keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä ja epämukavuutta

Sen kerran kun sain kivaa seuraa houkuteltua maneesille, se oli heppakäytössä. Voi sun elämän käsi sentään! No, mutta käytiin siis Hannan, Hemmon ja Raipen kanssa ensin lenkillä ja sitten tehtiin katuvalon loisteessa taivasalla - millonhan viimeeksi olisi pimeellä tehnyt tälläistä treeniä. Itselle epämukavuutta, mutta koirille ihan se ja sama, treeni kuin treeni. Hyvä muistutus itselle...

Taimin ekassa setissä tehtiin jääviä ja tunnaria. Tunnari onnistui nyt ilman kääntyilyä, jäävissä tarvitsi pienen hidasteen istumiseen. Toisessa setissä piti tehdä vielä tunnari, josta iso palkka. No, ensinnäkin se ekalla kierroksella kävi tarkistamassa kapulat uudelleen ennen tuontia. Siksi uusinta - jossa toi väärän. Olisi voinut palkata, koska ei varmistellut! Mutta lähetin uudelleen, ei pahoittanut mieltään vaan kävi hakemassa oman hienosti. Kuvitteli tuovansa ekalla oikean, joten olisin voinut tällä kertaa palkatakin sen. Toisaalta kerkeehän näitä nyt treenailla. 

Surilla eka vähän seuraamista. Paremmin saisi tehdä alkuun, eli nyt voisi tehdä itse reippaasti ekan suoran, josta hyvästä kohtaa riekut. Mutta muuten kyllä meni hyvin ja parani suoratkin loppua kohden. Jäävistä maahanmeno ja seisominen, hurjan hienot olivat! Näitä pitää välillä tsekata, kun treenaillaan lähinnä istumista nyt. Tehtiin vielä tunnareita kaksi niin, että Hanna laittoi väärät ja oma oli heti muiden joukossa. Ensimmäisellä kierroksella Suri oli ihan liian liikuttava, kun se kirjaimellisesti lähti etsimään kapulaa pitkin parkkipaikkaa (yleensä kun oma on piilotettuna ollut jonnekin lehtien alle). Ohjasin sen kapuloille, ja hieno työtä teki, ei mitenkään reagoi vääriin vaan on hajun perässä tässä! Toinen vielä, jossa ei lähtenyt nyt työstämään koko lääniä, vaan heti kapuloille ja oma nopeasti. Vaude! Pitänee kuitenki nvielä väliin tehdä piilotettuja, että tuo nenätyö säilyisi hyvänä, eikä esim. innostuessaan alkaisi sählätä.  

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti