sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pieniä treenejä enemmän ja vähemmän

Ollaan treenailtu pihalla, maneesilla ja sisällä tässä viime päivinä. Sisällä on ollut hömppämenot. Taimi ja Suri ovat saaneet tehdä hömppiään, ja ne tykkää. Surilla on hyvä asenne ja se tajuaa, että on hei kivaa. Siitä voi sitten siirtyä esims tekemään liukuhihnalla tunnarin palautusta, kun itse istun rappusilla. Hyvä tonttupajatreeni ja noin sata toistoa. :D Ja ei ollut huono harkka, vaikka siellä jo ensimmäiset haukkoivat henkeään. 

Musteen kanssa sisähommissa sekä hömppää että asiaa. Pertsoja pitkästä aikaa. Jos en ole ihan tarkkana, jää aavistuksen vajaaksi. Olenpas siis tarkkana. Mikään meganopea se ei ole, välillä tulee joku helmi kuitenkin. Samoin maahan-plätsissä on saatu aikamoisia helmiä, ollaan siis edistytty siinä, ja en vie nami nenässä vaan teen vain käsiliikkeellä. Ja se alkaa oppia. Mutta niitä helmiä saisi vaikka alkaa tulla useamminkin, kun päästään jyvälle. :) Kivaa kuitenkin välillä nähdä jotain edistystä, vaikka sitä ei hirveästi olla haettukaan. Vähän itsensä ympäri pyörimistä, ihan ohjattuna. Musteelle voisi kyllä pitää jonkun sheippauskuurin, voisi olla ihan hyvä. Pitäisi vaan keksiä taas jotain järkevää. :P Tunnaria ollaan aloitettu vähäsen! Sisällä ensin, riittää siis että etsii ja selvästi reagoi oman hajuun (on siis vain oma, piilossa), ja sen se kyllä heti tekikin. Ulkona koklattiin kanssa, ja tämä on nyt lähtenyt hyvin. Jos oikein hyvin käy, niin samoilla vaivoilla JOSKUS miljoonan vuoden päästä voisi ajatella, että opettaisikin ne jälkikepit näin, siis noutona. 

Ulkona ollaan otettu kepoavusteisesti lelutreenejä muutama. Ne on menneet hyvin. Mielentila on aavistuksen häilyvä noin yleisesti juoksusta johtuen, joten jäitä hatussa yritetään mennä ja tehdä se mitä tehdään. Kyllä toisaalta taas miettii, että miksihän en vaan ottanut sitä urosta.. Nyt on jännä katsoa, miten juoksut vaikuttaa ja mitä sen jälkeen.. hirveästi siis ei vaikuta, siis mitenkään dramaattisesti, mutta jälkipyykkihän on sitten arvoitus. Ja juoksuväli. Aika näyttää. Tai siis jännä ja jännä, kauhulla odotan, että onko minulla nyt sitten ajoittain yhtään treenattavaa koiraa!

Seuraavan koiran on oltava kyllä uros. Ja sikäli se kyllä sopiikin, koska Arvihan on eka, joka tästä huushollista lähtee. :( Sillä on vaiva keuhkoissa (?), ja se kuulostaa pahalle, vaikka vointi onkin hyvä. Siis huohottaa, välillä rohisee. Sydänlääkitys auttaa jonkin verran, mutta ei poista tuota ääntelyä. Päivä kerrallaan tässä mennään, en halua sen kärsivän. Lähtö on väistämätön, pitää vain yrittää tehdä päätös sopivassa kohdin. Taimi puolestaan ei halua oikein lenkeille, ja marhaa sitten lähellä ja mulkoilee. Joku sitäkin vaivaa nyt. Ei onnu, liiku epäpuhtaasti, mutta epäilen kuitenkin jotain nivelkipua. Nivelravinteet ovat menneet taas jo vajaan viikon, katsellaan, auttaako. Painoa pitäisi saada alas. Uinti olisi hyvä mutta mahdoton. Välillä ärsyttää asua täällä kaukana kaikesta ja olla ehkä hieman myös huonossa varassa ja etenkin ajassa. 

Tänään maneesilla käytiin tokoilemassa, ja oli sentään yksi kaverikin. Taimin kanssa kiertoa, ja nyt oli molemmat hypytkin häiriönä. Ensin niin, ettei ne vielä olleet oikein edes matkalla, ja sitten pidennettiin matkaa niin, että nekin piti ohittaa. Aluksi hyvin, jossain kohtaa sitten ne häiritsi. Muutama tyhjiin lähetys ja ruutu. Ihan jees, mutta en paljon viistinyt tehdä, kun se ei ole kunnossa. Teki mielellään ja hyvinkin, mutta heti esim. noista häiriöhypyistä meni hartiat lysyyn sillä ja se alkoi hidastella. Paikallaolokin tehtiin. 

Suri oli aikas kiva! Vaikka tehtiinkin eka setti itsekseen. Aloitin kierimisellä ja pyörimisellä ja nenäkosketuksella. :o) Siitä päästiinkin hyvin jäävien erotteluun ja erotteleehan se. Seuraamista tehtiin myös aika pitkään, palkkailin vaan käännöksistä ja peruutuksista ihan reilusti. Noutoa! Heitin kapulan ja lähdin sitten ongen kanssa karkuun. Oli muuten nopsia palautuksia, ja ei irrottanut ennen jessiä missään kohtaa. Viimeinen vähän riskillä eleettömämmin: jätin Surin istumaan, menin edemmäs heittämään, lähetin se noutoon ja lähdin peruuttamaan vähän kauemmas sillä aikaa. Kun Suri palautti, olin hiljaa normaalissa asennossa ja se palautti niin hienolla vauhdilla, otteella ja ilmeellä muutaman metrin päähän minusta hidastelematta ennen jessiä. Voi ei ole hieno! Siihen tajusin sentään lopettaa. Treeneissä pitäisi hakea vain laatua, ei mitään "tehdäänpä nyt vaikka öö". Toisessa setissä kaukoja hyvässä toisen koiran häiriössä. Ja tunnaria. Siinä se meinasi vaikeassa paikassa vaan seisoa kapuloilla ja odotti kaiken maailman apua ilmeisesti, mutta saatiin purettua ja toi monta hyvääkin. Ruutua tehtiin joo sytyttelyksi, se on ihan bra. Nyt vieraiden paikkojen ruutua vaan pitäisi tehdä, koska omassa maneesissa toimii 100%, muualla en tiedä yhtään. :P 

Näin Mustetta ihan vähän vanhemman bc:n treeniä. Ja ei vaan voi verrata. Ei vaan kannata. Meillä ei ole oikein mitään edes valmiiseen päin. Siis vaikka kartion kierto tai seuraaminen, ihan mikä vaan. En oikein halua edetä vielä mukavuusalueelta, ennen kuin palkat ja palkkaus ovat varmasti hyvät ja kannattavat, siis että voisi vaatia tai yrittää vaikeampaa. Samoin tuo aiemmin mainitsemani sheippaus, Muste ei ole tarpeeksi ahne, jotta se ihan hirveen rytinällä lähtisi yrittämään. Siinä se on kuin Suri, ja en halua ihan hirveästi vahvistaa hidasta. Varoivainen se ei ole, mutta sitten se voi vaan olla kiinnostumattakin. Tämä on helppo estää, ja niin teekin ja toivon, että tässä kasvatellaan pikkuhiljaa kestoa ja varmuutta palkkaukiin. Leikki ja ruokapalkka tokohommissa kyllä toimii hyvin, ainakin pihalla, hallilla ja maneesilla. Mutta ihan hirveästi ei voi vaikuttaa mitään. Ihan vaan tälläisenä reality-tsekkauksena. Mutta ei sen tarvitsekaan, tehdään ja vahvistetaan niitä meidän asioita, palkkauksia ja tekemisiä, ja odotellaan, ihmetellään ja katsellaan, miten homma kehittyy. Tuota sheippausta yritän kuitenkin miettiä, miten se lähtisi etenemään paremmin. Ei tässä nyt mikään hätä, hoppu tai huoli ole, mutta jotenkin edelleen kauhean hajanainen ja sekava ole treenaamisista, että on vaikea saada sellaista loogista etenevää jatkumoa mistään.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti