Tokoa

Eilen mentiin arktisesti tokoilemaan maneesille. Ei mitään järkeä, mutta mentävä oli. Taimi oli taas ihana. Pakkanen pistää toki vipinää kinttuihin, mutta se on jopa kehittynyt kaukoissa. Ja ne jäävät, niin varmat. :) Hyvä fiilis taas.  Aion ilmoittaa sen Kotkaan, ihan sama tuleeko tulosta vai ei.

Suri oli ok. Seuraamista tovi, se ihan tyydyttävää. Ei mitään super, mutta ei kai mitään normaalia kummempaa. Tehtiin seinäänpäin menoja, juoksuun lähtöjä yms. Jäävien kaaviota taas itseäni käskyttäen, paitsi että silloin ei tapahdu mitään. Nyt jo tosi nopsaan tarjosi reagoimattomuutta, mutta sitten jos sanoin istu tai seiso, teki oikein. :) Ohjatun suuntia. Nyt on vähän paras ilo kadonnut, mutta vauhti on silti aika hyvä. Vasen on vaikeampi, menisi oikealle. Kaukot hyvät kuitenkin. No, juoksusta on tietty aika, eli ei voi mitään, jos apatiakin iskee. Ei se apaattinen ollut, mutta ei niin iloinen kuin voisi. Harmi. 

Muste oli hyvä ja huono. Se on ihan liekeissä ja juoksee salamana maneesiin. Leikkii hurjana. Teki todella vauhdikkaita vauhtinoutoja. Mutta annas olla, kun pitäisi jynssätä jotain sivulletuloa tai askelseuruuta (vaikka itse olenkin ihan että jee jee mahtavaa ja kivaa), niin vauhti tippuu eikä ole oikein messissä. Tai i-m vaihdoissa, vaikka kotona on sujunut. Laitoin kylläkin kylmän ilman ja maan piikkiin, ei voi oikeasti ihan hirveästi niillä pakkasilla (en edes kehtää myöntää paljon..) odottaa. Vauhdissa teki sikahienoa työtä, joten plus. 

Tänään päästiin kuin päästiinkin kommelluksien kautta aamutreeniin Vaun hallille. Se on kyllä luksusta, nyt kun työaikataulutkin pitäisi antaa myöten viikottaiselle lisätreenlle (jota aion alkaa käyttää pääasiassa Musteen agilityyn! ). Matkaa tulee, mutta muuten puitteet ovat kunnossa. Suri aloitti. Alkuun ruudun paikkaa. Ekasta mässähti niin sujuvasti yli kuin vaan voi, mutta korjauksella oikein. Sitten monta tosi hyvää, aina oikeaan kohtaan. Onneksi pääsin hallille ottamaan tätä, nyt on uskoa enemmän, että menisi oikein kokeessakin. Loppuosaa hieman myös. Seuraamista eilisin menoin, eli vaikeita juttuja, mutta palkkaa kanssa. Kivaa oli! Kaukoja, kuuntelee eikä yritä ennakoida. Erilaisilla palkkauksilla ja komboilla. Suoraa luoksaria, ettei ennakoisi. Jäävien kaaviota, ja nyt ei edes ekalla käskyllä yrittänyt jäädä, jippii! Ohjatussa suunnat meni nappiin, eikä seuraamisessa yrittänyt pysähtyä jo menomatkalla merkille (mitä voi hyvin tehdä). Tähän sama treeni kuin ällässä. Eilinen mielentila, eli tekee ihan ok, mutta se joku iloinen riemukiemura on kadonnut. Kuitenkin palkkautuu ja on tyytyväinen kehuista, joita pitää vaan muistaa kovasti antaa sille kuitenkin. Tuntuu vähän tyhmälle, kun tekee hyviä ja eteenpäinmeneviä treenejä taas juuri ennen koetta. :P Mutta onhan siihen ihan syynsäkin, elki mitä sitä itseään soimaamaan aina. 

Musteella oli taas vauhtia, mutta siis eilisen toisintoa jopa. Aloitettiin vauhtinoudolla, hitsi että sillä voi lesoilla nyt. :D Sitten ruutua niin, että pyysin Mustetta odottamaan ja vein itse lelun (ooooh, se toden totta osaa jo odottaa! Se osasi myös aksassa maanantaina ja lähti silti niin tykin suusta kuin porokoira voi, eli ehkä uskallan muuten aloittaa jo välillä näitä lähtöharkkoja, toki vauhtia ja räjähtävyyttä silti eniten treenaten). Mutta nämä siis kuolleeseen leluun, ja vaikka se odotti viennin, otin pannasta ja hetsasin ennen ruutuun lähetystä. Pannasta ottohan toimii Musteelle jo merkkinä alkaa vetää täysiä. Kuolleet lelut alkavat toimia. Sitten niitä pertsoja, eikä kyllä täälläkään halunnut istua. Olikohan sillä liian korkeat kierrokset, kun se olisi oikeasti halunnut vaan juosta ja leikkiä. Tehtiin silti, palkkasin ruhtinaallisesti mutta ei hinkattu tai tehty mitään numeroa. Toisella kiekkaa sitten vaan oikeastaan leikittiin ja tehtiin kartiota. Siinä koettiin etenemistä ja onnistumista, sillä se teki pidemmästä matkasta ja oikeasti fokusoi kohteen, eikä vaan ampunut sitten jonnekin tekemään käännöstä ilman kohteen kiertämistä! Jes! 

Mielentila, leikin edistyminen ja vahvistuminen sekä vauhti viittaisivat siihen, että meillä olisi sijaa agilityssä. Siispä tosiaan alan pikkuhiljaa pyrkiä pieneen viikottaiseen omatoimitreeniin ja keväällä sitten hakea myös Musteelle treenipaikkaa. Koko riittänee, tai tuntuu sille, että ei silläkään väliä. On vaikea ajatella, miten tulevaisuudessa on aikaa ja rahaa kisata ja monellako koiralla, ja tuleeko meistä muutamaan vuoteen edes sillä tavalla näiden seikkojen puitteissa kisakuntoisia. Eikä tarvitse tullakaan. Mutta säännöllinen treeni, mielentila, moottori ja niiden hakeminen ja vahvistaminen ovat nyt itselle tärkeitä asioita. Tykkään kisata ja käydä kokeissa, mutta juuri nyt annan itselleni anteeksi, vaikka se olisi pienemmässä prioriteetissä hetken, vaikka treenaaminen yritetään pitää niin hyvänä ja tihänä kuin mahdollista. :) Pyritään siihen, että kun sen aika on, koira on hyvä ja sellainen aina hamaan loppuun saakka.