Vähän eteenpäin

Parin päivän totaaliloman (Suri ja pennut muualla, kaksi jo omissa kodeissaan) jälkeen olikin jo ryysättävä Padikselle katsomaan, oliko se niin kivaa kuin ajattelin. Käytiin viemässä eteenmenopalkka yhdessä, ja sitten vähän seuraamisia takaisinpäin. Vähän paikka hajoili, mutta ihan ok. Tasamaanouto ok, kevyt kapula. Hyppy 70 cm, oikein hyvä. Ei edes oikein ota vauhtia taaskaan takaisin, koska hyppääminen on niin helppoa. Pitänee siis oikeasti korottaa (tuolla ei saa korkeammaksi, eli maneesilla siis nostoa). A:lla ei vielä noutoa, mutta meni oikein iloisen kevyesti molempiin suuntiin vierestä ohjaten. Seuraavaksi siis jo kapula mukaan, koska mitäpä turhaa jäädä paikalleen. Ja lopuksi hyvä eteenmeno. Aika nopsaan noista varmaan syntyy ketju: noudot - eteenmeno, uskoisin. 

Muste pääsi taas juoksentelemaan ja leikkimään. Hauskat, iloiset menot. HauHau-koiranmakkara aiheutti vähän ihmettelyä namina, mutta kelpasi kyllä. Leikit lyhyitä tuokioita, iloisia ja kivoja, opettelua. Välillä linnunkakkaa piti käydä haistelemassa. Jonkka-veli myös pääsi vähän hommiin, kun kävin hakemassa loput rojut takaisin autolle ja siirtämässä hypyn paikoilleen. Jonkka juoksi heti kentällä lojuvaan leluun kiinni. Kokeilin huvikseen, mitä se tekee noutokapulalla ja heitin sen. Hyvin kävi hakemassa, palkaksi leikkiä. Kokeilin uudelleen, ja sama. Pitihän se Musteellakin kokeilla, oikein hyvin toimi. Hauskaa. No, kyllä se pitää ihan opettaa, mutta ajatus on saada kaikenlaisia tulevia mahdollisia hommia vähän kokeiltua nyt tässä nopean oppimisen ja sosiaalistumisen kaudella. Kotona voikin nyt yrittää palkkailla ja vahvistaa lelujen ja muun kantamista, kun ei ole enää kaikki pennut meillä. 

Niin, Muste ja Jonkka olivat J:n tulevassa kodissa Surin kanssa pari yötä. Pääsivät ajelemaan junalla, leikkivät pennun kanssa ja aikuisen porokoirauroksen, olivat kanitaloudessa ylipäänsä. Kaikenlaista hauskaa ja kokemuksia kartuttavaa! Olipa hieno mahdollisuus!      

Kohti tavoitteita

Aamulla hilpasin Padikselle, koska A-este piti saada korkattua. Hetken tuumittuani nimittäin tajusin, ettei mitään säädettävää estettä ole saatavilla, ja silloin treenaaminen veisi ainakin vuoden aikaa. Joten kokeilemaan ajatuksella, että voi keksiä luovia ratkaisuja, jos koira ei hiffaa.

Mielessäni este oli muuttunut jo pystysuoraksi seinäksi, mutta ilokseni se ei siltä livenä näyttänyt. Ensin mentiin viemään eteenmenopalkka, ja seurailtiin takaisin päin. Hyppynouto jostain 70 - 80 cm:stä, mitä siinä esteessä nyt korkeutta mahtoi olla. Suri ei lähde vauhdilla palauttamaan, varmaan koska se tsuumaa ponnistuspaikan niin tarkkaan - hyvä paluu siis. Sitten vinoesteelle. Pyysin sitä odottamaan ja vein namikäden ylös esteen harjalle. Hyvin lähti, mutta vähällä vauhdilla. Suri kuitenkin kiipesi ylös ja ohjasin sitä laskeutumaan alas. Takaisin päin se meinasikin jo varastaa ja mitoitti vauhtinsa sopivaksi päästä ketterästi esteen päälle. Käytännössä siis este ei ole Surille vaikea ja se näytti vielä pitävän siitä. Ei paha, ei ollenkaan. Eteenmenokin oli ihan mallikas. 

Muste pääsi juoksentelemaan kentälle, ja hyvin juoksentelikin. Leikittiin leluitta ja sitten vähän luoksetuloa, jos oli kauempana minusta. Hieno penne!

 

Rentoa

Tänään tuli tehtyä muutamia oikein mukavia ja suuniteltuja juttuja. Ensin Muste. Tein pihalle takapihan mittaisen jäljen n:o 4. Tosi hienosti kovassa myötätuulessa Muste meni syöden lähsen kaikkien askelten tuplanamit. Suunta oli selvä, samoin homman nimi. Seuraava voisi olla joku selkeästi pidempi, vaikka metsässä. Ennen jälkeä tehtiin Musteenkin kanssa muutamia luoksetuloja ruualle. Maneesissa pyörähdettiin, kun käytiin vielä hakemassa hajukokemukset kaikille pojillekin. Musteen kanssa hetki rallateltiin kaskenäänkin, leikkiä ilman lelua. Hauskaa ilottelua ja hassuttelua. 

Suri pääsi tekemään hyppyä. Olinkin syksyllä laittanut hyppykorkeuksia siihen esteeseen, ja ollaan tehty 80 cm hyppyä viimeeksi, niin myös nyt. Ensin kuitenkin vähän ihmistä kohti seuraamista, joka oikein hyvää täällä maneesissa. Pitkää suoraa, täyskäännöstä. Ensin este ihan vaan heilurina, sitten hyppynoutona. Hyppynouto on hyvä! Innostuu sikana. Takaisin ei ottanut kunnon vauhtia, mutta osaa ponnistaa oikein, joten aivan läpihuutojuttuna meni! Ehkä se set point on ollut hyvä! Sitä voisi hyvin tehdäkin taas jollain kertaa. Mutta tuli hyvä mieli. Eteenemnossa appari kävi laittamassa kipon, mutta Suri oli epävarma, mennäänkö apparille vai oliko siellä kippo. Kutsuin ekalta pois. Toka lähetys parempi, empi aika paljon lopussa, mutta meni itse, ja tämä varmaan hyvä oppimisen kannalta. Seuraava parempi ja vielä yhteen käytiin yhdessä laittamassa namit - nyt meni täysiä. Surista jäi todella hyvä mieli!

Jälkeä ja elämää

Hip! Tänään sainkin vähän lisäaikaa vuorokauteen, mikä teki väsyneelle ruumiille ja sielulle hyvää. Sen käytin hyödykseni, en koomaamalla, vaan tekemällä jotain kivaa aktiivisesti. Siispä tallaamaan Surille jälki (470m), 4 keppiä. Jana oli ehkä 5 m, eli lyhyt mutta hyvä! Eteni ja törmätessään napsi oikean suunnan varmasti. Vaikka ohjaaja olikin taas varma ekan kepin sijainnista, oli koira kuitenkin vielä varmempi (en kuitenkaan puuttunut mitenkään, hyvä!) ja oikein vahva ilmaisu kepille. Sitten jatkettiin hienosti, oli polun ylitystä yms. Sanoin pikku-Lauralle, että nyt Suri alkaa ilmaista riistaa, ja pieni sivuluisu siltä, kehoituksesta jatkoi jälkeä ja kohta nousi teeri (?). Tämä selkeästi sotki vähän jäljenajoa, ja ajauduttiin joillekin kauriinpapanoillekin. Vähän sen oloisesti kuitenkin, että Suri kyllä tiesi, missä jälki menee. Lähdin taas nostattamaan sitä sivusuunnassa harhautumiseen, ja kohta oltiin taas jäljellä, ja sieltä lopulta 3/4 keppi. Tienylitys hyvä (näitä tehtiin ihan pari vaan viime vuonna), ja loppupätkä oikein hyvin. Viimeisestä kepistä meni ohi, pysähdyin sanoakseni, että siinä se tarkkaa kepin paikkaa ja samalla se palasikin jalkoihini ilmaisemaan keppiä. Siis ilmaisuissa tai keppimotivaatiossa ei ole mitään vikaa!  Se siis haki sitä jo takaisin ennen kuin stoppasin, en ohjaillut sitä. Tosi vahvaa ja motivoitunutta. Pellolla saattoi olla niin nami-orientoitunut, että kepit ei herättäneet oikein mitään. 

Muste kävi tallissa ja maneesilla. Maneesissa se suoritti oma-aloitteisesti kolmesti mustan mutkaputken, hassu. Ja ne kiiepeilivät kaikenlaisille puille ja rimoille, mitä nyt maneesiympäristössä onkaan. Reipasta menoa. Iltaruualla otin Musteen sisälle vähän hommailemaan. Kovasti oli aktiivinen ja tahdokas pikku pentunen. Tehtiin tasapainotyynyä, ja aika pian löyty tassukosketukset. Toiseksi aloin opettaa katsekontaktia. Selkeä, ja hyvä moneen kohtaan. Leikittiin myös pienillä palloilla. Söpö pentu.  

Se on käytävä läpi

Lueskelin valikoituja paloja kirjasta "tavoitteena täys 10" (eikä 0, niin kuin yleensä..). Joskus pitää katsella ja ihmetellä ihan itsestäänselvyyksiä uudelleen ja uudelleen, jotta ne tajuaa. Luin pariin otteeseen, että treenaa vaikeita asioita. No näin toki yleensä teenkin, mutta nyt se vaikein on Surin hommien aloituksen mentaliteetti, ei mikään yksittäinen tekniikka tai muu asia. Siispä pokkana vaan perjantain vaikealle parkkikselle treenaamaan. 

Annoin Surin tulla autosta ja lähteä haistelemaan vähän kentän reunoja. Kutsuin sen leikkiin, ja ihan hyvin lähti syttyilemään, vaikka hitaasti aloittikin. Vaihdettiin palkka nakkiin ja alettiin tehdä seuraamista. Alku meni ihan ok, käännöksineen. Sitten alkoi jumia selvästi reunoja kohti mennessä, jolloin soppa on juuri sopivasti valmis siihen mentaliteettitreeniin. Kerran nostin sen luimusta takaisin, ja se jatkoi hetken. Sitten löi kyyryksi maihin lopulta. Hain hihnan, sidoin sen vyötäisille ja jatkoin seuraamistreeniä ihan normaalisti kävellen (koska hihna minussa kiinni, ei kädessä), ja täysin hermostumatta. Pienikin hihnan tuntuma sai Surin parantamaan paikkaa ja muutaman pitkän sivun jälkeen se nosti korvat ja tuli seuraamaan normaalisti, josta megabileet, joista se palkkautuikin. Mutta sitten saatiin vielä paristi tehdä ihan sama repertuaari, joskin nouseminen tapahtui nopeammin.  Tämä neuvo saatiin silloin ennen joulua kurssilta, ja hetipä se tulikin käyttöön.

Nyt oikeastaan tuntuu aika hyvältä. Siis lähteä tulta päin. Ei tarvitse miettiä paikkaa, kaikki käy! Saa mennä luimuksi, sieltä vaan on tehtävä töitä, tai muuten ei pääse pois. ;) Ja kun mieli on tämä, ei pitäisi mennä kovin paljon syteenkään. Ei siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla. 

Blogissa yritän kertoilla aktiivisesti Musteenkin touhuista.  Olen yrittänyt päästä mielessäni Taimin pentuaikaan. En minä nyt silloin pikkupentuna himona mitään tehnyt, leikittiin ja jotain pientä opeteltiin, käytiin kaupungissa, tavattiin pentuja, aloitettiin hukkikset.. Siellä kuitenkin on sellaisia onnistumisen avaimia, joita yritän tavoitella. Mutta ehkä se olikin sellaista rentoutta, jota siinä silloin oli. Ja koira kyllä oli (on) hyvä, en voi kiistää. Surin kanssa nämä pentuviikot menivät vähän ohi, koska olin juuri saanut vauvan, siis just tähän aikaan vrt. näiden pentujen ikä. Vaikka jaloilleni pian nousinkin, niin mielestäni mitään kovin järkevää ja rekentavaa en tehnyt. :D Paitsi hyvän arkiluoksetulon (se tänäänkin tarjosi aina luopumistakin vaikka sitten kuvitelluista ärsykkeistä.. tai mistäs minä tiedän mitä keijuja se näki).  Itseasiassa ajattelin saavana paljon enemmän "ilmaiseksi". Se oli hyvä, että Taimi oli jo putkessa ja treenasi kohti EVL-ykkösiä, koska tuntui, etten osaa ajatella tai tehdä mitään järkevää Surin kanssa. Se sai aina vaan leikkiä uusissa paikoissa, mikä tietysti oli tosi hyvä juttu. Ja sillä oli kyllä hyvä asennekin, iloinen ja odottava ja agissakin se kiiteli menemään, mutta jossain kohtaahan siinä on sitten menty hutiin. En osaa nimetä aikaa ja paikkaa. Itseasiassa sen pentuaika ei ollut kovin hasardi, nyt kun tätä itselleni avaan, joskin tietynlaisia taitoja olisi voinut vahvistaa (koira aktiivinen --> palkkaus / hommien aloitus, kovempi tahto / röyhkeys ruokapalkkaan). Ja edelleen Surihan on tehnyt upeita koesuorituksia ja agissakin villiintyy ajoittain, mutta jossain kohtaa on vaan menty ihan vikaan, kun sen aloitusmieli on välttelevä, jos mahdollista. Silloin kumoutuu sen monet todella hyvät ominaisuudet ja koko opetetut taidot!  Ja toki tässä nyt taas liittyy hormonikaudet, mutta ihan kovin mahdottomia en siltä vaadi, ja kun sitä nyt ei vielä leikata, täytyy löytää tapa tehdä silti. Koiraa ei rääkätä, mutta kyllä siltä vaaditaan suorittamista, koska se osaa. 

Nyt, kun muut pennut ovat vielä meillä, ei aikaa ole hirveästi touhuilla Musteen kanssa, mutta joka päivä otan omaakin aikaa. Leikitään vähän pihalla, syötän sitä kädestä (ja tehtiinhän me jo viikko sitten naksuttelujuttuja, mitkä on nyt jääneet). Vaikka pojat syövätkin paljon ahneemmin kädestä ja kupista, ei Musteen ruokahalussa ole puutteita. Tänään se etenkin monesti kiipesi syliin syömään namia (senior nappulaa, jota oli taskussa). Kaupunkikävelyllä sai pentunappulaa, joka maistui hyvin. Sosiaalista palkkausta myös tehtiin, Muste tulee nuolemaan naamaa ja kiipeää puoliksi syliin. Leikittiin myös pihalla, mutta se jäi kamalasti kiinni namihajuihin. Mutta taas, hienoa että ruoka kiinnostaa. Hyvin se kuitenkin myös leikkii, ja sitä harjoitellaan. Ja tämä on nyt se ohjelanka, eli asioita harjoitellaan, ei voi olettaa pennun osaavan tai olevan jo sellainen, miksi sen toivoo. Se on tabula rasa, tavallaan, ja sen voi vaan itse maalata. Ja jos jonkun pentu jo osaa, niin hyvä, mutta omat tekemiset täytyy katsoa ja havainnoida omasta pennusta. Sillä on kuitenkin palikat siihen. Tässähän on sekin vaikeus, että kun tieto lisää tuskaa, niin on vaikea tosiaan nähdä välillä se alkutilanne ja sen mielentilan ja asioiden opettelun aika ja määrä, kun koko ajan miljoona muuta asiaa raksuttaa mielessä. Ehkä blogin kirjoittamiseen ajan ottaminen aina kun on jotain tehty, on silleen tärkeä, että osaa sitten vähän avata itselleen paremmin asioita.     

Tehty on

Aamulla Musteelle tein ihan pikkiriikkisen jäljentyngän nro 3 pihalle. Eipä siinä sen ihmeempiä. Muste pääse emän ja mummon kanssa kolmoselle lenkille. Tyyppi juoksi tyyliin koko lenkin. Oli kyllä reipas.  

Illalla menin pitkästä aikaa Kanavan toko-vuorolle, mutta sain olla keskenäni. Käytiin pieni lämppälenkki Surin ja Musteen kanssa. Muste kävi maneesiin tutustumassa, ja hiekka tassujen alla oli vastustamatonta, ihan alkoi riehuttaa vähän. Muuten ajatus oli vain tsekata mestat, mutta kokeilin vähän leikittää ongellakin, mikä olikin hauska juttu. Olen just ajatellut laittaa jäitä hattuun, että leikkimistä ja ruokailua harjoitellaan kotona, ja muualla vaan tutustutaan vielä kaikkeen uuteen. Kotona illemmalla muuten kylläkin sain sen leikkimään aika paksulla ja kovalla (noh noh) patukalla (joo, nahka). Taistelee hyvin, kun on tarpeeksi vireä, johon toki pitää kiinnittää näissä pienissä leikkituokioissa huomiokin.  Esineiden kantamista ja luovuttamista haluan alkaa tehdä vähän tässä pikkuhiljaa leikin lomassa.

Suri oli pääroolissa. Tuli hyvin perusasentoon, joten vähän tehtiin seuraamisen aloituksia, pitkää suoraa (jossa se selvästi päässä alkoi odottaa uutta täyskäännöstä :) ). Ihan hirveen tarkka en ole ollut nyt tiiviydestä siinä, kunhan hakee nopsaan sivulle takaisin. Tehtiin yksi hyppynouto 70cm:stä, jota varmaan hetki jumpataan ennen kuin nostetaan. Palautus on tosi hieno. Suri kyllä on aika hyvässä kunnossa, lihaksia on eikä ylipainoa yhtään, mutta ei riutunutkaan. Ja lenkkeilty on jo pitkään, joten uskoisin sen olevan suht kuosissaan, kun ennen pentujakin oli ja lenkkeili pitkään mukana silloin tiineenä. Loppuun pari eteenmenoa. Laukkasi loppuun asti ihan reippaasti, mutta ei se nopein mahdollinen ollut. Eipä tätäkään monesti olla tehty, joten ihan tyytyväinen olen, kun lähti vähän sokkona täysin eteenpäin hienosti etenemään. Kyllä se siitä vauhdittuu, kun varmistuu.     

Jatkettu, jatkettu on

Torstainahan oli kätevä päivä, kun koirakurssilla demottiin jälki Surin ja pentujen voimin. Pennut toivat ihanan autenttisen tatsin hommaan, kun kaksi niistä demosi makkaratuutua ja kaksi suoralla jäljellä aloittamista. Siinähän ei voi muuta kuin antaa pentujen edetä ja hiffata, jos on hiffatakseen. Makkaratuutulaiset näyttivät kääntyvän tallaamattomalta jo takaisin ruutuun. Suorajälkiläiset (Muste ja Tassu) hiffasivat alun pyörimisen jälkeen jäljen suunnan molemmat. Musteelle siis jälki nro 1 (siis no tokoa ja jälkeähän me ei AINAKAAN aleta treenata, eikä aletakaan, kun tehdään vaan mitä huvittaa). Suri teki helpon perusjäljen, mutta vieraan tallaamana. Hirveen tarkasti ja motivoituneesti ilman katkoja se ajoi alusta loppuun, ainoa vaan että vain ekan kepin ilmaisi neljästä. Viimeiselle päätin palauttaa, tosin aika monta muutakin ihmistä oli peltoa jo tallannut (siis nostettiin uudelleen). Moukan tuurihan se onnaksi auttoi, kun lähetin Suria nostamaan jälkeä uudelleen, se tuli jotakuinkin suoraan viimeiselle kepille. Hyvä näin!

Perjantaina käytiin vähän ulkoluttamassa Heikin ja Venlan kanssa pentuja Vääksyssä. Se lisäksi Suri ja Venla vähän tokoili. Surilla paino sanalla vähän; se oli ihan könkkö taas vieraassa paikassa. Kun kotona olen tarkoituksella tehnyt, että hommien alku on se, että käyn yliryhdikkäästi seisomaan ja se tarjoaa pertsaa innokkaasti tästä, vieraassa paikassa se hipsuttaa ja on just sellainen, että jos liikahdan, se hyppää metrin sivuun. Ja hermo meni ihan samalla sekunnilla. En siis kyllä näyttänyt koiralle, mutta yritin saada sen aktivoitumaan juuri onnistumatta. Toisella kiekalla se kuitenkin alkoi nousta, ja tehtiin jopa Heikkiä kohti seuraamista ihan hyvin. Siksi siis muistutus: pk-tottis on helppoa, mutta et tee sillä mitään, jos ei ole asennetta. Eli nyt periaatteessa vaikeita kuvioita hiotaan kotona ja mennään paljon vieraille kentille, ja siellä treenataan vaan, että homma alkaa hyvin. Tänään kotona muuten hiton hyvät uudenlaiset täytskäännökset (alkaa uskaltaa olla röyhkeä) ja liikkeestä istumisen seuraamisesta, JEI!

Tänäänpä olikin huippupäivä, oikea koirapäivä vähän erilaisin menoin. Aamulla lähdin Kuisman luonnetestiin messiin. Ja tuli nähtyä myös porokoira ja rhode testissä, oppia aina kaikki! Illemmalla Muste kävi vähän Vääksyssä käppäilemässä. Tunnistaa nimen ja tulee hyvin luo. Ei vierasta ääniä tai muuta. Pitää antaa katsella, imeä oppia ja ihmetellä. Muste oli myös pätevä, kun tarhassa leikin lomassa kutsuin sitä välillä luo, ja se tuli. Kovastakin juoksusta muiden kanssa - jos sijoituin vaan hyvin. :D Vääksyn jälkeen Kävin vetämässä Kuismalle "kanikrossia", ja samalla tein Surille janan + 1 keppi. Jana oli muuten tosi hieno! Suri eteni järkevällä tasaisella vauhdilla ja nosto oikein ja heti jäljelle. Yhdessä kohtaa vähän meinasi hairahtua väärälle polulle, tosin haju saattoi mennä sinne, mutta en voinut laskea tarkistamaan, kun keppi oli suht lähellä. Palasi, nosti jäljen ja ilmaisi kepin spontaanisti ja nopsaan! Jää kyllä istumaan, mutta what heaven. Kunhan vaan ilmaisee. 

Mustelle jälki nro 2, heti vaan metsässä. Pituutta oli varmaan vaan 10 m, kun ruokaa tuli viljeltyä vähän enemmän askeleille, koska se nappula on niin kamalan pientä. Pentupakkauksessa tulee onneksi kilo junnua, se saa mennä sitten jälki-ruokana, ei siis jälkiruokana. Muste lähti ratkaisemaan oikeaan suuntaan ja aika itsenäisesti heti alun, vähän turhautumisvinkua jossain kohtaa ja sitten taas jatkoi itse. Lopussa tuli joku herpaantuminen (väsy touhuista / kakkahätä / jotain), mutta jatsoi vielä purkille. Sitten sai tassutella vapaana takaisin autolle. Oma pentu! Oman pennun jutut! Ääk, miten IHANAA! Muste pääsi jo leikkimään Aura-petitin kanssa, hyvin meni. P.A.S.K.A.:n pentujaosto! Nyt olen alkanut ottaa Mustetta omiin touhuihin, kun aika alkaa olla hyvä. Omia suunnitelmia sille siis.