Eilen käynnistelin toimintaani toden teolla. Pääsin pähkäilyn ja jahkailun jälkeen lopputulokseen, joka auttaa suunnittelemaan treenejä ja priorisoimaan asioita niissä. Jes! Eilen siis kampesin itseni koomasta treenien vetoon, ja matkalla pysähdyin tallaamaan jäljen. Treeniryhmien välissä kerkesin ottaa Surin kanssa vähän tottista, laitoin pari opiskelijaa henkilöryhmäksi. Suri innostui ja oli aika innoissaan siis koko ajan. Kotonakin on nyt tehty "kentälle menoa" eli ihmistä kohti seuraamista. Pari toistoa, ja se on ollut maailman kivointa nyt. Myös henkilöryhmä meni hyvin. Minulle jäi tosi hyvä fiilis tästä! Minä haluan Lappalaisten jälkimestaruuksiin heinäkuussa!
Jälkikin meni hyvin, innokkaasti. Lyhyt jana hyvä. 4 / 6 keppiä, jossain kohtaa ehkä kaahotettiin, mutta päätin alusta asti olla puuttumatta. Paitsi kun luulin olevamme pois jäljeltä ja laskin Surin liinoineen irti "oho, taidettiin Surti nyt hukata jälki", ja Suri katsoi minua ja jatkoi matkaansa. Katselin, minne se menee, ja totesin, että joo, siis ihan jäljellähän tässä oltiin, ja päästiin sitten viimeiselle kepille palkkaamaan. Jotkut ei koskaan opi, ihmiset siis lähinnä.
Ja eihän siitä mihinkään pääse: meille jää pentu. Tyttöpentu (se siitä porokoirauroksesta / muun rotuisesta...). Olishan noissa uroksissa aika siistejä pelejä, mutta minä uskon tähän tyttöön. Uskon jatkuvuuteen ja tulevaisuuteen. En minä tiedä, tuleeko siitä mitään. Ei sille ole mitään suoranaista suunnitelmaa. Mutta kaikkea siistiä me halutaan oppia! Nyt on ehdollistuttu naksuttimeen ja tänään aloitettiin tasapainotyynylle nousemista. Taitava penneli laittoi jo tassut siihen, eli ekaa kertaa siis joutui tarjoamaan tekemistä saadakseen naksua ja maksua. Muste saa kulkea mukana ja oppia oppimaan. Ehkä se saa jäljestääkin, mutta se voi vaikka aloittaa suoraan metsästä, koska löysään pipoa ja tajuan, että pystyäkseni tekemään jotain, täytyy tarttua vaan tilaisuuksiin, ei suunnitella ja paineistaa itseään kaikenlaisilla pakkosuunnitelmilla. Tai jotain.
Olen ihan totaalisen hukassa! Suri alkaa vaikuttaa ihan hyvälle treenaamista ajatellen. Mutta suurin kysymys on, että mitä treenataan? Ajatus tässä on ollut, että koitettaisiin tällä kaudella jälkikokeita. Siihen saisi kyllä ajan uppoamaan, kun esteitä alettaisiin pentujen jäljiltä rakentamaan, samoin koko tottista, janoja.. no jälki ja esineet ovat minusta aika hyvällä mallilla, mutta kokeenomaista esineruutua voisi joskus ottaa. Ehkä olisi nyt helppo rauhoittaa mieli näihin, vaikka toko vähän kummittelee takaraivossa. Suri kun vaikuttaa osaavan voittajan hommat aika hyvin, ne pitäisi vaan kuroa kokonaisiksi liikkeiksi ja suorituksiksi. :/ En osaa jäsentää mielessäni ajankäyttöä treenaamisen suhteen. Miten se onkaan niin vaikeaa. Saati sitten, että siihen aikatauluun saisi vielä kavereita.. No, ehkä pitää vaan suunnitella omat treenit ja huhuilla, josko joskus jonkun kaveriksi saisi. :) Aksa saa nyt olla tauolla syksyyn saakka, jos nuo jäljet vaikka saataisiinkin tässä haltuun! Tokon voittajankin voisi korkata syksyllä uusilla säännöillä, niin vähän siihen tulee muutosta verrattuna tämän hetken hommiin. Se ei siis olisi katastrofi. Olkoon(ko?) se nyt päätetty, että jälki ja tottis ovat nyt ykkösjuttu. Ehkä. Koska en ole treenannut oikeastaan neljään kuukauteen tai melkein viiteen, en osaa enää edes ajatella kotoa lähtemistä tai ajan ottamista. Mutta jospa se tästä taas lähtisi etenemään. Ja siis kun vissiin jossain töissäkin pitää välissä käydä?
Sitten major pentu problem. Minulla on ajatus, että nyt ehkä haluaisin keskittyä sen kanssa agilityyn. Mutta koko ajan mieleen hiipii jälki. Jälki on niin hyvä virike, etenkin pennulle. Mutta ehkä nyt en sitä ajattele, paitsi jos naapuripellolla käy joku asianosainen, jolta voisi kysyä siihen luvat. Sitten ehkä voisin yrittää jälkeäkin. Tai voihan sitä varmaan treenata vaikka kerran kahdessa viikossa, mutta omalle mielelle sellainen on aivan ennenkuulumatonta. Siksi pitää rikkoa päätä tai siis ajatuksia, ja lopettaa suorittaminen ja määrä. En osaa selittää, mutta kun on tehnyt vuosia erilaisia hommia aktiivisesti, on vaikea nähdä enää alkua vaan näkee kaikki mahdollisuudet, valmiin suorituksen ja sellaiset, eikä osaa ajatella tarpeeksi hyvin vain pieniä, tärkeitä asioita, joita pennun kanssa tehdä. Nyt on ajateltava, että Suri on ykköskoira, se on pitkälle koulutettu, siihen käytän pääasiassa ajan. Ja pennulle joku siisti pennun ohjelma. Vaikka kyllähän tästä pohdinnasta jo näkee, että kieroutunut olen mieleltäni. Mutta sovitaanko, että rakennan jonkun siistin pentuohjelman, jota alan suorittaa. Se ei ole puhtaasti mihinkään lajiin liittyvää, vaan kaikkea sellaista, mistä olen pitkään jo haaveillut.
Hyvin pienesti on treeniblogi alkanut korahdella.. Ensin lauantaina Hertan kanssa. Surilla on jo vähän idistä tehdä, mutta sen tila kyllä pitelee sitä aika tyynenä. Siispä vauhti ei ole mikään tavoite, vaan tehdään ehkä nyt sitten jotain siihen sopivaa: ruudun paikkaa, tunnaria, kaukoja. Nälkähän sillä on, että kyllä se motivoituu. Lauantaina tehtiin myös; ruutuun lompsi, mutta paikka näyttäisi olevan hallussa, ainakin kotipihan ruudussa. Liikkeestä istumiset yllättävän hyvät, tunnarissa ei mitenkään reagoi vääriin ja kaukoissa tekniikka loistavan tuntuista. Lisäksi aloitettiin opetella toisenlaista vasemman-täyskäänöstä, ja luulen sen sopivan Surille hyvin. Sitä voi myös nyt helposti treenailla.
Tänään parit ruudut, paikka oli ihan kohdillaan, mutta vauhti on vähän käsijarruista. Jospa nyt olen tekemättä sitä, vahvistelisin läheltä paikkaan menoa eri suunnista. Kaukoissa otin matkaa! Istu - seiso oli vaikein, kun meinasi vaan tassutella. Heittonami kopilla oli Surista parasta, ja sillä se alkoi pysyä. Näyttää lupaavalta! Liikkeestä istumista kokeilin jopa seuruusta, mutta omat vartaloavut oli kauheat, täytyy vähän funtsia tätä ja vahvistaa vielä. Tunnarit hyviä, se on muuten nopsaan valmis liike! Voi että, uskoisin Surin valmistuvan jo vanhojen sääntöjen aikaan, jos vaan moodi löytyy. Sen sijaan jää nähtäväksi, mahtuuko mihinkään kokeeseen ennen elokuuta. Mutta onneksi uusi voittaja on hyvin samankaltainen kuin vanha, suuntiakin on aloiteltu, ja niitä voisi tehdä jo reilusti (kunhan se vauhti löytyy). Kursseille olisi kivaa taas mennä, mutta pitää odotella ensin palautumista ja saa nähdä onko kesällä mitään tarjolla. Mutta syksyllä viimeistään sitten.
Sitten yks tyyppi alkoi naksuttimeen ehdollistumisen. Ja se tyyppi vähän leikki. No, se leikkii kyllä koko ajan, mutta nyt vähän ilman muita pentuja. Tästä se alkaa. Uusi elämä.
Viime postauksen jälkeen treenasin kerran pihassa kaukoja. Juntattiin niitä tosi kauan, vaadin niin kauan, että Taimi teki aina halutun vaihdon, ja seuraavassa taas sama: vaatiminen, jotta tekee. :D Siis se oli tälläinen keskustelu: Istu - en - no istutpas - no v*ttu en - istu - no okei - alas - no en varmana - ALAS - no en aio - ALAS! - no okei - sei - en takuulla - no sei - EN! - NO SEI! - No okei..
Eli ihan hirveesti meidän kaukot eivät ole parantuneet.
Eilen oltiin kokeessa, räntäsateisessa Turussa. Eikä mitä, Taimi veti rennolla ja hyvällä tasolla. Alkoi tunnarilla: oman toi, hyvä loppupertsa. Sitten luoksetulo: stopit venyi, muuten iloinen. Jäävät: ei istunut ekassa välissä, muut hyvin. Ruutu: selvästi meinasi lähteä jo ruutuun perusasennosta ja korjasi kurssinsa merkille, jossa epävarmuus erehdyksen vuoksi näkyi hitautena. Myös ruutuun laukkasi hitaasti, ja sitten maahanmenooon vaati 3 käskyä. Tästä 0.
Toisessa setissa tosi hieno ohjattu oikealta, lähti nopeasti noutamaan eikä meinannutkaan erehtyä keskelle, edes vilkaissut. Kaukot: todellinen ylläri! Vain yksi kaksoiskäsky, eikä sekään siksi, että olisi arponut väärän asennon vaan johonkin nousuun, eikä juuri edennyt. En ymmärrä!! Siis niin oikea mielentila! Seuraaminen oli hyvä ja metallihyppy ällötyksen siivittämä mutta teki. Paikallolot lopussa kympit. Liitän arvostelulomakkeen kuvana, kunhan sen jostain kaivelen.
Olihan se taas vaan niin kivan rennon helppoa, että ne uudet säännötkin on kyllä vielä lähdettävä kokeilemaan, vaikka SM-kokeet nyt väliin varmasti jäävätkin, kun tuloksena oli kakkostulos.
Hertta ja Noste tekivät luokkavoiton hienolla AVO1-tuloksella 189 pistettä. Kulo ja Satu saivat ALO2-tuloksen. Kivaa, kun Taimisto-porukkaa oli kolmessa luokassa! Kiitos aktiivisuudesta!
Kylläpä oli tänään toko-treeneissä harvinaisen surkea meno! Kyllä ansaitsisin jonkinlaisen mitalin, että lähes kahdeksan vuoden (Taimin kanssa) tokoilun jälkeen pystyn luomaan koiralle todella epämiellyttävät treenit ja laittamaan sen todella paineeseen. On Taimilla joku hetki tai treeni voinut mennä ennenkin poskelleen, mutta tämä on nyt joku uusi juttu.
Kaiken kaikkiaan ajatus on ehkä tämä: meidän tokoiluissa minun ei ole ihan hirveästi tarvinnut ikinä ajatella asennetta tai tekemisen halua Taimin kanssa. Ahneena, toimintakykyisenä ja taisteluhaluisena koirana sen kanssa on ollut alusta asti helppo tehdä. Minä vaan suunnittelen, miten pääsen haluttuun lopputulemaan, ja sitten vaan treenaan. Minun ei ole tarvinnut puuttua esim. asenteeseen. Yleensä, jos asenne ei ole ollut kohdillaan, olen vain laittanut Taimin haluamaan palkkaa vähän enemmän, ja sieltä sitä asennetta on tullut. Nyt olen muutaman kerran huomauttanut, jos minusta Taimi ei tee hyvin. Esim. poistanut sen perusasennosta ja pyytänyt tekemään uudelleen. Taimista tämä on todella outoa ja suorastaan merkkaa sitä, että hyökkään sen kimppuun. Taimin!!! No, siis en ole päästänyt sitä koukusta, vaan hakenut tekemisen, josta pääsen palkkaamaan. (muu huomio: palkkasanasta se vapautuu hyvin ja palkkautuu kyllä, mutta palaa sen jälkeen luimukuplaan). Omat eleeni muuttuu selvästi pelottaviksi, jos huomautan koirille, koska tämä näkyy myös Surin kanssa. Vaikka siis oikeasti minulla ei olekaan mitään arvolatausta siinä, että olisin oikeasti jotenkin vihainen (tämä on se joku koira-auktoriteetti-juttu, joka seuraa erilaisissa tilanteissa muidenkin koirien kanssa :D ).
Oli kyllä paska treeni. Siis lähinnä siksi, että mitä väliä? Miksi "treenaan" tälläisen uuden, hienon jutun? Lähinnä siis, että jos on vuosien treenitapa, vuosien työ ja tuntemus koirasta, niin ei ole ihme, jos koira ei ihan suoraan osta uutta ajatusta. Eihän se tiedä, että hei nyt aletaankin tehdä tälläin uudella tavalla yhtäkkiä. Nuoremmalle koiralle toki näin opetankin, mutta nyt täytyy ihan miettiä, että mitä Taimin kanssa teen. Sen kokeethan on käytännössa kokeiltu. Ei siitä tule SM-koiraa. Lähinnä itselläni valioitumisen jälkeen on ollut halu tuntea se, miten itse voin vaikuttaa koemenestykseen ja vireeseen. Olen mielestäni sen onnisunut oppimaan ja näkemään uudelleen ja uudelleen. Taimin taso on sellainen "heikko ykkönen", sillä on tiettyjä virheitä, joita ei lähdetä korjaamaan, koska ei minua niin paljon kyllä asia kiinnosta.
Kyllä me nyt tämä yksi koe vielä käydään, kun olen ilmoittautunutkin, mutta vaikka sitten keskeytän jonkun hullutuskehumisen jälkeen hyvässä kohtaa. Niin, että voidaan miettiä, miten hauskaa siellä viimeisessä kokeessa olikaan. :)
Käytiin Taimin kanssa kokeilemassa vähän Kuopiossa. No, liikkeet menisi, mutta pitäisi saada ennen koetta paljon eri paikkoja alle ylläripalkalla, niin Taimi voisi hyvin jaksaa tsempata. Nytkin teki loppuun saakka, mutta perusasentoja jätti todella vajaiksi (merkki siitä, että tottelee vain tottelemisen vuoksi :D ), kaukoissa heitti ihan läskiksi (kaksoiskäskyjä, vääriä asentoja JA väärä tekniikka). Tunnarissa nosti väärää, mutta toi oman hyvin, siitä nolla. Luoksetulossa maahanmeno venyi, sitten kaksi käskyä loppuun tulemiseen ja vino pertsa = 0. Nollattiin siis myös toki kaukot. Seuruu ja jäävät hyvät, ohjatussa korjasin keskellemenon, ruudussa lähti taas jollekin ihan muualla olevalle kartiolle, mutta osasi korjata kesken matkan itse. Onhan Taimilla tietty varmuus etuna, just nuo korjaukset tarvittaessa, seuruu ja jäävät. Metalli jopa ok, paikallaolot hyvät.
Ehkä käydään Turussa vielä, perjantaihin aikaa miettiä. Vaatisi puristusta sen verran, että kävisi parissa paikassa, ja maneesillakin tekisi ihan suunnitelmallisesti. Katsellaan.
Paristi ollaan Kanavan vuorolla käyty treenaamassa. Taimi on tehnyt vaihtelevasti vähän kaikkea, ja hyvässä häiriössä! Kaukoissa samaa ongelmaa ja sitten sika hyviä myös. Muu pelaa. Suri on tehnyt lähinnä tunnaria, joissa tekee jo haastaviakin. Toinen ihminen on laittanut kapuloita meille, se sujuu jo siis. Tänään selviää, aletaanko treenata sata lasissa, vai pidetäänkö parisen kuukautta totaalitaukoa.
