Post-juoksuinen Muste on melko hauska eläin. Pilke on palannut silmäkulmaan ja KOVA ruokahalu. Se kasvaakin kai, kun on niin hoikka taas, vaikka ruokamäärä on ollut melko sama. Aamuruokaa olen tarjonnut tilanteen mukaan, jos on tulossa touhukkaampi päivä / treenit / tms. Jos ei, niin aamuruoka voi jäädä väliin, toki lenkeillä tulee nappulaa taskusta, ja illalla sitten iso ruoka, joka uppoaakin mukisematta. Treeninamit ovat myös maistuneet, ja vähän sormiakin tapailevaa meininkiä suorastaan on havaittavissa. Hyvä! Lisäksi Muste yrittää kovasti, kun tehdään.
Tässä viikolla on edistytty muussakin kuin kartion kierrossa. Noutoahan on tehty vauhtina (se sujuu hyvin) ja pitona (pitää muutaman sekunnin mälväämättä, mutta tarttuu halukkaasti kyllä). Maasta nostoja en ole oikein saanut alkuun, kun siitä on puuttunut tosiaan sellaista "haluanhaluanhalua"-meininkiä, ja Muste lähtee äkkiä pois, jos ei tajua. En ole halunnut sitä sitten tehdä, ettei tule vääriä mielentiloja tai ajatuksia tekemisestä. Nyt tähän on tullut muutosta. Katseltiin viikolla leffaa, ja Muste olisi halunnut osansa herkuista. Se nosti yhden muovisen kannen sohvalta ja piteli sitä hetken, jolloin ihan rauhassa otin siitä kiinni ja kiitin ja annoin sille jotain kuivattua banaanilastua tms. Muste tajusi oitis, ja hiffasi tosi nopeasti, että pitää odottaa, kunnes käsi ottaa tavaran - jos tiputtaa, täytyy yrittää uudelleen. :) Parina iltana tätä tehtiin jollain random tavaroilla just tälleen telkkarin ääressä ihan sivujuttuna, ja kolmantena laitoin tarjolle kapulan. Tänään se jo nosti ja piti kapulaa ennen iltaruuan saamista. Lähtee taas siis etenemään toivottavasti tämäkin vaihe. :) On se helppoa, jos saa vaan tarjoamisen aikaiseksi.
Muutenkin se on aika helppo ja tottelevainen, vaikka siis on aika nopea ja liikkuvainen ulkona. Vaikka se olisi jollain hajulla tai juoksemassa poispäin, tottelee useimmiten kyllä kutsut. Liikkuvainen ja ihanan ilomielinen. Sosiaalisestikin palkattavissa, etenkin kun olen kyykyssä ja sanon "vauvapentunen" se luikertelee syliin paijattavaksi ja on mielissään. :D Suhde siihen on muotoutunut pikkuhiljaa. Se on kuitenkin tosiaan ollut jonkin verran itsenäinenkin, mutta hiljaa on hyvä tullut. Kyllä sen kanssa saa varmasti vielä tehdä pitkään töitä, että mielenkiinto ja ajatus pysyy ja suuntautuu vähän pidemmänkin treenin ajan ohjaajan kanssa tekemiseen, mutta niinhän se vaan on ja on oltava. Aika pentuhan se vielä on, kaikki on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti