metallihypyssä ei mitään ihmeempää mainittavaa, palautus toki ponnettomampi kuin haku, mutta tiivis tuonti eikä ennkoinut perusasentoa, joten tyytyväisiä oltiin. :) 9 pojoa.

Kokonaisvaikutus 8,5 ja tulokseksi VOI1 262 pisteellä, jippii!!! Vähän tottumaton, vähän parempi kesto pitäisi olla tietyissä kohdin. Yksittäiset liikkeet seuraamista ja jääviä lukuunottamatta ovat kuitenkin minusta hyvin hallussa, ja innostui se aina tehdessään, eli mielentilakin on ok. Enemmän munaa saisi olla, mutta ei sitä tuosta vaan loihdita, ja siihen vaikuttaa moni asia ajoittain. 

Nyt jäädään treenaamaan taas rauhallisin mielin seuraavaa luokkaa, eikä kokeet häämötä vielä tänä vuonna mielessä. Vaikka evl-koukeroita voidaan treenailla hiljalleen, niin nyt pk-tottis saa tulla prioriteetiksi. Ja toisaalta, siis siinä kun on tarkoitus treenata sitä vahvuutta, niin ehkäpä se treeni auttaa taas tähän tokonkin asenteeseen. Nyt kun ei tartte raapia mitään pienessä ajassa kasaan vaan aikaa on ensi kesään, niin ehkä tästä vielä hyvä tulee. :)   

 

Tokoa

Eilen mentiin arktisesti tokoilemaan maneesille. Ei mitään järkeä, mutta mentävä oli. Taimi oli taas ihana. Pakkanen pistää toki vipinää kinttuihin, mutta se on jopa kehittynyt kaukoissa. Ja ne jäävät, niin varmat. :) Hyvä fiilis taas.  Aion ilmoittaa sen Kotkaan, ihan sama tuleeko tulosta vai ei.

Suri oli ok. Seuraamista tovi, se ihan tyydyttävää. Ei mitään super, mutta ei kai mitään normaalia kummempaa. Tehtiin seinäänpäin menoja, juoksuun lähtöjä yms. Jäävien kaaviota taas itseäni käskyttäen, paitsi että silloin ei tapahdu mitään. Nyt jo tosi nopsaan tarjosi reagoimattomuutta, mutta sitten jos sanoin istu tai seiso, teki oikein. :) Ohjatun suuntia. Nyt on vähän paras ilo kadonnut, mutta vauhti on silti aika hyvä. Vasen on vaikeampi, menisi oikealle. Kaukot hyvät kuitenkin. No, juoksusta on tietty aika, eli ei voi mitään, jos apatiakin iskee. Ei se apaattinen ollut, mutta ei niin iloinen kuin voisi. Harmi. 

Muste oli hyvä ja huono. Se on ihan liekeissä ja juoksee salamana maneesiin. Leikkii hurjana. Teki todella vauhdikkaita vauhtinoutoja. Mutta annas olla, kun pitäisi jynssätä jotain sivulletuloa tai askelseuruuta (vaikka itse olenkin ihan että jee jee mahtavaa ja kivaa), niin vauhti tippuu eikä ole oikein messissä. Tai i-m vaihdoissa, vaikka kotona on sujunut. Laitoin kylläkin kylmän ilman ja maan piikkiin, ei voi oikeasti ihan hirveästi niillä pakkasilla (en edes kehtää myöntää paljon..) odottaa. Vauhdissa teki sikahienoa työtä, joten plus. 

Tänään päästiin kuin päästiinkin kommelluksien kautta aamutreeniin Vaun hallille. Se on kyllä luksusta, nyt kun työaikataulutkin pitäisi antaa myöten viikottaiselle lisätreenlle (jota aion alkaa käyttää pääasiassa Musteen agilityyn! ). Matkaa tulee, mutta muuten puitteet ovat kunnossa. Suri aloitti. Alkuun ruudun paikkaa. Ekasta mässähti niin sujuvasti yli kuin vaan voi, mutta korjauksella oikein. Sitten monta tosi hyvää, aina oikeaan kohtaan. Onneksi pääsin hallille ottamaan tätä, nyt on uskoa enemmän, että menisi oikein kokeessakin. Loppuosaa hieman myös. Seuraamista eilisin menoin, eli vaikeita juttuja, mutta palkkaa kanssa. Kivaa oli! Kaukoja, kuuntelee eikä yritä ennakoida. Erilaisilla palkkauksilla ja komboilla. Suoraa luoksaria, ettei ennakoisi. Jäävien kaaviota, ja nyt ei edes ekalla käskyllä yrittänyt jäädä, jippii! Ohjatussa suunnat meni nappiin, eikä seuraamisessa yrittänyt pysähtyä jo menomatkalla merkille (mitä voi hyvin tehdä). Tähän sama treeni kuin ällässä. Eilinen mielentila, eli tekee ihan ok, mutta se joku iloinen riemukiemura on kadonnut. Kuitenkin palkkautuu ja on tyytyväinen kehuista, joita pitää vaan muistaa kovasti antaa sille kuitenkin. Tuntuu vähän tyhmälle, kun tekee hyviä ja eteenpäinmeneviä treenejä taas juuri ennen koetta. :P Mutta onhan siihen ihan syynsäkin, elki mitä sitä itseään soimaamaan aina. 

Musteella oli taas vauhtia, mutta siis eilisen toisintoa jopa. Aloitettiin vauhtinoudolla, hitsi että sillä voi lesoilla nyt. :D Sitten ruutua niin, että pyysin Mustetta odottamaan ja vein itse lelun (ooooh, se toden totta osaa jo odottaa! Se osasi myös aksassa maanantaina ja lähti silti niin tykin suusta kuin porokoira voi, eli ehkä uskallan muuten aloittaa jo välillä näitä lähtöharkkoja, toki vauhtia ja räjähtävyyttä silti eniten treenaten). Mutta nämä siis kuolleeseen leluun, ja vaikka se odotti viennin, otin pannasta ja hetsasin ennen ruutuun lähetystä. Pannasta ottohan toimii Musteelle jo merkkinä alkaa vetää täysiä. Kuolleet lelut alkavat toimia. Sitten niitä pertsoja, eikä kyllä täälläkään halunnut istua. Olikohan sillä liian korkeat kierrokset, kun se olisi oikeasti halunnut vaan juosta ja leikkiä. Tehtiin silti, palkkasin ruhtinaallisesti mutta ei hinkattu tai tehty mitään numeroa. Toisella kiekkaa sitten vaan oikeastaan leikittiin ja tehtiin kartiota. Siinä koettiin etenemistä ja onnistumista, sillä se teki pidemmästä matkasta ja oikeasti fokusoi kohteen, eikä vaan ampunut sitten jonnekin tekemään käännöstä ilman kohteen kiertämistä! Jes! 

Mielentila, leikin edistyminen ja vahvistuminen sekä vauhti viittaisivat siihen, että meillä olisi sijaa agilityssä. Siispä tosiaan alan pikkuhiljaa pyrkiä pieneen viikottaiseen omatoimitreeniin ja keväällä sitten hakea myös Musteelle treenipaikkaa. Koko riittänee, tai tuntuu sille, että ei silläkään väliä. On vaikea ajatella, miten tulevaisuudessa on aikaa ja rahaa kisata ja monellako koiralla, ja tuleeko meistä muutamaan vuoteen edes sillä tavalla näiden seikkojen puitteissa kisakuntoisia. Eikä tarvitse tullakaan. Mutta säännöllinen treeni, mielentila, moottori ja niiden hakeminen ja vahvistaminen ovat nyt itselle tärkeitä asioita. Tykkään kisata ja käydä kokeissa, mutta juuri nyt annan itselleni anteeksi, vaikka se olisi pienemmässä prioriteetissä hetken, vaikka treenaaminen yritetään pitää niin hyvänä ja tihänä kuin mahdollista. :) Pyritään siihen, että kun sen aika on, koira on hyvä ja sellainen aina hamaan loppuun saakka.