Musteen kanssa kaahattiin toko-kurssille. Toivoin, ettei olla ekoja, niin saatoin käydä hallissa vähän etukäteen höntsäämässä ja viedä vielä autoon, ja oma vuoro alkoikin hyvin. Näytettiin meidän pidemmän matkan kartion kierto ja sehän on kyllä hyvä. :) Kaukoja näytettiin myös, ja haettiin vielä sitä ideaalitekniikkaa ja miten sitä haetaan. Paranee ja välillä on jo hyvä, mutta haetaan vielä se paras. :) Yksi luoksari vauhtina, kehu ja lelu puolessa välin matkaa - hyvä. Mutta tässä huomio, että Musteelta on vaikea saada " kuppi nurin", eli sen hetsaamisessakaan on vaikea saada sitä ihan sikatörkeenä yrittää jo lähteä, tai että se alkaisi äännellä tai mitään. No, melko taiminkaltaista (siis että siitä näkyisi mitenkään että sillä kiehuisi sisällä, vaikka tekeekin sitten hyvin), mutta haluaisin löytää hyvän hetsin, koska tartteen sen aksaan. Nä, tästä ajatuksia jo vähän on. Jääviä, istu ok, mutta maahanmenon tekniikka ei ole oikeastaan hyvä (taaksepäin kokoontuminen), vaan lähdetään siihenkin hakemaan ajatusta stoppileikissä. Näin en olekaan tehnyt muille koirille, joten otetaan ehdottomasti!
Nyt mielentila oli parempi kuin aiemmin, joten hyvää kohti toivottavasti mennään. Muste on vaan niin kovin tasainen ja voi kyllä sanoa, että rauhallinenkin väliajalla, että pitää todella uskoa itseen ja prosessiin, ja tehdä sitä pitkäjänteistä työtä, jota olen nyt varmaan joka postaukseen laittanut. Ja kyllähän minä uskon, koska esim. maneesilla saadaan tosi hyvää settiä, koska siellä on rakennettu homma hiljalleen ja se vaan on hyvä. Jotain tosi megaherkkua voisi lähteä hakemaan vähän agia ajatellen, jos alkaisi vähän tehdä muutamia vetoja irtoamista ja ajatusta siitä, miten agissa mennään. Agikurssilta saatuihin treeneihin on myös idiksiä hautunut palkkausta ajatellen. Mutta mistä se aika ja tilaisuus aloitta, hehe. Jos treeni ja tilaisuus kerrallaan, koska ei ole kiire.
Ja tänään kyllä mietiskelin paljon taas asioita automatkoilla, ja siis muistan kyllä, miten en luonut Taimista etukäteen mitään ajatuksia (oli helppo, kun ei ollut vielä oikein mihin verrata), ja muistan kyllä, miten vaan tein, ja syötin namia ja tein vähän ja sitten vähän ja ajattelin, että tässä me nyt vaan tehdään, katsellaan, mitä tästä kehittyy. Ja jossain vaiheessa se vaan sitten kehittyikin. Ja siinä missä Surin kanssa tuskastuin ehkä liian aikaisin, en ole Musteen kanssa tuskastunut, vaan malttanut. Käytiin myös kauppakeskuksen parkkihallissa kruisailemassa sen kanssa ja ostoksilla Mustissa ja Mirrissä. Hauskaa, kun nyt sekä viimeeksi juna-asemalla äitiä hakiessa Muste on yhtäkkiä tajunnut, että hihnan päässä on joku toinen merkityksellinen hahmo. :D Hakee kontaktia ja kuuntelee. Oli kyllä reipas ja leikittiin, kuten meidän pentukävelyillä aina. Nämä ovat jotenkin niitä suhteenvahvistuspaikkoja eritoten, joten ei pidä unohtaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti