Aamulla hilpasin Padikselle, koska A-este piti saada korkattua. Hetken tuumittuani nimittäin tajusin, ettei mitään säädettävää estettä ole saatavilla, ja silloin treenaaminen veisi ainakin vuoden aikaa. Joten kokeilemaan ajatuksella, että voi keksiä luovia ratkaisuja, jos koira ei hiffaa.
Mielessäni este oli muuttunut jo pystysuoraksi seinäksi, mutta ilokseni se ei siltä livenä näyttänyt. Ensin mentiin viemään eteenmenopalkka, ja seurailtiin takaisin päin. Hyppynouto jostain 70 - 80 cm:stä, mitä siinä esteessä nyt korkeutta mahtoi olla. Suri ei lähde vauhdilla palauttamaan, varmaan koska se tsuumaa ponnistuspaikan niin tarkkaan - hyvä paluu siis. Sitten vinoesteelle. Pyysin sitä odottamaan ja vein namikäden ylös esteen harjalle. Hyvin lähti, mutta vähällä vauhdilla. Suri kuitenkin kiipesi ylös ja ohjasin sitä laskeutumaan alas. Takaisin päin se meinasikin jo varastaa ja mitoitti vauhtinsa sopivaksi päästä ketterästi esteen päälle. Käytännössä siis este ei ole Surille vaikea ja se näytti vielä pitävän siitä. Ei paha, ei ollenkaan. Eteenmenokin oli ihan mallikas.
Muste pääsi juoksentelemaan kentälle, ja hyvin juoksentelikin. Leikittiin leluitta ja sitten vähän luoksetuloa, jos oli kauempana minusta. Hieno penne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti