Mutta ei se mitään. Tänään vähän sisänaksuteltiin Musteen kanssa. Oli pakko kokeilla purkille maahanmenoa, kosketuskeppiä (nenä), kosketusalustaa (tassut) ja noutokapulaa. :D Purkkia Muste olisi nostanut (niin että saisiko siitä kuitenkin keppejä noutavan koiran jäljellä), kosketuskeppiä se otti suuhun kuin noutokapulaa, no kosketusalusta ja noutokapula sentään meni oikein. Liikaa asioita yhdellä kertaa, ja kun toinen oli niin tohkeissaan, en vaan voinut ignoorata kaikkea siistiä, mitä se olisi tarjonnut. Jos vaikka ensi kerralla kahta juttua kerrallaan (myöhemmin kokeiltiin vähän rauhallisemmassa hetkessä kosketuskeppiä ja purkkimaahanmenoa, ja ne menikin hienosti).
Eilenköhän pihatokoiltiin. Musteen kanssa meni hyvin! Jotain seuraamisalkeita, maahanmenoa ja leikkiä otettiin. Ja sitten olin ihan rohkea ja heitin noutokapulaa, jota se toi kolmesti minulle päin hyvin ja palkkasin vauhdista lelulla. Pelottaa aina kokeilla jotain uutta ja "liian valmista", kun aina luulen, että vituiks mänee. Vaikka mitä sitten, jos ei onnistuisikaan, opettelee sitten vaan lisää. :P Ja nykyään en vaivu epätoivoon ja siirrä outoja mielentilojakaan koiraan. Muste on siisti.
Surin kanssa oli todella kankeaa. Yritettiin seuraamisen käännöksiä ja kaukoja. Teki siis ja paransi tehdessään, mutta siis kuin rautakanki olisi ollut vierellä. Katselee jotain ihan muuta, eikä keskity yhtään, mihin käännyn. Kaukoissa jumittaa maasta nousemisia.Turhauttavaa, mutta ei kai vaan ole sitten järkevää yrittää treenata kotona. Sisällä se toimii kyllä edes vähän paremmin. Tai siis pitäisi yrittää treenata, aloitrtaa niistä "yksi nouto ja ruualle" -juttuja, ja siihen taas lisäillä, kun odottaa innoissaan aloituksia, eikä ole rautakanki. En vaan olisi malttanut aloittaa siitä vaiheesta, mutta ei niitä oikoteitäkään aina ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti