Agia, enimmäkseen

Aluksi torstain agitreeneistä. Mitähän me tehtiinkään. :P Eikäkun tosi kivaa harkkaa! Aloitin nyt treenata keppien sujuvuutta sekä niitä kontakteja. Sopivasti menivät samaan harkkaan molemmat! Ja toisena sitten jaakotuksen kautta loppusuoraa, hyvä sekin! Oli siis meille just passelit kohdat päivän treenistä.
Perjantaina mentiin maneesille uudelleen, sillä meillä oli seuran agimestaruudet. Hyppy- ja agiradat. Olihan meitä kymmenkunta koirakkoa, vähän ylikin ehkä. Hypäri oli ehkä vähän ahdas ja kurvikas, joten ihan en ollut menoon tyytyväinen. Ei siinä muuta kuin että selvästi Suri katseli, mihin pitää kääntyä eikä niin lukenut rataa, paitsi kun oli hyvää baanaa. Ei mitään katastrofia. Taimi kulkee minusta nyt maksihypyillä hitaasti, eli kyllä sen agilityura on nyt taputeltu. Agirotu on eri kysymys, mutta kisoihin en enää sen kanssa lähde, treeneissä mennään medeillä. Molemmille muistaakseni vitonen, olisiko vielä samassa kohtaa joku kielto tullut, en muista. Siis periaatteessa jotain onnistumisiakin siellä oli, lähinnä oman ohjauksen suhteen. 

Agiradalla sitten oli muuten aika jees-meno, mutta yksi, ei oikeasti ehkä edes vaikea, kohta teki Taimille hylyn, ja Surille otin samasta paikkaa niin ruman haltuunoton, ettei se hyllyttänyt, mutta korvat valahti. :D Oli pakko laittaa hymiö. Tulin paikkaan tyttöjen kanssa vielä erilaisin kuvioin, mutta silti juuri sen kohdan molemmilla ohjasin samalla lain, siis päin persettä. Mutta sitten hyvillä mielillä maaliin. Ja kas, seuran mestaruus 2014!

Viikonloppuna porokoirat pääsivät sosiaalistamaan uutta "serkkua", Heta-pumia. Sunnuntain lenkin yhteydessä piti parilla kentällä ottaa vähän pikkutreeniä asenteeseen, joka oli hyvä. Siis kaupungissa olisi kyllä hitsinmoiset edut harrastuksia ajatellen. Illalla toko-kurssin jälkeen meitä oli muutamia treenailemassa tulevaa koetta varten. Taimin paikalla istumisessa tyyppi nousi perään. Voi v####, tätähän kävi joku vuosi sitten parissa kokeessa. Ja nyt sitten taas.. tosin otin sen tosi nopsaan hommiin, eli ei ehkä vielä orientoitunut. Uusinnalla meni hyvin, paikallamakuukin hyvä ja skarppi. Surin paikallamakuussa kerran rykäisin, kun meinasi nuuskia, sitten ei enää yrittänytkään. Selvästi pari kertaa kävi mielessä, mutta itse se väisti houkutuksen, kiva! 

Taimille alkuun liikkuroitu ohjattu, jossa palkkasin merkistä isosti. Sitten suunnat. Tehtiin myös ruutu, sekä seuraamista. Muita oli samaan aikaan, ei häirinnyt. Taimin kanssa ihan hyvä fiilis. Tuo istumisen mokaaminen pitää varmistaa, mutta muuten luulen liikkeiden olevan hyvät, vain sen välillä väsynyt olemus mietityttää. Ei me tällä viikolla paljon tehdä, vain tunnari ehkä. Sitten vaan luottoa. 

Suri oli vähän varautunut, kun oli muitakin maneesissa. Se näkyi esim. siinä, että maassa olleita noutokapuloita piti väistää luoksetulossa matkalla, ja eteentulo oli vaikeaa (jos kuitenkin soraan sivulle, tai ainakin jää kauas). Seuraamisessa ennakoi jääviä, ja jäi seisomaan, mutta tuli ihan iloisesti jatkamaan, kun pyysin uudelleen seuraamaan. Noutokin hyvä. Mutta sellainen viime aikojen iloinen sähäkkyys jäi puuttumaan. En usko, että tässä nyt hirveästi kannattaa mitään miettiä. Tehdään yhdet tai kahdet nostatustreenit, ei mitään kummempaa tekniikkaa, ne pitäisi osata, vain oikea ilo ja vire auttavat siinä onnistumisessa. Vähän annoin ulkopuolisten asioiden häiritä treeniäni, mikä on kyllä minulta sitten puolestaan pieni notkahdus. Vaikuttaahan se, heti. Siispä nyt ilolla kohti seuraavia treenejä!