Kyllä me ollaa treenailtu. Viime loppuviiko ja viikonloppu meni kylläkin tyttösen nimijuhlien järjestelyissä ja juhlissa, mutta siinä sivussa treenailtiin ja samoin tällä viikolla. Yritän taas kerran siirtyä manuaalisempaan treenipäiväkirjaan, koska sitä voin päivittää milloin vaan, missä vaan. Samalla huomasin, että olen viime kesänä pitänyt hyvää kirjaa Musteen tekemisistä ja suunnitelmista vihkoon. :) Ja muistankin, että se auttoi pitämään pään kasassa siinä " me voitais tehdä miljoonaa asiaa mutta miten maltan keskittyä perusteisiin" -pulmaa. Yleensä manuaalinen päiväkirja on ollut vaikempai kuin treeniblogi, mutta koska päivitän tätä aina yläkerran koneella, enkä tänne joka päivä edes kerkeä, niin tosiaan tuo vihko kyllä auttaa. ;)
Musten juoksusta on nyt reilu kuukausi, siis sen päättymisestä. Ruoka on todella tärkeää, leluilla leikkii joten kuten. Ei stressiä. Keskittyy ja tekee ruualle ihan sika hienosti töitä. Ollaan edetty esim. avuista jo jonkin verran pois ja tehty erilaisia toistojuttuja, mitkä onnistuu namilla. Siinä on todella paljon nyt Taimimaisia piirteitä. :) Se tekee toistoja, yrittää, eikä se ota itseensä. Itse maltan antaa tilaa. Se on aikuistunut nyt paljon. Välillä ihan värisyttää, että mitä siitä vielä tuleekaan. En nyt sen tarkemmin treenejä ala tähän muistella, paitsi keskiviikkona oltiin Sannan kanssa Jokimaalla ja eilen issekseen Padiksella märällä nurmella, mutta kaikki hyvin. Siellä piti muistaa ottaa kalibrointikierros, mutta sen jälkeen todella hyvää työskentelyä.
Taimi on ollut todella liekeissä. Se on aika sopivassa fitissä ja jotenkin aivan elämänvoimainen. On kiva tehdä senkin kanssa. Surin sielu on muuttunut pentukuorman myötä herkäksi, joten Suri käy syömässä nakkeja, koska haluaa kuitenkin mukaan.
Arvi lähti Taran luokse sateenkaarisillalle. :( Arvin hengitystieongelmat olivat jo hyvin kuuluvat, ja kuumuus eiauttanut asiaa. Vaikka se muuten hyvässä kunnossa olikin, no ehkä juuri sen vuoksi oli nyt parempi päästää se pois, ennen kuin olisi tullut joku romahdus (kuten Tinkalla, saattoi hyvin olla samanperäistä ongelmaa) tai olisi mennyt kovin kärsiväksi. Surullista, haikeaa.. mutta elämää. MInä muistelen erityisesti Arvia Joensuun ajoilta, kun meillä oli todella zkoirantäyteinen elämä ja ajankäyttö. Voi niitä aikoja, oli ne melkoisia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti