tiistai 22. syyskuuta 2015

Joitakin treenejä

Pitää ihan palata ajassa taaksepäin taas miettimään, mitä on treenattu. Aikaa on ollut kovin vähän, illat on ollut kiinni, tosin joko treeneissä tai jossain oheisessa. Ei ole herkullinen tilanne yhdistettynä vähenevään valoon, mutta yritetään pitää kone käynnissä. 

Varmaan sunnuntaina taisi olla varsinaisesti treenit, jotka kirjaamatta. Heikin kanssa maneesilla. Suri teki useita liikkeitä. Se ei ollut huonoimmillaan muttei parhaimmillaankaan. Virheet olivat sellaisia, joita se tekee ei-mukavuusalueella. Toisaalta sen sai ihan ok mukaan. Toisaalta kun huomautin jostain ihan kiltisti, se ryömi luokseni. Joopa joo. 

Muste kävi kaasuttamassa pallojen perässä jonkun kerran. Sitten tehtiin vähän kai jääviä, seuraamista, stoppileikkiäkinkö. Leikkiä. Perussetti, innoissaan oli. 

Sunnuntaina kuitenkin tein maailman surkeimman jälkitreenin. No, se oli kotipihalla, ja siihen tuli kaikenlaista hässäkkää, kuten jäljen päällä juokseva lapsi, märäksi ja kylmäksi muuttunut nurmikko.. Muste meni maahan purkilla,mutta syötyään väisti tosi voimakkaasti taas, ja konahdin sille ihan turhaan. Ja Muste ei tod ottanut sitä hyvin. No, jatkoi jäljestystä ja pian ihan hyvällä ilmeellä. Päästiin loppuun, mutta itselle jäi kyllä ihan paska mieli. Ihan turhaan. Okei, kun ne maahanmenot eivät ole sellaisia kuin haluan. Ja vaikka se teki näitä jo tosi hyvin, on kylmä ja märkä maa ehkä aavistuksen liikaa. Ei sen tarvitse osata ja haluta! Ja tajusin, että se itseasiassa väistää valjaita! Asia, jota en ole ajatellutkaan, kun Suri ja Taimi ei ole niin tehnyt. Mustehan ei mitenkään pidä käsittelystä, vaikka avoimesti uikin kaikkien syliin noin muuten. Ehkä se ei pidä valjaiden tunteesta. Ehkä oli taas vaikea todeta, että hei, koirani ei pidä jostain, se ei ole täydellinen. 

Mutta suunnitelmana on ajella vaikka ihan pannasta sitten vielä tässä syksyllä jäkiä ilman mitään painetta, antaa sen itse ruokkia ja syttyä taas tästä hommasta,. Mitä enemmän pidätän, sitä enemmän se jättää syömättä, ja ehkä se mielentila ei ole nyt vaan rakentunut oikein. Ei siis olla aikoihin tehty, mutta onhan sillä ollut sellaista vähän "häiriintyneen oloista" työtä, vaikka ihan pienenä tekikin paremmin. Ehkä nyt jos muuttaa suuntaa ja tapaa, niin voisi saada sen oikean mielentilan. Koska hei, muistutuksena itselle, tätä tehdään aktivointi mielessä, joten tyylillä ei nyt vaan ole väliä. Tai sitten olen tekemättä, jos en osaa ottaa rennosti! Tätään tehtiinkin korjausjälki pihalla, ja se jäljesti ja söi oikein hienosti, kun annoin mennä ihan omalla vauhdillaan ja painollaan. :)

Eilen Muste oli toko-kurssilla korvauskerralla, ja pääsikin tekemään omalla vuorollaan yksikseen. Homma alkoi hyvin, leikittiin. Sitten tehtiin vauhtinouto, ja se on kyllä ostanut sen hyvin. Sitten Muste lähti nuuskimaan jotain (parhaan kaverinsa jälkiä tai jotain muuta) ja menin hakemaan sen pois ja kielsin siitä. Musteelta taisi mennä kuppi nurin, koska sen jälkeen se olisi vain haistellut, eikä se lähtenyt esim. kartion kiertoa harjoittelemaan oikein ekaa kertaa, vaan lähti siitä aina haistelemaan vaan jonnekin. Muste ei siis ole itseasiassa ei maneesilla tai hallilla koskaan lähtenyt haistelemaan mitään. Joko se tekee, tai sitten niin kuin joskus lähti vaan juoksemaan karkuun ( :D ), mutta ei haistele. No, se ei sitten varmaan yhtään tajunnut sitä haistelemis-ei haistelemis -juttua. Tehtii siihen sitten selkeä ja helppo harjoitus. Muste teki myös pari kertaa kutsuna hyppyä ja lopuksi leikittiin. 

Tämä treeni oli oikeastaan tosi hyvä. Koka nythän Musteen kanssa on edetty tosi hyvin, kun on treenailtu selkeitä juttuja ja menty eteenpäin niin leikissä kuin hommissakin. Tästä en vetänyt itseltäni ranteita auki, vaan sain itselleni sen saman, selkeän muistutuksen, että Muste on pentu, joka ei vielä osaa mitään, ei oikeastaan edes niitä, mitä se jo tavallaan osaa. :) Eli kun sille alkaa opettaa asioita, niin joskus kymmenien tai satojen toistojen, useiden treenisettien ja ilolla tehdyn työn kautta sille alkaa muodosua toivottua käytöstä. Tai jo aikaisemmin, mutta sitä saa ja voi vahvistaa, helpottaa, innostaa ja kaikki on vaan maailman siisteintä, ei väkisin vaan rauhakseen näin tekemällä. Tämän muistaminen ja hiffaaminen oli ehkä taas parasta ihan hetkeen. :)

Okei, ja sitten vielä tämä ilta. Aksan kouluttamisen jälkeen treenasin taas omiani. Muste oli ensinnäkin iloitsemassa ennen treenejä ja vähän niiden jälkeen esteitä kantavien ihmisten kanssa. Seon niin estottoman onnellinen kaikista. Sitten se muun muassa meni A-estettä itse jonkun kerran.. oikeasti, tosi holtitonta, mutta siitä oli kivaa. En siis ohjannut sitä, se vaan meni. Ja se tuli ihan järkevästi alas, joten annoin mennä, kun on kerran niin ennakkoluuloton (ei olal siis ikinä tehty koko A:ta). Sitten tehtiin kartion kiertoa ihan pari toistoa lelun avulla, ja sitten leikkiä ja autoon. Toisessa setissä tehtiin pallon kanssa kerran paluuhyppy, ja sitten taas pari kartiota. Kyllä meni innolla, siinä oli se intensiteetti, joka on tähtäimessä, pikkuhiljaa arkentaen aloittaen asenteesta. Ihanan lyhyet ja onnistuneet hommat. 

Surihan on nyt aloittanut pesimisen. Paitsi että tänään maneesilla muistin, mitä se Surin kanssa tarkoittaa: ON MAAILMAN PARASTA TREENATA! Ihan oikeesti, jos se nyt taas menee näin, niin ei harmita. :) Suri oli ihan liekeissä, teki ohjattua iloisesti laukaten, luoksarinstoppeja tosi napakasti ja kunnon laukasta, jäävissä ei kuollut, ja hyppynoutokin oli iloinen. Seuraaminenkin oli ajoittain jopa tuuppivaa! Voi Suri, olet maailman oudoinpia koiria!

Taimikin kierteli kartioita ja teki jääviä ja kaukoja. Mitä aidommin kehuin, sitä enemmän se aina innostui, vaikka aika innoissaan oli muutenkin.     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti