Nyt olen tullut sopivaan saumaan Surin kanssa, ja nähnyt ja tajunnut tosiaan ne kohdat, mitä pitää treenata. Ne ei tarvi olla kokonaisia liikkeitä ja kokonaisuutta nyt, vaan iloa, riemua (ja jos iskä jatkaisi: rieskapierua). Tätähän pohdin vähän aikaa sitten, mutta olen päässyt pohdinnoissani vielä pidemmälle ja saanut itseni oikealle levelille. Siispä: olemme tehneet ihan onnistuneita treenejä! En muista, mitä minäkin päivänä, mutta idis on ollut: innokkaita noutoja, seuraamisen alkua, peruuttamista, tänään myös tunnaria, noudon palautusta sekä jääviä. Saan Surin melko hyvin aloittamaan hommat ihan vain huomioimalla sen. Kun minun oli "pakko" tehdä se kuuri, että olen vain ihan eleetön ja mahdollisimman passiivinen, etten sitten ala lahjoa ja maanitella sitä, niin vaikka Suri oppi aloittamaan oli miten oli, niin treeni ei sitä saanut itsessään innostumaan töiden aloituksesta. Nyt kun otan Surin vuoroon, juttelen sille vähän ja otan kontaktia, jolloin se tulee ihan luottavaisena mukaan, ja tänään sain sen jopa alusta asti ihan innokkaaksi.
Intonoutoja on tehty niin, että lähdenkin karkuun, kun se on hakemassa, silloin tulee hyvä paluuvauhti ja "jessistä" vauhtipalkka. Tosi kivaa. :) Tunnarissa tehtiin aluksi tänään lyhyemmästä ja sitten pidemmästä matkaa. Vähän epävarmuutta on, koska se ei aina tiedä, miten reagoida omaan, mutta vähän tiheämmällä treenillä varmaan ihan kunnossa. Jäävät oli ok, välillä se tekee vääriä ja sitten sitä epäilyttää, vaikka vaan kerron sen tehneen väärin, mutta ehkä se tästä. Uskoisin, että treenaamalla kotona osia ja välillä kokonaisiakin juttuja, ja maneesilla jos kävisi ainakin tiistaisin treeninvedon yhteydessä ottamassa täysimittaisia liikkeitä vaikka osin, niin ehkä siitä kokonaisuus saadan? No, mutta jotenkin kivaa.
Musteen kanssa on otettu rohkeina vauhtinoutoja! Se lähtee hyvin ja on hiffannut lähteä nopsaan palauttamaan, palkkana yleensä onki. Onnistun aina heittämään marja-aronian lähelle, jolloin Muste meneekin syömään marjoja. :D No, korjaantuu heittämällä muualle... Seuraamistakin tehtiin pihalla, kun saa otettua hyviä matkoja. Tänään tuntui , että paikka oli nyt tosi hyvä, ja se odotti palkkaakin oikeasta kohtaa. Tämä varmaan etenisi nyt tästä pitkällä tähtäimella, kun tekee vaan säännöllisesti ja luottaa taas siihen kuuluisaan prosessiin. Musteesta taas itselle se note, että se ei ole myöskään luonnostaan sellainen läpi harmaan kiven pienen nakinpalan toivossa. Tätä olen pienestä asti kyllä huomioinut, eli sen ahneus ei ole samassa suhteessa veljiinsä. Mutta se ei ole ongelma, me tehdään, se syö hyvin ja palkkautuu, toisinaan huomattavasti intensiivisemmin, mitä pyritään lisäämään ja vahvistamaan tekemällä vaan paljon ja palkkaamalla paljon. Tässä ei hosuta eikä oiota, eikä etenkään turhauduta. Loksahtaa varmasti kohdilleen näillä. Ja esin kädestä syöminen peruuttamisessa / jäävissä toimii tosi hyvin, kun sitä vaan treenattiin muutama kerta. Juuri se ajatus ja mentaliteetti vaan hommiin, oppii oppimalla.
Musteen kanssa käytiin Vääksyssä kiertelemässä kun siellä oli tapahtumaa ja porukkaa. Muuten jees, mutta kun se kulkee niin surkeasti hinassa. Pentuna se meni paremmin, koska oli pienempi eikä niin nopea tietenkään. Nyt se vetää koko ajan, ja on edelleen tosi kiinnostunut hajuista ja kaikesta, ei ole helppo saada kontaktia. Jos tähän haluaisi oikeasti treenata, niin pitäisi ottaa se tosi nälkäisenä, hyvät namit, ja treenta pienin lenkein kontaktissa, rauhassa menoa. Jos haluaisi, no haluaisin - jos kerkeäisin, ei ole prioriteetti, vaikka olisikin tärkeää.. Muste osasi kuitenkin rauhoittua, kun istuskeltiin ja odoteltiin, kävi pyynnöstä maahan rauhakseen. Mutta näitä harjoitellessa ei parane olla lapsia mukana tai mitään muuta agendaa sille reissulle.
Taimikin taas on kierrellyt ja vähän peruutellut - se on tosi vaikeaa! Mutta ehkä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti