Treenaaminen on surkuhupaisaa. Ihan kohta, tämän viikon jälkeen, jos mitään muutosta ei tule, ymmärrän. Ymmärrän lopettaa ja palata asiaan joskus seuraavien juoksujen jälkeen. Ei se haittaa. Mutta ihan tyhmä en kyllä jaksa olla. Eilen käytiin Vääksyssä parkkiksella tottistelemassa. Se on se vaikein paikka, vaikka kaikkihan ne vaikeita on. Yritin saada Suria nousemaan itse, mutta näkyi, ettei ala. Perusasentoon se halusi mennä korvat lukossa etuviistoon, ei kyennyt menemään oikeaan paikkaan. Ei namilla, ei ilman. Melkein vein sen takaisin autoon, mutta tajusin, etten voi päästää sitä pälkähästä. Kyllä se sieltä alkoi hakea sitten ihan oikeaakin toimintaa. Seuraamisessa on joku sellainen dilemma, että jossain kohtaa se menee moodiin, jossa se niin ikään pyrkii eteeni korvat lukossa. Jumpattiin, jumpattiin, jumpattiin. Niin epätoivoista kuin se voi ollakaan, jotenkin uskon, että sillä oli merkitystä pidemmällä tähtäimellä. Ja hyvässä kohtaa mielettömät riehukehut, joihin se lähti aina mukaan. Liikkeestä istumisen osaa, mutta maahanenossa istuu, istuu, istuu, istuu, istuu. No enivei. Sitä saattaa ajatella, että ihanko oikeasti on niin huono kouluttaja, että 4-v koira ei edelleenkään osaa jääviä. Mutta kyllä minä tiedän, että se ei mene niin.
Otin Musteen sen jälkeen kentälle, jotta syöttäisin vähän namia ja vähän onkileikkiä. Se olisi hirveästi halunnut tsekata ympäristöä, joten pidettiin homma tiiviinä ja lyhyenä. Sitten käytiin kävelemässä suuressa kaupungissamme. :D Siitä huomaa, miten se nopsaan ottaa paikan haltuun ja sitten se tekikin lenkin yhteydessä pertsoja ja leikkimistä ihan keskittyneesti. Tai siis leikki lenkin jälkeen autolle palatessa. Siitä sainkin loistavan idean! Eli siis kun käydään nyt yhä tihenevässä määrin eri paikoissa kävelemässä (sen kanssa pitää käydä eri paikoissa), niin siihen loppuun tai johonkin lomaan sitten vähän jotain koulutusta ja leikkiä. TS. ei vielä, että "nyt mennään kentälle ja on siistii", vaan että se tekeminen on siistii aina kun tehdään. Ja että se saa rauhassa tutustua eri paikkoihin, että se ei sisäsyntyisesti tarvi olla joka paikassa heti että joo joo, heti leikitään. Koska se leikkii hyvin ja keskittyy hyvin, niin pitää tukea niitä hyviä kohtia, ei odottaa ja olettaa siltä jotain, mitä se (pikkuvauvvvvvapentunen) ei vaan vielä osaa tai voi tehdä. :) Tänä aamuna tehtiin heti uusinta, ja oli ihan megasiisti pentunen! Ja kun käydään enemmän eri paikoissa, se lienee sille aina tavallisempaa ja tavallisempaa, samalla kun leikki ja koulutus on tehty sikasiistiksi, niin kentät ja hallit voi sitten ottaa haltuun. Taashan päässäni raksuttaa kaksi eri kelloa; toinen, joka näkee heti miten koira leikkii kentällä, tekee kaikkea siistiä ja oppii heti kaiken ja tietysti oikein, ja se toinen, jota yritän nostaa esiin enemmän, on se, joka toimi silloin aikana Tara-Arvi-Taimi, kun ei ollut mitään mitä olettaa, ja sitten kaikki olikin kivaa ja paineetonta, ja onnistuminen oli korkeintaan positiivinen yllätys (siis oli joskus paineita, mutta ihan erilaisia, nyt on liikaa kaikkea mihin verrata ja kaikkea, mihin verrattuna kaiken voisi tehdä aina vaan paremmin ja paremmin...).
Mustetta vähän kiinnostaa varikset ja rastaat, joita taasen oli kovasti aamumetsälenkillä. :D Minusta se on aika hauskaa! Se on kuin Taimes saman ikäisenä. Sitten harjoitellaan luopumista. :) Ja se on hieno luopuja. Aina se ei halua luopua kakoista, siinä se on tullut Suriin. Supinkakkaa, kissankakkaa, näitä täällä on tarjolla. :P Kyllä tää tuntuu vaan niin oikeelta ratkaisulta, vaikka heikkoina hetkinä mietin, että mitä oikein taas ajattelin. Sitten taas, olen ajatellut, että voin oikeasti panostaa aikaani Musteeseen ihan reilusti - miksi sitä muuten olisin itselleni jättänyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti