Kylläpä oli tänään toko-treeneissä harvinaisen surkea meno! Kyllä ansaitsisin jonkinlaisen mitalin, että lähes kahdeksan vuoden (Taimin kanssa) tokoilun jälkeen pystyn luomaan koiralle todella epämiellyttävät treenit ja laittamaan sen todella paineeseen. On Taimilla joku hetki tai treeni voinut mennä ennenkin poskelleen, mutta tämä on nyt joku uusi juttu.
Kaiken kaikkiaan ajatus on ehkä tämä: meidän tokoiluissa minun ei ole ihan hirveästi tarvinnut ikinä ajatella asennetta tai tekemisen halua Taimin kanssa. Ahneena, toimintakykyisenä ja taisteluhaluisena koirana sen kanssa on ollut alusta asti helppo tehdä. Minä vaan suunnittelen, miten pääsen haluttuun lopputulemaan, ja sitten vaan treenaan. Minun ei ole tarvinnut puuttua esim. asenteeseen. Yleensä, jos asenne ei ole ollut kohdillaan, olen vain laittanut Taimin haluamaan palkkaa vähän enemmän, ja sieltä sitä asennetta on tullut. Nyt olen muutaman kerran huomauttanut, jos minusta Taimi ei tee hyvin. Esim. poistanut sen perusasennosta ja pyytänyt tekemään uudelleen. Taimista tämä on todella outoa ja suorastaan merkkaa sitä, että hyökkään sen kimppuun. Taimin!!! No, siis en ole päästänyt sitä koukusta, vaan hakenut tekemisen, josta pääsen palkkaamaan. (muu huomio: palkkasanasta se vapautuu hyvin ja palkkautuu kyllä, mutta palaa sen jälkeen luimukuplaan). Omat eleeni muuttuu selvästi pelottaviksi, jos huomautan koirille, koska tämä näkyy myös Surin kanssa. Vaikka siis oikeasti minulla ei olekaan mitään arvolatausta siinä, että olisin oikeasti jotenkin vihainen (tämä on se joku koira-auktoriteetti-juttu, joka seuraa erilaisissa tilanteissa muidenkin koirien kanssa :D ).
Oli kyllä paska treeni. Siis lähinnä siksi, että mitä väliä? Miksi "treenaan" tälläisen uuden, hienon jutun? Lähinnä siis, että jos on vuosien treenitapa, vuosien työ ja tuntemus koirasta, niin ei ole ihme, jos koira ei ihan suoraan osta uutta ajatusta. Eihän se tiedä, että hei nyt aletaankin tehdä tälläin uudella tavalla yhtäkkiä. Nuoremmalle koiralle toki näin opetankin, mutta nyt täytyy ihan miettiä, että mitä Taimin kanssa teen. Sen kokeethan on käytännössa kokeiltu. Ei siitä tule SM-koiraa. Lähinnä itselläni valioitumisen jälkeen on ollut halu tuntea se, miten itse voin vaikuttaa koemenestykseen ja vireeseen. Olen mielestäni sen onnisunut oppimaan ja näkemään uudelleen ja uudelleen. Taimin taso on sellainen "heikko ykkönen", sillä on tiettyjä virheitä, joita ei lähdetä korjaamaan, koska ei minua niin paljon kyllä asia kiinnosta.
Kyllä me nyt tämä yksi koe vielä käydään, kun olen ilmoittautunutkin, mutta vaikka sitten keskeytän jonkun hullutuskehumisen jälkeen hyvässä kohtaa. Niin, että voidaan miettiä, miten hauskaa siellä viimeisessä kokeessa olikaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti