Talossa on pentu!

Jaa, mitähän tässä on viikossa touhuttu. Ainakin ensin otin flunssan riesoikseni, joten viime maanantain agit jäi väliin. Harmi, koska oli Hannan vetovuoro ja oltaisiin Surin kanssa kovin taas saatu kunnon treeniä. Eikä Mustekaan päässyt hallille pärräämään. Homma äityi niin, että piti olla pari päivää kotona, joskin se oli ihan hyvä. Lenkille tosin ei kyennyt ja se alkoi näkyä Musteen touhuissa. Kaikenlaista askaretta se voikin keksiä, etenkin kun ne osuu talossa asuvan miehen tietokonekamoihin, niin se ei ole ehkä aina kivointa joskin sellaista se nyt vaan on. :D

No, koitettiin kotitokoilla kuitenkin. Musteesta kotitoko on nyt niin tylsää, että nakitkin pyörii suussa. Ranteet auki, tai no ei ihan. Katselin, kokeilin ja mietiskelin asioita. Parisen viikkoa sitten sillä oli ne angrybirdspennut, ja niistä se on jo luopunut tässä hissukseen. Toisin sanoen sen valeraskausaika on ohi. Miten se näkyy? No, valeraskaana se oli kiinnostuneempi ruuasta, siinä määrin, ettei hirveästi tarvinnut palkkausasiaa miettiäkään. Leikkihän sillä pysyi pääasiassa ok, jollain viikolla volisin, ettei se ole ihan niin täpöllä ja että ruoka vie jopa voiton. Mutta en silloinkaan ollut ranteet auki vaan ihanan ymmärtäväinen. Nyt kelkka on kääntynyt. Muste pursuaa energiaa. Se vaan juoksee, leikkii, touhuaa. Tein eläinkokeen: ostin vähän eri namia, mistä se myös tykkää. Kotihommiin ei vaikutusta. Kohta otin lelun ja kokeilin samoja hommia. Kappas, kun oli särmät ja nopsat perusasennot ja askeleen seuruut sekä maahanmenot.. Pieni koe, mutta näkyy muussakin toiminnassa kyllä. Ruoka sikäli kiinnostaa, että iltaruoka menee oikein hyvin ja sitä vastaan tehdään myös aina vähän hommia.  Palkkauksessa se vaan ei (nyt kotona) toimi.

Torstaina oltiin kuitenkin Oilin tokoissa Musteen kera. Ja sielläkin se kyllä oli ihan uusilla leveleillä leikissään. Vetää itse lelua tosi hyvin, jos jätän sille vetovastuun. Leikki kiinnostaa pitkään, se ei kylläänny eikä namipalkkaus vähennä lelun arvoa, vaan kyllä se lelu on se ykkönen silti. Siitäkin muutama pohdinta, mutta ensin treeniin. 

Aloitettiin tunnarinpidolla, joka menikin ihan mallikkaasti. Tehtiin myös liikkumista kapula suussa, ja tässä nyt edetään. Vielä kun löydän parhaan palkkauksen tähän, uskon että etenee vielä paremmin (siis että ainakin välillä lelupalkkaus). Seuraamista otettiin seuraavaksi, koska haluan nyt alkaa sitä edistää, koska muut jutut etenee minusta aika kivasti. Muste tekikin melko mallikkaasti, kun tehtiin kasilla seuruuta. Käsi oli pidempäänkin selän takana, se ei hajonnut. Itse pitäisi vaan muistaa kehua kuitenkin, vaikka käsi meneekin pois, eli sitä oman toiminnan rytmittämistä ja järkevöitystä. Jos Muste erkanee, niin sitten vaan "oho, höphöp, tässä oli sivu" ja sitten kehu kun menee hyvin (joidenkin palkkausten jälkeen saattaa välillä erkaantua). Mutta siis meni tosi hyvin, mitä nyt maneesilla on tehty, niin ei ole ollut siellä ollenkaan niin hyvä. Ja tähänkin jackpottina voisi toimia kyllä leikki. Hyvä ajatuksia seuraamistasta tuli muutenkin, siitä että se on tärkeä ja pitää tehdä siitä koiralle tärkeä, ja tarjoamista kannattaa hyödyntää. Namit toimi täällä ihan ok, mutta ei mikään hullunkiilto silmissä.

Mietin sitä, että jos nami ei ole Musteesta tarpeeksi hyvä palkka, ja namia kuitenkin etenkin tokossa on melkein toistojen vuoksi pystyttävä käyttämään, niin hyvin voisi ottaa sellaista kuuria, että leikitään paljon eri treenipaikoissa, väliin pari namijuttua, ja sitten taas leikkiä. Eli sama ajatus, millä lelun arvoa yleensä nostetaan, eli leikistä ruualla palkkaaminen tekee myös leikistä tärkeämpää, niin kai se toimii toisinkin päin. :)

Tänään kuitenkin käytiin Surin kanssa agikisaamassa. Itse kisat menivät kyllä surkeiten hetkeen (meillä on ainakin yhdet surkeammat kisat takana), mutta jos nyt jotain positiivista, niin Hämeessä on ihan sikahienoja maisemia ja Musteen kanssa tehtiin niin paljon hyvää treeniä, että pitää laittaa monta huutomerkkiä!!!!!  Surin kanssa ekalle radalle piti lähteä aika nopsaan. Suri lähti ihanan innokkaasti, mutta eka moka oli sellainen, että se meni puomille putken sijaan, ja sitten sieltä alas ottaessani se alkoi esitellä sen hienoa 2on 2 off-kontaktia, ja tajusi sitten, ettei tainnut nyt ihan mennä oikein. :D Sen jälkeen en itse muistanut paljon odotella tai katsella koiraa, joten Suri jäi odotetusti taakse odottelemaan, että minne ollaan milloinkin menossa. Toinen rata ei ollut profiililtaan sen lupaavampi, mutta ajattelin, että mennäänpäs nyt treenaamaan sitä koiran odottamista ja ohjaamista. Se melkin onnistuikin, en ainakaan mennyt liian edelle, ja Suri kyllä irtosi aina kun sitä ohjasin - yleensä johonkin putkeen, ihan sama mihin päähän. :D Eli oikein positiivinen juttu Surille, itsestäni en kyllä herrajumala saa mitään irti. Eiköhän tämä kokeilu ollut tässä, palataan vuoden päästä asiaan.

Musteen kanssa heti autosta sen otettuani muistin, mitä treenattiin pentuna kaupungillaja koiratapahtumissa. Asia ei ole tullut tutuissa paikoissa enää esiin, joten en ole asiaa ajatellutkaan. Ensin sen pitää hetki kalibroida, jonka jälkeen sen kanssa voi jotain tehdäkin tai yrittää edes tarjota amia. Ja sitä pitää muistaa paijata. :) Namit upposi hallissa kuin häkä ja leikki kisapaikalla oli yhtä vahvaa kuin muulloin. Treenattiin myös häkissä oloa ja muuta, oikein oli hieno juttu. Se, mitä pitää treenata, on hihnnassa olo. Ja että siinä koiran katsominen tai vetäminen --> naks --> palkka. Pitää vastaehdollistaa se vetäminen sille tarkoittamaan namia. Muste kun keskittyy kyllä tekemään minun kanssa, mutta kun lähdetään kävelemään yhtään, niin se yrittää saman tien singota vieraiden koirien luo. Ja tässä kun hihna kiristyy, se vetää vielä enemmän. Näissä tilanteissa pentuna jouduin joskus sen kerimään lähelle ja nappaamaan syliin, joten nyt jos menen lähemmäs, se alkaa rimpuilla vielä enemmän tai yrittää väistää minua. Haa, tätä treenattiinkin jo paljon eteenpäin. Naksuttelin ja palkkailin ja se osti ajatuksen aika hyvin - vaikka aina seuraavan askeleen kohdalla se olisi ollut jo valmis aloittamaan vedon. Mutta jotenkin se on hyvä, miten konkreettisesti se on pentu ja sen kanssa on tehtävä pentujuttuja, estää sen, että vaatisin liikaa tai eteneisin liian nopeasti ajatuksissani ja saattaisin sen mahdottomaan paikkaan. Nyt oli niin hyvä muistutus, mitä pitää treenata ja se, että se oppi jo ja palkkautui ja teki kyllä jo aika kivasti. Ja se teki jo enemmän yhteistyötä kuin pentuna näissä tilanteissa. No, tästä voisi jaaritella vielä pidempään, mutta point is clear.

Uudenvuoden lupauksekseni voisin vaikka yrittää kirjoittaa vähän parempaa suomea. Nyt oli paljon asiaa mutta vähän jaksamista kirjoittaa, joten koittakaa kestää. :P