tiistai 7. heinäkuuta 2015

Uusia vanhoja tuulia

Tänään oltiin varattu Miian kanssa Korkeavireeltä 1,5 tuntia sadepäivän iloa. Surin kanssa mietin, otanko jotain aksajuttuja, vai tokoa. Joka tapauksessa Suri oli hyvin nopsasti mukana, kun aloitettiin tokolla - jee, tää on sikakivaa! Se nimittäin nousi saman tien itse tosi aktiiviselle tasolle, eikä ollut yhtään vaistelevä. Nyt kun tehtiin tottiksen kestoa ja pääasiassa esteitä, ei tekniikkaa ja palkkaustakaan niin paljon tehty siinä ohessa. Tänään taas aloitettiin seuraamisen tekniikkatreeni, jolloin koko liike muuttui aivan erilaiseksi. Suri oli hieno, eikä paikka ja muut olleet oikeasti unohtuneet. Vasurikäännökset ovat huonoja, mutta niitä nyt sitten vaan treenaamaan. Peruuttamistakin pitkästä aikaa, Suri innostui ihan kovasti. 

Kokeiltiin vähän kaikkea, että missä mennään. Ruutua tein suht läheltä ilman alustaa, välillä putken kautta - paikka oli kohdillaan! Kaukoissa tekniikka tosi hyvä, myös parista metristä. Kuudesta metristä alkoi edistää seisomaannousuissa. Eli aletaan tehdä siitä etäisyydestä painottaen että ei saisi liikkua.  Tunnarissa otin väärät hallilta ja oma oli ennen käyttämätön. Ensin oman etsintää vain, sitten muita mukaan ja lopuksi pitkä jono jossa joko lopussa tai alussa - ei yhtään hutia. Eli osaa. Jossain kohtaa kokeilin olla heti kehumatta, ja vähän alkoi empiä palautusta, mutta sitten taas toi pari hyvin ilman varmistuskehuja. Eli tuo kohtaus on nyt se, mikä treenataan vielä kuntoon. 

Jääviä ei otettu, tosin nyt sentään osaa jo istumisen. :D Eikä luoksetuloa. Metallikapulaankaan ei ole hetkeen koskettu. Koska menemme kokeeseen vasta uusilla säännöillä, myös voittajan ohjattu pitää ottaa ohjelmaan. Mutta jos oikein ahkeriksi aletaan, niin Suri olisi kyllä koekunnossa parissa kuukaudessa. Etenkin, kun sen koetilanteet ovat niin hyvät, kun vaan liikkeet itsessään saadaan pakettiin. :) Vaikka ennen treeniä tunsin itseni niin vanhaksi, väsyneeksi, laiskaksi ja mitäänsaamattomaksi, jonka aika on jo mennyt, niin treenin jälkeen tai aikana tuntuikin, että ehkä minusta vielä johonkin on..

Muste Mustukainen oli ekaa kertaa täällä. Ekalla kierroksella käytiin leikkimässä, ja olisikohan saattanut tehdä sitten muutaman maahanmenon ja katsekontaktin, ja sitten taas leikkiä. Toisella kierroksella tehtiin putkea pallopalkalla, nyt se BF-pallo on tosi kiva, ja sitä voi purrrrrra lujaa ja juosta ja pistää liikkeelle (joskus kotipihalla se ei ole ollut niin kiinnostava kuin patukka). Tuo olisi hyvä palkkauslelu, joten kivaa, jos se kelpaa. Ensin tehtiin pari kutsuna, sitten heitin itse lelun, ja lopulta Miia heitti kun Muste oli ohjattu putkeen. Mitään se ei varmaan vielä oppinut, mutta kunhan juoksenteli lelujen kera. :D Kolmannella kiekalla vielä käytiin leikkimässä ja olihan se lelu ruudussakin sitten, ja harjoiteltiin paikallaan olevalle lelulle, juoksemista, jossa menin mukana ja Musteella oli kivaa. Olis siisti pentu, jospa tää tästä lähtee! LAuksi Muste haukkui (odotetusti) kun jäi häkkiin odottamaan vuoroaan, mutta pian hiljeni. Toivottavasti tajuaa, että se ei auta ja oppisi odottamaan hiljaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti