Otin Surin treeneihin, kun s eon liikkunut nyt hyvin. Jos jotain kipua olisi ilmennyt, tai liikkuminen ollut vaivaista, niin Muste olisi joutunut paikkaamaan. Mutta ei nyt tällä kertaa kyllä päässyt. :) Suri oli ihan mykkyrällä onnesta, kun mentiin halliin, se kiemurteli soikeana, hypähteli ja esitteli niin kovin leveää hammashymyään: miten onnellinen yksi koira fvoikaan olla!!!
Ratapätkässä oli oikein hyviä tiukkoja valsseja, oli rytmitystä, poispäinkääntöä, A ja puomi, kepit.. Tässä kuluneenkin vuoden aikana muita katsellessani ja neuvoessani moni asia on ehkä ainakin teoriatasolla jo päässyt juurtumaan ajatuksiin. Lisäksi kun on kouluttaja, joka selvästi hiffaa, miten koirani liikkuu ja sanoo hyvin, miten saan käännökset toimimaan toiminnallani, niin johan alkaa onnistua. :) Suri loisti, se oli niin liekeissä. Ja se irtosi ja liikkui, vaikka tehtiin hyppyjä kaarella. Minä en liikkunut, mutta haa - pidin ohjauksen avoimena, ja kappas kun Suri vaan lukikin esteitä ja hoiti liikkumisen kyselemättä. ;) Kepit meni vauhdikkaasti, kontaktit oli nopsat ja hyvät. Palkkasin kai yhdet, muut mentiin pysäytyksestä vapautuksen kautta jatkoon. Pelitti.
Muste saikin tulla sitten odotteluajalla vähän kontaktitreeniin. Palkkasin paljon aluksi kontaktin ottamisesta pyydettynä ja sitten jo ilmankin. Eikä se ollut kovin vaikeaa. Sen jälkeen vähän i-m kaukoja, ja tolpankiertoa lelulla muutama kerta. Hassu setteri tuijotti ja könötti kauempana, ja se alkoi vähän häiritä Mustetta. :D Saatiin kuitenkin vielä yksi hyvä kierto. :) Muutamia pertsojakin tehtiin, se tarjoaa niitäkin jo ilman vihjettä, tosin paikka i silloin vielä aina ole ihan kohdillaan. Muutama pieni pätkä käymistä treenattiin, ja se jotenkin tajusi homman nyt. Tosin ajat lyhyitä, joten se saattoi hyvin vain odottaa okei-sanaa, jolloin saa pompata, ei siis niinkään rauhoittunut. Enivei, treenaamalla oppii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti