maanantai 7. syyskuuta 2015

Pieneiä treenihommeloita

Kotona ollaan nyt Surin kanssa harkattu peruuttamista. Pienessä treenissä se onnistuu, Suri pysyy suorana ja tekee ihan hyvin. Seuraamisen lähdötkin se on ostanut uusissa treeneissä. Tänään vääntäydyin Vääksyyn kentälle treenaamaan ja aloituksen mielentila oli paska. Mutta mitäpä siitä, kyllä se siitä vähän alkoi nousta, mutta peruutustreeni ei onnistunut, koska se halusi ajaa alleni ja sitten olla loukkaantunut, kun astuin varpaille jne. Ihan raivostuttavaa, mutta ei mitään, coolisti vaan jatkettiin. Noutoa otettiin kilpajuoksuna ja se alkoi purra ihan hyvin. :) Toisella kierroksella vain noutoa, ja se oli jo tosi innokaskin, mutta paljonhan tätä olisi nyt saatava alle + nuo aloitukset, luottaa vaan, että ne sieltä tulee hiljalleen. 

Muste kävi ekalla kiekalla leikkimässä vähän kahdella lelulla ja syömässä kädestä. Vähän uusi kenttä mietitytti, olisi tehnyt mieli haistella, ja kentällä oli pieniä pupunpapanoita. Mutta siis tosi hyvin leikki, ei niin tarttunut kunnolla, mutta oli mukana kuitenkin hommassa. Muutama papanansyönti + haistelu tuli jossain peruutustreenin ohessa kuitenkin. Toista settiä arvoin, mutta päätin kuitenkin leikkiä vähän, koska se tykkää siitä. Nyt olikin vielä parempi leikki, Muste tarrasi kunnolla leluun. Pidettiin tämä ihan lyhyenä ja sitten namitettuna ulos kentältä. Tämä oli ihan suksee.

Kotona Muste on nyt ahkerasti pertsaillut ja tehnyt tyynyhommia. Noutokapulassakin vähän edettiin, kun laitoin sen maahan, jotta Muste nostaa ja irrottaa vasta pyynnöstä (joka kuitenkin alkuun pian). Se onnistuikin, mutta koska oltiin jätetty tämä viimeiseksi, se oli jo väsynyt ja sitten valui jo toisessa yrityksessä maahan kapulan kanssa. Tämä pitää ehdottomasti ottaa jossain korkeimmassa aktiivisuustasossa seuraavan kerran, koska luulen, että se toimii. Toinen juttu olisi, että se tuuppaisi kapulaa minua vasten siinä pidossa, nyt kuono saattaa ennemmin vähän laskea.

Musteen kesto treenata paranee koko ajan, ja tämä pentukurssi ja nykyiset aikataulut suosii meidän tokossa etenemistä. Toistoja ja treenikertoja kertyy aika sopivasti, ja tulee keskitettyä yritykset muutamaan asiaan. :) Toisaalta harmittaa, kun maastoilulle ei ole aikaa saatu järjestymään. Mutta toisaalta parempi niin, että en nyt tosiaan yritäkään miljoonaa asiaa, koska alun perin tarkoitus olisi ollutkin nyt keskittyä johonkin kunnolla, koska tosiasia on se, että samanlaista treenimäärää ja repertuaaria samalla tehokkuudella kuin Taimin kanssa aikoinaan ei elämässä tule ehkä seuraavaan 15 vuoteen. Että silleen. Muste on kyllä todella nenäkoira.. se haistaa ihan kaiken, ja olisi kiva kanavoida sitä sitten järkeviin asioihin. Todellisuuden nimissä mainittakoon, että juuri nyt en voisi suositella kennellekään ensikertalaiselle peruskoiranhankkijalle taas porokoiranarttuakaan, sen verran meneväinen tapaus Muste kyllä on. Se saa sentään juoksennella päivittäin irti, ja silti se on melko vallaton. Kaupunkikävelyitäkin on vaan nyt järkättävä. Se saattaa lähteä miljoonaa linnun perään. Me käännytään Taimin ja Surin kanssa silloin ympäri, ja annetaan sille pieni opetus; kohta Muste palaa täysiä, ja seuraavan linnun kohdalla se muistaa, mitä EI tarkoittaa (toim. huom: EI --> eli jätä-käsky on unohdettu jotenkin nyt... :D pitää ottaa sitä hallituissa tilanteissa rinnalla). Hihnassakin ollessaan, jos tule-pyyntö unohtuu, vedän sen nätisti hihnalla luo, ja sitten katsekontaktista saa namin ja taas jatkaa matkaa. Voi, tulee vähän Taimin pentuaika tästäkin mieleen, tätä se aikansa vaan oli. Ja silloinkin luotin prosessiin. :D Niin kuin nytkin, se prosessihan voi olla jotain 0,5 - 4 vuoden välillä... Taimillahan asiat loksahti siinä 1,5 vuoden iässä aika kivasti. :)   

Taimi kävi kentällä kiertämässä kartiota, ja teki sitä jo pertsasta pidemmästä matkaa. :) Lisäksi jotain yleishöntsää, oli aika mukavaa. Otettiin peruuttamista, ja sehän ei myöskään osaa peruuttaa niin pitkiä matkoja (eli ei oikeasti osaa peruuttaa seuraamisessa, pari askeltahan se on hypähtänyt riittävästi entisissä säännöissä..) saati kääntyä tietenkään. Eli tämäkin Taimin pikkutreeniin. Ja onhan meillä siihen nyt jo harkka olemassa! Kivaa, kun tulee uusia ja oikeasti mietittäviä ja opeteltavbia asioita Taimille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti