Nytpä on tehty aksaa. Eilen treeneissä ja tänään omalla Korkeavireen vuorolla. Eilen Taimi teki päivän epistolaa medeillä, ja hyvin tekikin. Suunnitellut kuviot toimi, mikäs siinä. Kontaktit hyvät. Täytyy sanoa, että en enää oikein voi saada Taimista enempää irti, ajattelen. Siksi pitäisi (pitäisi ja pitäisi) katsella nyt jotain kisoja Lappeenrannan ja Lahden ulkopuolelta, kisata nyt vielä kun kisataan.
Surin kanssa tehtiin kolme eri pätkää. Eka oli kiva putki - rengas- puomi - hyppy. Oli hyvä vauhti, kontakti nyt nopea (ei alustaa, palkkasin). Toisessa kepit + putki. Kepeillä ei mennyt etupalkasta huolimatta kovin lujaa. Ajattelin, ettei tuntunut kivalle nyt valeraskaana. Kolmannessa tehtiin hyppysuoraa, se hyvä sekä lähetyksenä että vastaanottona.
Tuossa ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Se irtoaa ja menee nämä harkat hyvällä vauhdilla. Kysymys kuuluu, miten sen nyt oikeasti saisi sitten vakioksi. Mölleistä jäi mieleen tämä jo monesti miettimäni asia, että helppoja etenevieä kisamittaisia ratoja alle. Kun ne sujuu aina, niin sitten sinne väliin joku vaikeampi tekniikka, sitten jatkuisi taas sujuva meno. Eli että vaikka joutuu kuuntelemaan ja tekemään jotain, niin sitten taas juostaan, kunhan se juokseminen on palkitsevaa ja kivaa. Nyt siihen kaikki energia, mitä aksaan käytän: sellaisten ratojen rakennus.
Heti tänään päästiinkin tekemään asiaa eteenpäin, kun aksailtiin Heikin kanssa Korkeavireellä. Eri puolilla hallia oli putket mutkalla, niiden väleissä pari estettä (hyppyjä, pituus), jolloin ohjaaminen oli lähinnä putkesta putkeen. Heikki teki Taimin kanssa. Taimi alkuun vähän jarraili, vaikka lähti heti Heikin (lihapullan) mukaan. Itse tein Surilla ensin sellaista ympyrärataa, ja toisena sitten sellaista, missä jopa vähän käännyttiin. Se oli hyvä rata, pitää piirtää ylös, ja siitä lähteä varioimaan. Mutta siis Surilla oli hyvä tekemisen meininki, palkkasin pallolla, viimeinen olis Heikille jackpotille lähetys (ei suoraan, mutta kaarevalla radalla, malttoi ottaa silti kaikki esteet).
Ekaa kertaa ehkä ikinä on sellainen olo, että ei kiinnostaisi yhtään mennä huomiseen toko-kokeeseen Taimin kanssa. Taimi on väsyneen oloinen, ja tosiaan lämmin päivä mietityttää. Ja vaikka ollaan tunnaria treenattu kerrankin ( :D ), niin tein liian vaikeita sitten sille sekä eilen että tänään. Menee, ottaa oman, mutta jos sitten jos kuuluu jostain pienikin kahahdus tai muu ääni, Taimi kääntyy ja palaa kapuloille, kun olen vain hiljaa. :P Tänään eka onnistui (Taimi oli valmiiksi kapuloiden luona, pelkkä tuonti), toinen epäonnistui (Akseli häiriönä ajeli vieressä autoilla) ja kolmas hieno onnistunut. Mutta en tiedä kestääkö se kasassa nyt taas kun on palkattomia liikkeitä alla. Ei sillä, että ihan hirveesti kiinnostaisikaan, mutta harmi, että en olekaan treenannut sitä tarpeeksi tarkoituksenmukaisesti, kun tuo virhe nousi taas esiin. Mistä lie tämä masis tullut. Se on selvä, jos tämä ei mene ohi, niin kokeeseen on turha mennä. Taimi huomaa.
Mutta jotain kivaakin! Täällä aloittaa, Lahdessa siis, uusi "aksafirma", jossa myös kaikenlaisia muidenkin lajien koulutuksia, ja kouluttaudutaanpa sitten heti marraskuun alkuun Surin kanssa O. Huotarin opissa. :) Tässä on sellainen kutina, että nyt alkaa treenijutut meilläkin pikkuhiljaa saada uutta maustetta, vaikka kotikunnasta ei harkkaseuraa löytyisikään. Ja sitäkin saattaa kohta löytyä, jos olen oikein reipas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti