Isot treenit

Viikonloppuna tuli käytyä kaupungissa, mutta itse olin ihan flunssaan tuloisen oloinen, enkä todellä päässyt raahautumaan tien toiselle puolelle riehumaan tokoleikkejä. Harmi, koska kenttä on maailman paras ja siellä on aina kivaa. Lisäksi teini-Musteelle tekisi hyvää nyt kaikki eri kentät, pitäisi vaan nyt päästä taas irtautumaan sen kanssa taajamaan ja kentille, koska se on ihan nenäeläin. 

Tänään otettiin isommalla porukalla vähän kenraalia ennen koetta. Kun Surin sai hereille, se oli ihan hyvällä fiiliksellä. Pitää vaan röyhkeästi käyttää kavereita lauantaina hyväksi Surin nostattamiseen. :) Koska se ei nyt tarjonnut itse sitä ylipursuavaa asennettaan, mikä on vähän harmi. Paikallaolo siis oikein bra. 

Yksilöt taidettiin aloittaa kehääntuloilla ja sitten jäävät. Jäävät jäi oikein :), mutta seisoessa kääntyy vähän kun tulen takaa - tyhmää, koska tätä ollaan treenattu, jos jotain edes säännöllisesti. Tehotreeniä viikolle tästä, mutta ottaen huomioon että koe on jo ihan just.. Hyppynouto innokas, tykkäsi. Ohjatussa siis selvisi, että siinä ei ole kartio, vaan maassa merkki, ok. Laitettiin joku paperi, ja Suri olisi noutanut sen - pitää muistaa käskyttää se vähän myöhemmin seisomaan, että merkki jää reilusti alle.. Itse nouto oli todella iloinen ja hauska, harmi vaan Suri vaan lähti arpomaan ja juoksemaan sitten holtittomasti täysin väärään suuntaan. Mutta asennetreeni on siis purrut! :D Tätäkin kyllä vähän treenaillaan viikolla.. Yksi kaukonousu taisi olla, ja se siis m-i, nappiin. 

Toinen setti sisälsi seuraamista alkuun. Vaikka se lähti ehkä ihan ok, niin ei se kestä sitten kokonaisuudessaan niin pitkään. Maneesin takaosassa meni epävarmaksi. Heiluu, hilluu, jää aavistuksen hiippaamaan, on epävarma, siis ihan kuin ei olisi ikinä mitään parannusta yritetty treenatakaan. :( Onneksi seuruu on vain yksi liike, ja onneksi uskon, että siitä joku piste tulee. Ruutu tyhjiin, ja ihan sika makee vauhti ja paikka. :) Palkkasin maasta mutta sitten se ei ollut kartalla lähteä seuraamaan (ja huom, teen sen kaavion itse siis väärin päin, eli treenataan sekin vielä oikein päin joskus...). Tehtiin muutamat irtolähdöt - ok. Sitten tuli keskeytys, ja päätin tehdä vielä uuden setin.

Se alkoi ruudulla, jossa nyt lelu. Toiseksi tein luoksetulon, mutta pyrki ennokoimaan. Käytin uudessa yrityksessä läpijuoksukäskyä ja siis juoksutinkin läpi. Oli hieno kyllä ja vauhdikas. Tunnari oli muuten varsin hyvä, mutta palautus jäi kauas ja vinoon, muuten ei epäröinyt mitään ja se on tärkeintä nyt! Kaukoissa 4 vaihtoa todella makeesti loppuun, ja siinä se. 

Muste kävi leikkimässä, ja sitten tehtiin hienoja stoppeja sekä vähän seuraamista, sitten ruutuun lelulle. 

Tämän perusteella Surin kokeessa varmaan tulee hyviä liikkeitä, ja sitten näitä edelleen epävarmoja. Ärsyttää, kun kaikki olisi tehtävissä olevia, ja pienellä treenillä ihan varmojakin, mutta yksin treenaaminen ei juuri auta näihin. :( Suri olisi hyvä ilmoitta jollekin toko.-kurssille, mutta toisaalta sitten en vaan ole hirveän motivoitunut, kun tuntuu, että kaikki hyvä työ vaan menee yhtäkkiä alta. Esim. tänään se oli ihan loistava monessa kohtaa, mutta se pitäisi saada kaivettua siitä aina esiin. Jos tulee treeni, jossa se näyttää, että heittelen sitä tavaroilla, niin treeni ei etene.  Pitää vaan kaivaa itsestä jotenkin parempaa auraa esille, että ainakaan en vahingossa lähettelisi sille mitään signaaleja. Tai sitten tehdä ihan vaan foliohattu.

Joitakin treenejä

Pitää ihan palata ajassa taaksepäin taas miettimään, mitä on treenattu. Aikaa on ollut kovin vähän, illat on ollut kiinni, tosin joko treeneissä tai jossain oheisessa. Ei ole herkullinen tilanne yhdistettynä vähenevään valoon, mutta yritetään pitää kone käynnissä. 

Varmaan sunnuntaina taisi olla varsinaisesti treenit, jotka kirjaamatta. Heikin kanssa maneesilla. Suri teki useita liikkeitä. Se ei ollut huonoimmillaan muttei parhaimmillaankaan. Virheet olivat sellaisia, joita se tekee ei-mukavuusalueella. Toisaalta sen sai ihan ok mukaan. Toisaalta kun huomautin jostain ihan kiltisti, se ryömi luokseni. Joopa joo. 

Muste kävi kaasuttamassa pallojen perässä jonkun kerran. Sitten tehtiin vähän kai jääviä, seuraamista, stoppileikkiäkinkö. Leikkiä. Perussetti, innoissaan oli. 

Sunnuntaina kuitenkin tein maailman surkeimman jälkitreenin. No, se oli kotipihalla, ja siihen tuli kaikenlaista hässäkkää, kuten jäljen päällä juokseva lapsi, märäksi ja kylmäksi muuttunut nurmikko.. Muste meni maahan purkilla,mutta syötyään väisti tosi voimakkaasti taas, ja konahdin sille ihan turhaan. Ja Muste ei tod ottanut sitä hyvin. No, jatkoi jäljestystä ja pian ihan hyvällä ilmeellä. Päästiin loppuun, mutta itselle jäi kyllä ihan paska mieli. Ihan turhaan. Okei, kun ne maahanmenot eivät ole sellaisia kuin haluan. Ja vaikka se teki näitä jo tosi hyvin, on kylmä ja märkä maa ehkä aavistuksen liikaa. Ei sen tarvitse osata ja haluta! Ja tajusin, että se itseasiassa väistää valjaita! Asia, jota en ole ajatellutkaan, kun Suri ja Taimi ei ole niin tehnyt. Mustehan ei mitenkään pidä käsittelystä, vaikka avoimesti uikin kaikkien syliin noin muuten. Ehkä se ei pidä valjaiden tunteesta. Ehkä oli taas vaikea todeta, että hei, koirani ei pidä jostain, se ei ole täydellinen. 

Mutta suunnitelmana on ajella vaikka ihan pannasta sitten vielä tässä syksyllä jäkiä ilman mitään painetta, antaa sen itse ruokkia ja syttyä taas tästä hommasta,. Mitä enemmän pidätän, sitä enemmän se jättää syömättä, ja ehkä se mielentila ei ole nyt vaan rakentunut oikein. Ei siis olla aikoihin tehty, mutta onhan sillä ollut sellaista vähän "häiriintyneen oloista" työtä, vaikka ihan pienenä tekikin paremmin. Ehkä nyt jos muuttaa suuntaa ja tapaa, niin voisi saada sen oikean mielentilan. Koska hei, muistutuksena itselle, tätä tehdään aktivointi mielessä, joten tyylillä ei nyt vaan ole väliä. Tai sitten olen tekemättä, jos en osaa ottaa rennosti! Tätään tehtiinkin korjausjälki pihalla, ja se jäljesti ja söi oikein hienosti, kun annoin mennä ihan omalla vauhdillaan ja painollaan. :)

Eilen Muste oli toko-kurssilla korvauskerralla, ja pääsikin tekemään omalla vuorollaan yksikseen. Homma alkoi hyvin, leikittiin. Sitten tehtiin vauhtinouto, ja se on kyllä ostanut sen hyvin. Sitten Muste lähti nuuskimaan jotain (parhaan kaverinsa jälkiä tai jotain muuta) ja menin hakemaan sen pois ja kielsin siitä. Musteelta taisi mennä kuppi nurin, koska sen jälkeen se olisi vain haistellut, eikä se lähtenyt esim. kartion kiertoa harjoittelemaan oikein ekaa kertaa, vaan lähti siitä aina haistelemaan vaan jonnekin. Muste ei siis ole itseasiassa ei maneesilla tai hallilla koskaan lähtenyt haistelemaan mitään. Joko se tekee, tai sitten niin kuin joskus lähti vaan juoksemaan karkuun ( :D ), mutta ei haistele. No, se ei sitten varmaan yhtään tajunnut sitä haistelemis-ei haistelemis -juttua. Tehtii siihen sitten selkeä ja helppo harjoitus. Muste teki myös pari kertaa kutsuna hyppyä ja lopuksi leikittiin. 

Tämä treeni oli oikeastaan tosi hyvä. Koka nythän Musteen kanssa on edetty tosi hyvin, kun on treenailtu selkeitä juttuja ja menty eteenpäin niin leikissä kuin hommissakin. Tästä en vetänyt itseltäni ranteita auki, vaan sain itselleni sen saman, selkeän muistutuksen, että Muste on pentu, joka ei vielä osaa mitään, ei oikeastaan edes niitä, mitä se jo tavallaan osaa. :) Eli kun sille alkaa opettaa asioita, niin joskus kymmenien tai satojen toistojen, useiden treenisettien ja ilolla tehdyn työn kautta sille alkaa muodosua toivottua käytöstä. Tai jo aikaisemmin, mutta sitä saa ja voi vahvistaa, helpottaa, innostaa ja kaikki on vaan maailman siisteintä, ei väkisin vaan rauhakseen näin tekemällä. Tämän muistaminen ja hiffaaminen oli ehkä taas parasta ihan hetkeen. :)

Okei, ja sitten vielä tämä ilta. Aksan kouluttamisen jälkeen treenasin taas omiani. Muste oli ensinnäkin iloitsemassa ennen treenejä ja vähän niiden jälkeen esteitä kantavien ihmisten kanssa. Seon niin estottoman onnellinen kaikista. Sitten se muun muassa meni A-estettä itse jonkun kerran.. oikeasti, tosi holtitonta, mutta siitä oli kivaa. En siis ohjannut sitä, se vaan meni. Ja se tuli ihan järkevästi alas, joten annoin mennä, kun on kerran niin ennakkoluuloton (ei olal siis ikinä tehty koko A:ta). Sitten tehtiin kartion kiertoa ihan pari toistoa lelun avulla, ja sitten leikkiä ja autoon. Toisessa setissä tehtiin pallon kanssa kerran paluuhyppy, ja sitten taas pari kartiota. Kyllä meni innolla, siinä oli se intensiteetti, joka on tähtäimessä, pikkuhiljaa arkentaen aloittaen asenteesta. Ihanan lyhyet ja onnistuneet hommat. 

Surihan on nyt aloittanut pesimisen. Paitsi että tänään maneesilla muistin, mitä se Surin kanssa tarkoittaa: ON MAAILMAN PARASTA TREENATA! Ihan oikeesti, jos se nyt taas menee näin, niin ei harmita. :) Suri oli ihan liekeissä, teki ohjattua iloisesti laukaten, luoksarinstoppeja tosi napakasti ja kunnon laukasta, jäävissä ei kuollut, ja hyppynoutokin oli iloinen. Seuraaminenkin oli ajoittain jopa tuuppivaa! Voi Suri, olet maailman oudoinpia koiria!

Taimikin kierteli kartioita ja teki jääviä ja kaukoja. Mitä aidommin kehuin, sitä enemmän se aina innostui, vaikka aika innoissaan oli muutenkin.     

Ihana pentutoko

Muste pentukursseili tänään toiseksi viimeistä kertaa. Ensi viikolla käydäänkin toinen päivä, kun työt haittaavat torstaina harrastuksia. Muste on odotellessa kurssin alkua aika levoton. Muut kiinnostaa, piippaa, mutta toisaalta tulee kuulolle ja yrittää rauhoittuakin. Treenikentällä se kuitenkin keskittyy hyvi ntekemään minun kanssa. :)

Aloitettiin ottamalla vähän leikkiä, rennosti meni. Sitten näytettiin istu-maahan lämähdystä, ja just sitä ennen vihdoin keksin, miten saan Musteen sen tekemään oikeinb; kun nostan sitä maasta takaisin ylös kurrettamaan, niin en nostakaan kokonaan ylös vaan alan ohjata kesken matkan taas alas, niin silloin se ei keri jalkoja alas vaan lämähtää. Vinkkinä myös tehdä tätä vaikka tarpeeksi isolla sohvatyynyllä, ettei ainakaan satu. 

Sivullemenot ilman tyynyä olivat varsin hyvät. :) Lisäksi sain vinkin, miten viedään eteenpäin eli Muste tulee askeleen kauempaa. Tätä en olisi ikinä keksinyt, ja olisi antanut sen jossain kohtaa alkaa pyörähtää liian edessä. Nyt sain selkeän ajatuksen, miten tästä edetään taas. 

Naminheittely-stoppileikki meni superhyvin! Vaikka pentuja oli eri puolilla, se keskittyi ja stopitkin hyvät. Vauhtia on hyvin, mutta pitää kiinnittää huomio, että tulee lähempää minua ohittaessaan ja mennessään namille. Jeps. 

Loppuun saatiin näyttää kaikki vauhtinoutoja, ja se on nyt tosiaan meillä onnistunut, kun kahden lelun laikissä olen saanut sen jes-sanan ajettua sisään lelun vaihdossa. Jee, oli hyvä. Kun päästään näitä tekemään, niin pitää vaan alkaa vaihdella matkaa.

Huisin hyvä kurssi on ollut! En ikinä olisi saanut näin hyvää otetta ja vahvistettua ja treenattua niitä omia heikkouksiani tai jumituksiani, jos ei olisi saanut hyvää opastusta. Nyt saa vaan olla niin kiitollinen tästä hommasta. Oma mielentilakin on rauhallinen, kun tietää, että pääsee aina seuraavalla viikolla jatkamaan. Tulee treenattuakin kotona, kun haluaa edetä edellisissä jutuissa. :)

Suri ja Taimi toimivatkin tänään virkakoirina töissä. Ensin saivat demota naksuttelukoulutusta sekä houkuttelua ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Demosin ärsykekontrollia, ja molemmat oli aika hyviä, kun piti tehdä kaukovaihtoja, mutta josa sanana tulikin ma..kkara ma...mma, niin maahan ei mentykään ja sitä rataa. Joitain virheitä, mutta yllättävän tarkkana tytöt olivat, vaikka ei oikeesti tälläistä olla juuri tehty, ainakaan miesmuistiin. Lopuksi vielä jäljen demoamista, ja huomasi kyllä, että Taimilta puuttui ote, kun ei ole koko kauteen tehnyt. Motivoitunut joo, mutta töitä joutui tekemään! Suri oli tosi itsevarma kyllä!  

Maneesi

Treeninvedon jälkeen pikaiset ilo-treenit. Taimi kiersi kartiota hienosti, merkitön merkki + ruutu, bra, mycket bra. 

Suri teki ruutua, ensin lelulle vauhdilla, sitten ilman - menee ainakin takalaitaan mutta jopa yli. :P Paikkaa treenailtiin vähän lähempää, hyviä - sitä lisää. Loppukaneetti ok. Suuntanoutoja vauhtina, välillä laukalla, välillä meinasi ravata, nyt sanoin nou nou. Seuraamisia väleissä - lähdöt tosi hyviä nyt, mutta hajoaa tosi nopsaan lähdön jälkeen. Siis seuraamista ei osata, mutta koko ajan opetellaan ja joskus tullaan valmiiksi, kun treenataan. 

Muste oli superrrrsupesupesuperrrr. Oli tarkoitus palloilla, mutta pallot jäi kotiin, vaikka ei oikeesti jäänytkään. Patukoilla 2 lelun leikkiä, tosi hienoa! Vähän seuraamissii, vähän perruuttellui, sellaista. Eipä tullut mieleen ottaa ruutua. Nyt lelut ja leikki varmaan tukisivat jo hyvin, kesällä yritettiin liian aikaisin sitä. Jos ensi kerralla. 

Tämä ei ollut suomen kielen näyte, vaan pikarapsu. Loppu.

Jatketaan samalla hyväksi havaitulla linjalla

Oltiin taas onnistujia päivän treenissä. :) Suri lähti mukaan hommiin kiltisti, ja aloitettiin jäävillä. Siinä näkyi, että ihan 100% ei vielä luottanut, että ollaan kivoissa hommissa, koska ei kuunnellut mikä käsky tuli, mutta parista onnistuneesta ja nopsasta palkasta alkoi tehdä aina oikein --> mielentila! Sitten tehtiin merkiltä nopsia suuntia, nämä innokkaat ja ei näyttänyt, että heittelisin sitä esineillä. Seuraamisia myös. 

Toinenkin setti oli; tunnaria (pitkässä matkassa jää makaamaan kasalle, ja meinaa muutenkin etsiä jostain pusikoista, eli fokus ei ole tässä / jälkikepit. Mutta heittelin omaa sinne kasaan, ja siitä nopsia hyviä onnistumisia. Suri oli loistava asenteellaan! Siitä näkee, kun se on tärkeänä. Kimppalenkillä se alkaa välillä tärkeäksi poliisiksi, ja komentaa muita, jos ne on tuhmia. Silloin se purjehtii saman näköisenä. :D Hyvä Suriiii!

Taimi teki kiertoa ja peruuttelua. Taimi oppii. Itseasiassakierto alkaa olla niin varma, että voisimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Tai no vielä pitää matkaa vähän pidentää, mutta nyt se ei ennakoi mitään tai siis jää kytemään matkalle / kartion taakse, vaan tulee loppuun asti vauhdilla ilman mitään apuja. Maaliskuun erkkari edelleen mielessä! :D JOs ensi vuoden puolella pääsisi mölleihin tai pareihin, niin sitten. Ja jos tämä hyytyykin matkalla - se ei haittaa!

Muste oli liekeissä. Ensin kahden lelun leikkiä karvapatukoilla, leikki hyvin ja veti patukoita myös hyvin! Siitä siirryttiin tekemään kolme tosi hyvää vauhtinoutoa. Seuraavaksi pitää tsuumailla sitä paikkaa, josta irrotuksen haluan, eli ettei fiksaudu mihinkään tiettyyn kohtaan. Mutta tää on kyllä tosi hieno nyt, kun vaan taas maltilla jatketaan. Lisäksi seuraamista, ei siinä mitään uutta. Toiseen settiin mahtuikin vähän leikkiä ja sitten perusasentoon tuloja sekä jääviäen istumista. Ja sitten keksinkin ottaa stoppileikkiä; se meni hyvin, vaikka namit hukkuvat ruohikkoon ja etsimisessä menee hetki, Muste lähtee hyvällä vauhdilla tulemaan kohti. I like. No, I Love!

Ja taas on Taimistolaisten omistajat olleet sikahienoja! Aino ja Sumu paukautti hienon 184 pisteen ALO1 Tokon piirinmestiksissä Aika mieletöntä! Ja Hertta ja Noste toisaalla puolestaan tekivät kolmannen AVO1-tuloksen ja näin ollen TK2. Suuri kiitos ja kumarrus hienoille koirakoille! 

HYVIÄ kotihommia :)

Nyt olen tullut sopivaan saumaan Surin kanssa, ja nähnyt ja tajunnut tosiaan ne kohdat, mitä pitää treenata. Ne ei tarvi olla kokonaisia liikkeitä ja kokonaisuutta nyt, vaan iloa, riemua (ja jos iskä jatkaisi: rieskapierua). Tätähän pohdin vähän aikaa sitten, mutta olen päässyt pohdinnoissani vielä pidemmälle ja saanut itseni oikealle levelille. Siispä: olemme tehneet ihan onnistuneita treenejä! En muista, mitä minäkin päivänä, mutta idis on ollut: innokkaita noutoja, seuraamisen alkua, peruuttamista, tänään myös tunnaria, noudon palautusta sekä jääviä. Saan Surin melko hyvin aloittamaan hommat ihan vain huomioimalla sen. Kun minun oli "pakko" tehdä se kuuri, että olen vain ihan eleetön ja mahdollisimman passiivinen, etten sitten ala lahjoa ja maanitella sitä, niin vaikka Suri oppi aloittamaan oli miten oli, niin treeni ei sitä saanut itsessään innostumaan töiden aloituksesta. Nyt kun otan Surin vuoroon, juttelen sille vähän ja otan kontaktia, jolloin se tulee ihan luottavaisena mukaan, ja tänään sain sen jopa alusta asti ihan innokkaaksi. 

Intonoutoja on tehty niin, että lähdenkin karkuun, kun se on hakemassa, silloin tulee hyvä paluuvauhti ja "jessistä" vauhtipalkka. Tosi kivaa. :) Tunnarissa tehtiin aluksi tänään lyhyemmästä ja sitten pidemmästä matkaa. Vähän epävarmuutta on, koska se  ei aina tiedä, miten reagoida omaan, mutta vähän tiheämmällä treenillä varmaan ihan kunnossa. Jäävät oli ok, välillä se tekee vääriä ja sitten sitä epäilyttää, vaikka vaan kerron sen tehneen väärin, mutta ehkä se tästä. Uskoisin, että treenaamalla kotona osia ja välillä kokonaisiakin juttuja, ja maneesilla jos kävisi ainakin tiistaisin treeninvedon yhteydessä ottamassa täysimittaisia liikkeitä vaikka osin, niin ehkä siitä kokonaisuus saadan? No, mutta jotenkin kivaa. 

Musteen kanssa on otettu rohkeina vauhtinoutoja! Se lähtee hyvin ja on hiffannut lähteä nopsaan palauttamaan, palkkana yleensä onki. Onnistun aina heittämään marja-aronian lähelle, jolloin Muste meneekin syömään marjoja. :D No, korjaantuu heittämällä muualle... Seuraamistakin tehtiin pihalla, kun saa otettua hyviä matkoja. Tänään tuntui , että paikka oli nyt tosi hyvä, ja se odotti palkkaakin oikeasta kohtaa. Tämä varmaan etenisi nyt tästä pitkällä tähtäimella, kun tekee vaan säännöllisesti ja luottaa taas siihen kuuluisaan prosessiin.  Musteesta taas itselle se note, että se ei ole myöskään luonnostaan sellainen läpi harmaan kiven pienen nakinpalan toivossa. Tätä olen pienestä asti kyllä huomioinut, eli sen ahneus ei ole samassa suhteessa veljiinsä. Mutta se ei ole ongelma, me tehdään, se syö hyvin ja palkkautuu, toisinaan huomattavasti intensiivisemmin, mitä pyritään lisäämään ja vahvistamaan tekemällä vaan paljon ja palkkaamalla paljon. Tässä ei hosuta eikä oiota, eikä etenkään turhauduta. Loksahtaa varmasti kohdilleen näillä.  Ja esin kädestä syöminen peruuttamisessa / jäävissä toimii tosi hyvin, kun sitä vaan treenattiin muutama kerta. Juuri se ajatus ja mentaliteetti vaan hommiin, oppii oppimalla.

Musteen kanssa käytiin Vääksyssä kiertelemässä kun siellä oli tapahtumaa ja porukkaa. Muuten jees, mutta kun se kulkee niin surkeasti hinassa. Pentuna se meni paremmin, koska oli pienempi eikä niin nopea tietenkään. Nyt se vetää koko ajan, ja on edelleen tosi kiinnostunut hajuista ja kaikesta, ei ole helppo saada kontaktia. Jos tähän haluaisi oikeasti treenata, niin pitäisi ottaa se tosi nälkäisenä, hyvät namit, ja treenta pienin lenkein kontaktissa, rauhassa menoa. Jos haluaisi, no haluaisin - jos kerkeäisin, ei ole prioriteetti, vaikka olisikin tärkeää.. Muste osasi kuitenkin rauhoittua, kun istuskeltiin ja odoteltiin, kävi pyynnöstä maahan rauhakseen. Mutta näitä harjoitellessa ei parane olla lapsia mukana tai mitään muuta agendaa sille reissulle. 

Taimikin taas on kierrellyt ja vähän peruutellut - se on tosi vaikeaa! Mutta ehkä se siitä.   

Pentukurssi ja kotihommelit

Tänään oli Musteella taas pentukoulua, se on parasta! Aloitettiin leikittämällä, ja huomasinpas kyllä, että kun vahingossa sanoin väärään aikaan "jes", Muste irrtotti ja alkoi etsiä toista. Jee, eli tätä voisi alkaa hyödyntää ja kehittää taas eteenpäin (palautuksiin). 

Seuraavaksi esiteltiin tasapainotyynyn päällä pertsaan kierto. Muste päättikin viedä homman eteenpäin ja teki sen vielä paremmin kuin kotona. :) Ja siihen saatiin vielä käden asennosta vinkki, jolla se kiertää vielä varmemmin. Myös käsiohjauksella pertsaantuloa näytettiin. Nyt voisi vahvistella vielä tyynyn avulla, sitten alkaa tehdä pelkälleen jne., miten nyt eteneekään. 

Maahan lämähtäminen ei ole ihan kokonaan sille auennut. Pari hyvää olen saanut, mutta tekniikka etsii vielä paikkaansa, ja se ei siis vielä ole oikeaa juttua hiffannut. Nähtiin hienoja liikkeestä maahanmenoja tällä taktiikalla, ja nyt tiedän, mihin tähdätään. Jatketaan siis tämän parissa. 

Seuraamista tehtiin, ja se meni kanssa aika hyvin, paristi ei ollut ihan mukana. Nyt hiffasin vihdoin, missä kohtaa pitää palkata / palkkakäsi olla, olin jotenkin vähän eri asiaa ennen ajatellut, mutta nyt kirkastui. Tätä lisää, just vauhdista seuraamaanlähtöä. Tehtiin kasia ja suoraa, oli ihan mallillaan, siis ei mitään kovin valmista, mutta teho oli paikoin kohdillaan ja idis ja kesto aika hyvä. Vaikka tosi vähän tätä on tehty. :) Muste ei kyllä tee mitään luimuna: joko se tekee, tai sitten se tekee jotain omaa. :D Mutta mieltään se ei pahoittele eikä anteeksi pyytele.

Loppuun aloitettiin uutta: stoppileikkiä. Eli sitä ihan perus eestaas juoksua, jossa taakse vapautus lentävälle namille. En ole koskaan aloittanut sitä ennen luoksetulon opetusta, missä ei ole mitään perustettakaan, en vaan ole. Aluksi Muste lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta lämpeni sitten ja muutamat stopitkin tein ja WAU! Se vaan stoppasi kuin mikä käsimerkistä, perään heti nami. Itsellä tästä on toki jo koreografia, ja nyt ihanaa ja jännä nähdä, kun tämän saa rakentaa ilman ennakkoluuloja pennulle vrt. Suri ei tasan osta tätä - kun sen kerran stoppaa, saa tehdä kolme viikkoa töitä, että se taas innostuisi juoksemisesta (teoreettisesti kolme viikoa, koskaan ei olla kyllä niin pitkää treenikuuria ehkä otettu :P ).

Muste jaksoi hyvin, se oli irti hihnastakin, ja pysyi hyvin. Yhden pienemmän pennun lelut olivat ihan maagisia siitä, mutta koirahäiriössä pelasi aika hyvin kyllä. Mustetta kuitenkijn kiinostaa vähän kaikki muukin kuin minä, ja toivon, että tällä maltillisella ja rennolla pohjatyöllä jonain päivänä homma loksahtaisi kokonaan kohdilleen, ja tehtäisiin yhdessä töitä kovasti. :) 

Pieneiä treenihommeloita

Kotona ollaan nyt Surin kanssa harkattu peruuttamista. Pienessä treenissä se onnistuu, Suri pysyy suorana ja tekee ihan hyvin. Seuraamisen lähdötkin se on ostanut uusissa treeneissä. Tänään vääntäydyin Vääksyyn kentälle treenaamaan ja aloituksen mielentila oli paska. Mutta mitäpä siitä, kyllä se siitä vähän alkoi nousta, mutta peruutustreeni ei onnistunut, koska se halusi ajaa alleni ja sitten olla loukkaantunut, kun astuin varpaille jne. Ihan raivostuttavaa, mutta ei mitään, coolisti vaan jatkettiin. Noutoa otettiin kilpajuoksuna ja se alkoi purra ihan hyvin. :) Toisella kierroksella vain noutoa, ja se oli jo tosi innokaskin, mutta paljonhan tätä olisi nyt saatava alle + nuo aloitukset, luottaa vaan, että ne sieltä tulee hiljalleen. 

Muste kävi ekalla kiekalla leikkimässä vähän kahdella lelulla ja syömässä kädestä. Vähän uusi kenttä mietitytti, olisi tehnyt mieli haistella, ja kentällä oli pieniä pupunpapanoita. Mutta siis tosi hyvin leikki, ei niin tarttunut kunnolla, mutta oli mukana kuitenkin hommassa. Muutama papanansyönti + haistelu tuli jossain peruutustreenin ohessa kuitenkin. Toista settiä arvoin, mutta päätin kuitenkin leikkiä vähän, koska se tykkää siitä. Nyt olikin vielä parempi leikki, Muste tarrasi kunnolla leluun. Pidettiin tämä ihan lyhyenä ja sitten namitettuna ulos kentältä. Tämä oli ihan suksee.

Kotona Muste on nyt ahkerasti pertsaillut ja tehnyt tyynyhommia. Noutokapulassakin vähän edettiin, kun laitoin sen maahan, jotta Muste nostaa ja irrottaa vasta pyynnöstä (joka kuitenkin alkuun pian). Se onnistuikin, mutta koska oltiin jätetty tämä viimeiseksi, se oli jo väsynyt ja sitten valui jo toisessa yrityksessä maahan kapulan kanssa. Tämä pitää ehdottomasti ottaa jossain korkeimmassa aktiivisuustasossa seuraavan kerran, koska luulen, että se toimii. Toinen juttu olisi, että se tuuppaisi kapulaa minua vasten siinä pidossa, nyt kuono saattaa ennemmin vähän laskea.

Musteen kesto treenata paranee koko ajan, ja tämä pentukurssi ja nykyiset aikataulut suosii meidän tokossa etenemistä. Toistoja ja treenikertoja kertyy aika sopivasti, ja tulee keskitettyä yritykset muutamaan asiaan. :) Toisaalta harmittaa, kun maastoilulle ei ole aikaa saatu järjestymään. Mutta toisaalta parempi niin, että en nyt tosiaan yritäkään miljoonaa asiaa, koska alun perin tarkoitus olisi ollutkin nyt keskittyä johonkin kunnolla, koska tosiasia on se, että samanlaista treenimäärää ja repertuaaria samalla tehokkuudella kuin Taimin kanssa aikoinaan ei elämässä tule ehkä seuraavaan 15 vuoteen. Että silleen. Muste on kyllä todella nenäkoira.. se haistaa ihan kaiken, ja olisi kiva kanavoida sitä sitten järkeviin asioihin. Todellisuuden nimissä mainittakoon, että juuri nyt en voisi suositella kennellekään ensikertalaiselle peruskoiranhankkijalle taas porokoiranarttuakaan, sen verran meneväinen tapaus Muste kyllä on. Se saa sentään juoksennella päivittäin irti, ja silti se on melko vallaton. Kaupunkikävelyitäkin on vaan nyt järkättävä. Se saattaa lähteä miljoonaa linnun perään. Me käännytään Taimin ja Surin kanssa silloin ympäri, ja annetaan sille pieni opetus; kohta Muste palaa täysiä, ja seuraavan linnun kohdalla se muistaa, mitä EI tarkoittaa (toim. huom: EI --> eli jätä-käsky on unohdettu jotenkin nyt... :D pitää ottaa sitä hallituissa tilanteissa rinnalla). Hihnassakin ollessaan, jos tule-pyyntö unohtuu, vedän sen nätisti hihnalla luo, ja sitten katsekontaktista saa namin ja taas jatkaa matkaa. Voi, tulee vähän Taimin pentuaika tästäkin mieleen, tätä se aikansa vaan oli. Ja silloinkin luotin prosessiin. :D Niin kuin nytkin, se prosessihan voi olla jotain 0,5 - 4 vuoden välillä... Taimillahan asiat loksahti siinä 1,5 vuoden iässä aika kivasti. :)   

Taimi kävi kentällä kiertämässä kartiota, ja teki sitä jo pertsasta pidemmästä matkaa. :) Lisäksi jotain yleishöntsää, oli aika mukavaa. Otettiin peruuttamista, ja sehän ei myöskään osaa peruuttaa niin pitkiä matkoja (eli ei oikeasti osaa peruuttaa seuraamisessa, pari askeltahan se on hypähtänyt riittävästi entisissä säännöissä..) saati kääntyä tietenkään. Eli tämäkin Taimin pikkutreeniin. Ja onhan meillä siihen nyt jo harkka olemassa! Kivaa, kun tulee uusia ja oikeasti mietittäviä ja opeteltavbia asioita Taimille. 

Toivoa toivottomuudessa

Torstaina käytiin Surin valkassa. Aloitettiin peruuttamisesta, josta Surilla ei ole ideaa. Saatiin kuitenkin tosi hyviä vinkkejä, jotka tepsivät heti. Siis mistä aloittaa. Samoin seuraamisen lähtöihin, jottei pää tippuisi (hämyjä alkuun, jotta kriteeri olisi selkeä: kumartuminen / oikealla lähtö vrt. oikea aloitus ja kun pää ei valahda, palkka). Näitä kahta otettiin äsken tässä kotonakin, niin toimi sika hyvin.  Palkkaus pitää muutenkin tehdä aina oikeaan kohtaan tukien, ei ulospäin tms, koska sen pää elää siksikin.

Toisekseen otettiin jääviä, ja ne ovat tosiaan aika hyvät. Tosin, juuri takana kääntyessäni Suri liikauttaa vähän toista jalkaa, se pitää nyt heti karsia. Toimi sekin heti, eli Surihan kyllä oppii nopsaan, kun joku sen kanssa treenaisi järkevästi. :P

Kolmannekseen ohjattua, joka niin ruskeaa kuraa, että voisin itkeä. Suri lähti huonosti seuraamaan, jäi merkille huonosti eikä lähtenyt noutoon ja ne noutoon lähdöt olivat taas sellaisia kuin tapaisin heitellä sen perään jotain esineitä. Voi jeesus. Noudon mielentila on siis muutettava, mutta taas kerran, tätä on ihan himppasen aina tehty.. tosin ei viime aikoina.  Silti, yritetään taas.

Tämä aasinsiltana pohdintaani. Olen treenannut viime aikoina vähän kokonaisia liikkeitä selkeyttävästi ja ajatellen. Mutta muuta en ole oikein treenannut, ainakaan millään ajatuksella. Samaan aikaan pitäisi treenata mielentilaa ja tekniikkaa, hyvässä mielentilassa sekin. Mutta nyt olen keskittynyt viime keväästä saakka siihen, että tuli mitä tuli, Suri ei saa jäätyä tai mennä luimuksi. Sen mielentila ei ole parantunut, mutta se ei myöskään jätä hommia. Mutta kaikkein tärkein, eli kivan treenaaminen on jäänyt. Aina ei voi olla kivaa, mutta nyt ei pyritä edes siihen. Ja kyllähän treenaamisen pitäisi olla kivaa, jotta sitä edes kannattaisi tehdä. :P Tai ajattelen, että Surista yhtäkkiä olisi taas kivaa. Melko huono tilanne, ja turhauttavaa. Nyt voisin unohtaa sen kokonaisuuden ja sen, ettei pasiiviseksi vetäytyminen tuota mitään. Ja ehkä se sen on jo oppinutkin! Nyt olisi tärkeää treenata näitä pieniä juttuja. Toki kaikkea pitäisi treenata sekaisin, mutta ei tällä meidän treenimäärällä siihen nyt päästä. Tai toivon siis, että nyt jotenkin koin valaistumisen ja näkisin puut metsästä. Homma oikeastaan kirkastui, kun Suri oli iloisesti treenaillut kehän laidalla ja kun mentiin lopuksi ottamaan paikallaoloja, sinne kävely sai sen täysin muuttumaan. Ja tämä ei minusta nyt johtunut kehänauhakoomasta, jota sillä ei ole ollut, vaan siitä, että minä tein jotain. Minä otin asenteen, että tässä kävelen tuonne, sinä et saa jäätyä tai jäädä. En ottanut koiraa mukaan tai huomioinut sitä yhtään. Ei se nyt niinkään pitäisi mennä! 

Lopuksi otettiin vähän ryhmässä hommia, ja Suri oli taas hyvä. Voisipa treenata monesti viikossa laadukkaasti!!! Mutta nyt yritän treenata päivittäin, niitä asioiuta, joita pitää ja toivoa, että oltaisiin kuitenkin koekunnossa lokakuussa. Jos ei, en mene kokeeseen.

Mustukaisen kanssa treenattiin äsken parin päivän tauon jälkeen korokkeella sivulle siirtymistä (liikaa intoa, vähän meni sähläämiseksi mutta myös onnistumisia), sivulle tuloa käsiavulla, eteentuloa, noutokapulan ottoa, ja istu - maa nopeaa vaihtoa. Tosi hienot hommat ja eteneväiset. Mitään videota ei ikinä saada aikaiseksi, mutta ehkä joskus voisin edes yrittää. :D Jospa huomenna isommassa tilassa taas seuraamista ja jääviä (piha / maneesi).       

Pihalla, ihan pihalla

Vaikka elämä edelleen tuntuu ajoittain yhdeltä kaaoksessa navigoinnilta pääasiassa, niin jotenkin pihatokoilu on nyt löytänyt sopivan paikkansa ja aikansa. Tänäänkin tehtiin ihan mukavaa työtä. Suri sai aloittaa jäävillä, ja treeni alkaa vähitellen vaikuttaa ja se kestää aloillaan ja tekee oikeita asentoja (no niitä se nyt yleensä tekeekin, mutta itse kyllä olen hirveän epävarma tästä liikkeestä). Seuraamista otettiin välissä myös, ihan ennakoimattomuudenkin nimissä (taidan tehdä jääviä aina samalla askelmäärällä :P, joskaan Suri ei ennakoi asentoa mutta olemus muuttuu). Ihan jees. Ohjatun suunnat olivat taas edellistä paremmat kokonaisuudessaan, yhdestä väärästä suunnasta opetin korjausliikettä. Ehkä tämä tässä paranee. :) Kaukoissa ainoa vika oli välillä ennakoiminen seisomisesta maahan, eli jos tietty sekuntimäärä ylittyy, Suri vaihtaa itse. No, tätä on siis kokoajan treenattukin ja venytetty aikaa ja vaihdeltu palkattavaa asiaa.

Muussin kanssa aloitettiin kahden lelun leikillä, ja se on mennyt eteenpäin. Jos heitän toisen lelun, tuonnissa se alkaa irrottaa siitä jes-hihkaisulla ottaakseen toisen. Paljon on siis treenattu sitä, että molemmat lelut ovat kädessäni, ja toinen kuolee -> vaihdosta "jes". Aamulla tehtiin palloilla, ja siinä tosiaan ekaa kertaa "jes" aiheutti tiputuksen ja vaihdon seuraavaan. Alkaako siis olla, että pitkäjänteinen treeni tässä alkaa nyt toimia. Kivaa, kun on jaksanut rakentaa. :) Työtä on vielä edessä, mutta siis oikeaa asiaa ollaan ehkä osattu ajoittain tehdä. Ekassa setissä tehtiin seuraamista ja pertsoja. Hyviä molemmat. Seuraaminen ei tyylipuhdasta, mutta asennetta ja asiaa opetellaan. Seuraamisessa pitää käden paikkaa vähän tarkkailla, mikä tuo parhaan asennon. Palkkausta tulee matkan varrella, välillä sitten pysähdyksestä. Toisessa setissä tehtiin peruutusta ja siitä jääviä, istumista ja maahanmenoa. Istumiseen löytyi sopiva tekniikka, maahanmeno oli nyt nopeampi kuin viimeeksi. Jee, mutta nää on nyt aloitettu ja se peruutuksen pohjatyö on ollut juuri sitä, mitä siltä hain. Lopuksi leikittiin taas, ja Muste alkoi vetää jo hyvin lelua, josta se voitti, ja toi minulle lelua uudelleenkin. Vaihtaa siis namit ja lelut vuorotellen ihan ongelmitta! :) Mii sou häpiii! Minä uskon oikeasti tähän hommaan, tästä pahimmillaan saattaa tulla jotain..

Taimi teki kiertoa jo pidemmästä matkaa, nyt ei jumi yhtään takana. :) Tänään posti toi uuden hypynkin mutta en koonnut sitä (ja se tulee seuralle). Tajusin, että voisihan sitä umpihyppynoutoa jo vähän mallailla. Mutta ei kiertoon vielä lisäten, koska se pitää saada ensin vauhdikkaaksi ja varmaksi ennen kuin mitään stoppeja aletaan ottaa.. Sinällään se nouto-hyppy ei pitäisi olla mikään hirveä temppu, koska kaikenlaisia kuuntelutreenejä ja liikkeiden yhdistämisiä on tehty aikoinaan kyllä.