perjantai 16. lokakuuta 2015

Jännää jälkeä

Tänään Surille ja Musteelle oiva tilaisuus ja hienot olosuhteet ottaa metsäjälkeä. Musteelle lihiksillä joka kolmas namitettu, kaksi kulmaa ja kolme purkkia. Jälki alkoi hyvin, heki innoissaan aloitusta ja llähti jäljestämään ja syömään namejakin, eka purkkikin konstailematon (en odota nyt mitään ilmaisua). Toisella purkilla se sitten alkoi kesken väistää taas. Sen jälkeen kyllä vielä söi ihan paineetta ja jatkoikin jälkeä hyvin. Kulmat oli myös hyvät. Viimeiselläkin oli vähän niin ja näin, miten sen purkin sisällön söi. Paremin, jos kaadoin maahan enkä ollut ihan vieressä. Jutskattiin ja mietittiin Miian kanssa asiaa ja miten se voisi purkaa. Koska sen jälkeen se myös ei halua lähelle --> autoon. Tosi outo ja lahjomaton tässä asiassa. Mutta siis, koitetaan rikkoa se kaava, itse jäljessä tai muussa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta mikä on tuo reaktio, kas siinä miettimistä. Mutta en stressaa. Aika saa auttaa, ja ilman painetta, se sitten jää aikanaan. Mutta otetaan vähittäiseen työstöön aina tilanteen mukaan. Yhdistetään metsään, valjaisiin, ja purkkeihin jotain kivaa ja odottamatonta, iloista ja innostavaa. Olisihan se kiva, jos ei olisi mitään työstettävää tälläisten asioiden kanssa, mutta jos on niin minkäs sille mahtaa.  Tää on kyllä melko mysteeri. Onneksi kuitenkin oli motivoitunut jäljestä kyllä.

Surille ihan mainio jälki! Suora, noin kolme-neljäsataa metriä. Jujuna se, että siinä meni noin 6 verijälkeä ja niissä kohdin myös kahdet ihmisen jäljet suoraan leikaten meidän jälki! :D Haa! Ekalla verijäljellä tarkisti ihmeissään, nuoli verta. Kun pääsi yli, jatkoi oikein vahvana ja varmana omaansa. Kepin ilmaisia hyvin. Jokainen verijälki oli aina helpompi toistaan. :) Ja viimeisellä kepillä hieno ilmaisu. Tää oli hauskaa! Ja Suri on nyt hyvässä vireessä, leso ja vahva. :) Hieno!  Taimille yksi maalihenkilkön etsintä ja ilmaisu. Olipas vaan taas hauskaa, Taimi oli hieman innoissaan.

Lopuksi lenkkeiltiin koiraköörillä verijälkien seassa: Taimi jäljesti ihan sikahienosti niitä kulmineen kaikkineen. Eläkelaji! Se ei ole koskaan tehnyt, osti ajatuksen. Suri ei ollut yhtään kiinnostunut tässä tilanteessa niistä, ei yhtään. Muste meni niiden ja muiden hajujen mukaan, juoksenteli milloin missäkin kera noutajien. Mutta ei mitään erityistä ihmettä tai suuren suurta mielenkiintoa. Sopivasti ehkä. Oli ihan hauska eläinkoe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti