Vaikkapa ensin aamu: tein Musteelle jäljen (20) omalle pihanurmelle. Kaksi desiä nappulaa, ensin taas jokaisella askeleella, sitten kaksi namillista ja yksi tyhjä ja suurin osa toisin päin. Tosi tarkkaa ja hyvä rytmi löytyy. Ainoastaan kun kulmat / kaarteet olivat samalla rytmillä namitettuja ja en nähnyt miten se menee, niin itse olin levoton miettiessäni että meneekö hyvin. :D Ne voisi siis namittaa kokonaan, jotta itse osaan antaa koiralle rauhan. Loppuruoka purkissa lopussa, helposti meni maahan. :) Siis pyydettynä.
Noin muuten Muste on leikkinyt vähän vaisusti parina päivänä. On ihan pitänyt toppuutella itseä, että kun se oli jo ihan tosi hienossa moodissa, niin että se ei ole edes 5 kk vanha.. ja että tosiaankin jos joku ei toimi halutusti, sitä voi hyvin tehdä eikä ottaa uusia päämääriä. Toimii, mieleni siis. Tänään käytiin Heikin kanssa maneesilla tokoilemassa, niin vaikka alunperin mietin ottavani Musteen kanssa leikkiä nimeltä aksa, niin totesin, että ei, se ei leiki tarpeeksi hyvin, en siis ota sitä, vaan pari lyhyttä kiekkaa kahden lelun leikkiä. Lisäksi muutamat pertsat ja kaukojumpat, jotta tosiaan palkkaa tulisi minulta, eikä maa vetäisi. Treeni onnistuikin hyvin.
Ja siis todettakoon tähän leikki asiaan, että jos tyypiltä irtoaa hammas joka kerta kun leikitään, ja poskihampaista puolet puuttuu, voi olla, että ne vetoleikit ei nyt onnistukaan! Eli en ole huolissani, vaan yritän oppia lukemaan ja opettamaan asioita paremmiksi, en kiirehtimään ja hosumaan. Minä en halua keskinkertaista koiraa: joko siitä tulee hito hyvä, tai siitä ei tule mitään. Itselläni on tässä iso merkitys (oma mielentilan voittaminen sinne "mikään ei ole mahdotonta" -osastolle, ja uusien treenitapojen opettelua), kuten toki koiran ominaisuuksilla, joista ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata.
Kotona on treenattu kapulan pitoa. Se etenee, vaikka pito itsessään on vielä kaliseva. Mutta meillä on tässä proggis menossa, annetaan sen edetä ja kehitellään kun tulee idiksiä. Kerroin taannoin, miten kosketuskeppi sopi eteentuloharkkaan kuin nenä päähän: todellakin! Häivytin sitä jo tokassa treenissä ja tadaa, Muste tarjoilee eteentuloa tiiviisti ja suoraan ilman keppiä jo pelkästään! :o Se on hieno! Pertsat etenee, vähän eri kulmista tuloa treenaillaan, samoin kontaktia, joskus askeleita, mutta ne ovat nyt olleet vähän paitsiossa, kun olen sitä kontaktin intensiiviyyttä ja kestoa muistanut aloittaa. Kokonaisuuteen Musteen hommista tällä hetkellä olen supertyytyväinen! Ja alle kahden viikon päästä alkaakin jo pentukoulu. :)
Surin kanssa on jatkettu entiseen malliin. Tänään maneesilla aloitettiin ohjatulla. Ensin heitin itse kapulat muistutukseksi, sitten Heikki vei niitä. Suri oppii tämän nopsaan. Vielä sillä on sellainen rauhallinen vauhti ja on valmis varmistelemaan mennessään, mutta ne jää siltä pois, kun koreografia on selvä. Ruutuun meno hyvä, Heikki palkkasi pallolla. Tunnari oli hieno: Surin vire nousi, kun tuttu homma oli vuorossa! Ensin annoin väärän käskyn (oma - ei reagoinut) kunnes muistin sanoa "etsi" ja häntä vipattaen Suri meni kapuloile, hieno työskentely ja tuonti ilman mitään epäröintejä. :) Kaukot lopussa oli myös hyvät. Vittiläinen se tekee ne maneesilla hyvin! Välillä joo virheitä, mutta korjataan, ja sitten uudestaan. Nousee pitkästäkin matkasta eikä edes könötä. :) Jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti