Perjantaina yritin käydä keskenäni treenaamassa, mutta se meni ihan hanurilleen. Suri ja Taimi ei ollut moodissa, eikä minua napannut yhtään yrittää nostaa niitä. Oikeasti taisi omat aivot olla tiltissä --> koirat huomaa --> ei jaksa. Pennun kanssa leikittiin ihan kivasti kuitenkin, stoppileikissä se syljeskeli hiekkaa pois lihapullista, eikä oikein ottanut hyvää asennetta. Leikit ja muut kuitenkin hyvät, ja hiljalleen pääsee treenaamaan sitä, että maneesissa ei haistella, jos ei olemuuta tekemistä. Muutama hyvä kielto ja palkkaus riittää silloin tällöin, joskus pitää ottaa ihan asiaksi.
Tänään käytiin päivällä Musteen kanssa haistelemassa agikisatunnelmaa. Luopuminen ei tod ole sille helppoa, jos edes osaa koko hommaa. :P No, ainakin aluksi meno on mahdotonta. Hyvä tietysti, että se ei pelkää mitään ja on eri paikoissa ja tilanteissa täysillä, hirveen kiva, jos joskus olisi vaikka myös vähän minun kanssani. :D Vähän aikaa oltuamme tosin pystytytiin treenaamaan koirista luopumista, tarjosikin, välillä veti selkä mutkalla joka suuntaan. Rauhoittui myös ja makoili jaloissa, kun katseltiin Akselin kanssa kisoja. :) Muste kävi tekemässä vähän mutkaputkea ja kiipesi myös A:n. :D
Huilattiin päivä ja illalla lähdettiin tokon kimppiksiin maneesille. Taas oli 3 + minä, mikä oli mahtavaa. Taimi teki kiertoa, ja oli kapuloita ja kartioita häiriönä. Jollain kierroksella otti kapulahäiriön, mutta nyt osasi myös korjata sen jälkeen. Ruutua tyhjään lähetyksineen, en tiedä oppiiko se tällä taktiikallani oikeaan tilanteeseen sitä etenemistä, tuskin. Pitää katsella vieraissa paikoissa, olisiko mitään idistä, tai saisiko idiksen jos tekisi eri paikoissa. Vähän seuraamisia, ja pari uutta paikallaoloa. Ihan hyvin kestää varmasti jne., mutta luoksaria pitää treenata niin, että se tietää lähteä ihan kunnon vauhdilla. Nyt aluksi epävarma ja ravasi (koska ei olla ennen tehty toisen kanssa), mutta sitten teki nopsia. :)
Suri oli hieno, koska oli muita koria ja ihmisiä. Jotain ihan muuta kuin viime perjantaina, kun taas kävi mielessä, että mitä hiton järkeä tätä on oikeasti edes yrittää tahkoa. Tänään järkeä oli taas ja paljon. :) Kaiken kaikkiaan treenattiin ruutua, jääviä, seuraamisen lähtöjä, suuntia (ei tarvinnut kertaakaan kieltää huonosta lähdöstä!!), vauhtipalautuksia (näitä vaan lissää).. niitä kai. Yhden seuraamisen lähdön Suri teki surkeana, mutta sain hienosti kerrottua, ettei surkeus auta ja uusi lähtö tehtiin kunnolla ja kun siitä palkkasin, niin ei ollut enää mitään luimuja. Muutenkin kun sanoin "tehdään seuraamista", katse ei laskenut vaan skarppasi. Osaa se kaikenlaista!!! Surin paikallaolokin oikein bueno.
Muste kävi kaksi settiä. Ensin ruutuun lelulle paristi, siihen päälle leikkejä. Seuraamista ihan pitkähkökin tovi. Hyvä paikka molempiin suuntiin kaartaessa, pari kertaa keskittyminen herpaantui perhoskoiraa kohtaan, mutta ihan hyvin kasasi sitten taas. Tehtiin varmaan viittäkintoista askelta ilman välikehua tai palkkaa, ja sitten lyhyempiä. Toisessa setissä palloleikkejä, sitten jääviä. Teki muuten pari nopsaa maahanmenoa, aika hienoa. Leikiskeltiin yhdellä lelulla, jota se kyllä tuo kivasti takaisin ja jatketaan siitä repimisleikkiä. Kerran seisahtui katsomaan lelun perään sinkoavaa bc:tä, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo, siitä piti megapalkata. Muutenkin Muste tykkää, kun treenin jälkeen trehdään megapaijjauskehumiset, niitä vaan kanssa, jotta saa hyvin näitä sospalkkoja repertuaariin.
Hyvältä näytti ja tuntui tänään, ehkä se ihan hiljalleen menee. Ja hyvä, että treeneissä pystyy tälläisiä pätkiä keskittymään minun kanssa olemiseen, jos arjessa ei aina olekaan yhtä helppoa se. :D Eikä sillä, että arki-Muste olisi kovin hankala, se on ihana villikko. Se osallistuu lasten leikkeihin, ja tulee hakemaan seuraa. Se lenkkeilee hienosti irti ja tottelee siellä luoksetuloa riittävän hyvin lähes kaikissa tilanteissa (no ei varmasti missään megasuperjutuissa, mutta ei se minua haittaa). Hyvin se muuten antoi näyttelyssä tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida, vaikka aika tottumaton niihin on. Näkee, ettei tykkää, mutta ei vetänyt mitään kilareita aiheesta, seisoi kuin nainen. :D Tuo hihnassa kulkeminen vedotta jne. on kyllä ihan tottumattomuutta. Jos noissa tilanteissa oikein alan treenata asiaa, niin kyllä se alkaa pelata nopsaan. Mutta arjessa ei meinaa siihen löytää aikaa.. vaikka siitä hyötyä olisikin. Avoin ja rohkea pimu, jonkun verran itsenäinen ja itsepäinen, mutta on sillä toisaalta hyvät motivointi repertuaarit alustavasti jo käytössä, että eiköhän siitä jonkinlaisen kalun saa, kun rauhassa rakentelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti